Moduuli 5: Riskinarviointi ja turvallisuussuunnittelu

1. RLähisuhdeväkivallan riskitekijät
2. Riskinarviointi
3. Sukupuolinäkökulmat riskinarvioinnissa
4. Turvallisuussuunnittelu
5. Tiedonvaihdon merkitys turvallisuustoimenpiteissä ja riskinarvioinnissa

Painopisteenä naistentaudit/synnytys, kirurgia/päivystyspoliklinikka & lastentaudit
6. Naistentaudit/synnytys
7. Kirurgia ja päivystyspoliklinikka
8. Lastentaudit

Painopisteenä hammashoito
9. Hammashoito

Lähteet

Johdanto

Tervetuloa moduuliin 5: Riskinarviointi ja turvallisuussuunnittelu. Tässä moduulissa tutustut lähisuhdeväkivallan riskinarvioinnin ja turvallisuussuunnittelun tärkeimpiin teemoihin. Käsittelemme lähisuhdeväkivaltaan liittyvien riskitekijöiden tunnistamista, perusteellisen riskinarvioinnin toteuttamista sekä sukupuolidynamiikan huomioinnin tarvetta riskinarviointiprosesseissa. Lisäksi esittelemme turvallisuussuunnittelun strategioita sekä turvallisuustoimenpiteiden ja riskinarvioinnin edellyttämää tehokasta tiedonvaihtoa. Painopisteinä ovat naistentaudit/synnytykset, kirurgia & päivystyspoliklinikka, lastentaudit ja hammashoito.

Oppimistavoitteet

+ Opiskelija oppii, kuinka kattava riskiarviointi tehdään.

+ Opiskelija oppii tunnistamaan ja huomioimaan sukupuolidynamiikan riskinarvioinnissa.

+ Opiskelija oppii, kuinka turvallisuussuunnittelulla voidaan tukea uhreja.

Riskienhallintaan sisältyy yhteistyötä edellyttäviä strategioita ja toimenpiteitä, joilla pyritään vahvistamaan uhrin/kokijan hyvinvointia kaikissa ikäryhmissä samalla kun vähennetään todennäköisyyttä, että tekijä syyllistyy uusiin väkivaltaisiin tekoihin.1 Riskienhallintaan kuuluu uhrin tehokas auttaminen tukipalveluihin ja riskien jatkuva arvioiminen.2 Keskeinen osa kaikkia riskienhallintatoimia on turvallisuussuunnitelman tekeminen uhrin/kokijan kerrottua lähisuhdeväkivallasta.

Riskienhallintaan liittyvät toimenpiteet kattavat erilaisiin riskeihin ja niihin liittyviin tarpeisiin vastaamisen, kuten…3

Muista: Lähisuhdeväkivallan uhriksi voi joutua kuka vain riippumatta sosiaalisista, kulttuurisista, taloudellisista ja uskonnollisista taustoista, iästä, sukupuolesta ja seksuaalisesta suuntautumisesta, sekä vammasta tai vammattomuudesta. Lähisuhdeväkivalta vaikuttaa ihmisiin kaikista sosioekonomisista taustoista ja koulutustasoista riippumatta. On tärkeää ymmärtää, ettei ”tyypillistä uhria” ole olemassakaan.

Vaikka väkivallan uhri kuvataan usein naisena heterosuhteessa, tämä ennakkoajatus ei saa johtaa ammattilaista harhaan. Uhri voi olla kuka tahansa: mies, lapsi, vammainen tai muunsukupuolinen henkilö. Sama koskee tekijöitä. Lisätietoa tekijöistä löytyy moduulista 1. Lähisuhdeväkivaltaa voi esiintyä eri tai samaa sukupuolta olevien pariskuntien, vanhemman ja lapsen, sisarusten, setien, tätien, serkkujen, isovanhempien tai jopa kämppäkavereiden välillä.

1. Lähisuhdeväkivallan riskitekijät

”Juopunut mies pahoinpitelee puolisoaan toistuvasti 3,5 kertaa todennäköisemmin kuin mies, joka ei ole humalassa. Jos mies on humalassa lähes joka päivä, hän pahoinpitelee toistuvasti puolisonsa 16 kertaa todennäköisemmin kuin mies, joka juo harvoin tai ei ollenkaan.”4

Riskinarvioinnissa on keskeistä tunnistaa sellaisten riskitekijöiden olemassaolo, jotka lisäävät väkivallan vakavoitumisen todennäköisyyttä ja voivat johtaa väkivallan toistumiseen.5 Nämä tekijät kattavat sekä väkivaltaisten henkilöiden että uhrien psykologiset ja psykososiaaliset piirteet sekä heidän keskinäisen suhteensa dynamiikan.6 On tärkeä ymmärtää, että riskitekijät eivät itsessään ole syitä väkivallalle.7 Riskitekijöiden tunnistaminen on tärkeä osa lähisuhdeväkivaltaan puuttumista.8 Riskitekijät eivät välttämättä ole vain tapahtumia, jotka laukaisevat väkivaltaisen käytöksen, vaan ne voivat myös ylläpitää väkivallan dynamiikkaa ihmissuhteessa. Riskitekijät voivat olla vuorovaikutuksessa keskenään monin eri tavoin. Vaikka tietyt riskitekijät voivat esiintyä samanaikaisesti väkivaltaisen käyttäytymisen kanssa, mikään niistä ei kuitenkaan aiheuta väkivaltaa suoraan.

Lähisuhdeväkivaltaan liittyviä riskitekijöitä analysoidaan usein ekologisen mallin linssin9 kautta. Tämä tarkoittaa, että riskitekijät voivat vaihdella yksilön, parisuhteen, yhteisön ja yhteiskunnan välillä. Tietyt riskitekijät löytyvät tutkimuksista johdonmukaisesti aina, kun taas toiset ovat kontekstikohtaisia ​​ja vaihtelevat maiden välillä ja sisällä, kuten maaseutu- ja kaupunkiympäristössä.

Yksilötason tekijät:

Klikkaa kuvassa olevia ristejä nähdäksesi lisätietoja.

Possible indicators for high-riskMahdolliset korkean riskin indikaattorit:10
· Äkillinen muutos tekijän käyttäytymisessä: ”hän on muuttunut yhtäkkiä”
· Uhrin intuitiivinen pelko; uhri esimerkiksi kertoo saavansa kylmiä väreitä tekijän käytöksestä tai kertoo, että tekijällä on ”se katse silmissään”
· Lemmikkieläimiin kohdistuva väkivalta
· Päihteiden väärinkäyttö (esim. alkoholismi, huumeet)
· Kuristaminen
· Raskaus
· Ero/avioero (myös virallisen eropäätöksen tiedoksi saaminen)
· Uhri aloittaa uuden parisuhteen
· Tekijä menettää lasten huoltajuuden
· Lähestymiskiellon rikkominen

Haasteet korkean riskin lähisuhdeväkivaltatapauksiss11

  • Tekijällä ja uhrilla on yhteisiä lapsia
  • Tekijä käyttää perheenjäseniä onkiakseen tietoja uhrista, saadakseen perheenjäsenet tai ystävät mukaan painostuksen ylläpitämiseen jne.
  • Tietosuojamääräykset estävät moniammatillisen yhteistyön
  • Puutteet tiedon jaossa ja uhrin puutteellinen suojelu tuomion ja vankeusrangaistuksen jälkeen

Vaikka lähisuhdeväkivallan eri muodoissa on useita yhteisiä riskitekijöitä, tietyillä ryhmillä voi olla myös erityisiä riskitekijöitä.

Erityiset riskitekijät: Eron jälkeinen väkivalta

Yleinen väärinkäsitys on, että parisuhteen päättyessä loppuu myös väkivalta, mutta monissa tapauksissa asia on päinvastoin. Vähenemisen sijaan väkivalta voi kärjistyä ja voimistua eron jälkeen. Tämä tarkoittaa, että monet lähisuhdeväkivallan uhrit kärsivät edelleen toistuvasta väkivallasta, joka jatkuu myös eron jälkeen.12 Tämä näkyy myös tilastoissa: lähisuhdeväkivallan tekijät altistavat uhrinsa usein toistuvalle väkivallalle, ja kansainvälisien rikostilastoihin perustuvien tutkimuksien mukaan lähisuhdeväkivaltarikosten uusintaprosentti vaihtelee 15–60 prosentin välillä. 13 14

Termi ”eron jälkeinen vaino” kuvaa pysyvää, tahallista uhkailutaktiikkaa, joka on suunnattu entiseen kumppaniin eron jälkeen. Pohjimmiltaan kyse on erilaisten mekanismien käyttämisestä suhteessa jo olevan vallan epätasapainon ylläpitämiseksi ja vahvistamiseksi. 15 Suurin osa eron jälkeistä väkivaltaa koskevasta tutkimuksesta on tähän mennessä keskittynyt heteropariskuntiin, joilla on yhteisiä lapsia ja väkivallan tekijä on mies.16 Kuitenkin kuka tahansa lähisuhdeväkivallan uhri voi joutua eron jälkeisen vainon kohteeksi.

Eron jälkeistä vainoa voi esiintyä eri muodoissa, kuten:

  • Oikeuslaitosta hyväksi käyttävä väkivalta, mikä tarkoittaa, että väkivallan tekijä käyttää laillisia oikeuksiaan jatkaakseen väkivallan harjoittamista eri muodoissa. Se voi sisältää oikeudellisen menettelyn käynnistämisen uhrin kontrolloimiseksi, pelottelemiseksi, tai uhrin ​​lapsen huoltajuus- tai tapaamisoikeuksien rajoittamiseksi, jotta tekijä voi hallita uhria eron aikana tai sen jälkeen. 17 18
  • Taloudellinen väkivalta oikeusjärjestelmää hyödyntäen.19 Tekijä voi hakea muutoksia lasten elatusjärjestelyihin, vaatia täyttä huoltajuutta välttääkseen taloudelliset velvoitteet, pidentää oikeudenkäyntiä maksujen muuttamiseksi tai kieltäytyä täyttämästä taloudellisia velvoitteitaan.20 Tekijät saattavat peittää todellisen taloudellisen tilanteensa, piilottaa omaisuuttaan tai vaihtaa työpaikkaa välttääkseen joutumasta suorittamaan asiaankuuluvia maksuja esimerkiksi lasten elatuksen osalta.21 Oikeudenkäyntien pitkittyminen voi myös lisätä väkivallan kokijoiden taloudellista taakkaa, sillä mitä kauemmin oikeudenkäynnit jatkuvat tai kestävät, sitä suuremmat kustannukset heille koituu.
  • Lasten turvallisuuteen kohdistuvat uhat: Tutkimukset ovat osoittaneet, että lähisuhdeväkivalta on usein läsnä lasten elämässä, 22 mikä tarkoittaa, että monet lapset kokevat vanhempien välistä väkivaltaa sekä eron jälkeistä vainoa. Tekijä voi jatkaa vallankäyttöä ja kontrollointia lasten kautta esimerkiksi käyttämällä lapsia aseena toisen vanhemman kontrolloimiseksi tai manipuloimiseksi. Tämä voi vaikuttaa negatiivisesti lapsen fyysiseen ja henkiseen terveyteen sekä elämänlaatuun.23
  • Traumatisoituminen ja sosiaalinen eristäminen: Lähisuhdeväkivallan uhreilla traumaoireet jatkuvat usein useita vuosia tekijästä eroamisen jälkeen.24 Suurelle osalle väkivallan uhreista on raportoitu kehittyvän posttraumaattinen stressihäiriö (PTSD).25 Vakavan fyysisen ja seksuaaliväkivallan lisäksi myös muut väkivallan muodot ja näennäisesti lievempi väkivalta voivat johtaa traumatisoitumiseen.26 Monissa tapauksissa PTSD-oireet tulkitaan muun tyyppisiksi psykiatrisiksi ja somaattisiksi terveysongelmiksi, jolloin väärä diagnoosi estää riittävän ja oikeanlaisen hoidon.27 Lisäksi ihmisille, jotka ovat altistuneet toistuville ja pitkittyneille traumaattisille tapahtumille, voi kehittyä kompleksisia oireita, kuten heikentynyt tunteiden säätely, somatisaatio (psyykkisistä tekijöistä aiheutuvat ruumiilliset oireet), dissosiaatio sekä keskittymiseen, muistiin, identiteettiin ja ihmissuhteisiin liittyviä ongelmia.28 Jos uhri ei koe saavansa tukea ammattilaiselta tämän esimerkiksi kyseenalaistaessa, syyllistäessä ja epäillessä kertomuksen todenpitävyyttä, on olemassa riski, että traumatisoituminen ja muut trauman negatiiviset seuraukset syvenevät.29
  • Sekundäärinen eli toissijainen uhriutuminen eri prosesseissa: väkivallan uhrit kokevat toissijaista uhriutumista usein erilaisissa sosiaalisissa prosesseissa ensisijaisen uhrikokemuksen jälkeen.30 31 Esimerkiksi tilanne, jossa tekijä syyttää uhria kunnianloukkauksesta, kun tämä on kertonut ulkopuolisille väkivallasta, voi johtaa toissijaiseen uhriutumiseen: uhrin kertomusta epäillään ja häntä kohdellaan oikeusjärjestelmässä rikoksesta epäiltynä. Tutkimusten mukaan toissijainen uhriutuminen liittyy petetyksi tulemisen tunteeseen, joka syntyy siitä, että vastoin uhrin odotuksia siitä, että häntä uskottaisiin ja suojeltaisiin, häntä sen sijaan kohdellaankin syyllistävästi ja hänen kokemustaan vähätellään.32
  • Vainoaminen: Uhkailu, häirintä, kontrollointi, seuraaminen, yhteydenottaminen, vangitseminen jne. Tekijä voi toiminnallaan luoda uhrille tunteen, että hän on jatkuvasti läsnä uhrin elämässä eri tavoin. Tämä voi jatkua pitkään eron jälkeen.33 Tekijät saattavat lähettää uhreille pieniä summia verkkopankin kautta käyttäen verkkopankkialustojen viestitoimintoa uhkaavien viestien lähettämiseen. Myös asiallisia tilisiirtoja, kuten elatusapuamaksuja, saatetaan käyttää uhkailuun tai loukkaamiseen.

Yhteiskunnan suhtautumisella eron jälkeiseen vainoon on ratkaiseva merkitys uhreille, 34 sillä väkivaltaisesta kumppanista eroamisen jälkeen uhri voi kohdata runsaasti vaikeuksia. Ammattilaisten, jotka kohtaavat työssään lähisuhdeväkivaltaa, on tärkeä saada tietoa eron jälkeisestä vainosta, sen tunnistamisesta, muodoista ja seurauksista niin henkisen ja fyysisen terveyden kuin uhrin ja tämän lasten elämänlaadun kannalta.

On ratkaisevan tärkeää, että yhteiskunta suhtautuu eron jälkeiseen vainoon vakavasti ja tarjoaa resursseja ja tukea vainosta kärsiville. Uhreilla tulee olla pääsy turvakoteihin, neuvontaan, oikeusapuun ja muihin tukipalveluihin ja resursseihin, joiden avulla uhrit voivat saada takaisin itsenäisyytensä ja turvallisuutensa.

Voit ladata englanninkielisen “Eron jälkeisen vallan ja kontrollin pyörä”-kuvion ”(Post Separation Power and Control Wheelin) täältä: www.theduluthmodel.org/wp-content/uploads/2017/03/Using-Children-Wheel.pdf

Erityiset riskitekijät: Vanhuksiin kohdistuva perheväkivalta35

Yksilöön liittyvät riskitekijät:

  • Hoitotehtävät ylikuormittavat omaista riittämättömien valmiuksien tai puutteellisen osaamisen vuoksi
  • Riittämättömät selviytymistaidot omaisen hoidosta aiheutuvasta stressistä palautumiseen
  • Suuri taloudellinen ja emotionaalinen riippuvuus haavoittuvassa asemassa olevasta iäkkäästä omaisesta
  • Aiemmat konfliktit perheessä
  • Kyvyttömyys luoda tai ylläpitää myönteisiä sosiaalisia suhteita
  • Sosiaalisen tuen puute
  • Omien taloudellisten resurssien puute

Erityiset riskitekijät toistuvalle väkivallalle ja kaltoinkohtelulle36

  • Yksilötason riskitekijöiden osalta on näyttöä, että uhrin matalan sosioekonomisen aseman ja toistuvan väkivallan välillä on merkittävä yhteys.
  • Ihmissuhdetason riskitekijöitä tutkittaessa on havaittu, että tekijän ja uhrin välinen yhdessä elämisen pituus ennustaa paremmin väkivallan uusiutuvuutta kuin siviilisääty. Aikaisemmat fyysiset pahoinpitelyt parisuhteessa ovat tärkeä indikaattori myös tuleville pahoinpitelyille.
  • Koska aikaisemmat väkivallan teot ennustavat tulevaa väkivaltaa parhaiten, tulee ammattilaisten huomioida ja selvittää väkivallan historia parisuhteessa sen sijaan, että he keskittyisivät esimerkiksi vain rikoksen vakavuuteen.

2. Riskinarviointi

”Naisten omat käsitykset turvallisuudesta ja todennäköisyydestä väkivallan uusiutumiselle nousivat johdonmukaisimmaksi ja vahvimmaksi kohonnutta riskiä indikoivaksi tiedoksi.”37

Tutkimukset osoittavat, että aikuiset väkivallan uhrit/kokijat kykenevät usein ennustamaan hyvin oman turvallisuus- ja riskitasonsa, ja tämä arvio on usein tarkin mahdollinen.

Siksi riskin ymmärtäminen ja arviointi alkaa uhrin kuuntelemisesta. Kuuntelemalla ammattilaiset voivat havaita vihjeitä ja esittää kysymyksiä väkivallan merkeistä. Riskinarviointi auttaa tunnistamaan, onko riski pieni vai suuri.38

Kun uhrit/kokijat kertovat aistivansa vaaran, tulee tämä tieto ottaa vakavasti. Henkinen väkivalta on keskeinen osa lähisuhdeväkivaltaa, ja se tulisi tunnistaa paitsi mahdollisena fyysisen väkivallan esiasteena, myös osana väkivaltaisten käyttäytymismallien kirjoa.

Lisätietoja riskinarviointiin ja turvallisuussuunnitteluun liittyvistä vastuista eri etulinjassa toimivien henkilöiden (poliisin, terveydenhuollon ammattilaisten, sosiaalihuollon ammattilaisten ja kansalaisjärjestöjen) välillä löytyy englannin kielellä täältä: Country Reports and Cross-National Comparison on the Risk Assessment Tools and Case Documentation used by Frontline Responders.

Määritelmä: Riskinarviointi39

Riskinarviointi on riskitason ajantasainen arviointi. Riskit ovat dynaamisia ja ne voivat muuttua ajan myötä. Tämä tarkoittaa, että riskitasoa tulee arvioida säännöllisesti uudelleen, ja mahdolliset muutokset riskitekijöissä tulee olla osa tulevaa arviointia ja riskienhallintaa. Mahdollisten muutosten tulee vaikuttaa paitsi arvioon riskin tasosta, myös asianmukaisten riskinhallintatoimenpiteiden arviointiin. Riskinarvioinnissa ammattilaisen tulee ottaa huomioon asiaankuuluvat tiedot uhrin tai tekijän olosuhteista ja elämäntilanteesta.

Hyvät riskinarviointikäytännöt mahdollistavat sen, että uhri/kokija pystyy uskoutumaan sinulle ilman, että pelkää tulevansa kyseenalaistetuksi:

  • kokemastaan väkivallasta
  • väkivaltaisesta ihmissuhteestaan
  • miten tilanne on vaikuttanut perheen lapsiin (riskin taso tulee usein arvioida myös lasten osalta)
  • tekijän uskomuksista, asenteista ja käyttäytymismalleista.

Strukturoidun ammattilaisarvioinnin malli (Maram Practice Guides Foundation Knowledge Guide, Victorian osavaltio, Australia, Family Safety Victoria, helmikuu 2021, s. 36, saatavilla: www.vic.gov.au/maram-practice-guides-and-resources)

Riskinarviointi tarkoittaa ammatillisen arvion tekemistä olemassa olevista riskitekijöistä yhdistettynä uhrin omaan käsitykseen riskintasosta, ja sen avulla voidaan määrittää tulevan väkivallan todennäköisyys ja siitä seuraavat mahdolliset haitat, kuten vakava loukkaantuminen tai kuolema.40

Lisätietoa riskinarvioinnista löytyy moduulista 7.

Vahvin indikaattori tulevaisuuden riskeistä/väkivallasta on tekijän nykyinen ja aikaisempi käyttäytyminen. On tärkeää kysyä asiakkaalta hänen näkemyksensä riskistä sekä hänen tavoistaan huolehtia turvallisuudesta ja tulevaisuudensuunnitelmistaan. Usein uhrit osaavat tunnistaa heitä uhkaavan välittömän vaaran, ja he saattavat pelätä kotiinpaluuta. On erittäin tärkeää huomioida ja ottaa vakavasti kaikki heidän turvallisuuteensa liittyvät huolenaiheet. Osa uhreista saattaa tarvita apua välittömän riskin arvioinnin osalta. Tällöin ammattilainen voi esittää lisäkysymyksiä sen selvittämiseksi, onko heidän turvallista palata koteihinsa. Ensisijainen tavoite on selvittää, onko olemassa konkreettinen ja välitön vakavan haitan riski.41

Jos välitön riski on suuri, voit ilmaista huolesi asiakkaan turvallisuudesta ja keskustella turvallisuustoimenpiteistä haittojen ehkäisemiseksi. Voit esimerkiksi sanoa: ”Olen huolissani turvallisuudestasi. Keskustellaan siitä, mitä voidaan tehdä, jotta kukaan ei vahingoita sinua.”42

Tällä englanninkielisellä videolla esitetään ammattilaisen suorittama kattava riskinarviointi. Ammattilainen käyttää Structured Professional Judgement -työkalua ja tarkastelee riskiä intersektionaalisesti eli monikerroksisesti. Riskinarviointi sisältää tutkimustietoon perustuvien riskitekijöiden tunnistamisen, lasten riskikokemuksen arvioinnin ja tarvittaessa konsultaatioiden järjestämisen.

Pohdintatehtäviä

(1) Luettele tutkimustietoon perustuvat riskitekijät, jotka ammattilainen tunnistaa videolla.
(2) Pohdi tutkimustietoon perustuvien lähestymistapojen merkitystä riskinarvioinnissa.
(3) Mieti, kuinka ammattilainen käyttää intersektionaalista eli monikerroksista näkökulmaa riskinarvioinnin aikana. Moduulista 1 löydät enemmän tietoa intersektionaalisesta lähestymistavasta.
(4) Tutki, miten videolla käsitellään lapsiin kohdistuvien riskien arviointia.

Lataa tästä englanninkielinen riskinarvioinnin tarkistuslista: IMPRODOVA- Domestic Violence Risk Assessment Checklist (PDF, 0.3 MB)

Välitön itsemurhan ja itsensä vahingoittamisen riski

Jotkut pelkäävät, että itsemurha-ajatuksista kysyminen saattaisi provosoida uhrin siihen. Asia on itse asiassa päinvastoin: itsetuhoisuudesta kysyminen vähentää usein uhrin pelkoa itsemurha-ajatuksista ja auttaa häntä tuntemaan itsensä ymmärretyksi. Tutkimukset osoittavat selkeän korrelaation dokumentoitujen lähisuhdeväkivaltatapausten ja lisääntyneen itsetuhoisen käytöksen todennäköisyyden välillä. Erään tutkimusjakson aikana lähes neljännes lähisuhdeväkivaltaa kokeneista käyttäytyi myös itsetuhoisesti.43

Lisäksi on tärkeää dokumentoida selkeästi asiat, jotka kertovat asiakkaan välittömästä itsemurhan ja itsensä vahingoittamisen riskistä. Dokumentointi mahdollistaa tiedonkulun ammattilaisten välillä ja ammattilaiset pystyvät toimimaan asiakkaan kanssa johdonmukaisesti.

Esimerkki: Suicide Risk Screening Tool (asQ) www.nimh.nih.gov/sites/default/files/documents/research/research-conducted-at-nimh/asq-toolkit-materials/asq-tool/screening_tool_asq_nimh_toolkit_1.pdf

Tapauksissa, joissa on välitön vaara itsensä vahingoittamisesta tai itsemurhasta, on erittäin tärkeää, että asiakasta ei jätetä yksin, varsinkin jos…

  • … asiakkaalla on parhaillaan ajatuksia tai suunnitelmia tehdä itsemurha tai vahingoittaa itseään tai
  • … asiakkaalla on aiemmin ollut ajatuksia tai suunnitelmia itsensä vahingoittamisesta viimeisen kuukauden aikana tai jos asiakas on vahingoittanut itseään viimeisen vuoden aikana, ja potilas näyttää nyt erittäin kiihtyneeltä, väkivaltaiselta, epätoivoiselta tai vähäpuheiselta.

Näissä tapauksissa asiakas tulee lähettää välittömästi psykiatriseen sairaalaan. Ammattilaisen tulee pyytää ambulanssia siirtoa varten. Jos asiakas ei suostu lähtemään sairaalaan, pyydä välitöntä psykiatrin konsultaatiota tai pyydä poliisi paikalle. Luottamuksellisuuden rikkominen ei ole oikeudellinen kysymys tässä tapauksessa; akuutista itsensä uhkaamisesta ilmoittaminen on pakollista.

3. Sukupuolinäkökulmat riskinarvioinnissa44

Marek Studzinski / Unsplash

Suurin osa riskinarviointityökaluista ei ota huomioon sukupuoleen liittyviä näkökulmia. Usein nämä välineet olettavat rikoksentekijän olevan mies ja uhrin nainen. Näin ollen ne voivat ohjata ammattilaisen sivuuttamaan miehet tai muunsukupuoliset lähisuhdeväkivallan uhreina.

Ammattilaisen omat sukupuolia koskevat käsitykset ja oletukset ovat tärkeä huomioida myös riskinarvioinnissa. Esimerkiksi naispuolisen terveydenhuollon ammattilaisen arvioon voi vaikuttaa hänen käsityksensä siitä, millaiseksi hän ajattelee oman roolinsa naisena sekä mitä ajatuksia ja odotuksia hänellä on yleisesti naisen roolista ja käytöksestä (esim. voiko nainen olla erittäin aggressiivinen). Näillä käsityksillä voi olla vaikutusta siihen, miten hän puhuu muiden naisten ja miesten kanssa (esim. käyttääkö hän vahvaa ääntä, ottaako hän katsekontaktia asiakkaaseen). Käsitykset voivat myös vaikuttaa siihen, miten hän arvioi riskin ja asiakkaan kertoman (esim. kuka aloitti väkivallan) ja siihen, millaiseksi hän mieltää uhrin (ovatko käytöksestä saatavat vihjeet tärkeämpiä kuin esim. asiakkaan ulkoasu). Lisäksi käsitykset voivat vaikuttaa siihen, miten uhrit ja muut sidosryhmäkumppanit näkevät hänet. Esimerkiksi naispuolinen uhri voi nähdä naispuolisen ammattilaisen vähemmän uhkaavana, ja siksi kertoa tälle tapahtumista avoimemmin.

Jos ammattilaiset olettavat naisen olevan ”suojelua tarvitseva ​heikompi sukupuoli”, voi ajattelumalli vaikuttaa vuorovaikutukseen negatiivisesti. Asiakas voi kokea uudelleenuhriutumista, jos hänestä käytetään vähätteleviä ilmauksia tai jos ammattilainen jättää huomiotta asiakkaan itsenäisyyden ja toimintakyvyn tai heikentää omalla toiminnallaan asiakkaan toimijuutta. Tämä voi johtaa siihen, että asiakkaat eivät kerro kaikkia riskinarvioinnin kannalta olennaisia ​​tietoja, koska eivät koe tulevansa kuulluksi tai kohdelluksi asiallisesti. Ajattelumalli voi johtaa myös siihen, että ammattilainen ei ota miesuhrien kertomaa vakavasti ja voi vähätellä tapausta. Jos ammattilaisen maailmankuvaan ei sovi ajatus, että myös miehet voivat joutua lähisuhdeväkivallan uhreiksi, eikä näin ollen tee tarvittavia toimia väkivaltaan puuttumiseksi, voi tilanne päättyä väkivallan eskaloitumiseen.

Toinen esimerkki sukupuolinäkökulman huomioon ottamisen tärkeydestä liittyy riskitekijöistä kysymiseen. Ammattilainen voi esimerkiksi kokea vaikeaksi kysyä miesuhrilta, onko tämä taloudellisesti riippuvainen vaimostaan, jos ammattilaisen sosiokulttuurisessa kontekstissa oletetaan miesten elättävän perheensä ja ansaitsevan naista enemmän rahaa. Mikäli ammattilainen ei kysy asiasta, voi yksi riskitekijä jäädä selvittämättä – eli miesuhrin taloudellinen riippuvuus vaimostaan. Ilman erillistä kysymistä tieto ei välttämättä tule näkymään riskiarvioinnissa.

Sukupuolinäkökulmien sisällyttäminen riskinarviointivälineisiin on ammattilaisten kannalta erittäin tärkeää. Ammattilaisten tulee myös saada koulutusta sukupuolten tasa-arvoa koskevista lainsäädännöllisistä ja eettisistä vaatimuksista. Koulutuksen avulla ammattilaiset saavat keinoja pohtia omaa käyttäytymistään ja asenteitaan, jotta voidaan vähentää tilanteita, joissa riskinarvioinnin tulos vääristyy ammattilaisen omien ennakkoluulojen vuoksi. Koulutuksen pitää myös antaa tiedot siitä, kuinka riskinarviointikysymyksiä esitetään ja tulkitaan asianmukaisesti. Katso lisätietoja moduulista 8.

4. Turvallisuussuunnittelu

Vaikka terveydenhuoltoala ei ole yksin vastuussa riskinarvioinnista ja turvallisuussuunnittelusta eikä sen ensisijaisena tehtävänä ole turvallisuussuunnitelmien laatiminen, terveydenhuoltohenkilöstön olisi tiedotettava potilaille näistä prosesseista. Siksi on tärkeää ymmärtää paremmin riskinarviointi- ja turvallisuussuunnitteluprosessia ja sen eri vaiheita.

Turvallisuussuunnitelma voidaan laatia monin eri tavoin. Se räätälöidään vastaamaan asiakkaan yksilöllisiin olosuhteisiin, tarpeisiin sekä välittömiin turvallisuushuoliin, ja sen tulee olla sovellettavissa myös muuttuvissa olosuhteissa. Vaikka asiakas ei voi hallita kumppaninsa väkivaltaista käytöstä, hän voi tehdä toimenpiteitä, joilla pyrkii suojelemaan itseään ja lapsiaan. Turvallisuussuunnitelma on henkilökohtainen ja käytännöllinen strategia, johon sisällytetään toimenpiteet, joiden avulla uhri voi parantaa turvallisuuttaan ja minimoida vahinkoja.

Monet väkivallan kohteeksi joutuneet uhrit pelkäävät turvallisuutensa puolesta. Osa uhreista ei katso tarvitsevansa turvallisuussuunnitelmaa, koska he eivät usko väkivallan toistuvan. Tämän vuoksi ammattilaisen tulee selittää asiakkaalle, että lähisuhdeväkivalta harvoin loppuu itsestään, ja että väkivallalla on taipumus jatkua ja että se yleensä paitsi pahenee ajan myötä, se muuttuu myös toistuvammaksi.45

Kun teet turvallisuussuunnitelmaa väkivaltaa kokevan henkilön kanssa, on tärkeää, että aloitat kuuntelemalla asiakasta. Kuuntele ja esitä kysymyksiä tapahtuneesta. Selvitä, mitä asiakas jo tekee turvallisuutensa lisäämiseksi, ja käytä tätä perustana auttaessasi häntä miettimään, mikä muu voisi lisätä hänen turvallisuuttaan.46

Turvallisuuden arviointi ja suunnittelu ovat jatkuvia prosesseja – ne eivät ole vain yksi kertaluonteinen keskustelu. Voit tukea asiakasta keskustelemalla hänen tarpeistaan​, tilanteestaan ja resursseistaan ​​sekä pohtimalla hänen kanssaan eri vaihtoehtoja joka kerta, kun tapaat hänet. Keskustele myös hänen tilanteensa mahdollisista muutoksista sekä siitä, onko hänen turvallista palata kotiin.

Kaikki tehdyt suunnitelmat on dokumentoitava sähköisesti asiakkaan tietoihin myöhempää käyttöä varten! Jos mahdollista, kopiot tulee antaa uhrille. Samalla tulee huomioida, että on olemassa riski, että tekijä saattaa löytää dokumentin, mikä voi eskaloida väkivallan

5. Tiedonvaihdon merkitys turvallisuustoimenpiteissä ja riskinarvioinnissa

”Tämä [englanninkielinen] video näyttää, kuinka riskiarviointi tehdään väkivaltaa käyttävän henkilön kanssa, kuinka asiakasta tarkkaillaan ja kuinka häneltä kysytään kysymyksiä, jotta voidaan tunnistaa väkivaltaiset käytösmallit sekä riskin taso kuitenkin varmistaen, että ammattilainen pitää uhrin tilanteen jatkuvasti mielessä. Video kertoo myös, kuinka ammattilaisten keskinäinen tiedonjakaminen voi tukea riskienhallintaa.”

Tämä englanninkielinen video on jatko-osa edelliselle. Se esittelee riskienhallinnan suunnittelun eri elementtejä: www.youtu.be/tDPFIw5IwHI

Alustavaa riskinarviointia varten keskustele uhrin kanssa yksityisessä tilassa ja arvioi välittömät huolenaiheet. Lisätietoja uhrien kanssa kommunikoinnista on moduulissa 3.

Kysymyksiä välittömän väkivallan riskin arvioimiseksi47 48

  • Onko sinun turvallista mennä kotiin?
  • Mitä pelkäät tapahtuvan?
  • Mitä tekijä on uhannut tekevänsä?
  • Onko tekijä kohdistanut uhkauksia lapsiin?
  • Onko fyysistä väkivaltaa tapahtunut useammin tai onko väkivalta pahentunut viimeisten kuuden kuukauden aikana?
  • Onko tekijällä ase tai onko hänellä pääsyä aseisiin, tai onko hän koskaan käyttänyt asetta, tai uhannut sinua tai muita perheenjäseniä aseella?
  • Onko hän koskaan yrittänyt kuristaa sinua?
  • Uskotko, että hän voisi tappaa sinut?
  • (Jos uhri on nainen): Onko hän koskaan lyönyt sinua, kun olit raskaana?
  • Onko hän erittäin mustasukkainen sinusta?
  • Onko tekijä uhannut itsemurhalla? (Tällä riskitekijällä on merkittävä yhteys kohonneeseen naissurman riskiin!)

Jos vähintään kolme uhrin vastausta yllä oleviin kysymyksiin kertoo väkivallan kokemuksista tai uhasta, voi uhrilla olla erityisen suuri ja välitön väkivallan riski.

Turvallisuussuunnitelman tekeminen49

Myös uhri, joka ei kohtaa välitöntä vakavaa väkivallan uhkaa, ​​voi hyötyä turvallisuussuunnitelmasta. Jos asiakkaalla on olemassa turvallisuussuunnitelma, hän pystyy paremmin selviytymään myös yllättäen tulevasta väkivaltaisesta tilanteesta. Voit auttaa asiakasta turvallisuussuunnitelman teossa seuraavien kysymysten avulla.

Turvallinen paikka, jonne mennä”Jos sinun on poistuttava kotoa kiireesti, minne voisit mennä?”
Lasten tilanne kotoa poistuttaessa”Menisitkö yksin vai ottaisitko lapsesi mukaan?”
Kuljetus”Kuinka pääset sinne?”
Mukaan otettavat tavarat”Onko sinun otettava mukaasi asiakirjoja, avaimia, rahaa, vaatteita tai muita tavaroita, jos lähdet? Mikä on välttämätöntä ottaa mukaan?”
Talousasiat”Onko sinulla käytössäsi käteistä rahaa, jos sinun täytyy lähteä? Missä käteinen säilytetään? Voitko hätätilanteessa saada rahat käyttöösi?”
Läheisen tuki”Onko sinulla naapuria, jolle voisit kertoa väkivallasta, joka voi soittaa poliisille tai tulla auttamaan, jos kuulee kotoasi väkivallan ääniä?”

Ole varovainen kunniaan liittyvissä väkivaltatapauksissa. Voit auttaa keskustelemalla uhrin kanssa hänen tarpeistaan, kertomalla hänelle muista avunlähteistä ja auttamalla häntä hakemaan apua, jos hän sitä haluaa. Ensimmäisen tapaamisen aikana ei yleensä ole mahdollista käsitellä kaikkia hänen huolenaiheitaan. Kerro uhrille, että olet valmis tapaamaan uudelleen ja keskustelemaan asioista lisää. Älä odota uhrin tekevän päätöksiä heti. Saattaa tuntua turhauttavalta, jos luulet, ettei hän ryhdy toimiin tilanteensa muuttamiseksi. Hän tarvitsee aikaa ja hänen on tehtävä se, mikä on hänen mielestään hänelle oikein. Kunnioita aina toisen henkilön toiveita ja päätöksiä.

Keskustele siitä, kuinka asiakas voi parantaa turvallisuuttaan kotona50

Jos uhrin mielestä on vaikea välttää väkivallaksi kehittyvien keskustelujen käymistä väkivaltaisen henkilön kanssa, suosittele hänelle, että keskustelut käydään tilassa, josta hän voi tarvittaessa helposti poistua. On tärkeää välttää tiloja, joissa saattaa olla aseita, veitsiä tai muita vaarallisia esineitä.

Joissakin tilanteissa välitön poistuminen paikalta on paras vaihtoehto. Ohjeista asiakasta, että tällaisissa tilanteissa hänen tulee suunnitella ja toteuttaa lähtö turvalliseen paikkaan ilman, että kertoo siitä tekijälle. Tekijää ei tule informoida lähdöstä ennen kuin asiakas lapsineen on päässyt turvalliseen paikkaan. Tämä ohjeistus on erittäin tärkeä, jotta voidaan minimoida asiakkaaseen ja hänen lapsiinsa kohdistuva väkivallan riski.

Vältä vaarantamista uhria itse omilla toimenpiteilläsi51

Minimoi uhrin turvallisuuteen kohdistuva riski keskustelemalla väkivallasta hänen kanssaan vain yksityisessä ympäristössä ja varmistamalla, ettei kukaan muu kuule keskustelua. Älä keskustele väkivallasta, jos kumppani, perheenjäsenet tai kuka tahansa uhrin mukana oleva on kuuloetäisyydellä. Tämä koskee myös asiakkaan ystäviä. Voit luoda lisää mahdollisuuksia kahdenkeskisiin keskusteluihin esimerkiksi antamalla ulkopuoliselle ihmisille tehtäviä tai lähettämällä heitä asioille. Jos lapsia on paikalla, pyydä kollegaa valvomaan heitä keskustelun aikana.

Säilytä asiakkaasta kirjatut tiedot luottamuksellisesti ja tietoturvallisesti. Keskustele siitä, kuinka asiakas voi selittää tekijälle, missä on käynyt. Suunnittele asiakkaan kanssa, miten hän toimii kaikkien sellaisten asiakirjojen kanssa, jotka hän vie mukaan kotiinsa (esim. jäljennös rikosilmoituksesta).

Tällä englanninkielisellä videolla esitellään kokonaisvaltaisen turvallisuussuunnitelman teko osana riskinhallintaa. Video havainnollistaa, kuinka ammattilainen koordinoi yhteistyötä ja kuinka uhri on riskienhallinnan suunnittelun keskiössä.

Pohdintatehtäviä

(1) Listaa videolla esitellyt keskeiset riskienhallintastrategiat ja turvallisuussuunnittelutekniikat.
(2) Mieti, kuinka video esittää uhrin riskienhallinnan suunnitteluprosessin keskiössä.
(3) Pohdi, kuinka tärkeää uhrin voimaannuttaminen ja hänen osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksiensa lisääminen päätöksenteossa on.
(4) Tunnista mahdolliset haasteet tai esteet tehokkaalle riskienhallinnalle ja turvallisuussuunnittelulle.

Pidä huolta myös itsestäsi52

Ymmärrä, että sinun tarpeesi ovat yhtä tärkeitä kuin avustamasi henkilön tarpeet. Väkivallasta keskusteleminen tai kuuleminen voi herättää voimakkaita reaktioita tai tunteita, varsinkin jos olet itse kokenut väkivaltaa menneisyydessä tai jos sinulla on tällä hetkellä väkivaltaan liittyviä ​​haasteita elämässäsi. Tunnista ja ymmärrä tunteitasi – ne tarjoavat sinulle mahdollisuuden itsereflektioon. Hae apua ja tukea omien tarpeidesi hoitamiseen ja henkisen hyvinvointisi varmistamiseen. Lisätietoja löytyy moduulista 9: Itsestä huolehtiminen.

IMPRODOVA D2.3: Riskinarviointivälineet ja etulinjan vastaajien tapausten dokumentointi

Tietosivu: Riskinarviointi ja turvallisuussuunnittelu (IMPROVE)Download

Painopisteenä naistentaudit/synnytys, kirurgia & lastentaudit

6. Naistentaudit/synnytys

Erityiset riskitekijät: seksuaaliväkivalta53

Tekijöiden yksilölliset riskitekijät:

  • Alkoholin ja muiden päihteiden käyttö
  • Rikollisuus
  • Välinpitämättömyys muita kohtaan
  • Aggressiivinen käyttäytyminen ja väkivaltaisen käyttäytymisen hyväksyminen
  • Seksuaalisen kanssakäymisen aloittaminen varhain
  • Pakottavat seksuaaliset fantasiat
  • Seksuaalinen riskikäyttäytyminen
  • Altistuminen haitalliselle seksuaaliselle materiaalille
  • Vihamielisyys naisia kohtaan
  • Perinteisten sukupuolinormien noudattaminen
  • Hypermaskuliinisuus
  • Itsetuhoinen käyttäytyminen
  • Omat uhrikokemukset seksuaaliväkivallasta tai seksuaaliväkivaltaan syyllistyminen
  • Yhteys seksuaalisesti aggressiivisiin, hypermaskuliinisiin ja rikollisiin ikätovereihin
  • Aiempi väkivaltainen lähisuhde

Parisuhteiden riskitekijät:

  • Ristiriidat ja väkivalta perheessä
  • Lapsuudessa koettua fyysistä, seksuaalista tai henkistä väkivaltaa
  • Tunnekylmä perhepiiri
  • Huonot vanhempi-lapsi -suhteet, erityisesti isien kanssa

Yhteiskunnalliset riskitekijät:

  • Yhteiskunnalliset normit, jotka tukevat seksuaaliväkivaltaa, miesten ylempiarvoisuutta ja oikeutusta seksuaaliselle vallankäytölle
  • Seksuaalista väkivaltaa ja sukupuolten tasa-arvoa koskevat heikot lait ja politiikat
  • Rikollisuuden ja muun väkivallan korkea taso

“Tällä englanninkielisellä videolla kuvataan, kuinka terveysalan ammattilainen voi kysyä asiakkaalta lähisuhde- ja perheväkivallasta neuvolassa.”  
“Tällä englanninkielisellä videolla tarkastellaan erästä riskinarviointityökalua ja kuvataan sen onnistunutta käyttöä väkivaltaisiin suhteisiin ajautuneiden potilaiden auttamiseksi. Videolla esiintyy johtaja Martha P. Chadwick, Violence Intervention and Prevention Programs at the Brigham and Women´s Hospital Center for Community Health and Health Equity.”
Korkean riskin tilanne: raskaus

Raskaus voi olla yksi lähisuhdeväkivallan laukaisevista tekijöistä. 30 % fyysisestä kumppanin pahoinpitelystä alkaa raskauden aikana, ja 13 %: ssa tapauksista se pahentaa ja voimistaa aiemmin alkanutta väkivaltaa.

Erityisiä riskitekijöitä raskauden aikana ovat:

  • ei-toivottu raskaus, varsinkin nuorella iällä
  • eristäytyminen ja heikot tukiverkostot raskauden aikana

Yleiset riskitekijät (joita sovelletaan myös raskauden yhteydessä) löytyvät täältä.

Raskaudenaikaisen lähisuhdeväkivallan seurauksia voivat olla keskenmenon, pre-eklampsian, ennenaikaisten synnytysten ja sikiön kuolleena syntymisen lisääntynyt riski. On myös mahdollista, että kumppani pakottaa naisen tulemaan raskaaksi (ns. lisääntymiseen liittyvä pakottaminen). Tällaisissa tapauksissa voi ilmetä ongelmia, kuten itseaiheutettu, amatöörimäinen raskaudenkeskeytys ja synnytystä edeltävän kiintymyssuhteen puuttuminen vauvaan.

Juuri raskaus ja synnytys voivat edistää naisen ja terveydenhuollon ammattilaisten välistä yhteydenpitoa, jolloin naisella on mahdollisuus kertoa lähisuhdeväkivallasta ja hakea apua.

Mahdollisia indikaattoreita, joiden perusteella terveydenhuollon ammattilaisten pitäisi epäillä väkivaltatilanteita, on moduulissa 2.

7. Kirurgia ja päivystyspoliklinikka

Leikkaus- ja päivystyspoliklinikoilla riskinarviointi on erityisen tärkeää, koska fyysistä väkivaltaa on jo esiintynyt, jolloin nämä tapaukset kuuluvat korkean riskin luokkaan.

Esimerkkitapaus – riskinarviointi ja turvallisuussuunnittelu päivystyspoliklinikalla

Luit moduulissa 4 esimerkkitapauksen 36-vuotiaasta Robinista, joka saapui päivystyspoliklinikalle päävamman ja vasemmassa käsivarressa olevien useiden hematoomien sekä eriasteisesti paranevien mustelmien vuoksi. Hänen mukanaan oli sisko, joka otti kontrolloivan roolin tutkimuksen aikana, vastasi kysymyksiin Robinin puolesta ja seurasi tarkasti vuorovaikutusta lääkärin kanssa. Robin vältti katsekontaktia ja vaikutti epäröivän tietojen antamista omatoimisesti.

Lisätutkimukset paljastivat epäjohdonmukaisuuksia Robinin siskon kertomuksen ja havaittujen vammojen välillä. Robin käyttäytyi alistuvasti ja pelkäsi selvästi fyysistä kontaktia. Nämä merkit herättivät huolta mahdollisesta perheväkivallasta. Hoitavan lääkärin kanssa käydyssä kahdenkeskisessä keskustelussa Robin avautuu.

Lääkäri: Robin, haluan sinun tietävän, että olet täällä turvallisessa tilassa, ja kaikki kertomasi pidetään luottamuksellisena. On tärkeää, että saamme kokonaiskuvan, jotta voimme tarjota sinulle parasta mahdollista hoitoa.

Robin: (tauon jälkeen) No, itse asiassa… Minulla on ollut ongelmia kotona.

Lääkäri: Olen pahoillani. Siitä ei ole helppo puhua, mutta on tärkeää käsitellä näitä asioita. Tunnetko olosi turvalliseksi kotona?

Robin: (pudistaa päätään) En oikeastaan. Pelkään, että asiat saattavat kärjistyä.

Lääkäri: Kiitos, että kerroit minulle. Olemme täällä tukemassa sinua. Puhutaanpa turvallisuussuunnittelusta, jonka voimme ottaa käyttöön pitääksemme sinut turvassa. Oletko miettinyt, minne voisit mennä, jos sinun on lähdettävä kotoa nopeasti?

Robin: (nyökkää) Kyllä, minulla on ystävä, jonka luona voisin asua jonkin aikaa.

Lääkäri: Se on hyvä alku. On tärkeää, että sinulla on suunnitelma, jotta tiedät, minne mennä, jos sinun on lähdettävä nopeasti. Seuraavaksi puhutaan siitä, keneltä voit saada tukea. Onko sinulla joku luotettava henkilö, kuten ystävä tai perheenjäsen, jolle voit uskoutua?

Robin: Kyllä, voin puhua veljelleni.

Lääkäri: Hyvä. Se, että on joku, jolle voi puhua, tekee jo paljon. Robin, minun on kysyttävä sinulta muutamia kysymyksiä, jotta ymmärtäisin paremmin, mitä tapahtui. Voitko kertoa minulle tapahtumista, jotka johtivat vammoihisi?

Robin: Se on aika monimutkaista. Riitelin siskoni kanssa, ja tilanne kärjistyi…

Lääkäri: Ymmärrän. Voitko kertoa minulle lisää riidasta? Liittyikö siihen fyysistä väkivaltaa?

Robin: Kyllä, siskoni suuttui ja alkoi lyödä minua. Se ei ole ensimmäinen kerta, kun niin tapahtui.

Lääkäri: Ikävä kuulla, Robin. Minulle on tärkeää ymmärtää näiden tapausten yleisyys ja vakavuus. Kuinka usein tällaista väkivaltaa esiintyy, ja oletko saanut vammoja aiemmin?

Robin: Sitä on tapahtunut silloin tällöin jo jonkin aikaa. Joskus se on vain huutamista, mutta toisinaan se menee fyysiseksi. Minulla on ollut mustelmia ja viiltohaavoja ennenkin.

Lääkäri: Kiitos, että kerroit tuon minulle, Robin. On tärkeää, että pystymme arvioimaan riskitasosi ja määrittelemään asianmukaisen tuen ja resurssit. Onko olemassa erityisiä laukaisevia tekijöitä tai malleja, jotka näyttävät johtavan näihin välikohtauksiin?

Robin: Sitä on vaikea sanoa. Joskus on kuin kävelisi munankuorilla. Mikä tahansa voi suututtaa siskoni.

Lääkäri: Ymmärrän. Kuulostaa siltä, että sinulla on paljon stressiä ja epävarmuutta. Haluan sinun tietävän, ettet ole yksin ja että on ihmisiä, jotka voivat auttaa sinua selviytymään tästä vaikeasta tilanteesta. Oletko harkinnut aiemmin kääntymistä tuki- tai neuvontapalvelujen puoleen?

Robin: En oikeastaan, mutta olen avoin sille mahdollisuudelle.

Lääkäri: Se on hyvä kuulla, Robin. Voin antaa sinulle tietoa paikallisista tukipalveluista, jotka ovat erikoistuneet lähisuhdeväkivaltaan. On tärkeää, että sinulla on tukijärjestelmä, kun selviät tästä haastavasta ajasta. Haluatko, että annan sinulle tietoa näistä resursseista?

Robin: Kyllä, siitä olisi varmasti apua.

Lääkäri: Hyvä on, huolehdin siitä, että saat nämä tiedot ennen kuin lähdet tänään. Sillä välin, jos sinulla on kysyttävää tai huolenaiheita, älä epäröi kertoa minulle. Turvallisuutesi ja hyvinvointisi ovat meille tärkeitä.

Pohdintatehtäviä:

(1) Pohdi lääkärin käsittelemiä turvallisuussuunnittelustrategioita. Arvioi, miten tehokkaasti ne ovat antaneet Robinille mahdollisuuden ryhtyä toimiin suojellakseen itseään lisävahingoilta.
(2) Pohdi, miten lääkäri käytti avoimia kysymyksiä rohkaistakseen Robinia kertomaan kokemuksistaan. Mieti, miten tämä lähestymistapa auttaa paljastamaan tärkeitä yksityiskohtia tilanteesta.
(3) Arvioi, miten tärkeää on mitata lähisuhdeväkivaltatapausten esiintymistiheyttä ja vakavuutta uhrin kohtaaman riskin tason määrittämisessä. Pohdi, miten nämä tiedot vaikuttavat turvallisuussuunnitelmien laatimiseen ja tukipalvelujen saatavuuteen.

8. Lastentaudit

Vammaisilla lapsilla ja nuorilla on 3–7-kertainen riski laiminlyöntiin, kaltoinkohteluun ja seksuaaliväkivaltaan

Suurempi riski joutua perheväkivallan uhriksi:54

  • Lapset, joilla on motorisia kehitysviiveitä ja lieviä älyllisiä kehitysviiveitä.
  • Lapset ja nuoret, joilla on aistihavainnon häiriöitä, riski on 7,5-kertainen.
  • Lapset, joilla on käytösongelmia, kuten tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö (ADHD), on kohonnut riski. Erityisen alttiita ovat alle kuusivuotiaat lapset, jotka tulevat pienituloisista perheistä.
  • Kroonisesti sairaiden lasten riski on 2–3-kertainen.
  • Vammaisilla lapsilla ja nuorilla riski on 3–7-kertainen.
  • Alle 4-vuotiaat lapset.
  • Lapset, joilla on sellaisia erityistarpeita, jotka voivat lisätä hoitajiensa taakkaa (esim. vammaisuus, mielenterveysongelmat ja krooniset fyysiset sairaudet).

On tärkeää keskustella sensitiivisesti lähisuhdeväkivallasta lasten ja nuorten kanssa, sillä tällaiset kokemukset vaikuttavat usein syvästi lapsiin ja nuoriin joko suoraan tai epäsuorasti. Tarjoamalla ikätasolle sopivaa tietoa ja tukea voimme auttaa heitä ymmärtämään, mitä lähisuhdeväkivalta on, tunnistamaan epätervettä käyttäytymistä ja hakemaan tarvittaessa apua. Lisätietoja on moduulissa 3.

Klikkaa kuvassa olevia ristejä nähdäksesi lisätietoja.

Sources: 55 56 57 58 59 60

Painopisteenä hammashoito

9. Hammashoito

Tapaustutkimus – Riskien arviointi ja turvallisuussuunnittelu hammaslääkärin vastaanotolla

Tapasit jo rouva Millerin moduulissa 3 ja moduulissa 4.

Muistamme, että hän tuli hammaslääkärin vastaanotolle hammassäryn vuoksi. Hoidon aikana hammaslääkäri havaitsi useita verenpurkaumia ja periorbitaalisia petekioita. Kun otettiin röntgenkuva, todettiin myös leukamurtuma. Rouva Miller suostui sittemmin oikeuslääketieteelliseen dokumentointiin ja selitti, miten vammat olivat syntyneet. Koska leukamurtuman hoitoon kuului useita hoito- ja tarkastuskäyntejä, rouva Miller loi hammaslääkäriin luottamuksellisen suhteen.

Kun rouva Miller tuli viimeiseen tarkastukseensa useita kuukausia myöhemmin, hammaslääkäri huomasi uusia vammoja. Hän dokumentoi uudet vammat ja käytti tilaisuutta hyväkseen keskustellakseen rouva Millerin kanssa.

Hammaslääkäri: ”Miten voit nyt? Muutama kuukausi sitten puhuimme tilanteestasi kotona. Näen uusia vammoja korvassasi ja otsassasi.”

Rouva Miller (epäröi): ”Se on… monimutkaista. Tilanne ei ole oikeastaan parantunut. Riidat Martinin kanssa palaavat yhä uudelleen.”

Hammaslääkäri: ”Ikävä kuulla, että sinulla on yhä ongelmia kotona. Ovatko ne tietyt olosuhteet, jotka näyttävät laukaisevan väkivallan?”

Rouva Miller: ”Kyllä… Martin suuttuu aina, kun yritän ottaa yhteyttä muihin, puhuinpa sitten naapurimme kanssa tai puhelimessa.”

Hammaslääkäri: ”Mitä tapahtuu, kun kumppanisi suuttuu?”

Rouva Miller: ”Hän ei enää pysty hallitsemaan omaa vihaansa ja käy joskus väkivaltaiseksi.”

Hammaslääkäri: ”Onko hän ollut viime aikoina yhä vihaisempi ja vihaisempi, ja ovatko vihanpurkaukset muuttuneet väkivaltaisemmiksi?”

Mrs Miller: ”Kyllä, kun ajattelen asiaa… sitä on tapahtunut viime aikoina useammin. Se on myös muuttunut väkivaltaisemmaksi… Hän jopa heitti minua kerran lautasella, ja siitä tuli iso mustelma kasvoihini.”

Hammaslääkäri: ”Olen huolissani sinusta, koska kertomasi perusteella sinua kohtaan kohdistuvan väkivallan määrä ja laajuus on lisääntymässä. Onko sinulla luotettavaa henkilöä, jolle voisit puhua?”

Rouva Miller: ”Kun olin muuttanut toiseen taloon, menetin yhteyden lähes kaikkiin ystäviini ja perheeseeni. Puhun säännöllisesti puhelimessa vain siskoni kanssa, esimerkiksi silloin, kun Martin on töissä. Hän asuu 30 minuutin päässä täältä.”

Hammaslääkäri: ”Tuo on hyvä kuulla. Haluaisin nyt puhua kanssasi siitä, mitä voit tehdä, jos et enää tunne oloasi turvalliseksi kotona. On tärkeää, että sinulla on paikka, jonne voit mennä, jos tilanne kärjistyy. Tämä voi olla esimerkiksi siskosi. Kannattaa myös harkita, että jätät hänelle kopiot tärkeimmistä asiakirjoistasi, kuten syntymätodistuksestasi ja passistasi.”

Rouva Miller: ”Minun on ensin annettava asian hautua, koska en tunne oloani turvattomaksi kotona lainkaan. Martin vain suuttuu minulle joskus, ja se on aina minun syytäni.”

Keskustelun lopuksi hammaslääkäri korostaa vielä kerran, ettei koskaan ole oikein satuttaa toista, vaikka olisikin vihainen, ja että rouva Miller ei ole syyllinen tilanteeseen. Hammaslääkäri sanoo, että on erittäin tärkeää miettiä, minne rouva Miller voisi mennä, jos hän pelästyy kotona. Hammaslääkäriin voi myös ottaa yhteyttä milloin tahansa lisäkysymyksissä. Hän antaa asiakkaalle erityisen käyntikortin, jossa on tärkeitä puhelinnumeroita tällaisia tilanteita varten.

Tehtävät jatkopohdintaa varten:

(1) Mitä viestintästrategioita hammaslääkäri käyttää?
(2) Mitä erityisiä riskitekijöitä hammaslääkäri voi tunnistaa, jotka saattavat viitata väkivallan vakavuuden lisääntymiseen entisestään?
(3) Miksi hammaslääkäreillä on tärkeää olla taitoja riskinarvioinnissa ja turvallisuussuunnittelussa?
(4) Miten hammaslääkäri voisi edelleen auttaa potilastaan?

Lähteet

  1. “Risk Assessment.” Gippsland Family Violence Alliance , November 9, 2023. Accessed 31.01.2024 https://gippslandfamilyviolencealliance.com.au/risk-assessment/#what-is-risk-management ↩︎
  2. “Risk Assessment.” Gippsland Family Violence Alliance , November 9, 2023. Accessed 31.01.2024 https://gippslandfamilyviolencealliance.com.au/risk-assessment/#what-is-risk-management ↩︎
  3. Risk Assessment.” Gippsland Family Violence Alliance , November 9, 2023. Accessed 31.01.2024 https://gippslandfamilyviolencealliance.com.au/risk-assessment/#what-is-risk-management ↩︎
  4. Gondolf, E. W. 2002, Batterer Intervention Systems: Issues, Outcomes and Recommendations, Sage Publications, Thousand Oaks, p. 171. ↩︎
  5. Gondolf, E. W. 2002, Batterer Intervention Systems: Issues, Outcomes and Recommendations, Sage Publications, Thousand Oaks, p. 167. ↩︎
  6. Roehl, J., & Guertin, K. 2000, ‘Intimate partner violence: The current use of risk assessments in sentencing offenders’, The Justice System Journal, vol. 21, no. 2, pp. 171-198. ↩︎
  7. Gondolf, E. W. 2002, Batterer Intervention Systems: Issues, Outcomes and Recommendations, Sage Publications, Thousand Oaks. ↩︎
  8. 1800 Respect, national domestic family and sexual violence counselling service, accessed: 01.02.24, https://www.1800respect.org.au/resources-and-tools/raft ↩︎
  9. Lauritsen J. L., Schaum R. J. (2004). The social ecology of violence against women. [Article]. Criminology, 42, 323–357. DOI10.1111/j.1745-9125.2004.tb00522.x ↩︎
  10. Davies, J., Lyon, E. & Monti-Catania, D. 1998, Safety Planning with Battered Women: Complex Lives/Difficult Choices, Sage Publications, Thousand Oaks, p. 98-100). ↩︎
  11. Rechtsanwältin Susanne Köhler, ”Hochrisikomanagement bei häuslicher Gewalt – Was ist das?”, 2022, p. 16. https://www.lpr.sachsen.de/download/SusanneKoehlerHochrisikomanagement.pdf ↩︎
  12. Spearman, K. J., Hardesty, J. L., & Campbell, J. (2023). Post-separation abuse: A concept analysis. Journal of advanced nursing, 79(4), 1225–1246. https://doi.org/10.1111/jan.15310; 
    ↩︎
  13. Klein, A. R., & Tobin, T. (2008). A longitudinal study of arrested batterers, 1995–2005: Career criminals. Violence Against Women, 14(2), 136–157. ↩︎
  14. Richards, T. N., Jennings, W. G., Tomsich, E., & Gover, A. (2014). A 10-year analysis of rearrests among a cohort of domestic violence offenders. Violence and Victims, 29(6), 887–906. ↩︎
  15. Stark, E., & Hester, M. (2019). Coercive control: Update and review. Violence Against Women, 25(1), 81–104. https://doi.org/10.1177/ 1077801218816191 ↩︎
  16. Spearman, K. J., Hardesty, J. L., & Campbell, J. (2023). Post-separation abuse: A concept analysis. Journal of advanced nursing, 79(4), 1225–1246. https://doi.org/10.1111/jan.15310 ↩︎
  17. Elizabeth, V. (2015). From domestic violence to coercive control: Towards the recognition of oppressive intimacy in the Family Court. New Zealand Sociology, 30(2), 26–43. https://doi.org/10. 3316/informit.359359614101376

    Elizabeth, V. (2017). Custody stalking: A mechanism of coercively controlling mothers following separation. Feminist Legal Studies, 25(2), 185–201. https://doi.org/10.1007/s10691-017-9349-9

    Elizabeth, V. (2019). ‘It’s an invisible wound’: the disenfranchised grief of post-separation mothers who lose care time. Journal of Social Welfare and Family Law, 41(1), 34–52. https://doi.org/10.1080/ 09649069.2019.1554788 ↩︎
  18. Ward, D. (2016). In her words: Recognizing and preventing abusive litigation against domestic violence survivors. Seattle Journal for Social Justice, 14(2), 429–460. Available at: https://digitalcom mons.law.seattleu.edu/sjsj/vol14/iss2/11

    Toews, M. L., & Bermea, A. M. (2017). I was naive in thinking, ‘I divorced this man, he is out of my life’”: A qualitative exploration of post-separation power and control tactics experienced by women. Journal of Interpersonal Violence, 32(14), 2166– 2189. https://doi.org/10.1177/0886260515591278 ↩︎
  19. Elizabeth, V. (2017). Custody stalking: A mechanism of coercively controlling mothers following separation. Feminist Legal Studies, 25(2), 185–201. https://doi.org/10.1007/s10691-017-9349-9 ↩︎
  20. Przekop, M. (2011). One more battleground: Domestic violence, child custody, and the batterers’ relentless pursuit of their victims through the courts. Seattle Journal for Social Justice, 9(2), 1053–1106.

    Toews, M. L., & Bermea, A. M. (2017). I was naive in thinking, ‘I divorced this man, he is out of my life’”: A qualitative exploration of post-separation power and control tactics experienced by women. Journal of Interpersonal Violence, 32(14), 2166– 2189. https://doi.org/10.1177/0886260515591278

    Watson, L. B., & Ancis, J. R. (2013). Power and control in the legal system: From marriage/relationship to divorce and custody. Violence Against Women, 19(2), 166–186. https://doi.org/10.1177/ 1077801213478027 ↩︎
  21. Przekop, M. (2011). One more battleground: Domestic violence, child custody, and the batterers’ relentless pursuit of their victims through the courts. Seattle Journal for Social Justice, 9(2), 1053–1106.

    Toews, M. L., & Bermea, A. M. (2017). I was naive in thinking, ‘I divorced this man, he is out of my life’”: A qualitative exploration of post-separation power and control tactics experienced by women. Journal of Interpersonal Violence, 32(14), 2166– 2189. https://doi.org/10.1177/0886260515591278

    Watson, L. B., & Ancis, J. R. (2013). Power and control in the legal system: From marriage/relationship to divorce and custody. Violence Against Women, 19(2), 166–186. https://doi.org/10.1177/ 1077801213478027 ↩︎
  22. Rezey, M. L. (2020). Separated Women’s risk for intimate partner violence: A multiyear analysis using the National Crime Victimization Survey. Journal of Interpersonal Violence, 35(5–6), 1055–1080. https://doi.org/10.1177/0886260517692334 ↩︎
  23. Kitzmann, K., Gaylord, N., Holt, A. & Kenny, E. (2003) Child witnesses to domestic violence: a meta-analytic review. Journal of Consulting Clinical Psychology, 71, 339–352. ↩︎
  24. Natalie Pill, Andrew Day, Helen Mildred,Trauma responses to intimate partner violence: A review of current knowledge,
    Aggression and Violent Behavior,Volume 34, 2017,Pages 178-184,ISSN 1359-1789, https://doi.org/10.1016/j.avb.2017.01.014. ↩︎
  25. Rivera, E. A., Sullivan, C. M., Zeoli, A. M., & Bybee, D. (2018). A longitudinal examination of mothers’ depression and PTSD symptoms as impacted by partner-abusive men’s harm to their children. Journal of Interpersonal Violence, 33(18), 2779–2801. https://doi. org/10.1177/0886260516629391 ↩︎
  26. Trisha Leahy , Grace Pretty & Gershon Tenenbaum (2008) A Contextualized Investigation of Traumatic Correlates of Childhood Sexual Abuse in Australian Athletes, International Journal of Sport and Exercise Psychology, 6:4, 366-384, DOI: 10.1080/1612197X.2008.9671880 ↩︎
  27. van der Kolk, B. A. (2005). Developmental Trauma Disorder: Toward a rational diagnosis for children with complex trauma histories. Psychiatric Annals, 35(5), 401–408. https://doi.org/10.3928/00485713-20050501-06 ↩︎
  28. Herman, J. L. (1992). Complex PTSD: A syndrome in survivors of prolonged and repeated trauma. Journal of Traumatic Stress, 5(3), 377–391. https://doi.org/10.1002/jts.2490050305

    Van der Kolk, B. A. (2015). The body keeps the score: brain, mind, and body in the healing of trauma. New York, New York, Penguin Books.  ↩︎
  29. Laing, L. (2017). Secondary victimization: Domestic violence survivors navigating the family law system. Violence against women, 23(11), 1314-1335 ↩︎
  30. Hayes, B. (2012). Abusive men’s indirect control of their partner during the process of separation. Journal of Family Violence, 27(4), 333– 344. https://doi.org/10.1007/s10896-012-9428-2

    Hardesty, J. L., & Ganong, L. H. (2006). How women make custody decisions and manage co-parenting with abusive former husbands. Journal of Social and Personal Relationships, 23(4), 543–563. https:// doi.org/10.1177/0265407506065983 ↩︎
  31. Gutowski, E. R., & Goodman, L. A. (2023). Legal abuse and mental health: The role of judicial betrayal. Psychology of Violence. ↩︎
  32. Laing, L. (2017). Secondary victimization: Domestic violence survivors navigating the family law system. Violence against women, 23(11), 1314-1335. Gutowski, E. R., & Goodman, L. A. (2023). Legal abuse and mental health: The role of judicial betrayal. Psychology of Violence. ↩︎
  33. Spearman, K. J., Hardesty, J. L., & Campbell, J. (2023). Post-separation abuse: A concept analysis. Journal of advanced nursing, 79(4), 1225–1246. https://doi.org/10.1111/jan.15310 ↩︎
  34. Hydén, M. (2015). What social networks do in the aftermath of domestic violence. British journal of criminology, 55(6), 1040-1057. ↩︎
  35. National Center for Injury Prevention and Control, Division of Violence Prevention. Risk and Protective Factors for Perpetration. Centers for Disease Control and Prevention 2021. https://www.cdc.gov/violenceprevention/elderabuse/riskprotectivefactors.html (accessed February 6, 2024). ↩︎
  36. Risk Factors for Re-abuse in Intimate Partner Violence: A Cross-Disciplinary Critical Review, Lauren Bennett Cattaneo and Lisa A. Goodman Trauma Violence Abuse 2005; 6; 141, DOI: 10.1177/1524838005275088, ↩︎
  37. Gondolf, E. W. 2002, Batterer Intervention Systems: Issues, Outcomes and Recommendations, Sage Publications, Thousand Oaks, p. 174. ↩︎
  38. 1800 Respect, national domestic family and sexual violence counselling service, accessed: 01.02.24, https://www.1800respect.org.au/resources-and-tools/risk-assessment-frameworks-and-tools/risk-assessment  ↩︎
  39. Maram Practice Guides Foundation Knowledge Guide, State of Victoria, Australia, Family Safety Victoria, February 2021, p. 36, available at https://www.vic.gov.au/maram-practice-guides-and-resources ↩︎
  40. 1800 Respect, national domestic family and sexual violence counselling service, accessed: 01.02.24, https://www.1800respect.org.au/resources-and-tools/risk-assessment-frameworks-and-tools/risk-assessment  ↩︎
  41. WHO (2014) Clinical handbook Health care for women subjected to intimate partner violence or sexual
    violence, p. 25. ↩︎
  42. WHO (2014) Clinical handbook Health care for women subjected to intimate partner violence or sexual
    violence, p. 25-26. ↩︎
  43. Boyle A, Jones P, Lloyd S. The association between domestic violence and self harm in emergency medicine patients. Emerg Med J. 2006 Aug;23(8):604-7. doi: 10.1136/emj.2005.031260. PMID: 16858090; PMCID: PMC2564159. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2564159/ ↩︎
  44. Sondern, Lisa & Pfleiderer, Bettina. (2020). Why the integration of sex and gender aspects will improve domestic violence risk assessment. 155-165. https://bulletin.cepol.europa.eu/index.php/bulletin/article/view/413/332 ↩︎
  45. WHO (2014) Clinical handbook Health care for women subjected to intimate partner violence or sexual
    violence, p. 25. ↩︎
  46. 1800 Respect, national domestic family and sexual violence counselling service, accessed: 01.02.24, https://www.1800respect.org.au/resources-and-tools/risk-assessment-frameworks-and-tools/risk-assessment ↩︎
  47. WHO (2014) Clinical handbook Health care for women subjected to intimate partner violence or sexual
    violence, Questions to assess immediate risk of violence p. 26, Making a safety plan p. 27. ↩︎
  48. Austrian Women’s Shelter Network 2015, Kelly Blank, Maria Rösslhumer, TRAINING MANUAL ON GENDER-BASED VIOLENCE FOR HEALTH PROFESSIONALS, AÖF – Austrian Women’s Shelter Network, Austria, https://eeca.unfpa.org/sites/default/files/pub-pdf/implement_train_EN_201606_hires.pdf ↩︎
  49. WHO (2014) Clinical handbook Health care for women subjected to intimate partner violence or sexual
    violence, Making a safety plan p. 27. ↩︎
  50. WHO (2014) Clinical handbook Health care for women subjected to intimate partner violence or sexual
    violence, Making a safety plan p. 28. ↩︎
  51. WHO (2014) Clinical handbook Health care for women subjected to intimate partner violence or sexual
    violence, Making a safety plan p. 28. ↩︎
  52. WHO (2014) Clinical handbook Health care for women subjected to intimate partner violence or sexual
    violence, Making a safety plan p. 33. ↩︎
  53. National Center for Injury Prevention and Control, Division of Violence Prevention. Risk and Protective Factors for Perpetration. Centers for Disease Control and Prevention 2021. https://www.cdc.gov/violenceprevention/sexualviolence/riskprotectivefactors.html (accessed February 6, 2024). ↩︎
  54. Deutscher Ärzteverlag GmbH RDÄ. Kinder mit Behinderungen Werden zu Wenig vor Misshandlungen Geschützt. Deutsches Ärzteblatt 2023. https://www.aerzteblatt.de/nachrichten/145658/Kinder-mit-Behinderungen-werden-zu-wenig-vor-Misshandlungen-geschuetzt?rt=740e2f97b968368ea8a4c9d79b86f559 (accessed January 31, 2024). ↩︎
  55. National Center for Injury Prevention and Control, Division of Violence Prevention. Risk and Protective Factors for Perpetration. Centers for Disease Control and Prevention 2021. https://www.cdc.gov/violenceprevention/childabuseandneglect/riskprotectivefactors.html (accessed February 6, 2024). ↩︎
  56. Deutscher Ärzteverlag GmbH RDÄ. Kinder mit Behinderungen Werden zu Wenig vor Misshandlungen Geschützt. Deutsches Ärzteblatt 2023. https://www.aerzteblatt.de/nachrichten/145658/Kinder-mit-Behinderungen-werden-zu-wenig-vor-Misshandlungen-geschuetzt?rt=740e2f97b968368ea8a4c9d79b86f559 (accessed January 31, 2024). ↩︎
  57. Deutscher Ärzteverlag GmbH RDÄ. Kinder mit Behinderungen Werden zu Wenig vor Misshandlungen Geschützt. Deutsches Ärzteblatt 2023. https://www.aerzteblatt.de/nachrichten/145658/Kinder-mit-Behinderungen-werden-zu-wenig-vor-Misshandlungen-geschuetzt?rt=740e2f97b968368ea8a4c9d79b86f559 (accessed January 31, 2024). ↩︎
  58. Deutscher Ärzteverlag GmbH RDÄ. Kinder mit Behinderungen Werden zu Wenig vor Misshandlungen Geschützt. Deutsches Ärzteblatt 2023. https://www.aerzteblatt.de/nachrichten/145658/Kinder-mit-Behinderungen-werden-zu-wenig-vor-Misshandlungen-geschuetzt?rt=740e2f97b968368ea8a4c9d79b86f559 (accessed January 31, 2024). ↩︎
  59. National Center for Injury Prevention and Control, Division of Violence Prevention. Risk and Protective Factors for Perpetration. Centers for Disease Control and Prevention 2021. https://www.cdc.gov/violenceprevention/childabuseandneglect/riskprotectivefactors.html (accessed February 6, 2024). ↩︎
  60. National Center for Injury Prevention and Control, Division of Violence Prevention. Risk and Protective Factors for Perpetration. Centers for Disease Control and Prevention 2021. https://www.cdc.gov/violenceprevention/childabuseandneglect/riskprotectivefactors.html (accessed February 6, 2024). ↩︎