Moduuli 4: Sosiaalialan tukipalvelut

Myös lapset ja nuoret voivat kokea kriisejä. Usein heidän reaktionsa näihin kokemuksiin liittyvät regressiiviseen käyttäytymiseen, josta he olivat aiemmin kasvaneet pois. Lapset saattavat esimerkiksi palata imemään peukaloa, kastelemaan sänkynsä tai etsimään lohtua nukkumalla vanhempiensa kanssa. Vastaavasti nuoret voivat reagoida muuttamalla käyttäytymistään, kuten vetäytymällä tai eristäytymällä, tai he voivat kehittää impulsiivista tai aggressiivista käyttäytymistä joko itseään tai muita kohtaan.

Käyttäytymisen muutokset voivat johtua eri syistä, mutta on tärkeää ryhtyä toimenpiteisiin, jos epäilet lähisuhdeväkivaltaa. Lue lisää lasten ja nuorten yleisistä indikaattoreista moduulista 2.

• Kriisipalvelut terveyskeskuksen tai sairaalan päivystyksestä tarjoavat tukea henkilöille, joilla on akuutteja mielenterveysongelmia. Ne tarjoavat tyypillisesti lyhytaikaista apua, ja ohjaavat tarpeenmukaiseen jatkohoitoon.
• Sosiaali- ja kriisipäivystys tarjoaa ympärivuorokautisen kiireellisen ja välttämättömän avun asuinpaikkakunnasta riippumatta. Päivystys antaa neuvontaa ja tukea henkisistä ja sosiaalisista haasteista kärsiville asiakkaille, jotka tarvitsevat kiireellisesti hoivaa, turvaa tai apua. Ammattilaiset voivat arvioida tilannetta, antaa apua paikan päällä ja käynnistää lisätoimia.

• Auttavat puhelimet voivat tarjota helposti saavutettavaa tukea aikuisille sekä lapsille ja nuorille.
• Auttavasta puhelimesta saa yleensä sekä tietoa, ohjausta ja tukea lähisuhdeväkivaltatilanteissa.
• Ne toimivat itsenäisesti ja niitä voidaan käyttää muiden tukipalvelujen ohella.

Verkkopalvelut tarjoavat erilaisia vaihtoehtoja apua tarvitseville sekä viestinnän että tiedonvälityksen näkökulmasta.

Verkosta saatavia palveluja:

• Monien on helpompi kirjoittaa tilanteestaan kuin puhua siitä henkilökohtaisesti.
• Kriisitilanteissa on tarjolla lukuisia verkosta saatavia palveluja, kuten chat-palveluja. Nämä alustat mahdollistavat välittömän ja helposti saavutettavan tuen.
• Monet järjestöt tarjoavat luottamuksellista neuvontaa verkossa erityisesti lähisuhdeväkivallan uhreille. Tähän sisältyy chatbottien, sähköpostien ja reaaliaikaisten chat-palveluiden kautta tarjolla oleva tuki ja apu.

Verkossa toimivat tiedontuottajat:

• Järjestötoimijoiden ja paikallisten palveluiden lisäksi verkossa on valtakunnallisia toimijoita. Näitä ovat mm. ministeriöiden ja muiden kansallisten organisaatioiden verkkosivut (esimerkiksi Nollalinja, Mielenterveystalo, THL ja STM)..
• Tällaisilta verkkosivuilta saa arvokasta tietoa ja ohjeita muun muassa kriisitilanteisiin ja tietoa ja tukea lähisuhdeväkivaltatapauksiin. Näihin kaikilla on pääsy asuinpaikasta riippumatta.

• Psykososiaaliset palvelut ja väkivaltatyön avopalvelut tarjoavat kriisiapua ja tukea.
• Verkkosivuilta tai puhelinlinjoilta voi saada tietoa niiden palveluista ja osaamisalueista, kuten lähisuhdeväkivallan uhrien erityistuesta.

• Psykiatrian ja psykoterapian asiantuntijat antavat neuvoja, akuuttia hoitoa ja lisäksi lääkärit voivat määrätä tarvittaessa lääkitystä..
• Lääkärit, hoitajat ja kätilöt toimivat monille lähisuhdeväkivallan uhreille tärkeänä kontaktina, joka hoitaa vammoja ja opastaa jatkotoimissa. Heillä on myös ratkaiseva rooli uhrien ohjaamisessa väkivallan uhreille tarkoitettuihin jatkopalveluihin ja perusteellisen lääketieteellisen dokumentaation varmistamisessa, mikä on olennaista todisteiden keräämiseksi.

• Turvakodit tarjoavat turvallisen paikan, jos henkilö kokee lähisuhdeväkivaltaa tai sen uhkaa.
• Turvakotiin voi tulla yksin tai yhdessä lasten kanssa.
• Suomessa turvakodit palvelevat kaikkia sukupuolia (myös ei-binaarisia ja transsukupuolisia).
• Jokaisessa turvakodissa on vähintään yksi esteetön asiakaspaikka (mahdollistaa pyörätuolin käyttämisen turvakodin tiloissa).
• Turvakotiin saapuminen ja siellä oleminen on vapaaehtoista ja maksutonta.
• Turvakotiin voi soittaa milloin tahansa ja pyytää turvaa. 
• Turvakodit ovat uhreille turvallinen paikka löytää vakautta ja miettiä, mitä tehdä seuraavaksi.

• ”Trauma” tarkoittaa muinaiskreikaksi haavaa tai vammaa. Psykologiassa traumalla tarkoitetaan vakavaa psyykkistä vammaa.
• Trauma syntyy usein kokemuksista, joissa ihminen joutuu merkittävän uhan kohteeksi ja avuttomaksi. Tällaisten uhkien näkeminen voi olla myös traumaattista.
• Kun lapset altistuvat merkittäville uhille ja kokevat trauman, siitä käytetään puhekielessä nimitystä lapsuuden trauma. Jos se häiritsee lapsen kehitystä, sitä voidaan kutsua kehitykselliseksi traumaksi. Kun uhka tulee läheiseltä, voi syntyä myös kiintymystrauma.
• Erityisesti vakavissa, pitkittyvissä tai toistuvissa uhissa traumaperäisten häiriöiden todennäköisyys kasvaa.
• Trauma voi vaikuttaa myös seuraavaan sukupolveen, jolloin kyse on ylisukupolvisesta välittymisestä. Trauman ei uskota vain periytyvän, vaan traumatisoituneet vanhemmat voivat olla jossain määrin erilaisessa vuorovaikutuksessa lastensa kanssa kuin traumatisoitumattomat vanhemmat.

• Merkittäville uhille altistuneilla henkilöillä on usein vaikeuksia käsitellä kokemuksiaan. Tämä voi johtaa välittömiin tai jopa vuosien jälkeen kokemuksista johtuvaan psyykkiseen tai fyysiseen kärsimykseen. Traumaoireet voivat olla moninaisia, mutta tiettyjä ominaisoireita esiintyy usein yhdessä. Tällöin lääkäri voi diagnosoida traumaperäisen häiriön.
• Lähisuhdeväkivallan uhreille voi kehittyä traumaperäinen stressihäiriö (PTSD) psykologisena traumaperäisenä häiriönä. Vakavissa traumakokemuksissa traumaattiset häiriöt voivat johtaa myös dissosiatiiviseen häiriöön.
• On myös muita häiriöitä, jotka voivat liittyä koettuun traumaan, kuten pakko-oireinen häiriö, syömishäiriö, ahdistuneisuushäiriö, masennus tai päihderiippuvuus. Kipuhäiriöt tai seksuaaliterveyden ongelmat voivat johtua myös traumasta.
• Joskus koetun trauman oireet eivät ole yhtä näkyviä, ja uhrien kärsimys ilmenee hienovaraisesti – esimerkiksi vetäytymisenä tai itsevarmuuden heikkenemisenä. Nämä vaikeammin havaittavat vaikutukset eivät vähennä trauman vakavuutta. Kokemusten seuraukset voivat näkyä myös yksilöissä, joiden on vaikea ylläpitää terveitä suhteita, tai he eivät välttämättä pysty saavuttamaan täyttä potentiaaliaan koulutuksessa tai työssä.

• Traumaperäinen stressihäiriö (PTSD) on traumaperäinen häiriö, joka voi kehittyä, kun henkilö on altistunut äärimmäiselle uhalle ja kärsii pitkäaikaisesti stressioireista. Traumaperäisen stressihäiriön tyypillisiä piirteitä ovat toistuva uhkan uudelleen eläminen muistojen tai unien kautta sekä lisääntynyt hermostuneisuus. Kun traumaattiseen kokemukseen liittyvät stressioireet kestävät alle kuukauden, kyse on akuutista stressihäiriöstä.
• Monimutkainen traumaperäinen stressihäiriö voi kehittyä, jos on altistunut toistuville tai pitkittyneille uhkaaville tapahtumille. Esimerkiksi lähisuhdeväkivalta voi johtaa traumaan ja siten traumaperäiseen stressihäiriöön.
• Edellä mainittujen traumaperäisen stressihäiriön tyypillisten ominaisuuksien lisäksi monimutkaiselle traumaperäiselle stressihäiriölle ovat ominaisia myös tunteiden säätelyn vaikeudet, vuorovaikutusvaikeudet muiden ihmisten kanssa sekä arvottomuuden tunteet.

• Dissosiatiivinen häiriö on trauman mahdollinen seuraus.
• Käsite ”dissosiaatio” tulee latinasta ja tarkoittaa ”erottelua” tai ”jakautumista”. Psykologiassa sillä tarkoitetaan tilaa, jossa ajatukset, tunteet, muistot ja toiminta koetaan irti toisistaan.
• Monet kokevat lieviä dissosiaatiomuotoja, kuten keskittymisen katoamista tai tuntemuksia itsensä ulkopuolella olemisesta. Dissosiatiivinen häiriö tarkoittaa, että nämä oireet ovat niin vakavia, että ne häiritsevät arkea.
• Dissosiaation ajatellaan suojelevan psyykettä vakavien uhkien aikana. Tällöin yksilöt eivät usein muista täysin uhkaavaa tilannetta, jolloin ilmiötä kutsutaan dissosiatiiviseksi muistinmenetykseksi. Dissosiaatio voi siis olla traumaoire.
• Arjessa dissosiaatioita voi syntyä, kun jokin muistuttaa alitajuisesti uhkaavasta tilanteesta. Kyseessä on strategia, jota aivot käyttävät välttääkseen lisästressiä.
• Vakavimmissa tapauksissa henkilölle voi kehittyä dissosiatiivinen identiteettihäiriö (DID), jossa äärimmäisten ja pitkittyneiden traumojen seurauksena syntyy useita identiteetti- tai persoonallisuustiloja. Tämä liittyy usein hyvin vakavien väkivallan muotojen kokemuksiin.

• Uudelleen traumatisoituminen tapahtuu, kun aiemmin koettu trauma laukeaa, jolloin uhri kokee uudelleen uhan ja avuttomuuden tunteita. Näin voi käydä esimerkiksi arjessa, kun kuulee tai näkee jotain, joka muistuttaa aiemmasta uhkaavasta tilanteesta.
• Uudelleen traumatisoituminen voi tapahtua myös tutkinnan aikana tai oikeudenkäynnissä, kun uhria muistutetaan traumaattisesta tapahtumasta.
• Uudelleen traumatisoituminen voi tapahtua myös psykoterapiassa. Traumaattisen tapahtuman käsittely voi olla erittäin hyödyllistä, mutta aikataulu ja prosessi on suunniteltava huolellisesti.

• Traumaperäiseen häiriöön on olemassa erityisiä hoitomenetelmiä. Tällaiset hoitomenetelmät keskittyvät traumaattisen tapahtuman muiston käsittelyyn. Tätä kutsutaan ”trauman prosessoinniksi”. Kun näitä hoitomenetelmiä käytetään traumaattisista tapahtumista selviämiseksi, psykoterapiasta käytetään nimitystä ”traumaterapia”.
• Traumaterapiassa oletetaan yleensä, että ajankohtaisia uhkia, kuten jatkuvaa yhteydenpitoa tekijään, ei ole. Jos uhkia on edelleen, psykoterapia ilman traumakeskeisiä hoitomenetelmiä voi silti olla hyvin hyödyllistä.
• Yleensä traumaperäistä stressihäiriötä (PTSD) tai dissosiatiivista häiriötä hoitavat psykoterapeutit tai psykiatrit. Nämä ammattilaiset laativat yksilöllisen hoitosuunnitelman ja tukevat uhreja heidän kokemustensa käsittelyssä, mukaan lukien varhaisten varoitusmerkkien tunnistaminen ja strategioiden harjoitteleminen ”tässä ja nyt”.

• Väkivallan kokijoille, jotka ovat epävarmoja siitä, miten heidän tulisi toimia tai edetä, ammattilaisten tulisi antaa tietoa ja ohjeita asianmukaisista jatkotoimista.
• Ammattilaisten tulisi auttaa uhreja ottamaan yhteyttä viranomaisiin, ja he voivat jopa osallistua tapaamiseen tai auttaa rikosilmoituksen tekemisessä. Tämä on erityisen hyödyllistä silloin, kun ammattilaisen tai väkivallan kokijan on oltava tekemisissä esimerkiksi lastensuojelun tai poliisin kanssa.
• Välitöntä tukea varten yksilöt ohjataan tarpeenmukaisen tuen piiriin (voidaan ohjata esimerkiksi turvakotiin tai ottamaan yhteyttä Nollalinjaan).

Osa palveluista on räätälöity sukupuolen mukaan tai ne voivat erikoistua esimerkiksi lasten tarpeisiin. Kaikille on tarjolla palveluja iästä tai sukupuolesta riippumatta. LGBTIQ+ -yhteisön ihmisille on tarjolla yhä enemmän erikoistuneita tukipalveluita ja tietoa.

Tietyt palvelut ovat erikoistuneet tarjoamaan tukea maahanmuuttaja- ja/tai pakolaistaustaisille uhreille. Palveluissa on usein eri kulttuuritaustoista tulevaa henkilökuntaa, joka voi tarjota neuvontaa eri kielillä tai työskennellä tulkkien kanssa.

Osa palveluista on räätälöity vastaamaan fyysisesti vammaisten henkilöiden tai kognitiivisia tai aisteihin liittyviä rajoitteita kokevien uhrien tarpeita. Palveluissa otetaan huomioon vammaisten ihmisten erityislaatuinenelämäntilanne, toimitaan esteettömissä tiloissa ja esimerkiksi tarjotaan tietoa ja tukea viittomakielellä.

Monet organisaatiot toimivat tietyillä alueilla ja tarjoavat palveluja pääsääntöisesti tiettyjen kaupunkien tai alueiden asukkaille. Kun vierailet keskuksen verkkosivuilla tai otat heihin suoraan yhteyttä, voit selvittää, voivatko he tarjota tukea omalla paikkakunnallasi. Monet organisaatiot löytävät ratkaisuja myös uhreille, joilla ei välttämättä ole sopivaa vaihtoehtoa omalla alueella ja voivat auttaa myös yli aluerajojen tai tarjota tukea etäyhteyksin.

Lähisuhdeväkivaltaan erikoistuneet palvelut ovat usein arvokkaita resursseja lähisuhdeväkivaltaa koskevan tiedon hakemiseen (myös ammattilaisille).

Palveluissa tarjotaan laajasti tietoa lähisuhdeväkivaltailmiöstä. Organisaatiot voivat antaa hyödyllisiä vinkkejä suojelutoimenpiteistä (ml. lasten suojelemisesta ja lähestymiskiellon hakeminen) ja neuvovat, mihin toimenpiteisiin on ryhdyttävä, jos epäillään lähisuhdeväkivaltaa.

Lisäksi monet lähisuhdeväkivaltatyöhön erikoistuneet toimijat järjestävät lähisuhdeväkivaltaan liittyviä koulutuksia ammattilaisille. Niiden tavoitteena on tarjota ammattilaisille tietoa ja taitoja lähisuhdeväkivallan tunnistamiseksi ja käsittelemiseksi, ristiriitaisten tunteiden kohtaamiseksi, uhrien tarpeiden ja mahdollisten turvatoimien sekä avun saamisen varmistamiseksi

Erikoistuneissa palveluissa on usein ammattilaisia, jotka voivat tarjota psykologista tukea asiakkaalle. Palvelut ovat yleensä ilmaisia ja voivat olla helpommin saavutettavia kuin psykoterapia. Palvelusta voi olla suuri hyöty myös odottaessa terapiaan pääsyä. Joskus uhria auttaa pelkkä keskustelu tai ohjaus ja se voi riittää.

Erityispalveluissa työskennellään tarvittaessa luottamuksellisesti ja joskus myös anonyymisti.

Anna on 34-vuotias nainen ja kahden pikkulapsen äiti. Hänen puolisonsa Sebastian on käyttänyt väkivaltaa Annaa kohtaan neljän viime vuoden ajan. Väkivalta on vähitellen kärjistynyt henkisestä fyysiseksi väkivallaksi. Annan taloudellinen riippuvuus Sebastianista sekä pelko lastensa turvallisuudesta ja läheisten tuen puute vaikeuttivat hänen lähtemistään väkivaltaisesta suhteesta.

Ratkaiseva hetki tuli, kun naapuri, jota huolestuttivat jatkuvat häiriöt ja näkyvät pahoinpitelyn merkit, auttoi Annaa ottamaan yhteyttä lähisuhdeväkivallan uhreille tarkoitettuun tukipalveluun. Organisaation sosiaalityöntekijä Catherine tapasi Annan ja Anna kertoi väkivallan laajuudesta, kuten fyysisistä vammoista, uhkauksista ja kokemastaan psykologisesta manipuloinnista. Catherine pisti merkille Annan kohonneen pelon, joka tarkoittaa, että Anna ja hänen lapsensa saattavat olla vaarassa.

Sosiaalityöntekijä arvioi Annan tilanteen perusteellisesti ja sai selville, ettei tämä ollut tietoinen laillisista oikeuksistaan ja käytettävissään olevista palveluista ja muusta tuesta. Catherine asetti etusijalle turvallisuussuunnitelman laatimisen yhdessä Annan kanssa, johon kuului hätänumeroiden antaminen Annalle, tilapäisen majoituksen järjestäminen Annalle ja hänen lapsilleen paikallisessa turvakodissa sekä Annan tiedottaminen hänen oikeudellisista vaihtoehdoistaan.Seuraavien viikkojen aikana Catherine tuki Annaa jatkuvasti säännöllisillä yhteydenotoilla ja koordinoimalla toimintaa turvakodin kanssa. Anna ja hänen lapsensa saivat tukea kokemustensa käsittelyyn.

Pohdintatehtävät
1) Mitkä ovat keskeiset tekijät, joiden vuoksi Anna tunsi jääneensä loukkuun väkivaltaiseen suhteeseen? Miten Catherine voisi puuttua tekijöihin?
2) Kuinka tärkeää on sosiaalityöntekijän ja lähisuhdeväkivallan uhrin keskinäinen luottamus? Millä strategioilla Catherine voisi rakentaa luottamusta Annan kanssa?

Psykoterapeutti on yleensä kouluttautunut tiettyyn psykoterapiasuuntaukseen, joita ovat muun muassa seuraavat:

• Kognitiivinen psykoterapia ja kognitiivinen käyttäytymisterapia keskittyvät haitallisten ajattelumallien, uskomusten ja tunteiden muuttamiseen sekä uusien toimintatapojen harjoittelemiseen
• Ratkaisukeskeinen psykoterapia on voimavarakeskeistä psykoterapiaa, jossa vaikeuksien sijaan huomio suunnataan toiveisiin ja tulevaisuuteen
• Psykodynaaminen psykoterapia lisää ihmisen ymmärrystä kokemuksistaan huomioimalla aiemman elämänhistorian, esimerkiksi lapsuuden ja varhaislapsuuden vaikutukset nykyisyyden kokemusmaailmaan
• Kognitiivis-analyyttinen psykoterapia yhdistää kognitiivisen psykoterapian ja psykodynaamisen psykoterapian menetelmiä
• Integratiivinen psykoterapia yhdistelee eri psykoterapiasuuntauksien menetelmiä ja yksilöllisiä tarpeita sekä keskittyy psykoterapeutin ja asiakkaan väliseen yhteistyösuhteeseen
• Traumapsykoterapia on erityinen psykoterapiamuoto traumaattisten tapahtumien käsittelyyn sekä traumaperäisen stressihäiriön hoitoon

Usein psykoterapeutit käyttävät työssään tekniikoita eri psykoterapiasuuntauksista.

Psyykkisen trauman hoitoon erikoistuneita lähestymistapoja ovat traumapsykoterapia sekä silmänliiketerapia (EMDR). Traumapsykoterapia jakautuu kolmeen vaiheeseen: vakauttaminen, traumamuistojen käsittely ja uudelleen suuntautuminen. EMDR-menetelmässä traumaattiseen kokemukseen liittyvistä vaikeista kehon tuntemuksista, tunteista ja ajatuksista poisherkistetään terapeutin ohjaamien silmänliikkeiden avulla. Tämän jälkeen juurrutetaan positiivisia kognitioita samaa tekniikkaa käyttäen. Useisiin traumapsykoterapeuttikoulutuksiin sisältyy valmiudet myös EMDR-menetelmän käyttöön.

Lähisuhdeväkivaltaa vastikään tai aiemmin kokeneilla tai heidän lähipiirissään olevilla henkilöillä voi olla oireita, joita psykoterapialla voidaan käsitellä. Psykoterapia voi auttaa esimerkiksi psyykkisen trauman käsittelyssä heti tapahtuman jälkeen tai jopa vuosia myöhemmin. Siitä voi olla hyötyä uniongelmista, takaumista (traumaattisten tapahtumien uudelleen eläminen), päivittäisten tehtävien hoitamisen vaikeuksista tai työhaasteista kärsiville. Psykoterapia voi olla sopiva vaihtoehto, kun läheisissä suhteissa on ristiriitoja ja pelon ja ahdistuneisuuden tunne on läsnä.

Lapset ja nuoret reagoivat lähisuhdeväkivaltaan yksilöllisillä tavoilla. Pienet lapset saattavat taantua, kuten imeä peukaloa, yökastella tai palata nukkumaan vanhempiensa viereen. He voivat osoittaa äärimmäistä kiintymystä vanhempiinsa tai ilmaista psyykkistä ahdistusta fyysisten oireiden, kuten vatsakivun ja päänsäryn, kautta. Mielialan vaihtelut, sosiaalisesta vuorovaikutuksesta vetäytyminen, ärtyisyys ja kiukkukohtaukset ovat yleisiä reaktioita. Aiemmin hallittavissa olleista tilanteista voi tulla ahdistuksen aiheuttajia ja ne voivat tuntua ylivoimaisilta, mikä johtaa huomattavaan koulumenestyksen heikkenemiseen tai toisinaan odottamattomaan parannukseen. Osa nuorista saattaa vahingoittaa itseään selviytyäkseen voimakkaasta psyykkisestä stressistä.

Edellä mainitut oireet eivät välttämättä johdu yksinomaan lähisuhdeväkivallan kokemuksista, vaan niillä voi olla muitakin syitä. Psykoterapia voi kuitenkin olla hyödyllistä, kun lapset tai nuoret kamppailevat pitkäaikaisen ahdistuksen, päivittäisen vuorovaikutuksen vaikeuksien, kouluhaasteiden tai muiden elämänhaasteiden kanssa.

Suomessa psykoterapiaan voi hakeutua esimerkiksi julkisen terveydenhuollon kautta tai ottamalla itse yhteyttä yksityisenä palveluntuottajana toimivaan psykoterapeuttiin. Lisäksi jotkin työterveyshuollon sopimukset kattavat käyntejä lyhytpsykoterapiassa. Itsenäisesti psykoterapeutin vastaanotolle hakeutuessa asiakas maksaa käyntien kustannukset itse eikä tällöin lähetettä tai diagnoosia psykoterapiaan edellytetä. Julkinen terveydenhuolto voi lääkärinlausunnon perusteella joissain tapauksissa myöntää palvelusetelin psykoterapiaan, mutta palvelusetelipsykoterapian saatavuudessa ja käytännöissä on alueellisia eroja. Kuntoutuspsykoterapia taas on Kelan tukemaa psykoterapiaa, joka on tarkoitettu 16–67-vuotiaan henkilön työ- tai opiskelukyvyn tukemiseksi tai palauttamiseksi. Kuntoutuspsykoterapian tarpeellisuus ja sopivuus arvioidaan kolmen kuukauden seurantajaksolla, jonka aikana mielenterveyden oireita kokevan henkilön tulee tavata psykiatria 1–3 kertaa tilanteen arvioimiseksi. 

Psykoterapian kesto voi vaihdella ja riippua rahoitusmuodosta. Kelan kuntoutuspsykoterapia myönnetään vuodeksi kerrallaan ja voi kestää enintään kolmen vuoden ajan. Psykoterapiaistuntojen tiheys sovitaan yksilöllisesti psykoterapeutin kanssa.

Itselle sopivan psykoterapeutin löytämiseksi asiakasta usein kehotetaan käymään tutustumiskäynnillä tarvittaessa useamman eri psykoterapeutin luona. Tutustumiskäynnillä asiakas voi arvioida psykoterapeutin sekä tämän työskentelytavan sopivuutta itselle ja omaan tilanteeseen. Lisäksi psykoterapeutti antaa tietoa erilaisista terapiamenetelmistä ja hoitovaihtoehdoista ja vastaa kysymyksiin tai huolenaiheisiin. Tutustumiskäynti voi olla saman hintainen kuin varsinaiset psykoterapiaistunnot.

Psykoterapia ei aina ala heti ensimmäisen tutustumiskäynnin jälkeen. Asiakkaat voivat kuitenkin käyttää tätä tilaisuutta selvittääkseen, soveltuuko hoito heille, ja määrittääkseen sopivan lähestymistavan.

Vakavan kriisin tapauksessa psykoterapeutti voi tarjota välittömiä lisäaikoja tai ohjata asiakkaan lisäksi nopeasti saatavilla olevaan kriisi- tai lähisuhdeväkivaltatyön palveluun. Asiakkaan psyykkisen voinnin ja toimintakyvyn heikentyessä merkittävästi psykoterapeutti arvioi psykiatrisen hoidon tarpeellisuutta. 

Sosiaali- ja kriisipäivystykset tarjoavat ensiapua traumaattisen tapahtuman jälkeen.

Lyhytterapia viittaa lyhytaikaiseen, usein 5–20 käyntiä käsittävään psykososiaaliseen tukeen. Lyhytterapia voi olla riittävä hoitomuoto esimerkiksi erilaisissa kriiseissä tai lievään tai keskivaikeaan psyykkiseen oireiluun. Kuten psykoterapiakoulutukset, myös lyhytterapiakoulutukset voivat edustaa eri suuntauksia, esimerkiksi kognitiivinen lyhytterapia tai ratkaisukeskeinen lyhytterapia. On huomioitava, että Suomessa psykoterapiaa saa tarjota vain Valviran laillistama ja nimikesuojattu psykoterapeutti, mutta terapialle tai lyhytterapialle ei ole samanlaista edellytystä. Lyhytterapiaa kuitenkin usein tarjoavat sosiaali- tai terveydenhuollon ammattilaiset, jotka ovat käyneet lyhytterapian lisäkoulutuksen tai -koulutuksia. Psykoterapeutin tarjoamaa lyhytkestoista psykoterapiaa kutsutaan usein lyhytpsykoterapiaksi.

Osastohoidossa potilas otetaan osastolle, jossa potilas saa ympärivuorokautista hoitoa. Tämä hoitotaso on tyypillisesti tarpeen vaikeasta mielenterveyshäiriöstä kärsiville potilaille tai silloin, kun avohoito osoittautuu tehottomaksi. Se tarjoaa välittömän tuen kriisitilanteissa ja mahdollistaa tehokkaat terapeuttiset toimet.

Rikosoikeudessa valtio, jota edustaa poliisi ja syyttäjänvirasto, aloittaa oikeudellisen tutkinnan syytettyä vastaan. Jos rikoksesta on riittävästi näyttöä, syyttäjä nostaa syytteen ja tuomioistuin tuomitsee syytetyn henkilön. Rikosoikeuden päätavoitteena on saattaa syyllinen osapuoli vastuuseen ja toteuttaa oikeutta yhteiskunnan puolesta. Lisäksi rikosoikeudelliset menettelyt johtavat usein suojelutoimenpiteisiin ja väkivallan institutionaaliseen tunnustamiseen, joita monet uhrit pitävät ensisijaisina syinä viedä asia rikosoikeusjärjestelmään. Näissä menettelyissä uhri on ensisijaisesti mukana todistajana. Vakaviin tai laajoihin rikosasioihin voidaan määrätä syyttäjäryhmä tai syyttäjäpari.

Siviilioikeudessa vahinkoa kärsinyt osapuoli voi itse ryhtyä toimenpiteisiin syytettyä vastaan. Tavoitteena on panna täytäntöön vaatimuksia jotakuta vastaan, kuten siviilioikeudellisia suojelumääräyksiä, haitallisen toiminnan laiminlyöntiä tai poistamista, vahingonkorvauksien hakemista tai korvausta kivusta ja särystä.  Uhri ei ole todistaja, vaan yksi oikeudenkäynnin osapuolista. Tämä tarkoittaa, että uhrilla on oikeus ryhtyä toimiin suoraan tekijää vastaan, yleensä asianajajan tai vastaavan oikeudellisen edustuksen avulla. Lähisuhdeväkivallan uhreille oikeudenkäynnit tai laajat hakemukset ovat usein lisätaakka. Sosiaalialan ammattilaisten tulee tarjota tukea tai ohjata uhri asiaan erikoistuneeseen palveluun tai asianajajan puoleen.

Monissa Euroopan maissa lähisuhdeväkivallan uhrit voivat saada valtion etuuksia ja korvauksia, jos heidän terveytensä on kärsinyt. Taloudellinen tuki voi sisältää esimerkiksi hoitokuluja, välitöntä apua traumapoliklinikalla, matkat terveydenhuollon vastaanotolle, kuntoutuksen ja tarvittavat apuvälineet. Rikoksen uhrille voidaan maksaa valtion varoista korvausta henkilövahingosta ja kärsimyksestä. Uhrilla voi olla myös oikeus valtion maksamiin korvauksiin, jos niitä on vaadittu oikeudenkäynnissä vahingon aiheuttajalta.  

Lähisuhdeväkivallan uhreilla voi olla oikeus (osittaiseen) alennettuun työkyvyttömyyseläkkeeseen, jos hän ei enää ole työkykyinen tai kykenee työskentelemään vain rajoitetusti terveysongelmien vuoksi. Tämä sisältää lähisuhdeväkivallasta johtuvat terveyshaitat. Oikeus tähän etuuteen riippuu siitä, missä määrin uhrin työkyky on heikentynyt. 

Vertaistukiryhmien avulla osallistujat voivat olla yhteydessä muihin, joilla on samanlaisia kokemuksia tai jotka kohtaavat samanlaisia haasteita. Monet lähisuhdeväkivallan uhrit kokevat, että ryhmän sisällä he eivät ole kokemuksissaan yksin ja että muut todella ymmärtävät heitä. Tilanteista keskusteleminen vertaisten kanssa auttaa heitä näkemään, miten muut hallitsevat vastaavaa stressiä ja haasteita.

Vertaistukiryhmissä keskitytään usein traumaattisista kokemuksista johtuviin stressitekijöihin eikä itse traumaattisiin tapahtumiin. Yleensä ryhmäläisiä on ohjeistettu, että ei käydä väkivaltaisista kokemuksista yksityiskohtaisia keskusteluja, jotta vältytään laukaisevilta tekijöiltä.

Vertaistukiryhmät tarjoavat merkittävää tukea, mutta ne eivät korvaa neuvontaa tai terapiaa.

Vertaistukiryhmien osallistujat kokoontuvat säännöllisesti. Osallistuminen on aina vapaaehtoista ja yleensä maksutonta. 

Tärkeä sääntö koskee kaikkia ryhmiä: ryhmässä käsitelty pysyy luottamuksellisena eikä sitä saa jakaa ryhmän ulkopuolelle.

Vertaistukiryhmiin voi osallistua itsenäisesti tai terapian lisäksi, ja niitä on eri muotoisia. Joillakin ryhmillä on moderaattori, toisilla taas ei. Moderaattori voi olla joko uhri tai ammattilainen, joka ei ole välttämättä ollut lähisuhdeväkivallan uhri. Ryhmädynamiikka voi vaihdella muodon mukaan, joten on tärkeää ymmärtää, miten ryhmä toimii ja vastaako sen lähestymistapa uhrin tarpeita.

Kaikki eivät löydä sopivaa ryhmää heti. Jotkut uhrit päättävät perustaa omat vertaistukiryhmänsä ja luoda itselleen ja muille kannustavan ympäristön.

Yleiset ja erikoistuneet tukipalvelut lähisuhdeväkivallan kokijoille voivat auttaa uhreja löytämään sopivan vertaistukiryhmän tarjoamalla tietoa ja yhdistämällä heidät paikallisiin ryhmiin.

Vaikka kaikilla alueilla ei ole erityisesti lähisuhdeväkivaltaan keskittyviä ryhmiä, joissakin ryhmissä käsitellään aiheeseen liittyviä aiheita, kuten traumaa. On tärkeää tiedustella kunkin ryhmän erityisistä painopisteistä.

Vertaistukiryhmät verkossa

Monien on helpompi lukea tai kirjoittaa kokemuksistaan aluksi kuin puhua kasvokkain. Itseapua tarjoavat online-tukiryhmät ovat käytettävissä, milloin ja missä tahansa, ja ne tarjoavat jatkuvaa tukea. Niiden avulla uhrit voivat lukea muiden kokemuksista ennen omiensa jakamista. Internet-foorumeilla osallistujat keskustelevat tilanteistaan ja huolenaiheistaan paikallisten vertaistukiryhmien tapaan.

Jotkut Internet-foorumit ovat täysin julkisia, kun taas toisilla on sekä julkisia että yksityisiä alueita jäsenille. Uhrien olisi tarkistettava verkkosivuston tietosuoja- ja anonymiteettikäytännöt varmistaakseen, että ne vastaavat heidän tarpeitaan.

Jokaisella uhrilla on yksilöllisiä tarpeita ja mieltymyksiä, mikä tarkoittaa, ettei ole ennalta määriteltyä tapaa lähestyä vertaistukiryhmää verkossa tai sen ulkopuolella.

Ryhmän tai internetfoorumin jokaisen osallistujan suojelemiseksi on tärkeää luoda yhteinen kehys ja avoimet säännöt ja keskustella niistä kaikkien osallistujien kanssa keskinäisen ymmärryksen varmistamiseksi.

Uhrien on ennen ryhmään tai Internet-foorumiin liittymistä pohdittava näitä kysymyksiä valmistautuakseen itse:

• Tarkoitus ja aihe: Mihin vertaistukiryhmä tai -foorumi keskittyy?
• Tapaamisten tiedot: Kuinka usein ja missä ryhmä kokoontuu? Tuntuuko uhrille sijainti ja taajuus miellyttävältä?
• Moderaattori: Onko moderaattoria? Jos on, kuka hän on ja mikä on hänen roolinsa?
• Osallistujat: Kuka voi liittyä ryhmään? Onko olemassa erityisiä kriteerejä?
• Luottamuksellisuus: Mitkä ovat salassapitosäännöt?
• Etiketti: Mitä odotuksia ryhmän sisäiselle käyttäytymiselle on?
• Keskustelun sisältö: Keskustellaanko traumaattisista kokemuksista vai keskitytäänkö niihin liittyviin aiheisiin?
• Kriisinhallinta: Mitkä ovat käytännöt, jos osallistuja on kriisitilassa istunnon aikana?
• Hyvinvointi istuntojen aikana: Mitä tapahtuu, jos osallistuja ei voi hyvin tapaamisen aikana?
• Valtadynamiikka: Miten vallan epätasapainoon puututaan ryhmän sisällä ja sen ulkopuolella?

Ensimmäiseen kokoukseen osallistumisen jälkeen uhrien olisi pohdittava tunteitaan ja kokemuksiaan:

• Tuntuiko heistä mukavalta ja saivatko he tukea?
• Tuntuiko, että he olivat tasavertaisia muiden osallistujien kanssa?
• Tuntuiko ryhmäilmapiiri heille oikealta?

Tapaamiseen myönteisesti suhtautuminen on hyvä merkki. Jos he eivät suhtautuneet myönteisesti, on hyvä muistaa, että osallistuminen on vapaaehtoista ja että heillä ei ole velvoitetta jäädä. On hyväksyttävää kyseenalaistaa ryhmän säännöt ja etsiä ympäristö, jossa he tuntevat olonsa turvalliseksi ja tuetuksi ja joka sopii heidän tarpeisiinsa.