1. Epäterveen suhteen merkit
2. Lähisuhdeväkivallan vaikutukset
3. Excursus: Ulkopuoliset henkilöt lähisuhdeväkivallan todistajina
4. Lähisuhdeväkivallan yleiset merkit aikuisilla
Lähteet
5. Yleiset merkit lapsilla
Painopisteessä koulumaailma: Lähisuhdeväkivallan uhrien tunnistaminen
6. Yleiset merkit koulumaailmassa
Lähteet
Johdanto
Tervetuloa Moduuliin 2, joka käsittelee lähisuhdeväkivallan merkkejä. Tässä moduulissa tutustut lähisuhdeväkivallan laaja-alaisiin terveysvaikutuksiin ja lähisuhdeväkivallan tunnistamiseen sekä saat tietoa sen merkeistä niin käyttäytymisen, fyysisen puolen kuin tunne-elämänkin näkökulmasta. Lisäksi excursus-osuudessa tuodaan esiin lähisuhdeväkivaltaa todistamaan joutuneiden rooli ja vaikutus heihin.
Oppimistavoitteet
+ Opiskelija ymmärtää lähisuhdeväkivallan monitahoiset seuraukset uhreille, perheille ja yhteisöille, mukaan lukien fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset vaikutukset.
+ Opiskelija tunnistaa varoitusmerkit, jotka kertovat mahdollisesta lähisuhdeväkivallasta, hyödyntämällä käyttäytymiseen liittyviä, fyysisiä ja emotionaalisia vihjeitä.
+ Opiskelija tunnistaa lähisuhdeväkivallan todistamisen emotionaaliset ja psyykkiset vaikutukset erityisesti lapsiin ja ymmärtää, mikä merkitys turvallisen ympäristön luomisella on kaikille perheenjäsenille.
1. Epäterveen suhteen merkit
Jotkin suhteet voivat vaikuttaa kielteisesti kokonaishyvinvointiimme sen sijaan, että ne parantaisivat sitä. Jotkut voivat olla suorastaan myrkyllisiä (toksisia), ja on ratkaisevan tärkeää pystyä tunnistamaan tällaisista suhteista kertovat varoitusmerkit.
Nämä varoitusmerkit, joita usein kutsutaan ”punaisiksi lipuiksi”, toimivat epäterveen tai manipuloivan käyttäytymisen indikaattoreina. Niitä ei usein alussa ole helppo tunnistaa – ja siitäkin syystä ne ovat niin vaarallisia.
Myrkyllisyyttä voi esiintyä kaikissa läheisissä suhteissa, niin ystävien, työtovereiden tai perheenjäsenten välillä kuin rakkaussuhteissakin.
2. Lähisuhdeväkivallan vaikutukset
“Kumppanin väkivallan tai hyväksikäytön kohteeksi joutuneella riski sairastua mielenterveyden häiriöön on lähes kolminkertainen, ja riski sairastua fyysiseen pitkäaikaissairauteen lähes kaksinkertainen.”
Mellar, B. M., Hashemi, L., Selak, V., Gulliver, P. J., McIntosh, T. K., & Fanslow, J. L. (2023)1
Jokainen väkivallan kokija on erilainen, ja jokaisen väkivallanteon yksilöllinen ja kumulatiivinen vaikutus riippuu useista tekijöistä, jotka voivat olla monimutkaisia. Vaikka jokaisen yksilön kokemus lähisuhdeväkivallasta on omanlaisensa, on sillä, että joutuu elämään väkivaltaisessa ympäristössä ja/tai pelkäämään, monia seurauksia, joita voidaan pitää yleisinä. Lyhyen ja pitkän aikavälin fyysiset, emotionaaliset, psyykkiset, taloudelliset ja muut vaikutukset yksilöihin ovat usein melko samankaltaisia.
On tärkeää ymmärtää lähisuhdeväkivallan vaikutukset uhreihin, koska siten voimme ymmärtää seurauksia, joita väkivallalla heille on.
Huomaathan, että seuraavat luettelot eivät ole tyhjentäviä, vaan niissä on vain osa mahdollisista vaikutuksista.
Lähisuhdeväkivallan vaikutukset lapseen (joka altistuu tai kokee lähisuhdeväkivaltaa)
“Lähisuhdeväkivallan suurimpia uhreja ovat kaikkein pienimmät.”
Yhdistyneiden kansakuntien lastenrahasto (UNICEF)
“Se, miten lapsuudenaikainen kaltoinkohtelu ja/tai laiminlyönti muistetaan ja miten sitä käsitellään, vaikuttaa myöhempään mielenterveyteen enemmän kuin itse kokemus.”
Danese, A. and Widom, C. S. (2023)2
”Ihmisillä, joilla on ollut haastavia tai traumaattisia kokemuksia lapsuudessaan, on todennäköisemmin fyysisiä ja kognitiivisia vaikeuksia vanhuusiässä.”3 Seuraavassa taulukossa on lisää esimerkkejä lähisuhdeväkivallan lyhytaikaisista ja pitkäaikaisista vaikutuksista lapseen, joka joutuu näkemään lähisuhdeväkivaltaa:
- Lapsilla, jotka ovat kokeneet väkivaltaa ja joilla on mielenterveysongelmia (esim. psykosomaattisia oireita, masennusta tai itsemurha-alttiutta), on suurempi riski päihteiden väärinkäyttöön, teiniraskauksiin ja rikolliseen käyttäytymiseen.9
- Lapset voivat oppia, että on hyväksyttävää hallita tai lievittää stressiä käyttämällä väkivaltaa tai että väkivalta yhdistyy läheisyyden ja kiintymyksen ilmauksiin. Tällä voi olla voimakas kielteinen vaikutus lapsiin sosiaalisissa tilanteissa ja ihmissuhteissa koko lapsuusajan ja myöhemmässä elämässä.
- Lapset saattavat kohdata myös tilapäistä kodittomuutta, asuinpaikan ja koulujen vaihtumista, ystävien, lemmikkien ja henkilökohtaisten tavaroiden menettämistä, väkivallantekijän jatkuvaa häirintää ja uusien ihmissuhteiden solmimisen aiheuttamaa stressiä.
3. Excursus: Ulkopuoliset henkilöt lähisuhdeväkivallan todistajina
Kun otetaan huomioon, millaisia lyhyt- ja pitkäaikaisia kielteisiä vaikutuksia lähisuhdeväkivallalla on yksilölle, ja että useimmat väkivallan kokijat eivät koskaan kerro kokemastaan väkivallasta kenellekään, on tärkeää, että huoltajat ja perheenjäsenet sekä ystävät, naapurit tai työtoverit, jotka ovat mahdollisia lähisuhdeväkivallan todistajia, eivät sulje siltä silmiään.
”Mitä sinä tekisit?”
Pohdintatehtävä
(1) Mitkä tässä videossa ovat ”punaisia lippuja”, jotka kertovat siitä, että kyseessä on suhde, jossa on lähisuhdeväkivaltaa, ja että joku tarvitsee apua?
(2) Mitä sinä tekisit vastaavassa tilanteessa?
Yhteistyö uhrin kanssa ja uhrin suostumus ovat tärkeimmät edellytykset puuttua asiaan. Väliintuloon voi kuulua uhrin kanssa keskusteleminen, auttaminen tukipalveluihin pääsyssä tai esimerkiksi tuki ilmoitettaessa lähisuhdeväkivallasta poliisille.
Tekijöitä, jotka estävät tai rohkaisevat silminnäkijöitä puuttumaan:
Lisätietoa tekijöistä, jotka vaikuttavat silminnäkijöiden kykyyn ja alttiuteen puuttua lähisuhdeväkivaltaan, on saatavilla osoitteessa:10 www.eige.europa.eu/gender-based-violence/eiges-work-gender-based-violence/intimate-partner-violence-and-witness-intervention?lang=sl
4. Lähisuhdeväkivallan yleiset merkit aikuisilla
Monenlaiset ”punaiset liput” voivat viitata siihen, että kyseessä on lähisuhdeväkivalta. Osaa niistä voi olla vaikea tulkita. Siksi on tärkeää, että ammattilaiset pysyvät valppaina mahdollisten merkkien suhteen ja reagoivat niihin asianmukaisesti. Huomaathan, että jokin näistä merkeistä tai jopa kaikki voivat puuttua, ja toisaalta samat merkit voivat viitata muihin asioihin. Osa uhreista antaa vuorovaikutuksessaan vihjeitä tilanteesta, ja heidän käytöksensä voi myös puhua omaa kieltään. Lisätietoa kommunikaatiosta on Moduulissa 3.
Uhrit ovat sen varassa, että ammattilaiset kuuntelevat, jatkavat keskustelua ja kysyvät lisää havaitessaan mahdollisia merkkejä ja vihjeitä. Uhrien kannalta on tärkeää, että ammattilaiset jatkavat henkilökohtaisia keskusteluja, kirjaavat ylös tiedot havaitsemistaan ja uhrien raportoimista käyttäytymistavoista, tunteista ja vammoista sekä tukevat heitä oman työyhteisön ja paikallisten toimintamallien mukaisesti.
Erilaisista kulttuuritaustoista tulevat yksilöt voivat ilmaista oireitaan eri tavoin. Ammattilaisen on tiedostettava oma näkökulmansa, ennakkoluulonsa ja stereotypiansa mahdollisen uhrin kanssa kommunikoidessaan, sillä nämä tekijät voivat vaikuttaa oireiden arviointiin. Lisätietoja on Moduulissa 8.
Huomaathan, että jokin näistä merkeistä tai jopa kaikki voivat puuttua, ja toisaalta samat merkit voivat viitata muihin asioihin. Ne ovat kuitenkin aina varoitusmerkkejä ja syy kiinnittää asiaan huomiota, ja ne voivat viitata menneisyyteen, johon on liittynyt lähisuhdeväkivaltaa.
Tästä osiosta löydät tietoa lähisuhdeväkivallasta kertovista merkeistä, jotka liittyvät fyysiseen ja psykologiseen terveyteen. Lisäksi opit erityisistä merkeistä, jotka liittyvät haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin. Seuraavissa luvuissa tutustut myös erityisiin merkkeihin, jotka on räätälöity gynekologian/obstetriikan (synnytysopin), kirurgian, lastentautien ja hammaslääketieteen tarpeisiin.
Selkeyden vuoksi merkeille on annettu värikoodit seuraavasti: Keltainen: Yleiset merkit; Vihreä: Käyttäytymiseen liittyvät merkit; Sininen: Psykologiset merkit.
Mahdolliset terveyteen liittyvät merkit
- Pitkäaikaissairaudet, kuten päänsäryt, kivut ja säryt lihaksissa, nivelissä ja selässä11
- Syömiseen tai uneen liittyvät vaikeudet
- Sydänoireet ilman näyttöä sydänsairaudesta
Mahdolliset lähisuhdeväkivallan psykologiset merkit
- Tunne-elämän kuormittuneisuus, esim. ahdistus, vaikeus tehdä päätöksiä ja vihaisuus12
- Itsensä vahingoittaminen tai itsemurhayritykset13
- Psykosomaattiset oireet
- Uni- ja syömishäiriöt (esim. anoreksia, bulimia, ahmiminen)14
- Masennus tai synnytystä edeltävä masennus15
- Sosiaalinen eristyneisyys tai liikkumisen esteet ja rahanpuute16
- Alistuva käyttäytyminen tai heikko itsetunto17
- Fyysisen kosketuksen pelko18
- Alkoholin tai huumeiden väärinkäyttö19, 20
Mahdolliset käyttäytymiseen liittyvät merkit
- Lisääntynyt terveyspalvelujen käyttö
- Lääkärin vaihtaminen jatkuvasti21
- Huomattavan pitkä aika vammautumisen ja hoitoon hakeutumisen välillä
- Epäröinti vastatessa sairaushistoriaan liittyviin kysymyksiin
- Väkivallan kiistäminen, ristiriitaiset selitykset vamman syystä
- Saattajan ylisuojeleva käyttäytyminen, kontrolloiva käyttäytyminen
- Runsaat poissaolot työstä tai opinnoista
- Välttelevä suhtautuminen tai häpeä vammoista kysyttäessä
- Hermostuneisuus kumppanin tai perheenjäsenten läsnä ollessa
- Hermostuneet reaktiot fyysiseen kosketukseen tai äkkinäisiin, odottamattomiin liikkeisiin
- Pois tolaltaan joutuminen
- Itkuisuus esitettäessä kysymyksiä
- Voimakkaat puolustusreaktiot tiettyjen kysymysten yhteydessä
Mahdolliset merkit, joita sovelletaan erityisesti haavoittuvassa asemassa oleviin ikäihmisiin:
Ikäihmisiin kohdistuvan lähisuhdeväkivallan mahdolliset merkit
- Perushygienian puute
- Märät vaipat
- Lääkinnällisten apuvälineiden, kuten kävelytuen tai hammasproteesien puuttuminen
- Makuuhaavat, painehaavat
- Omainen suhtautuu ikäihmiseen taakkana
Jotkut ammattilaiset ovat huolissaan siitä, että itsetuhoisuudesta kysyminen voi nostaa itsemurhan toteuttamisen riskiä, mutta todellisuudessa itsemurhan käsitteleminen yhdessä ammattilaisen kanssa voi vähentää itsetuhoisen ihmisen ahdistusta. Jos tiedät, että jollakulla on tällä hetkellä ajatuksia tai suunnitelmia itsensä vahingoittamisesta tai hän on lähimenneisyydessä vahingoittanut itseään ja hän on ahdistunut tai levoton, älä jätä häntä yksin. Ohjaa henkilö välittömästi erikoissairaanhoitoon tai päivystykseen.
5. Yleiset lähisuhdeväkivallan merkit lapsilla
”Jos lapsen lääkäriä tarkoituksella vaihdetaan jatkuvasti, taustalla voi olla lähisuhdeväkivaltaa. Tämä voi johtaa siihen, ettei lapseen tai nuoreen kohdistuvaa väkivaltaa havaita ajoissa”
www.aerzteblatt.de, 13.June 202122
Jos lapsen lääkäriä tarkoituksella vaihdetaan jatkuvasti, taustalla voi olla lähisuhdeväkivaltaa. Tämä voi johtaa siihen, ettei lapseen tai nuoreen kohdistuvaa väkivaltaa havaita ajoissa.23
Mahdolliset lähisuhdeväkivallan merkit
- Hidas painonnousu (vauvoilla)
- Havaittavat tutkimuslöydökset tai muut laiminlyönnin merkit
- Puuttuva tai riittämätön hoito sairaustapauksissa
- Lapsen hoitamattomuus
- Lapsen huono ravitsemustila tai huomattava ylipaino
- Epätarkoituksenmukainen vaatetus, esim. pitkähihaiset paidat ja housut kuumalla säällä. Ei-säänmukainen vaatetus lapsella.
- Syömiseen tai uneen liittyvät vaikeudet
- Fyysiset vaivat
- Syömishäiriöt (mukaan lukien imetysongelmat)
Mahdolliset lähisuhdeväkivallan psykologiset merkit
- Aggressiivinen käyttäytyminen ja kielenkäyttö, tappelut ikätovereiden kanssa
- Passiivisuus, alistuneisuus
- Hermostuneisuus ja vetäytyminen
- Vaikeus sopeutua muutoksiin
- Pikkulasten taantuva käyttäytyminen
- Puheenkehityksen häiriöt
- Psykosomaattiset sairaudet
- Levottomuus ja keskittymisvaikeudet
- Riippuvainen, surullinen tai salaileva käyttäytyminen
- Yökastelu
- Pahan olon purkaminen muihin, esimerkiksi eläinten kaltoinkohtelu24
- Koulumenestyksen huomattava heikkeneminen
- Selittämättömät poissaolot koulusta
- Ylisuojelevuus tai pelko olla erossa vanhemmista
- Varastaminen ja sosiaalinen eristyneisyys
- Seksuaalisesti loukkaava käyttäytyminen
- Arvottomuudentunne
- Ailahtelevuus
- Henkilökohtaisten rajojen puute
- Masennus, ahdistus ja/tai itsemurhayritykset
Mahdolliset vammat
- Kuvattu historia ei sovi yhteen vammojen kanssa.
- Epätavalliset vammat, esim.
- Kaikenlaiset vakavat vammat
- Usein toistuvat murtumat
- Ulkonäöltään poikkeavat vammat (esim. säännöllisen muotoiset vammat, kuten puremisjäljet)
- Vammat epätavallisissa paikoissa tai piilossa (kuten huulissa, hampaissa, suussa, silmäluomissa, korvalehdissä, pakaroissa, sukuelimissä, sormenpäissä jne.)
- Hoitamatta jääneet (vanhat) vammat
- Selittämättömät vammat lapsilla, jotka eivät vielä liiku itse
- Lapsen ikään suhteutettuna epätavanomaiset vammat; terveillä lapsilla ja vauvoilla ei ole mustelmia. Jopa pienet, lääketieteellisesti merkityksettömät, mustelmat viittaavat lapsen epäasialliseen käsittelyyn.
- Pakkoruokinnasta tai huolimattomasta syöttämisestä johtuvat vammat:
- Mustelmat (verenpurkaumat kudoksissa) huulissa tai ikenissä (liikasyötöstä aiheutuvat)
- Palovammat liian kuumasta ruoasta
- Pakkoruokinta tuttipullolla: ylemmät etuhampaat kääntyneet linguaalisesti, ikenissä pyöreitä repeämiä tuttipullon muovirenkaasta
Huom! Vakaviin sisäisiin vammoihin (esim. murtumiin) ei aina liity lainkaan ulkoisia vammoja. Vauvan ravistelu on hengenvaarallista – se ei myöskään jätä ulospäin näkyviä jälkiä.
Lähde: Deutsche Gesellschaft für Kinderschutz in der Medizin:25
www.dgkim.de/?page_id=243)
Hoitajien tai vanhempien käyttäytymiseen liittyvät mahdolliset merkit
- Vanhempien mielenterveyshäiriöt ja -ongelmat
- Vanhemmuuden haasteet (esim. aggressiivisuus, väkivallan mahdollisuus, rikollisuus, kouluttamattomuus, parisuhdeongelmat)
- Perheen psykososiaaliset stressitekijät (esim. köyhyys, työttömyys, teinivanhemmuus ja/tai yksinhuoltajuus, kielellinen eristyneisyys, monikkoraskaus, lasten kehitysviivästymä)
- Päihteiden käyttö (aineesta riippumatta) ja vanhempien muu riippuvuuskäyttäytyminen (esim. rahapeli-, seksi- ja ostosriippuvuus)
- Vanhempien kyvyttömyys tulkita oikein vauvan tai lapsen viestejä ja reagoida niihin, kyvyttömyys vastata vastasyntyneen, vauvan tai lapsen tarpeisiin, vastasyntyneeseen, vauvaan tai lapseen kohdistuvan kiintymyssuhteen puutteet
- Vanhempien puutteellinen yhteistyö tai terapian laiminlyöminen:
- Suositusten noudattamatta jättäminen, pitkäaikaissairaan lapsen riittämätön hoito
- Lapsen (säännöllisen) lääkityksen laiminlyöminen, lapsen ajanvarauskäynnin laiminlyöminen
- Sairauden tai vamman jälkeisen (seuranta)käynnin laiminlyöminen, toistuvat perusteettomat poissaolot hoitoon liittyviltä käynneiltä, hoitoon liittyvien ajanvarausten toistuva peruuttaminen
 | Varoitusmerkit, joihin tulee reagoida: • Mustelmat ovat huolenaihe vauvoilla, jotka eivät vielä liiku itse. • Mustelma sukuelinten alueella on huolenaihe kaikenikäisillä lapsilla. • Mustelmat korvien, kaulan, niskan, pohkeiden tai rintakehän ja vatsan alueella on huolen- ja epäilyksenaihe kaikenikäisillä lapsilla, jos lääketieteellistä perustelua niille ei ole. • Mustelma pakaroiden alueella on hyvin harvinainen kaikilla lapsilla. Kaltoinkohdelluilla lapsilla on usein kolme tai useampia mustelmia, ja niitä on eri puolilla kehoa. |
Tapaus: Vakavassa vaarassa olevat lapset
Daniel on 4-vuotias poika. Hänen 27-vuotias äitinsä käyttää liikaa alkoholia ja on ajoittain väkivaltainen kumppaneitaan kohtaan. Danielin suomen kielen taito on heikko. Hän on ujo ja varautunut, eikä hän puhu juurikaan opettajille. Danielilla on kaksi sisarusta, 7-vuotias sisko Anna, jonka isä on äidin ensimmäinen kumppani, ja 1-vuotias veli Adam, jonka isä on äidin neljäs kumppani, herra A. Poliisi on soitettu 27 kertaa paikalle lähisuhdeväkivaltatapausten yhteydessä. Tilannetta on usein mutkistanut se, että pariskunnasta molemmat ovat olleet juovuksissa. Danielin äiti on ottanut kahdesti yliannoksen unilääkettä tarkoituksenaan tehdä itsemurha. Perhe on muuttanut useita kertoja vuokranmaksuvaikeuksien takia. Kun äiti odotti Adamia, herra A kehotti häntä keskeyttämään raskauden. Äiti jätti väliin neljä synnytystä edeltävää terveydenhuoltokäyntiä. Kun hän joutui sairaalaan, herra A irrotti tipan ja äiti poistui luvatta sairaalasta.
Danielilla oli vasemmassa käsivarressa kierremurtuma, jonka sanottiin tulleen, kun hän hyppi sohvalla siskonsa kanssa ensiapuun tuloa edeltävänä päivänä. Mustelmat olkapäässä ja alavatsassa johtuivat hänen äitinsä selityksen mukaan siitä, että hän oli kaatunut pyörällä monta kertaa. Käyntejä terveydenhuollon ammattilaisten luona oli, mutta niiden yhteydessä ei huomioitu lähisuhdevallan pitkää historiaa perheessä. Kun Daniel aloitti koulun, hän ja hänen sisarensa Anna olivat usein poissa. Opettajat huolestuivat, kun Daniel laihtui selvästi. Daniel vaikutti aina nälkäiseltä ja otti ruokailun aikana näkkileipiä, joita hän kätki taskuihinsa.
Pohdintatehtävä
(1) Mieti, millaisia varoitusmerkkejä ja punaisia lippuja Danielin tapauksessa oli. Mitkä olivat varhaisia merkkejä mahdollisesta kaltoinkohtelusta ja miten ne olisi voitu tunnistaa aikaisemmin?
(2) Millaisia mahdollisuuksia toimia ja tukea perhettä terveydenhuollon ammattilaiset menettivät? Mitä tapauksessa olisi voitu tehdä paremmin?
Tapaus on mukauttaen poimittu sivustolta:26 The Medical Women’s International Association’s Interactive Violence Manual
6. Yleiset merkit koulumaailmassa
- Lapsen tai nuoren puheet, näkyvät vammat, käytösongelmat tai muutokset lapsen tai nuoren käyttäytymisessä voivat herättää epäilyksen siitä, että perheessä saattaa olla lähisuhdeväkivaltaa.
- Opettajat, koulukuraattorit, kouluterveydenhoitajat ja muu koulun henkilökunta olisi herkistettävä tarkkailemaan tätä.
- Joka tapauksessa ensisijaisena tavoitteena tulisi olla lapsiin, nuoriin tai vanhempiin kohdistuvan väkivallan lopettaminen.
- Useimmissa lähisuhdeväkivaltatapauksissa paras tapa auttaa lasta tai nuorta on se, että saadaan vanhempi itse muuttamaan tilannetta. Heidän kannustamisensa ja avun saannin takaaminen on tärkeä tehtävä koulumaailmassa.
Mahdolliset toimenpiteet epäillyn lähisuhdeväkivallan torjumiseksi
- Lapsen tai nuoren käytösongelmien seuranta
- Havaintojen kirjaaminen
- Havaintojen pohtiminen
- Oletukset lapsen tai nuoren käyttäytymisen mahdollisista syistä
- Kollegan osallistuminen
- Moniammatillinen tapaaminen
- Johdon osallistuminen
- Päätös siitä, miten asiassa edetään, ja jatkotoimista sopiminen
Viimeinen vaihe, ”päätös siitä, miten asiassa edetään ja jatkotoimista sopiminen”, on toteutettava tapauskohtaisesti. Yksi vaihtoehto on keskustella lapsen tai nuoren huoltajien kanssa. Keskustelu voi koskea ensinnäkin lapsen tai nuoren havaittuja ja dokumentoituja käytösongelmia. Jos käy ilmi, että huoltajan tai huoltajien tilanteeseen liittyy lähisuhdeväkivaltaa, on tärkeää keskustella asiasta kahden kesken uudelleen. Luottamuksellisuus on aina varmistettava, ja vanhemmalle on annettava tietoa tukipalveluista.
Yhteistyö, jossa vanhemmat toimivat kasvatuskumppaneina, on rakennettava varovasti ja pitkällä aikavälillä. Jos lapsen huoltajat eivät halua pyrkiä ratkaisemaan ongelmia eivätkä ota apua vastaan, yhteistyö muiden viranomaisten kanssa ilman vanhempien suostumusta on mahdollista, jos lapsen tai nuoren hyvinvointi vaikuttaa vaarantuvan. Lastensuojeluilmoitus tulee tehdä aina, kun ammattilaisella herää huoli lapsen tai nuoren tilanteesta. Neuvontaa voi saada oman alueen sosiaali- ja terveyspalveluista, poliisilta ja järjestötoimijoilta puhelimitse tai henkilökohtaisesti paljastamatta perheen tietoja. Lapsen etu on aina etusijalla tietosuojaan nähden.
Älä kiirehdi
Voit keskustella omista tunteistasi, epävarmuuksistasi ja peloistasi työtovereiden, neuvontapalveluiden tai alueesi lapsille ja nuorille suunnattujen sosiaali- ja terveyspalveluiden kanssa. Ole varovainen ja huolellinen epäilyksiesi suhteen, jotta muiden ihmisten toiminta ei ole harkitsematonta. Kaiken, mitä teet, täytyy olla lapsen tai nuoren edun mukaista.
Selvitä taustat
Poikkeavalla käytöksellä voi olla hyvin erilaisia taustasyitä: Lapsi tai nuori voi olla vaikeassa elämäntilanteessa, vanhemmat voivat olla eroamassa tai tärkeät huolenpitäjät, kuten isovanhemmat, ovat saattaneet kuolla. Mahdollinen syy huomiota herättävään käytökseen voi kuitenkin olla myös lähisuhdeväkivallalle altistuminen tai joutuminen sen uhriksi. On aina tärkeää kysyä itseltään seuraavaa: Mikä on epäilyksen perusta? Ovatko kaltoinkohtelu, laiminlyönti, seksuaaliväkivalta tai lähisuhdeväkivalta ainoa mahdollinen selitys lapsen tai nuoren käytökselle? Onko muita mahdollisia syitä?
Esimerkki: fyysinen väkivalta
Alicella on aina jonkinlainen vamma – lähinnä mustelmia. Myös muut lapset ovat huomanneet tämän. Kun 5-vuotiaalta tytöltä kysytään asiasta, hän vastaa aina uusin selityksin ja tarinoin, joilla kaikilla on yksi yhteinen nimittäjä: Vammat ovat aina seurausta hänen omasta kömpelyydestään. Milloin hän on kaatunut portaissa, milloin taas polkupyörällä.
Kaikki Alicen tuntevat kuitenkin tietävät, että hän on kaikkea muuta kuin kömpelö. Opettajassa herää epäilys myös siksi, että Alicen selitykset eivät oikein sovi yhteen vammojen kanssa. Muut lapset sanovat, että Alicen vanhemmat ovat tiukkoja. He rankaisevat tytärtään pienistä asioista, kuten myöhästymisestä. Hän ei saa tavata muita lapsia.
Kun Alice eräänä päivänä ei tule päiväkotiin, opettaja ilmoittaa huolestaan lastensuojeluun. Lastensuojeluviranomaiset päättävät tehdä kotikäynnin. Vanhemmat kieltäytyvät päästämästä lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä sisälle, jolloin nämä pyytävät poliisilta virka-apua. Poliisi saapuu paikalle ja partio löytää Alicen lukittuna huoneeseensa, mustelmilla ja naarmuilla, suu pakkausteipillä teipattuna. Kun poliisi kysyy, mikä huomattavan pään alueen vamman on aiheuttanut, vanhemmat selittävät, että heidän tyttärensä oli juossut vihaisena päin kaapinovea.
Lähde: Lasten kaltoinkohtelun tunnistaminen ja epäiltyjen tapausten asianmukainen käsittely (vain saksaksi)
Esimerkki: psyykkinen väkivalta
Tom on ylipainoinen 11-vuotias lapsi. Hän on yhä vähemmän tekemisissä luokkatovereittensa kanssa eikä enää osallistu mihinkään ryhmätoimintaan. Muut eivät kiusaa häntä, vaan se on Tom, joka vetäytyy. Hän on huomattavan passiivinen.
Hän myös osallistuu oppitunneilla yhä vähemmän ja vaikuttaa olevan epävarma ja peloissaan. Kun hänen luokalta pääsynsä on uhattuna, vanhemmat kutsutaan tapaamiseen koululle. Vain äiti tulee tapaamiseen.
Opettajan kanssa käytävän keskustelun aikana käy nopeasti selväksi, että äidillä on hyvin etäinen asenne poikaansa kohtaan. Hän haukkuu poikaa typeräksi ja rumaksi. Mitä tulee pojan luokalle jäämiseen, äiti sanoo välinpitämättömästi: ”Jos poika ei muutu, kantakoon seuraukset.”
Opettajan kanssa käydyn keskustelun jälkeen Tom tapaa äitinsä ja opettajan poistuessaan luokkahuoneesta luokkansa kanssa. Äiti sanoo hänelle opettajan ja luokkatovereiden kuullen: ”Sinusta ei ole mitään hyötyä, olen ongelmissa sinun takiasi.“
Lähde: Lasten kaltoinkohtelun tunnistaminen ja epäiltyjen tapausten asianmukainen käsittely (vain saksaksi)
Esimerkki: laiminlyönti
Taas myöhässä! Leo hiipii luokkahuoneeseen ja toivoo, ettei opettaja huomaa, ettei hän ole taaskaan ajoissa. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun 12-vuotias on myöhässä koulusta, ja lisäksi hän nukahtelee ensimmäisellä tunnilla. Kirjat ja vihko puuttuvat. Hänen housunsa ovat kauan sitten jääneet pieniksi, hänen paitansa ovat kuluneita, eikä kukaan halua istua hänen vieressään. ”Leo haisee!” muut sanovat.
Opettaja on huolissaan pojasta, joka vaikuttaa jotenkin laiminlyödyltä, mutta äiti ei vastaa yhteydenottoihin. Äiti ei myöskään osallistu vanhempainiltoihin. Mutta kun opettaja kysyy asiasta Leolta itseltään, tällä on aina johdonmukaisia selityksiä siitä, miksi äiti ei pääse tulemaan.
Kun Leon samaa koulua käyvän pikkusiskon on tarkoitus osallistua koulun retkelle, mutta retkimaksu jää maksamatta, sovitaan koululle tapaaminen äidin, opettajan ja koulukuraattorin kesken. Äiti ei ilmesty paikalle, joten Leolta kysytään, missä äiti on. Silloin poika purskahtaa itkuun ja kertoo, että äiti asuu suurimman osan vuodesta poikaystävänsä luona ja ilmestyy asunnolle vain silloin tällöin jättääkseen viisi euroa ruokaostoksiin. Koko tämän ajan Leo on joutunut kantamaan vastuun koko kotitaloudesta, täysin laiminlyödystä asunnosta ja kolmesta nuoremmasta sisaruksestaan.
Lähde: Lasten kaltoinkohtelun tunnistaminen ja epäiltyjen tapausten asianmukainen käsittely (vain saksaksi)
Laajenna tietämystäsi
Hanki lisäkoulutusta aiheesta, jotta voit vähentää omia epävarmuustekijöitäsi ja pelkojasi.
Täältä löydät lähisuhdeväkivaltaan liittyvää sosiaalialan lisäkoulutusta.
Tapausesimerkki: Lähisuhdeväkivallalla on kielteinen vaikutus lapsiin
Gabby meni naimisiin miehensä Nickin kanssa pitkän seurustelun jälkeen ja muutti pian sen jälkeen miehensä perheen maatilalle. Pariskunta oli onnellinen maatilalla ja sai pian ensimmäisen lapsensa. Raskauden aikana Nickin käytös alkoi muuttua ja kun heidän tyttärensä syntyi, suhde ei tuntunut samalta kuin ennen. Nick vetäytyi ja vietti pitkiä aikoja yksin. Gabbyn mielestä Nick alkoi muistuttaa isäänsä, joka oli aina ollut ankara.
Nickin käytös muuttui uhkaavaksi ja kontrolloivaksi erityisesti rahankäytön ja sosiaalisten suhteiden osalta. Hän oli ristiriitatilanteissa yhä aggressiivisempi ja usein huusi ja heitteli tavaroita ympäri huonetta. Gabby ajatteli, että koska Nick ei satuttanut häntä fyysisesti, kyseessä ei ollut väkivalta. Nick ei osoittanut suurta kiinnostusta heidän tytärtään Janea kohtaan paitsi julkisella paikalla, jolloin hän esitti tytärtään jumaloivaa ja rakastavaa isää.
Jane oli yleensä hyvin käyttäytyvä lapsi, mutta Gabby huomasi, ettei tätä voinut jättää kenenkään muun hoitoon. Jane itki ja ahdistui silminnähden, kun Gabby vei hänet jonkun toisen hoitoon. Tämä oli stressaavaa Gabbylle, ja se merkitsi myös sitä, että hänen sosiaalinen piirinsä rajoittui entisestään.
Jane oppi hitaasti ryömimään, kävelemään ja puhumaan. Hänen unirytminsä häiriintyi, eikä Gabby saanut useinkaan nukkua öitään heräämättä vielä silloinkaan, kun Jane oli jo täyttänyt vuoden. Kun Jane oppi puhumaan, hän alkoi änkyttää, ja se haittasi entisestään puheenkehitystä. Gabby oli huolissaan Janesta. Lääkäri sanoi, että tämä oli normaalia joillekin lapsille ja että jos puheenkehityksen ongelmat jatkuisivat, hän voisi ohjata Janen erikoislääkärille myöhemmin.
Muutaman vuoden kuluttua Gabby ei enää voinut hyväksyä Nickin käytöstä. Riitojen aikana Nick tarttui nykyään kivääriinsä, joka hänellä oli metsästysharrastusta varten, ja Gabby piti tätä hyvin uhkaavana. Useita kertoja Nickin heittämät tavarat osuivat Gabbyyn ja hän pelkäsi yhä enemmän heidän tyttärensä puolesta. Gabby päätti lähteä ja oli yhteydessä paikalliseen väkivaltatyön järjestöön, joka auttoi häntä saamaan Nickille lähestymiskiellon.
Kun Gabby oli vienyt Janen Nickin luota pois, tytön käytös alkoi muuttua. Janen kehitys näytti nopeutuvan, eikä Gabby ymmärtänyt miksi. Väkivaltatyön järjestö tarjosi myös neuvontaa, ja tässä yhteydessä Gabby puhui asiasta. Tukihenkilö toi esiin, että Janen kehitysviivästymä, änkytys, ärtymys ja eroahdistus olivat seurausta aiemmasta kaltoinkohtelusta.
Tässä tapauksessa lähisuhdeväkivaltaa ei ole tunnistettu. Jos lääkäri olisi kysynyt Gabbylta tai Nickiltä (joka oli käynyt saman lääkärin vastaanotolla kroonisen selkäkivun vuoksi) heidän suhteestaan ja perheen ja etenkin Janen tilanteesta, väkivaltatilanne olisi voitu tunnistaa jo paljon aikaisemmin.
Tehtävät
1) Millaisia lähisuhdeväkivallan muotoja tapaukseen liittyi?
(2) Mitä lähisuhdeväkivallan merkkejä tapauksessa voitiin havaita?
(3) Miten arvioisit tapauksessa vakavan lähisuhdeväkivallan riskiä?
Ammattilaisia, palveluntarjoajia ja asiantuntijoita, jotka osallistuvat lähisuhdeväkivallan uhrien tukemiseen, voivat olla esimerkiksi perusterveydenhuollon- ja erikoissairaanhoidon palvelut, mielenterveyspalvelut, seksuaaliväkivallan uhrien tukipalvelut, sosiaalihuolto, rikosseuraamuslaitos, poliisi, ehdonalaisvalvonta, päihteidenkäyttäjien tukipalvelut, turvakotipalvelut ja lähisuhdeväkivaltaan erikoistuneet muut tukipalvelut.
Mukautettu tapauksesta: RACGP (2014): Abuse and Violence: Working with our patients in general practice
Lähteet
- Mellar, B. M., Hashemi, L., Selak, V., Gulliver, P. J., McIntosh, T. K. D., & Fanslow, J. L. (2023). Association Between Women’s Exposure to Intimate Partner Violence and Self-reported Health Outcomes in New Zealand. JAMA network open, 6(3). doi.org/10.1001/jamanetworkopen.2023.1311 ↩︎
- Danese, A., Widom, C. S. (2023). Associations between Objective and Subjective Experiences of Childhood Maltreatment and the Course of Emotional Disorders in Adulthood. JAMA Psychiatry, 80, 1009-1016. doi: 10.1001/jamapsychiatry.2023.2140 ↩︎
- Stiles, M. (2003). Witnessing domestic violence: The effect on children. American family physician, 66, 2052, 2055-2056, 2058 passim ↩︎
- Lee, V. M., Hargrave, A. S., Lisha, N.E., & Huang, A. J. (2023). Adverse Childhood Experiences and Aging-Associated Functional Impairment in a National Sample of Older Community-Dwelling Adults. Journal of General Internal Medicine, 38, 3362-3371. doi.org/10.1007/s11606-023-08252-x ↩︎
- Stiles, M. (2003). Witnessing domestic violence: The effect on children. American family physician, 66, 2052, 2055-2056, 2058 passim ↩︎
- Moylan, C. A., Herrenkohl, T. I., Sousa, C., Tajima, E. A., Herrenkohl, R. C., & Russo, M. J. (2010). The Effects of Child Abuse and Exposure to Domestic Violence on Adolescent Internalizing and Externalizing Behavior Problems. Journal of Family Violence, 25(1), 53-63. doi:10.1007/s10896-009-9269-9 ↩︎
- Monnat, S. M., Chandler, R. F. (2015). Long Term Physical Health Consequences of Adverse Childhood Experiences. Sociological Quarterly, 56(4), 723-752. doi:10.1111/tsq.12107 ↩︎
- Vargas, L., Cataldo, J., & Dickson, S. (2005). Domestic Violence and Children. In G.R. Walz & R.K. Yep (Eds.): VISTAS: Compelling Perspectives on Counseling. Alexandria, VA. American Counseling Association, 67-69 ↩︎
- Felitti, V. J., Anda, R. F., Nordenberg, D., Williamson, D. F., Spitz, A. M., Edwards, V., Koss, M. P., & Marks, J. S. (1998). Relationship of Childhood Abuse and Household Dysfunction to many of the Leading Causes of Deaths in Adults. The Adverse Childhood Experiences (ACE) Study. Adult Health Status to Childhood Abuse and Household Dysfunction. American Journal of Preventive Medicine, 14, 245-258. ↩︎
- European Institute for Gender Equality. Intimate partner violence and witness intervention (2024). www.eige.europa.eu/gender-based-violence/eiges-work-gender-based-violence/intimate-partner-violence-and-witness-intervention?lang=sl ↩︎
- Department of Health and Social Care (2017). Responding to domestic abuse: A resource for health professionals. www.assets.publishing.service.gov.uk/government/uploads/system/uploads/attachment_data/file/597435/DometicAbuseGuidance.pdf ↩︎
- Royal Australian College of General Practitioners (2024). Abuse and Violence: Working with our patients in general practice. www.racgp.org.au/clinical-resources/clinical-guidelines/key-racgp-guidelines/view-all-racgp-guidelines/white-book ↩︎
- Women’s Legal Service NSW (2019). When she talks to you about the violence – A toolkit for GPs in NSW. www.wlsnsw.org.au/wp-content/uploads/GP-toolkit-updated-Oct2019.pdf ↩︎
- Women’s Legal Service NSW (2019). When she talks to you about the violence – A toolkit for GPs in NSW. www.wlsnsw.org.au/wp-content/uploads/GP-toolkit-updated-Oct2019.pdf ↩︎
- Royal Australian College of General Practitioners (2024). Abuse and Violence: Working with our patients in general practice. www.racgp.org.au/clinical-resources/clinical-guidelines/key-racgp-guidelines/view-all-racgp-guidelines/white-book ↩︎
- Western Australian Family and Domestic Violence Common Risk Assessment and Risk Management Framework (2023). Indicators of family and domestic violence. Factsheet. www.wa.gov.au/system/files/2021-10/CRARMF-Fact-Sheet-2-Indicators-of-FDV.pdf ↩︎
- Royal Australian College of General Practitioners (2024). Abuse and Violence: Working with our patients in general practice. www.racgp.org.au/clinical-resources/clinical-guidelines/key-racgp-guidelines/view-all-racgp-guidelines/white-book ↩︎
- Royal Australian College of General Practitioners (2024). Abuse and Violence: Working with our patients in general practice. www.racgp.org.au/clinical-resources/clinical-guidelines/key-racgp-guidelines/view-all-racgp-guidelines/white-book ↩︎
- Royal Australian College of General Practitioners (2024). Abuse and Violence: Working with our patients in general practice. www.racgp.org.au/clinical-resources/clinical-guidelines/key-racgp-guidelines/view-all-racgp-guidelines/white-book ↩︎
- Women’s Legal Service NSW (2019). When she talks to you about the violence – A toolkit for GPs in NSW. www.wlsnsw.org.au/wp-content/uploads/GP-toolkit-updated-Oct2019.pdf ↩︎
- Hegarty, K., & O’Doherty, L. (2011): Intimate partner violence – Identification and response in general practice. Australian Family Physician, 40(11):852-6. www.racgp.org.au/getattachment/5c90283f-fa0d-44dc-a9b5-edd7ed7776c6/Intimate-partner-violence.aspx ↩︎
- Ärzteblatt (2021). Bei Missbrauchsverdacht: Koalition in NRW will Schweigepflicht lockern. www.aerzteblatt.de/nachrichten/124955/Bei-Missbrauchsverdacht-Koalition-in-NRW-will-Schweigepflicht-lockern,%20accessed%2010.%20October%202023 ↩︎
- Hegarty, K., & O’Doherty, L. (2011). Intimate partner violence – Identification and response in general practice. Australian Family Physician, 40(11), 852-856. ↩︎
- Mota-Rojas, D., Monsalve, S., Lezama-García, K., Mora-Medina, P., Domínguez-Oliva, A., Ramírez-Necoechea, R., & Garcia, R. d. C. M. (2022). Animal Abuse as an Indicator of Domestic Violence: One Health, One Welfare Approach. Animals, 12(8), 977. doi.org/10.3390/ani12080977 ↩︎
- Deutsche Gesellschaft für Kinderschutz in der Medizin (2019). Child Abuse and Neglect Guideline. www.dgkim.de/wissen-forschung/kinderschutzleitlinie/ ↩︎
- MWIA (2019). Case Studies – Children at serious risk of domestic violence. Case 12: Daniel. www.mwiaviolencemanual.com/wp-content/uploads/2019/07/case-12_-children_at_serious_risk_of_domestic_violence-_daniel.pdf ↩︎