1. Miksi väkivallasta ei kerrota
2. Kommunkointistrategioita
3. Kysymyksiä lähisuhdeväkivallan tunnistamiseksi
4. Kuinka toimia, kun joku kertoo väkivaltakokemuksistaan
5. Usein kysyttyjä kysymyksiä lähisuhdeväkivallasta
6. Visuaalinen viestintä
Tarkastelussa koulut: kommunikointi vanhempien ja oppilaiden kanssa
Lähteet
Johdanto
Tervetuloa Moduliin 3 “Kommunikointi ja vuorovaikutus lähisuhdeväkivaltatilanteissa”. Tässä moduulissa perehdymme vuorovaikutustilanteisiin, joissa lähisuhdeväkvialta otetaan puheeksi. Jotta voimme puuttua väkivaltaan asianmukaisesti ja tunnistaa asiakkaan yksilölliset tarpeet, on tärkeää, että ymmärrämme, miksi lähisuhdeväkivallasta voi olla vaikea kertoa ja että osaamme kommunikoinnissamme hyödyntää tehokkaita vuorovaikutusstrategioita.
Oppimistavoitteet
+ Opiskelija ymmärtää esteet, joiden vuoksi väkivallan kokijoiden voi olla vaikea kertoa lähisuhdeväkivallasta.
+ Opiskelija osaa hyödyntää vuorovaikutusstrategioita, jotka on räätälöity lähisuhdeväkivaltatapausten erityishaasteisiin.
+ Opiskelija osaa käyttää seulontakysymyksiä tunnistaakseen lähisuhdeväkivaltatapauksia.
+ Opiskelija osaa reagoida asianmukaisesti ja empaattisesti, kun hänelle kerrotaan lähisuhdeväkivallasta. Opiskelija osaa myös varmistaa, että uhrit kokevat tulevansa ymmärretyiksi ja saavansa tukea.
+ Opiskelija ymmärtää ja osaa soveltaa visuaalisia viestintämenetelmiä tehostaakseen viestintäänsä lähisuhdeväkivaltatapauksissa.
+ Opiskelija tietää, miten toimia sen jälkeen, kun hänelle on kerrottu väkivallasta.
1. Miksi väkivallasta ei kerrota
2. Kommunikointistrategioita
”Älä koskaan tee oletuksia – kysy aina!”
Royal Australian College of General Practitioners (RACGP)1
3. Kysymyksiä lähisuhdeväkivallan tunnistamiseksi
Mikäli tarvitset tulkkia:
- Älä koskaan käytä tulkkina henkilöä, joka on uhrin sukulainen tai ystävä.
- Käytä virallista tulkkia, jolla on kokemusta lähisuhdeväkivalta-asioiden tulkkaamisesta, tai vaihtoehtoisesti lähisuhdeväkivallan uhrien auttamiseen erikoistuneen tukipalvelun työntekijää. Huomioi kuitenkin, että usein viranomaisten tulee käyttää tulkkia, joka tilataan sellaisesta tulkkipalvelusta, joka on kilpailutuksen kautta valittu.
- Kysy asiakkaalta, onko hänellä toivetta tulkin sukupuolelle.
Lisää ohjeita tulkin kanssa työskentelyyn löydät englanniksi täältä:
- www.tahirih.org/wp-content/uploads/2015/06/Guidelines-for-Working-with-Interpreters.pdf
- Sheffield-Guidance-for-Use-of-Interpreters-in-situations-of-Domestic-and-Sexual-Abuse-FINAL-May-16.pdf (sheffielddact.org.uk)
- www.police.qld.gov.au/sites/default/files/2018-10/DFV_InterpreterGuidelinesFinal%20Approved%20v1.0.pdf
4. Kuinka toimia, kun joku kertoo väkivaltakokemuksistaan
Keskustele uhrin kanssa tavoista parantaa turvallisuutta sekä riskinarvioinnista. Löydät lisää tietoa aiheesta Moduulista 5: Riskinarviointi ja turvallisuussuunnittelu.
Kun sinulle on kerrottu lähisuhdeväkivallasta, sinun olisi hyvä kertoa asiakkaalle tuesta, jota hän voi saada sosiaalityön kautta. Poliisilaitoksella voit hyödyntää esimerkiksi poliisisosiaalityöntekijää, jos asiakkaasi haluaisi tavata hänet. Voit myös itse tutustua sosiaalityön tukipalveluihin Moduulissa 4.
5. Usein kysyttyjä kysymyksiä lähisuhdeväkivallasta
6. Visuaalinen viestintä
Juliste
Klikkaa tästä (www.youtube.com/watch?v=nUJV-9wvdB8) nähdäksesi videon kuinka avunpyynnön käsimerkkiä voidaan käyttää videopuhelussa ilman, että siitä jää digitaalista jälkeä.
Tämä on kansainvälinen yhdellä kädellä esitettävä signaali, joka viittaa lähisuhdeväkivaltaan. Merkkiä voi käyttää esimerkiksi väkivallan uhri, joka ei voi pyytää apua ääneen, koska tekijä saattaa olla lähellä (esimerkiksi autossa, kotona jne.)
”Merkki tehdään niin, että käsi pidetään pystyssä sormet suorina, ja peukalo painetaan kiinni kämmeneen. Sitten neljä pystyssä olevaa sormea suljetaan peukalon päälle: peukalo jää symbolisesti neljän muun sormen muodostamaan ansaan.”20
Esite
Käyntikortti
Muita ideoita
Keskustelu lapsen tai nuoren kanssa
Valmistautuminen
- Kuka käy keskustelun? Keneen lapsi tai nuori luottaa?
- Mikä ympäristö on sopiva (kävely, pöytäkeskustelu, …)?
- Onko olemassa huonetta, johon voidaan luoda miellyttävä ilmapiiri?
- Miten voin auttaa lasta tai nuorta siirtymään takaisin arkisiin asioihin keskustelun jälkeen?
- Tarvitsetko muistiinpanovälineitä, nenäliinoja, tiedotusmateriaalia tai vastaavaa?
- Onko olemassa neuvontapalveluja epäillyn ongelman käsittelyyn? Ota selvää.
- Asetu lapsen tai nuoren asemaan: haluaako hän käydä keskustelun? Haluaako hän käydä sen yksin vai jonkun toisen henkilön läsnä ollessa? Onko hän jo puhunut tästä jonkun toisen kanssa?
- Muista, että jos sinulla herää huoli lapsesta, sinun on tehtävä lastensuojeluilmoitus.
Vaihe 1: Esittäytyminen
- Luo yhteys lapsen tai nuoren kanssa.
- Puhu lapsen tai nuoren ikä- ja kielitason mukaisesti ja esitä avoimia kysymyksiä (ei vaihtoehto- tai johdattelevia kysymyksiä). Kannusta lasta tai nuorta kertomaan tilanteestaan kotona. ”Pikkujutut”, jotka liittyvät sääntöihin ja kontrolliin, voivat antaa viitteitä lapsen tai nuoren elämäntilanteesta.
- ”Miten kotona menee?”/”Monilla lapsilla, joilla on käytöshäiriöitä koulussa, on ongelmia kotona. Onko joku perheessäsi, joka asettaa sinulle paineita?”
- Miten tulet toimeen vanhempiesi/sisarustesi/muiden perheenjäsenten kanssa?”
- ”Onko jotain, mikä tekee sinut surulliseksi tai mikä huolestuttaa sinua?”
- ”Jotkut lapset pelkäävät kotona. Mitä ajattelet, miksi he pelkäävät?”/”Onko aikoja, jolloin pelkäät kotona?”
- Vähennä jännitystä selkeyttämällä, mistä olet huolissasi.
- Sopikaa aikataulu ja tavoite.
- Puhukaa luottamuksellisuuden tasosta; jos teet muistiinpanoja, kerro mihin niitä käytetään.
Esimerkkejä
“Otit yhtenä päivänä puheeksi, kuinka äitisi poikaystävä on joskus kovaotteinen äitiäsi kohtaan, kun hän on ärsyyntynyt. Tämä jäi vaivaamaan minua, ja kutsuin sinut siksi juttelemaan kanssani. Haluaisin tietää, miten voisin auttaa sinua. Mitä sinä ajattelet?”
”Huomasin muutama viikko sitten, että näytit oppitunneilla aika onnettomalta ja väsyneeltä, ja sinun oli vaikea keskittyä. Yhtenä päivänä, kun ojensin sinulle koulutehtävääsi, näytit jotenkin nolostuneelta. En tiedä, miltä sinusta tuntuu puhua kanssani tästä, mutta ehkä minä voisin auttaa. Mitä sinä ajattelet?”
Vaihe 2: Aiheeseen johdattava kysymys
- Mieti ”ensimmäinen kysymys”, joka johdattaa lapsen tai nuoren aiheen pariin.
- Parhaassa tapauksessa aiemmat kysymykset alustavassa vaiheessa ovat onnistuneet luomaan hyvän keskusteluilmapiirin.
Esimerkkejä:
”Mietin, onko jokin asia, mikä vaivaa sinua ja pitää sinut hereillä öisin. Kerro, miten olet viime aikoina saanut nukutuksi.”
”Sain vaikutelman, että olit hermostunut/häpeissäsi, kun jaoin koulutehtävät, vai mitä? Kerro siitä.”
Vaihe 3: Keskustelun sisältö
- Tässä vaiheessa kuuntele aktiivisesti ja ota lapsi tai nuori vakavasti.
- Auta lasta tai nuorta puhumaan kokemuksistaan, tunteistaan ja tarpeistaan. Jos lapsi tai nuori ei halua puhua, tarjoudu keskustelemaan myöhemmin.
- Kuuntele väkivallasta kärsivän lapsen tai nuoren kertomuksia tuomitsematta.
- Vahvista lapsen tai nuoren itsetuntoa tekemällä selväksi, että väkivalta ei ole koskaan hyväksyttävää ja ettei syy ole hänen. Vahvista ja varmista kertomalla, että lapsen tai nuoren tunteet ovat oikeutettuja. Tue lasta tai nuorta omien ja toisten rajojen havaitsemisessa ja kunnioittamisessa. Salaisuus, joka tuntuu pelottavalta ja vaaralliselta, joka saa vatsan kipeäksi tai aiheuttaa painajaisia, ei ole oikea salaisuus – siitä saa puhua, vaikka olisi luvannut olla kertomatta.
- ”Väkivalta ei ole koskaan hyväksyttävää.”
- ”Se ei ole sinun syytäsi.”
- ”Sinulla on oikeus tuntea vihaa/surua/epävarmuutta jne.”
- ”Voit puhua tästä, vaikka olisit luvannut olla kertomatta.”
- ”Teemme yhdessä jotain, jotta saat apua.”
- Usko lasta tai nuorta. Kuuntele tarkasti äläkä vähättele mitään. Kerro lapselle tai nuorelle, että on hyvä puhua asiasta.
- ”Minä uskon sinua.”
- ”Olen iloinen, että tulit kertomaan.”
- ”Olen todella pahoillani, että näin tapahtui.”
- Tue lasta tai nuorta, että hän voi ehdottaa omia ratkaisuja. Kunnioita hänen päätöksiään, kunhan hänen hyvinvointinsa ei ole vaarassa.
- Auta lasta tai nuorta luomaan ”varasuunnitelma”.
Esimerkkejä
“Kaikista tärkeintä minulle on tietää, miten jaksat tämän asian kanssa. Olisi kiva, jos voisit vähän kertoa minulle siitä. ”
”Sanoit, että on sinun vikasi, kun vanhempasi riitelevät, tai isäsi/äitisi lyö sinua/huutaa sinulle koska sinä olisit provosoinut häntä. Mitä tarkoitit tällä?”
”Kuinka voisimme varmistaa, ettet sinä joudu vaaraan, jos vanhempiesi välillä on väkivaltaa?”
”Onko ketään, kenen puoleen voit kääntyä, kun vanhempiesi välillä on väkivaltaa? Onko teillä naapuria? Asuuko vaarisi tai mummisi jossain lähellä? Onko sinulla puhelin?”
Vaihe 4: Keskustelun päättäminen
- Palatkaa keskustelun tavoitteeseen – on tärkeää, että selviää, jatkuuko keskustelu tai mikä on seuraava askel. Koordinoi jatkotoimenpiteet lapsen tai nuoren kanssa, jos mahdollista.
- Varmista, että lapsen tai nuoren vanhemmilta tai muilta läheisiltä haetaan tukea vain lapsen tai nuoren suostumuksella, ja ettei tämä pahenna hänen tilannettaan. Kysy lapsen tai nuoren suhteista isään, äitiin, sisaruksiin, muihin sukulaisiin, ystäviin ja tuttaviin. Lähesty sensitiivisestilapsen tai nuoren perhettä tai hoitajia.
Esimerkkejä
”30 minuuttia on melkein kulunut, ja on aika lopetella. Mistä muusta haluaisit vielä puhua? Onko jotain muuta, mitä minun pitäisi tietää?”
”Olen huomannut, että sinulla ei ole aina ollut helppoa, mutta…”
”Minusta meillä oli hyvä keskustelu. Nyt tiedän, mitä on meneillään. Ehkä olisi hyvä, jos kysyisin sinulta uudelleen vaikka viikon päästä, miten voit?”
”Kiitän sinua, että kerroit minulle näin paljon/ … että olit niin rehellinen/ … että sinulla oli rohkeutta kertoa minulle kaikki tämä, koska sen on täytynyt olla sinulle todella vaikeaa.”
”Kutsun äitisi keskusteluun, kuten sovimme. Pidämme myös yhteyttä.”
”Mietin vielä tässä, mitä tehdä näillä tiedoilla, ja kysyn mielipidettä vielä [kerro keneltä]. Pidän sinut ajan tasalla seuraavista askelista.”
Vinkkejä vaikeisiin tilanteisiin
Hiljaisuus
- Hyväksy se, jos lapsi tai nuori ei halua puhua tai haluaa olla hiljaa.
- Hänen on hyvä tietää, että tauot keskustelussa ovat ok.
Lojaliteettiristiriidat
- Kunnioita heitä, kenelle lapsi tai nuori on lojaali.
- Nimeä väkivaltainen käytös, puhu siitä, ja kerro, että sellainen käytös on väärin.
Pyyntö pitää asia salaisuutena
- Älä koskaan lupaa pitää asiaa salaisuutena.
- Muista: väkivalta on lastensuojelullinen asia!
- Keskustele jatkotoimenpiteistä lapsen tai nuoren kanssa.
Keskustelu vanhempien kanssa
Valmistautuminen
Hyödyllinen asenne keskustelussa
- Osoita vanhemmille arvostusta. Vältä syytöksiä ja moitteita.
- Tutki kriittisesti omia kokemuksiasi ja asenteitasi lähisuhdeväkivaltaa kohtaan.
- Kyseenalaista oma suhtautumisesi perheeseen.
- ”Olenko sisimmässäni vihainen vanhemmille?” ”Mikä voisi vaikuttaa tähän?”
- ”Kiinnostavatko minua heidän näkemyksensä ongelmista – vai eivät?”
- ”Olenko riittävän herkkä heidän peloilleen ja ymmärränkö, miksi he mieluummin eivät haluaisi puhua asiasta?”
- Keskustelun keskipisteenä on huoli lapsesta tai nuoresta.
- Aloita keskustelu lapsen tai nuoren (ja tarvittaessa vanhempien) voimavaroista. Keskustelun ei tulisi keskittyä siihen, mitä tarkalleen on tapahtunut, vaan pikemminkin tulevaisuuteen suuntautuvaan ratkaisuun.
Valmistautuminen keskusteluun vanhempien kanssa
- Jos epäilet lähisuhdeväkivaltaa, kutsu keskusteluun vain se vanhempi, jota epäilet väkivallan uhriksi.
- Kerää kaikki mahdollinen tieto ja dokumentoi, mitä sinä tai kollegasi olette havainneet.
- Vaihda tietoa kollegoiden kanssa, jotka ovat tekemisissä kyseisen lapsen tai nuoren kanssa.
- Tarvittaessa pyydä neuvoa erikoistuneelta taholta.
- Pidä saatavilla informaatiomateriaalia, esitteitä ja apua tarjoavien tahojen yhteystietoja.
- Mieti, miten käsittelet pelkoa siitä, että tilanne saattaa pahentua lapsen tai nuoren kannalta, jos puhut asiasta.
- Tarvittaessa informoi koulun hallintoa, jotta saat tukea jatkotoimiisi.
- Kutsuessasi vanhempia keskusteluun, tarjoa keskustelun aiheeksi lapsen tai nuoren kehitys.
- Mieti, mitä teet, jos haastattelua ei tapahdukaan.
- Asetu vanhempien asemaan: miten he mahdollisesti näkevät tilanteen?
- Kehitä omia ratkaisuehdotuksia tai ota huomioon lapsen tai nuoren toiveet. Tässä yhteydessä selvitä myös erilaiset tukivaihtoehdot.
Vaihe 1: Keskustelun avaaminen
- Kerro syy ja keskustelun tavoite.
- Kerro aikataulu.
Esimerkki:
“Olemme kutsuneet teidät tänään tänne keskustelemaan tyttärestänne. Haluamme, että hänellä on kaikki hyvin ja hänen kehityksensä sujuu normaalisti. Yhdessä teidän kanssanne, voisimme miettiä miten kukin voimme taholtamme auttaa tässä.
Vaihe 2: Selvennä tilanne
- Mieti valmiiksi aloituslause, jolla aloitat keskustelun vanhempien kanssa.
- Älä tuo ensimmäisenä esiin velvollisuuksia; vanhempien näkökulmasta tähän voi liittyä syyllisyydentunteita!
- Jaa huolesi lapsesta tai nuoresta sen sijaan että keskittyisit vanhempien ongelmalliseen käytökseen.
- “Oletteko te koskaan huolissanne siitä että…““Hän vaikuttaa ajoittain masentuneelta emmekä tiedä, miksi.“
Esimerkki
“Olen nyt jo yli kahden kuukauden ajan pistänyt merkille, että tyttärenne käytös on muuttunut: hän ei enää saavu tunnille, hän vaikuttaa vetäytyneeltä ja on saanut hylätyn kolmesta viimeisestä kokeesta. Onko teillä mitään käsitystä, mistä tämä voisi johtua?”
- Huomioi aktiivisesti vanhempien mahdolliset pelot ja käsittele niitä tosiasioihin perustuvalla tiedolla, vähättelemättä kuitenkaan lapsen tai nuoren hyvinvointia vaarantavaa käytöstä tai tekemättä siitä tabuaihetta.
- Nimeä mahdolliset esteet.
- ”Ymmärrän, miksi tämä keskustelu on teille vaikea.”
- ”Näemme, että lapsellanne on vammoja. Mietitään yhdessä, miten voimme varmistaa, että näin ei tapahdu uudelleen.”
- ”Huomaan, että teillä on vammoja, ja olen huolissani teistä ja lapsestanne.”
- Käy keskustelu ”avoimin kortein” ja kerro vanhemmille, että koulun viranomaisten velvollisuus on tehdä lastensuojeluilmoitus, jos huoli lapsesta herää.
- Pyri lieventämään vanhempien pelkoa tästä keskittymällä siihen apuun, jota perhe voi saada.
Esimerkki
“Voin ymmärtää, että tämä keskustelu on vaikea sinulle/teille. Kyse on lapsenne ja perheenne asioista, joista ihmiset eivät mielellään puhu ulkopuolisille. Se on minullekin vaikeaa.”
”Meillä on vaikea keskustelu… Sinä et tiedä, miten toimisin, jos mainitsisit mahdollisista ongelmista kotona… mutta voin vakuuttaa sinulle, että keskustelisin sinun kanssasi yhdessä seuraavista askeleista.”
- Jos otat esille lähisuhdeväkivaltaepäilyn, älä käytä sanaa ”väkivalta”.
Esimerkki
”Joskus syynä lasten heikkoon koulumenestykseen voi olla tilanne kotona. Voisiko tämä olla mahdollista? Onko mahdollista, että tyttärenne on huolissaan kotiasioista? Esimerkiksi sinusta?”
”Voi olla, että olen nyt täysin väärässä. Mutta mietin, onko mahdollista, että puolisosi/kumppanisi kohtelee sinua ikävästi. Onko se mahdollista?”
- Aluksi on ymmärrettävää, että vanhemmat voivat peitellä tai vähätellä asioita.
- Vanhempien kanssa keskustellessa jätä kaikki tulkinnat ja arviot pois!
- Yhteinen kysyminen ja kuunteleminen ovat erityisen tärkeitä tässä vaiheessa!
Esimerkki
”Oletamme, että se, mitä poikanne/tyttärenne meille kertoo, on totta. Tärkeintä ei kuitenkaan ole selvittää, mitä tapahtui, vaan mitä pitäisi tapahtua, jotta lapsenne voi paremmin. Miten sen voisi saavuttaa?”
”Sen perusteella, mitä havaitsemme, meidän on reagoitava. On varmistettava, että tyttärenne/poikanne voi kehittyä terveellä tavalla. Miten tämä voidaan toteuttaa?”
”Tämä keskustelu on tarkoitettu auttamaan koko perhettä voimaan paremmin. Joskus on tilanteita, joissa ei reagoida oikein. Nyt haluamme miettiä, miten tätä voisi muuttaa.”
”Tämä keskustelu on tarkoitettu auttamaan tytärtänne/poikaanne voimaan paremmin. Haluamme miettiä, mitä me kaikki voimme tehdä auttaaksemme.”
Vaihe 3: Ratkaisujen löytäminen
- Tee yhteenveto ratkaisuehdotuksista yhdessä vanhempien kanssa
- Esitä omat ideasi heille.
Vaihe 4: Sopimus
- Jos sinusta tuntuu, että henkilökohtaiset rajasi ovat tulossa vastaan, jolloin keskustelun jatkaminen ei ole mahdollista, keskustelu kannattaa lykätä myöhempään ajankohtaan.
- Tämä keskeytys antaa jokaiselle mahdollisuuden ”miettiä, mitä on sanottu”.
- Jokaisen keskustelun tulee päättyä sopimukseen keskustelun jatkamisesta.
- Sovi erityisistä järjestelyistä ja kirjaa ne kirjallisesti.
- Järjestä tarvittaessa seurantakäynti sovittujen asioiden tarkistamiseksi.
- Sovi toimintasuunnitelma, joka huomioi realistisesti vanhempien mahdollisuudet.
Milloin en tapaa vanhempia, vaan ilmoitan asiasta suoraan lastensuojeluun?
- Epäily perheessä tapahtuneesta seksuaalisesta hyväksikäytöstä
- Akuutti vaara-/kriisitilanne
Moniammatillinen tuki
In cases of suspected domestic violence, you can Epäillessäsi lähisuhdeväkivaltaa voit ottaa yhteyttä esimerkiksi lähisuhdeväkivaltatyön palveluihin, lastensuojeluun tai poliisiin saadaksesi tukea. Jos olet varma, että tilanne aiheuttaa lapselle tai nuorelle suuren riskin, sinun tulee suojella häntä ja ottaa lastensuojelu mukaan konsultoiduttuasi asiassa koulun johtoa. Paikalliset ja alueelliset tukijärjestelmät ovat arvokkaita lasten ja nuorten suojelemisessa väkivallalta ja kaltoinkohtelulta. Moniammatillinen yhteistyö voi tapahtua esimerkiksi työryhmien kautta, joissa nuorisojärjestöjen, koulujen, poliisin, oikeuslaitoksen, terveys- ja hyvinvointipalveluiden, lasten- ja nuorten psykiatrian sekä terveysalan asiantuntijat kokoontuvat.
Sources
- RACGP, Factsheet: Improving Responses, https://www.racgp.org.au/familyviolence/resources.htm, accessed 10.01.2024 ↩︎
- www.endgv.org, Working together for gender equity and social justice in King County,
Screening for Domestic Violence, https://endgv.org/wp-content/uploads/2016/05/Screening-for-Domestic-Violence-00000002.pdf ↩︎ - www.endgv.org, Working together for gender equity and social justice in King County,
Screening for Domestic Violence, https://endgv.org/wp-content/uploads/2016/05/Screening-for-Domestic-Violence-00000002.pdf ↩︎ - Rhodes KV, Frankel RM, Levinthal N, Prenoveau E, Bailey J, Levinson W. “You’re not a victim of domestic violence, are you?” Provider patient communication about domestic violence. Ann Intern Med. 2007 Nov 6;147(9):620-7. doi: 10.7326/0003-4819-147-9-200711060-00006. PMID: 17975184; PMCID: PMC2365713. ↩︎
- Ashur M. L. (1993). Asking about domestic violence: SAFE questions. JAMA, 269(18), 2367. ↩︎
- Ashur M. L. (1993). Asking about domestic violence: SAFE questions. JAMA, 269(18), 2367. ↩︎
- www.endgv.org, Working together for gender equity and social justice in King County,
Screening for Domestic Violence, https://endgv.org/wp-content/uploads/2016/05/Screening-for-Domestic-Violence-00000002.pdf ↩︎ - www.endgv.org, Working together for gender equity and social justice in King County,
Screening for Domestic Violence, https://endgv.org/wp-content/uploads/2016/05/Screening-for-Domestic-Violence-00000002.pdf ↩︎ - www.endgv.org, Working together for gender equity and social justice in King County,
Screening for Domestic Violence, https://endgv.org/wp-content/uploads/2016/05/Screening-for-Domestic-Violence-00000002.pdf ↩︎ - www.endgv.org, Working together for gender equity and social justice in King County,
Screening for Domestic Violence, https://endgv.org/wp-content/uploads/2016/05/Screening-for-Domestic-Violence-00000002.pdf ↩︎ - Ashur M. L. (1993). Asking about domestic violence: SAFE questions. JAMA, 269(18), 2367. ↩︎
- Ashur M. L. (1993). Asking about domestic violence: SAFE questions. JAMA, 269(18), 2367. ↩︎
- Rhodes KV, Frankel RM, Levinthal N, Prenoveau E, Bailey J, Levinson W. “You’re not a victim of domestic violence, are you?” Provider patient communication about domestic violence. Ann Intern Med. 2007 Nov 6;147(9):620-7. doi: 10.7326/0003-4819-147-9-200711060-00006. PMID: 17975184; PMCID: PMC2365713. ↩︎
- Thackeray, J., Livingston, N., Ragavan, M. I., Schaechter, J., Sigel, E., COUNCIL ON CHILD ABUSE AND NEGLECT, & COUNCIL ON INJURY, VIOLENCE, AND POISON PREVENTION (2023). Intimate Partner Violence: Role of the Pediatrician. Pediatrics, 152(1), e2023062509. https://doi.org/10.1542/peds.2023-062509 ↩︎
- Safe+Equal “Identifying family violence”, accessed 12.01.2024. https://safeandequal.org.au/working-in-family-violence/identifying-family-violence/ ↩︎
- World Health Organization, Clinical Handbook “Health Care for Women Subjected to Intimate Partner Violence or Sexual Violence”, 2014, p. 19.
http://apps.who.int/iris/bitstream/handle/10665/136101/WHO_RHR_14.26_eng.pdf;jsessionid=2BA58E813B52A1105271DB988D1AAC88?sequence=1 ↩︎ - World Health Organization, Clinical Handbook “Health Care for Women Subjected to Intimate Partner Violence or Sexual Violence”, 2014.
http://apps.who.int/iris/bitstream/handle/10665/136101/WHO_RHR_14.26_eng.pdf;jsessionid=2BA58E813B52A1105271DB988D1AAC88?sequence=1 ↩︎ - World Health Organization, Clinical Handbook “Health Care for Women Subjected to Intimate Partner Violence or Sexual Violence”, 2014, p. 19.
http://apps.who.int/iris/bitstream/handle/10665/136101/WHO_RHR_14.26_eng.pdf;jsessionid=2BA58E813B52A1105271DB988D1AAC88?sequence=1 ↩︎ - World Health Organization, Clinical Handbook “Health Care for Women Subjected to Intimate Partner Violence or Sexual Violence”, 2014.
http://apps.who.int/iris/bitstream/handle/10665/136101/WHO_RHR_14.26_eng.pdf;jsessionid=2BA58E813B52A1105271DB988D1AAC88?sequence=1 ↩︎ - Nadia, Ebrahim (April 22, 2020). “This Secret Signal Could Help Women in Lockdown with Their Abusers”. Refinery29. Accessed 12.02.2024. https://www.refinery29.com/en-ca/2020/04/9699234/domestic-violence-quarantine-coronavirus-signal-help ↩︎