Moduuli 4: Poliisin toiminta lähisuhdeväkivaltatilanteissa

1. Lähisuhdeväkivallan dynamiikka ja käyttäytymismallit
2. Poliisin puuttuminen lähisuhdeväkivaltatapauksiin
3. Lapset ja nuoret lähisuhdeväkivallan uhreina ja todistajina
4. Toiminta maahanmuuttajataustaisten uhrien kanssa
5. Toiminta vammaisten tai toimintarajoitteisten uhrien kanssa
6. Toiminta iäkkäiden uhrien kanssa
7. Vainoaminen ja lähisuhdeväkivalta
8. Oikeudelliset näkökohdat

Lähteet

Johdanto
Tervetuloa moduuliin 4 ”Poliisin tutkintatoimet ja oikeuskäsittely”. Tämä moduuli käsittelee lähisuhdeväkivaltatilanteihin liittyvää dynamiikkaa ja käyttäytymismalleja sekä valaisee etulinjan ammattilaisten, kuten poliisien, kohtaamia monimutkaisia ​​tilanteita.  Lähisuhdeväkivaltatapaukset vaativat poliiseilta ja lakialan ammattilaisilta huolellisia toimenpiteitä ja riskinhallintaa, jotta he voivat varmistaa uhrien ja näiden lasten turvallisuuden ja hyvinvoinnin. Tässä moduulissa perehdymme poliisin tutkintatoimenpiteiden eri näkökulmiin kuten väkivaltaan puuttumisen strategioihin sekä toimenpiteisiin, jotka huomioivat uhrien erilaiset taustat ja tarpeet. Moduuli 4 esittelee myös lähisuhdeväkivaltatapauksiin liittyvät oikeudelliset näkökohdat. Se varustaa ammattilaiset tarvittavilla tiedoilla juridisessa ympäristössä toimimiseen.

Oppimistavoitteet
+ Opiskelija tunnistaa lähisuhdeväkivaltatapauksiin liittyvän dynamiikan ja käyttäytymismallit 
+ Opiskelija oppii tehokkaita väliintulostrategioita lähisuhdeväkivaltatapauksissa
+ Opiskelija oppii poliisin keinoista huomioida uhrien erilaiset taustat ja tarpeet
+ Opiskelija saa käsityksen lähisuhdeväkivaltatapauksiin liittyvistä oikeudellisista näkökohdista ja menettelyistä

Huomioi, että oppimateriaalia ei ole räätälöity jokaisen maan tarpeisiin; oppimateriaali sisältää yleisluontoisia tapauksia, jotka tulee mukauttaa paikallisesti kunkin maan lainsäädännön, määräysten ja ohjeistusten mukaisesti.

1. Lähisuhdeväkivallan dynamiikka ja käyttäytymismallit

Lähisuhdeväkivallan pääpiirteet:1

  • Tekijän ja uhrin välillä on emotionaalinen side.
  • Väkivaltaa esiintyy tyypillisesti poissa näkyvistä, yksityisissä tiloissa. Kun koti on rikospaikka, uhrit eivät tunne enää oloaan turvalliseksi siellä. Yhteinen asunto ei kuitenkaan ole lähisuhdeväkivallan edellytys.
  • Uhrit tuntevat usein olevansa loukussa eivätkä pysty löytämään ulospääsyä tilanteesta.
  • Tekijän teot loukkaavat toistuvasti uhrin fyysistä, seksuaalista ja/tai henkistä koskemattomuutta.
  • Tekijä käyttää hyväkseen suhteessa olevaa vallan epätasapainoa.
  • Sosiaalisen, psykologisen ja emotionaalisen tuen odotus lähisuhteessa tekee lähisuhdeväkivallasta erityisen tuhoisaa, sillä väkivalta tulee henkilöltä, jolta uhri olettaa saavansa tukea. Tämä voi tehdä väkivaltakokemusten myöntämisestä vaikeampaa. Lisäksi uhri voi olla taloudellisesti ja sosiaalisesti riippuvainen tekijästä, mikä lisää hänen haavoittuvuuttaan.

Klikkaa plus-merkkejä lukeaksesi lisää aiheesta.

Kuva: freepik

Lähisuhdeväkivalta ei yleensä ole kertaluonteinen tapahtuma, vaan toistuvien toimien ja käyttäytymisen kierre, joka johtaa toistuviin väkivaltaisuuksiin. Tämä luo ”väkivaltaspiraalin”, jossa samat vaiheet toistuvat uudelleen ja uudelleen.

Lisätietoja lähisuhdeväkivallan muodoista ja dynamiikasta löydät moduulista 1.

Skenaario: Mies uhkaa tappaa ex-vaimonsa

Hätäkeskus sai puhelun 19.11.2011 kello 21.27. Soittaja kertoi nimensä ja ilmoitti aikovansa tappaa ex-vaimonsa. Hän kertoi olevansa kotona, ja hätäkeskus lähetti poliisin hänen kotiosoitteeseensa. Kohteessa poliisit puhuttivat miestä, joka kertoi, että hänellä ja hänen ex-vaimollaan oli riitoja yhteisistä asunnoista ja mökkikiinteistöistä. Hän väitti myös, että hänen ex-vaimonsa ja tämän nykyinen poikaystävä häiriköivät häntä jatkuvasti. Hän uhkasi, että jos poliisit eivät ratkaise asiaa välittömästi, hän menisi naisen kotiin tappamaan hänet. Hän toisti tappouhkauksen useita kertoja. Poliisilla oli tieto, että mies on aikaisemminkin ollut epäiltynä lähisuhteessa tehdyistä pahoinpitelyistä.

Pohdintatehtävä
Mihin toimiin sinun on ryhdyttävä poliisina?

a) Neuvoisin vaimoa ratkaisemaan riidan ex-kumppaninsa kanssa sovittelun avulla.
b) Laittaisin uhrin turvallisuuden etusijalle hankkimalla välittömästi väliaikaisen lähestymiskiellon ex-aviomiehelle ja järjestämällä uhrin turvalliseen paikkaan, kuten turvakotiin.
c) Ex-aviomies tulisi ottaa kiinni ja vangita, koska hän muodostaa uhrille välittömän uhan.
d) Neuvoisin ex-aviomiehelle, kuinka riitoja voidaan de-eskaloida ja varmistaisin samalla tilanteen tiiviin seurannan.

Erityisesti eron aikana vakavan väkivallan ja henkirikosten riski kasvaa. Riskitilanteen arvioinnin tärkein perusta on uhrin oma käsitys uhkan tasosta.

Lue lisää riskinarvioinnista ja turvallisuussuunnittelusta moduulista 5.

Tapaus: Lähisuhdeväkivalta pahenee ajan myötä

Kevät 2016

Perhe F. on asunut kahden pienen lapsen kanssa omassa asunnossaan lyhyen aikaa, kun herra F. jäi työttömäksi. Rouva F. pystyy laajentamaan yritystoimintaansa ja näin hän voi varmistaa, että asuntolainaa voidaan edelleen maksaa. Rouva F. työskentelee kotoa käsin. Hän huomaa, kuinka paljon hänen miehensä kärsii tilanteesta ja tukee häntä parhaansa mukaan.

Elokuu 2016

Tilanne pariskunta F:n välillä on muuttunut erittäin jännitteiseksi. Lasten ollessa päiväkodissa, herra F. purkaa pettymyksensä ja vihansa työhakemusten hylkäämisestä ja työttömyyteen liittyvistä taloushuolista kritisoimalla ja nöyryyttämällä vaimoaan.

Rouva F. kärsii tilanteesta niin paljon, että hän ehdottaa avioliittoneuvontaa. Hän uskoo ja toivoo, että kaikki voidaan parantaa. Hän kokee, että hänen miehensä käytös on muuttunut täysin, mutta hän uskoo vakaasti, että mies palaa entiseksi itsekseen, jos hän löytää töitä.

Rouva F:n yllätykseksi herra F. reagoi väkivaltaisesti hänen ehdotukseensa saada apua ja lyö vaimoaan kasvoihin. Rouva F. on järkyttynyt, mutta pitää tätä yksittäisenä tapahtumana.

Lokakuu 2016

Naamaan läimäisyt, ravistelu ja tönäisyt tapahtuvat nyt jo viikottain. Rouva F. puolustelee miehensä käyttäytymistä itseltään, salaa sen muilta ja toivoo tilanteen paranevan, kunhan hänen miehensä saisi uuden työpaikan.

Elokuu 2017

Kesän aikana tilanne on hieman helpottunut lasten kanssa kotona kesäloman aikana. Rouva F. on toiveikas, koska myös hänen miehensä alkaa nyt työskennellä lyhytaikaisesti.

Syyskuu 2017

Rouva F. voi hengittää helpotuksesta päivän aikana, koska hänen miehensä on poissa kotoa. Iltapäivällä ja illalla hän viettää jokaisen minuutin lasten kanssa ja myös nukkuu enimmäkseen lasten kanssa yöt; hän vakuuttaa itsellensä, että lapsilla on ongelmia nukahtamisen kanssa ja että ainakin hänen miehensä pitää saada nukkua hyvin.

Joulukuu 2017

Herra F. on jälleen työtön ja päivittäinen rouva F:n syyttely, nöyryyttäminen ja pahoinpitely jatkuvat vanhaan malliin.

Päiväkodissa oleva juliste kiinnittää rouva F:n huomion. Julisteessa kerrotaan auttavasta puhelimesta, joka on tarkoitettu lähisuhdeväkivaltaa kokeville naisille. Mainos näyttää tutulta – hän on varmasti nähnyt sen lukemattomia kertoja. Mutta ensimmäistä kertaa hän ajattelee julisteen tarkoittavan myös häntä itseään. Hän ei kuitenkaan pidä tilannettaan niin vakavana, että hän tarvitsisi apua.

Helmikuu 2018

Lähisuhdeväkivaltaa on kotona nyt entistä tiuhempaan ja rouva F:n on entistä vaikeampaa selittää tai piilottaa epävakaata käyttäytymistään, katkenneita ihmissuhteitaan ja lukuisia vammojaan perheeltään, ystäväpiiriltään ja lasten sosiaalisista piireistä. Hän eristäytyy yhä enemmän.

Syyskuu 2019

Perhe F. on nyt lähes täysin eristäytynyt muista ihmisistä: heidän läheisensä ja tuttavansa reagoivat aluksi hämmennyksellä loputtomiin peruutuksiin ja lopuksi enää pettymyksellä ja ärsyyntymisellä. Monet selittivät tilannetta perheen huomattavan kireällä taloudellisella tilanteella ja olettivat kaiken palautuvan ennalleen, kun vaikea taloustilanne olisi ohi.

Eräänä iltana makuuhuoneessa tapahtuneen erityisen väkivaltaisen fyysisen pahoinpitelyn jälkeen, jonka lapsetkin mahdollisesti kuulivat, rouva F. soittaa valtakunnalliseen naisiin kohdistuvan väkivallan neuvontapuhelimeen. Häntä helpottaa, että hänellä on joku, joka kuuntelee häntä ymmärtäväisesti.

Lokakuu 2019

Rouva F. soittaa neuvontapuhelimeen entistä useammin väkivaltaisten tapahtumien jälkeen. Hän miettii lähtöä turvakotiin. Rouva F kokee suurta huolta, koska hän ymmärtää, että myös hänen lapsensa tietävät ja ymmärtävät kodin väkivaltaisesta tilanteesta enemmän kuin hän haluaisi heidän tietävän. Tästä huolimatta rikosilmoituksen tekeminen tai eroaminen tuntuu rouva F:sta mahdottomalta.

Rouva F. kuulee, että poliisilta voi kysyä neuvoja myös anonyymisti. Hän ei ole koskaan ollut yhteydessä poliisiin, koska hän ei ole luottanut siihen, että joku poliisissa voisi ymmärtää hänen tilanteensa. Epävarmuudestaan huolimatta hän lopulta soittaa poliisilaitoksen neuvontapuhelimeen tuntemattomasta puhelinnumerosta. Rouva F. yllättyy siitä, että hänelle kerrotaan rauhallisesti faktoja eikä kukaan tuomitse tai pakota häntä tekemään rikosilmoitusta. Rouva F. kokee itsensä rohkeammaksi. Poliisin neuvot saivat hänet entistäkin tietoisemmaksi siitä, minkä hän on tiedostanut jo pitkään: helppoa ulospääsyä ei ole, ja hänen perhe-elämässään on niin haitallisia asioita, ettei niitä voi muuttaa pelkästään toivomalla. Samalla rouva F. tiedostaa, ettei hänellä ole voimaa asettua vastustamaan miestään yksin tai hakea eroa.

Marraskuu 2019

Rouva F. menee tekemään poliisilaitokselle rikosilmoitusta. Mukanaan hänellä on väkivaltatyöpalvelun tukihenkilö. Tukihenkilö on ilmoittanut asiasta poliisille etukäteen, joten he tapaavat lähisuhdeväkivaltatapauksiin erikoistuneen poliisin. Tukihenkilö on rouva F:n kanssa koko ajan. Kuulustelu etenee huolellisesti, sensitiivisesti ja asiallisesti. Rouva F. aistii, että väkivaltatyöpalvelun henkilökunnan ja poliisin välillä on ilmeisesti luottamussuhde. Tämä auttaa myös häntä kertomaan kokemuksistaan. Poliisi kysyy häneltä myös hänen ja hänen lastensa tämänhetkestä väkivallan riskistä. Rouva F. ei osaa arvioida tilannetta mutta kertoo pelkäävänsä miestään. Hänelle kerrotaan hänen oikeuksistaan asianomistajana, esitutkinnan etenemisestä ja poliisin suojelumahdollisuuksista. Poliisi kertoo rouva F:lle, että hän ilmoittaa tilanteesta lastensuojeluun.

Rouva F. soittaa veljelleen poliisiasemalta ja ilmoittaa hänelle tilanteesta. Veli lähtee välittömästi työpaikaltaan hakeakseen siskonsa ja tämän lapset yöksi kotiinsa.

Rikosilmoituksen tekemisen jälkeen poliisi käy herra F.:n luona ja antaa hänelle tiedoksi poliisin tekemän väliaikaisen lähestymiskieltopäätöksen. Herra F ohjeistetaan poistumaan kotoa. Herra F. vaikuttaa ensin hämmästyneeltä ja erittäin vihaiselta. Hän ei voi uskoa, että hänet karkotetaan asunnostaan. Saatuaan tietää oikeudellisesta tilanteesta ja saatuaan poliisilta tietoa tilapäismajoituksesta ja neuvontamahdollisuuksista, hän kuitenkin ilmoittaa sitoutuvansa pysymään erossa vaimostaan ​​ja lapsistaan ​​toistaiseksi.

Joulukuu 2019

Esitutkinnan aikana herra F. on käyttänyt itsekriminointioikeuttaan ja hän on käyttänyt asianajajaa. Herra F:ää on ohjattu väkivaltaisille henkilöille tarkoitettuihin tukipalveluihin. Rouva F. on pystynyt kuulustelussa kertomaan pitkäaikaisesta väkivallasta suhteessa. Mukanaan hänellä on ollut sama tukihenkilö. Lapsien kuulemisesta luovutaan heidän nuoren ikänsä vuoksi. Rouva F:n suostumuksella poliisi tilaa esitutkintapöytäkirjan liitteeksi lääkärinlausunnot, jotka tukevat rouva F.:n kuulustelussa antamia tietoja.

Esitutkinnan päätyttyä poliisi lähettää esitutkintapöytäkirjan syyttäjälle syyteharkintaan.

Oikeudenkäynnissä herra F. tuomitaan useista lähisuhteessa tehdyistä pahoinpitelyistä.

Tutkimusten mukaan poliisit ovat usein turhautuneita uhrien käyttäytymiseen, rikostuomioistuinten toimintaan, oman yksikkönsä toimintaan ja epävirallisiin prosesseihin sekä lain soveltamisen monimutkaisuuteen.2 Usein poliisit käyttävät paljonkin aikaa yrittääkseen motivoida lähisuhdeväkivallan uhreja eroamaan väkivaltaisesta suhteesta ja turhautuvat, kun uhri jää suhteeseen. Myös uhrien kieltäytyminen kertomasta väkivaltaisista tapahtumista esitutkinnassa turhauttaa poliiseja.

Moduulista 9 löydät tietoa siitä, kuinka turhautuminen ja stressi työssä voivat johtaa loppuun palamiseen ja sijaistraumatisoitumiseen ja miksi itsehoito on tällaisissa tapauksissa tärkeää.

2. Poliisin puuttuminen lähisuhdeväkivaltatapauksiin3

Tavoitteet, kun puututaan lähisuhdeväkivaltatapauksiin

Poliisitoiminnan johtaminen lähisuhdeväkivaltatilanteissa on tapauskohtaista, mutta sille on tunnusomaista seuraavat tavoitteet:

  • Hengelle ja terveydelle vaarallisten tilanteiden sekä omaisuusvahinkojen estäminen 
  • Johdonmukaiset toimet rikoksesta epäillyn saattamisessa rikosvastuuseen
  • Rikoksen teko-olosuhteiden selvittäminen ja todistusaineiston hankkiminen 
  • Rikoksen uhrien ja epäiltyjen ohjaaminen tukipalveluihin
  • Uusien väkivallantekojen ehkäisy

Seuraava englanninkielinen video havainnollistaa poliisin työtä lähisuhdeväkivaltatapauksissa:

© IMPRODOVA

Excursus: Ensisijaisen hyökkääjän analyysi4

Termi ”ensisijainen hyökkääjä” viittaa henkilöön, joka muodostaa vakavimman ja jatkuvan uhan turvallisuudelle ja hyvinvoinnille. Vaikka termi ”ensisijainen” hyökkääjä viittaa ”kahden” hyökkääjän läsnäoloon, monissa tai useimmissa tilanteissa väkivaltaa harjoittaa vain yksi henkilö. Joissakin tilanteissa voi olla haastavaa määrittää, kuka on syyllinen ja kuka tarvitsee turvaa ja suojelua väkivallalta. Esimerkiksi parisuhteessa olevat molemmat aikuiset voivat väittää kokevansa toistensa tahoilta väkivaltaa. Näissä tilanteissa on tärkeää muistaa, että lähisuhdeväkivaltaan liittyy jatkuva vallan ja pakottavan kontrollin malli, joka eroaa normaaleista parisuhteen konflikteista.

Kuva: freepik

Kun halutaan selvittää, kuka on ensisijainen hyökkääjä, voidaan asiaa lähteä tarkistelamaan useiden eri lähestymistapojen kautta:

  • Konteksti: Tunnista käyttäytymismallit systemaattisen vallan ja kontrollin mallin yhteydessä. Mitä tapahtui ennen ja jälkeen? Missä väkivalta tapahtui?
  • Tarkoitus: Arvioi, miksi väkivaltaa käytettiin. Oliko se pahemman väkivallan ennaltaehkäisyä vai toisen henkilön rankaisemista?
  • Vaikutus: Määritä vaikutus uhriin. Onko uhri peloissaan?
  • Toimijuus: Selvitä, missä määrin kukin henkilö voi tehdä päätöksiä itse. Uhrit ilmoittavat usein jättäneensä päätöksenteon ulkopuolelle tai jättäneensä huomiotta heidän omat tarpeensa.
  • Tahtojen voimakkuus: Selvitä, mitä tapahtuu, kun suhteessa on erilaisia ​​toiveita tai tarpeita ja miten kompromisseja tehdään, jos ollenkaan. Tahdon voimakkuus tarkoittaa sitä, että tekee mitä haluaa toisen tahdosta riippumatta.
  • Empatia: Väkivallan uhrit keksivät usein tekosyitä tekijälle ja kokevat empatiaa heitä kohtaan. Tekijöillä ei yleensä ole empatiaa kumppaninsa tunnekokemuksia kohtaan.
  • Etu-oikeus: Asenne, joka johtuu empatian puutteesta ja jossa toinen osapuoli kokee omaavansa enemmän etu-oikeuksia kuin parisuhdekumppani. Uhrit eivät todennäköisemmin koe omaavansa etu-oikeuksia ja usein vähättelevät heihin kohdistuvaa väkivaltaa.
  • Pelko: Kontrolloiva käyttäytyminen synnyttää pelkoa. Arvioi henkilön pelon laajuutta, mitä hän pelkää ja kuinka tämä pelko vaikuttaa hänen käyttäytymiseensä, tekemisiinsä, tekemättä jättämisiinsä ja jokapäiväiseen elämäänsä.
Ensisijaisen hyökkääjän indikaattorit

Listaus ei ole tyhjentävä, mutta henkilö voi todennäköisesti olla ensisijainen hyökkääjä, jos:

  • hän halventaa kriittisesti kumppaniaan oikeutetusta vihasta eikä pelosta.
  • hän vaikuttaa tilanteeseen nähden liian rauhalliselta ja itsevarmalta, eikä pelkää oikeudellisia seurauksia.
  • hän käyttäytyy ylenpalttisen hurmaavasti tai karismaattisesti.
  • hänet on aiemmin määrätty lähestymiskieltoon tai hänellä on aikaisempia kiinniottoja tai tuomioita, jotka liittyvät lähisuhdeväkivaltaan.
  • hän kertoo tapahtumista epämääräisesti ja vain yleisellä tasolla, ja yksityiskohdat ovat ristiriidassa havaittujen tosiasioiden kanssa.
  • hänellä on vammoja, jotka vastaavat paremmin hyökkääjää, kuten naarmuja käsivarsissa ja käsissä.
  • hän osoittaa omistajuutta, oikeutta tai pakkomielteisiä tunteita kumppaniaan kohtaan.
  • hän arvostelee ”järjestelmän” (esimerkiksi tuomioistuimet, poliisi) tapaa puuttua lähisuhdeväkivaltaan.
  • hän keskittyy puhumaan oikeuksiensa loukkaamisesta kuin kokemastaan väkivallasta.
  • hän pitää lapsia omaisuutenaan tai uskoo, että lasten on osoitettava kunnioitusta ja että lapsiille tulee ”antaa opetus”, eikä hän pysty keskittymään lasten tarpeisiin.
  • hän yrittää manipuloida ammattilaista uskomaan, että hän on loukattu osapuoli.
  • hän välttelee kysymyksiä ja yrittää hallita keskustelua.
  • hän manipuloi ammattilaista sanallisen suostuttelun avulla.
  • hän näyttää hallitsevansa kumppaniaan.
  • hänellä on toissijainen motiivi, kuten huoltajuusriita tai sivusuhde.
  • hän kiistää toimineensa väärin eikä ota vastuuta tilanteesta.
  • häneltä puuttuu empatiaa kumppaninsa tunnekokemuksia kohtaan.

On olemassa useita tapoja, joilla henkilö voidaan tunnistaa väärin ensisijaiseksi hyökkääjäksi:

  • Olettamalla, että molemmat ovat yhtä väkivaltaisia tai yhtä vaarassa: On hyvin harvinaista, että molemmat parisuhteessa olevat ihmiset käyttävät ja kokevat väkivaltaa, jolla on sama vakavuus, riski ja seuraukset. On harvinaisia tilanteita, joissa väkivalta on molemminpuolista, jolloin molemmat ihmiset käyttävät väkivaltaa toisiaan vastaan (paitsi kun uhri käyttää väkivaltaa puolustaakseen itseään).
  • Uhrin tunnistaminen väärin tekijäksi: Jos uhrit käyttävät väkivaltaa itsepuolustukseksi tai uhkaavan hyökkäyksen estämiseksi, lasten tai muiden puolustamiseksi tai vastarintana, heidät voidaan usein tunnistaa väärin ensisijaiseksi hyökkääjäksi. Riski tunnistaa uhri tekijäksi lisääntyy, kun uhri ei tunnista itseään uhriksi. Tämä voi johtaa uhrin kannalta lukuisiin haitallisiin seurauksiin, kuten eristäytymisen jatkumiseen, lasten huoltajuuden menettämiseen, alkoholin tai huumeiden käytön kaltaisten selviytymismekanismien lisääntymiseen, palveluihin pääsyn estymiseen, kasvavaan kynnykseen ilmoittaa väkivallasta tulevaisuudessa ja väkivallan haitoista aiheutuvien vahinkojen lisääntymiseen.
  • Tekijän tunnistaminen väärin uhriksi: Tämä voi tapahtua, kun uhri ryhtyy väkivaltaan itsepuolustukseksi tai uhkaavan hyökkäyksen estämiseksi, lasten tai muiden puolustamiseksi tai osana vastarintaa. Tällaisissa tapauksissa ensisijainen hyökkääjä voi käyttää uhrin väkivaltaista tekoa ja teon seurauksena saamiaan vammoja häivyttääkseen oman väkivaltaisen käyttäytymisensä. Näissä tilanteissa tekijä voi tulla ohjatuksi uhrille tarkoitettuihin palveluihin tai hän voi vahvistaa yliotettaan uhrista ja pahentaa väkivallan käyttöä. Myös lapset voivat joutua vaaraan.

Ohjaavat periaatteet

Monissa lähisuhdeväkivaltatapauksissa poliisi on usein ensimmäinen taho, kenen kanssa asianosaiset asioivat lähisuhdeväkivaltaan liittyen. Poliisin tulee panna täytäntöön lakisääteinen velvollisuutensa esitutkinnan suoritamiseksi ja syytteen nostamiseksi, estää uusia rikoksia sekä toteuttaa tiettyjä toimenpiteitä asianomistajan ja rikoksesta epäillyn osalta.

Kuva: freepik

Erityisesti seuraavat ohjaavat periaatteet tulee huomioida:

  • Poliisi puuttuu jokaiseen perheväkivaltatapaukseen nopeasti ja johdonmukaisesti. Joissakin Euroopan maissa (kuten Suomessa) poliisi on velvollinen toimimaan lähisuhdeväkivaltatapauksissa, vaikka uhri ei vaatisikaan rangaistusta, jos epäilty teko on yleisen syytteen alainen rikos.
  • Poliisin väliintulo varmistaa uhrin tehokkaan ja kattavan suojelun, avun ja neuvonnan. Poliisit voivat varmistaa uhrin yksityisyyden ja ihmisarvon kuljettamalla hänet turvalliseen paikkaan, kuten aiemmin valtuutetun perheenjäsenen kotiin, esimerkiksi tunnuksettomilla poliisiautoilla välttääkseen toissijaisen uhriutumisen.
  • Jokaiselle lähisuhdeväkivaltatapaukselle tehdään riskinarviointi ja korkean riskin tapauksissa ryhdytään sopiviin toimenpiteisiin väkivallan riskin minimoimiseksi. Tapaus arvioidaan korkean riskin tapaukseksi aina, jos uhri subjektiivisesti kokee olevansa vaarassa joutua vakavan väkivallan tai henkirikoksen uhriksi nykyisen tai entisen kumppaninsa tai muun sukulaisensa taholta ja tästä uhasta on todellisia viitteitä.
  • Rikoksentekijä tehdään tietoiseksi hänen tekojensa rangaistavuudesta.
  • Jos rikos on tehty, todisteiden johdonmukainen säilyttäminen esitutkinnan turvaamiseksi on erityisen tärkeää, vaikka uhri ei olisi vielä tehnyt rikosilmoitusta. 
  • Poliisi toimii asiaan liittyvien lasten ja nuorten kanssa vastuullisesti ja asianmukaisesti. Jotkut Euroopan maat ovat perustaneet lapsiin kohdistuneiden rikosten tutkintaan erikoistuneita yksiköitä vastaamaan nuorten uhrien erityisiin ja yksilöllisiin tarpeisiin.
  • Poliisi mukauttaa toimintansa operatiivisen tilanteen mukaan ja ottaa tarvittaessa huomioon uhrin maahanmuuttajataustan, vammaisuuden ja iän.
  • Poliisi tekee tiivistä yhteistyötä valtiollisten ja valtiosta riippumattomien instituutioiden, kuten syyttäjien, terveyspalveluiden, väkivaltatyötä tekevien järjestöjen, avioliitto- ja perheneuvontapalveluiden, lastensuojelun, turvakotien, rikoksentekijöille suunnattujen palveluiden ja muiden alueellisten instituutioiden kanssa.
  • Poliisi varmistaa jatkuvan perus- ja jatkokoulutuksen poliisien pätevöittämiseksi ja perehdyttämiseksi lähisuhdeväkivaltailmiöön.
  • Poliisi tekee kohdennettua ja tarkoituksenmukaista yhteiskunnallista suhdetoimintaa lähisuhdeväkivallan parissa ja huolehtii, että poliisin työtä voidaan tarkastella läpinäkyvästi..

Kaiken kaikkiaan lähisuhdeväkivaltatapauksia käsiteltäessä poliisin tulisi selvittää tapaukset ja ohjata osapuolet tukipalveluihin pelkän sovittelun sijaan. Joissakin Euroopan maissa sovittelu uhrin ja tekijän välillä on lailla kiellettyä lähisuhdeväkivalta-asioissa.

Poliisin toimenpiteet

Poliisin tulee puuttua lähisuhdeväkivaltaan johdonmukaisesti, jotta se auttaa myös muuttamaan yhteiskunnan suhtautumista ilmiöön. Tekijälle tulee tehdä selväksi, että hänen käytöksensä on yhteiskunnallisesti tuomittua eikä sitä kunnioiteta. Uhreille tulee näyttää tapoja katkaista väkivallan kierre ja tarjota apua ja neuvontaa.

Kuva: freepik

Väkivallan uhrit kokevat positiiviseksi sen, että poliisi saapuu nopeasti tapahtumapaikalle, käyttäytyy suojelevasti ja kunnioittavasti sekä tarjoaa apua. Sen sijaan koettu kiinnostuksen puute ja tilanteen trivialisointi johtavat kritiikkiin poliisia kohtaan.5

Kuva: vectorpouch, Freepik

Skenaario: Saapuminen asuntoon hätäpuhelun jälkeen

Uhri, uhrin lapset tai naapurit soittavat hätäkeskukseen, ja poliisipartio saapuu pian asuntoon.

Pohdintatehtävä
Mitä toimenpiteitä poliisin tulee tehdä?

Mahdollisia vastauksia
  • Ensimmäinen askel: varmista oma ja kaikkien alueella olevien henkilöiden turvallisuus; paikalla oleva(t) rikoksesta epäilty/epäillyt on otettava poliisin haltuun
  • Anna ensiapua
  • Pyydä hätäkeskuksesta ambulanssi paikalle vamman vakavuudesta ja tarvittaessa uhrin suostumuksesta riippuen
  • Jos paikalla on lapsia tai nuoria, huomioi heidät ikätasoisesti ja ilmoita lapsista sosiaali- ja kriisipäivystykseen
  • Anna selkosuomella tiedot uhrien/rikollisten/todistajien oikeuksista ja velvollisuuksista sekä menettelyn etenemisestä
  • Uhrien/rikollisten/todistajien puhuttaminen toisistaan erillään 
  • Taltioi todisteet 
  • Uhrin suostumuksella dokumentoi vammat ja neuvo uhria hakeutumaan lääkäriin, vaikkeivat vammat sitä edellyttäisikään
  • Tee riskinarviointi. Käytä esim. KEMUA riskinarvioinnissa
  • Huolehdi, että rikoksesta epäilty määrätään poliisin väliaikaiseen lähestymiskieltoon, jos sillä voidaan suojata uhria
  • Rikoksesta epäillyn kiinni ottaminen ja mahdollinen pidättäminen 
  • Uhrien/rikoksesta epäiltyjen/sukulaisten tiedottaminen tukipalveluista (kansalaisjärjestöt, julkinen sektori) esimerkiksi kertomalla, että poliisi yleensä välittää yhteystiedot tukipalvelulle. Näin asiakkaan on helppo antaa suostumus asiaan ja tukipalvelu ottaa häneen yhteyttä, eikä hänen tarvitse soittaa sinne itse. Myös todistajien on mahdollista saada apua ja tukea Rikosuhripäivystyksestä. Pyydä myös heiltä lupa välittää heidän yhteystietonsa RIKU:un.
  • Tarvittaessa uhrin ja lasten siirtäminen turvakodille

Moduuli 3:sta löydät yksityiskohtaista tietoa siitä, kuinka puhua lähisuhdeväkivallan uhrien kanssa. Sukupuoliin liittyvät asenteet ja ennakkoluulot voivat vaikuttaa poliisin ja uhrien väliseen vuorovaikutukseen. Lähisuhdeväkivaltaan liittyvät stereotypiat voivat johtaa virhearviointeihin. Opi lisää stereotypioista ja tiedostamattomista ennakkoluuloista moduulissa 8.

Skenaario: Miehet väkivallan uhreina

Kello 16:34 parkkipaikalla kauppakeskuksen edustalla

Rouva E huutaa hätääntyneesti, kun hänen päänsä osuu auton kuljettajanpuoleiseen ovenkarmiin. Ohikulkijat huomaavat pariskunnan välisen kovan riidan ja käsirysyn. Pari menee sisään autoon ja lähtee liikkeelle, mutta toinen auto parkkihallissa estää heitä ajamasta ulos. Silloin herra E. pakenee.

Kello 16:37 hätäpuhelu hätäkeskukseen

Yksi ohikulkijoista soittaa hätänumeroon.

Kello 16:50 poliisiauto saapuu paikalle

Rouva E:n ja todistajien kertomus ei täysin selvennä tapahtumien kulkua. Todistajat sanovat nähneensä, että herra E. oli väkivaltainen rouva E:tä kohtaan. Rouva E. sanoo, että he olivat vain riidelleet, minkä jälkeen hän oli kiivennyt autoon hätääntyneenä ja loukannut päänsä. He olivat jatkaneet riitelyä autossa ja halusivat lähteä ajamaan kotiin, mutta heitä estettiin tekemästä niin. Herra E. oli todennäköisesti paennut paniikissa, koska ohikulkijat hyökkäsivät häntä kohtaan sanallisesti.

Poliisit ottavat ylös todistajien ja rouva E:n lausunnot ja henkilötiedot. Poliisit kyselevät rouva E:ltä kysymyksiä arvioidakseen väkivallan toistumisen vaaraa. Rouva E. kieltäytyy lääketieteellisestä tutkimuksesta ja häntä kehotetaan hakeutumaan terveyskeskukseen, jotta vammat voidaan dokumentoida mahdollisimman pian. Kun rouva E:lle on kerrottu hänen oikeuksistaan rikoksen uhrina, toinen poliisi ottaa hienotunteisesti esille lähisuhdeväkivallan ja tukipalvelut. Rouva E. kuuntelee poliisia, joka kertoo myös mahdollisuuksista suojella lähisuhdeväkivallan uhria (kuten lähestymiskielto, majoitus turvakodissa), mutta pysyy lausunnossaan, että kotona kaikki on hyvin. Hän kieltäytyy kaikesta tuesta ja hänelle tarjotusta rikosuhripäivystyksen esitteestä. Koska kokonaisolosuhteet viittaavat lähisuhdeväkivaltaan, poliisit ilmoittavat rouva E:lle, että he kirjaavat rikosilmoituksen, koska on syytä epäillä hänen miestään pahoinpitelystä. 

Rouva E. lopulta lähtee yksin kotiin ja julkisilla liikennevälineillä päänsäryn vuoksi.

Klo 19:14 Hätäpuhelu hätäkeskukseen 

Hätäkeskukseen tulee puhelu, jossa naapuri kertoo häiritsevästä melusta ja rouva E:n asunnossa.

Klo 19:35 Poliisioperaatio pariskunta E:n asunnossa

Pariskunnan osoitteeseen saapuu kaksi poliisiautoa, koska iltapäivän operaatio ja pariskunta E:n osoite on jo tallennettu poliisijärjestelmään. Poliisit olettavat, että kyseessä voisi olla lähisuhdeväkivaltatapaus. Poliisipartio havaitsee asuntoon astuessaan, että paikalla on pariskunta E:n lisäksi rouva E:n äiti. Kaikki ovat päihtyneitä. Kun heitä kuulustellaan erikseen, kaikki osapuolet vähättelevät tilannetta ja sanovat, että he olivat järkyttyneitä siitä, että herra E. oli paennut iltapäivällä jättäen vaimonsa yksin poliisin ja päävamman kanssa. Koska herra E:llä ja rouva E:n äidillä ei ole näkyviä vammoja eikä poliisit havaitse viitteitä rikoksesta, paikalla olevia kehotetaan pysymään rauhallisina ja heille kerrotaan, että jos poliisi kutsutaan uudelleen paikalle, lähdetään putkaan häiritsevästä melusta.

Klo 21:44 Hätäpuhelu hätäkeskukseen

Jälleen hätäpuhelu naapureilta häiritsevän metelin vuoksi. Naapurien mukaan pariskunnan ”asunnossa elämöidään kovasti. Luulemme, että siellä on taas tilanne päällä.”

Klo 22:10 Poliisioperaatio pariskunta E:n kodissa

Epäillyn lähisuhdeväkivaltatapauksen vuoksi paikalle saapuu jälleen kaksi poliisiautoa. Mukana ovat poliisit pariskunta E:n asunnon aiemmasta operaatiosta. He huomaavat, että pariskunta E:n ja rouva E:n äidin päihtymysaste on paljon korkeampi verrattuna aiempaan poliisin vierailuun. Lisäksi kaikilla läsnäolevilla on verisiä jälkiä käsissä, käsivarsissa ja kasvoissa. Herra E:n vammat ovat erityisen vakavia.

Jälleen kaikki kolme henkilöä kuullaan erikseen, jolloin rouva E. ja hänen äitinsä sanovat, että herra E. alkoi käyttäytyä väkivaltaisesti heitä kohtaan ja heidän piti puolustautua.

Herra E. murtuu kyyneliin viranomaisen edessä ja sanoo, ettei kestänyt vaimonsa ja anoppinsa väkivaltaa, joka oli jatkunut vuosia, ja ettei hän tiennyt mitä muuta tehdä sinä iltana kuin vastata väkivaltaan väkivallalla. Huolimatta vahvasta päihtymyksestään, herra E. vaikuttaa uskottavalta ja antaa johdonmukaisia tietoja rikoksesta ja tähänastisista väkivallan kokemuksistaan.

Rouva E:tä ja hänen äitiään kuullaan herra E:n antamien tietojen perusteella, mihin he reagoivat sanallisesti hyvin aggressiivisesti. Molemmat haluavat hyökätä herra E:n kimppuun näyttääkseen hänelle, ”mitä seuraa, kun heistä levitetään tällaisia valheita”. 

Poliisit estävät rouva E:tä ja tämän äitiä käymästä herra E:n kimppuun asunnossa.

Herra E. haluaa lähteä asunnosta, mutta hänet voidaan majoittaa asunnottomille tarkoitettuun tilapäismajoitukseen, koska alueella ei ole miehille tarkoitettua turvakotia. Hän haluaisi ottaa yhteyttä miesten kokemaa lähisuhdeväkivaltaa käsittelevään neuvontakeskukseen seuraavana päivänä ja antaa lääkärin dokumentoida vammansa väkivallan. Toisin kuin rouva E. ja hänen äitinsä, hän suostuu välittömästi lääketieteelliseen hoitoon. Herra E kuljetetaan lähimpään ensiapuun ambulanssilla vammojen vuoksi. Sieltä hän menee omatoimisesti hätämajoitukseen. Jälleen molemmat naiset vakuuttavat, että heidän ”piti vain puolustautua” herra E:n hyökkäyksiä vastaan. Poliisi arvioi, että herra E:n riksi joutua uudestaan väkivaltaisen hyökkäyksen kohteeksi vaimonsa ja anoppinsa toimesta, on korkea.

Seuraavina päivinä ja viikkoina

Esitutkinnan yhteydessä poliisi kuulee todistajia, jotka olivat ensimmäisen riidan aikana kauppakeskuksen parkkipaikalla, sekä pariskunta E:n naapurin. Herra E. antaa poliisille laajan lausunnon, jossa hän kuvaa väkivallan kehittymistä ja asteittaista lisääntymistä häntä kohtaan sekä pelkoa siitä, että joku saattaisi huomata, että hänen kokee väkivaltaa lähisuhteessaan.

Lääkärinlausunto sisällytetään esitutkintamateriaaleihin. Sen tukee herra E:n kuvausta tapahtumien kulusta. Rouva E. ja hänen äitinsä syyttävät kuulustelussa herra E:tä pahoinpitelystä. He pysyvät alkuperäisessä versiossaan, että herra E. aiheutti väkivallan eskaloitumisen, mutta kertovat tapahtumista ristiriitaisesti. Heitä koskevan pahoinpitelysyytteen osalta molemmat käyttävät itsekriminointioikeuttaan ja kieltäytyvät vastaamasta esitettyihin kysymyksiin.

Herra E. hakee neuvoja tukipalvelusta, joka tarjoaa palveluita miehille, jotka ovat kokeneet lähisuhdeväkivaltaa. Rouva E. ja tämän äiti määrätään perheen sisäiseen lähestymiskieltoon eivätkä he saa lähestyä herra E:tä. Herra E. saa asua kotona.

Neljän viikon kuluttua poliisin tutkimukset päättyvät tulokseen, että herra E. on ilmeisesti ollut vuosia vaimonsa ja anoppinsa väkivallan uhri. Esitutkinnan valmistuttua tapaus etenee syyttäjälle syyteharkintaan.

Perheväkivaltatapauksiin puuttuminen on monien poliisin kannalta merkityksellisten tilanteiden tapaan vaikeaa standardoida toteutettavien toimenpiteiden osalta. Toimenpide tapahtuu yleensä väkivaltarikoksen jälkeen.

Skenaario: Uhri tekee rikosilmoituksen.

Uhri tulee poliisilaitokselle tekemään rikosilmoitusta.

Pohdintatehtävä
Mitä sinun tulee tehdä ottaessasi rikosilmoitusta vastaan?

Mahdollisia vastauksia
  • Selvitä ja kirjaa paitsi rikoksen teko-olosuhteet, myös lähisuhdeväkivaltaan liittyvän muun historian: Kuka on tekijä? Onko useampia tekijöitä? Mitä on tapahtunut? Missä? Kuinka monta lähisuhdeväkivaltatapausta on ollut? Millä ajanjaksolla? Millä intensiteetillä? Minkälaisia vammoja teoista on seurannut? Onko uhri käynyt lääkärissä? Mitä muita lähisuhdeväkivallan muotoja suhteessa on ollut? 
  • Käytä tarvittaessa esimerkiksi puhelintulkkausta. 
  • Todisteet: Oliko todistajia? Onko käyty lääkärissä? Onko todisteita muussa muodossa, esimerkiksi viestejä, joissa asiasta keskustellaan? Kysy uhrin suostumus lääkärinlausuntojen tilaamiseen.
  • Anna tiedot oikeuksista ja velvollisuuksista sekä menettelyn etenemisestä selkokielellä. 
  • Tee uhrille suojeluntarpeen arviointi. 
  • Tee riskinarviointi ja käynnistä tarpeelliset turvallisuustoimenpiteet (rikoksesta epäillyn puhuminen tai kiinniotto ja/tai väliaikaiseen lähestymiskieltoon määrääminen, uhrin ohjaaminen turvakotiin).
  • Anna tietoa tukipalveluista (kansalaisjärjestöt, julkinen sektori). Pyydä uhrilta lupa välittää hänen yhteystietonsa rikosuhripäivystykseen.

Muista, että sekä tekijä että uhri ovat usein poikkeuksellisessa psykologisessa tilanteessa, mikä voi johtaa tilanteen kannalta epätyypilliseen ja irrationaaliseen käytökseen. Myös traumatisoituminen voi aiheuttaa tilanteeseen nähden epäsopivalta vaikuttavaa käytöstä. Uhri voi olla poikkeuksellisen rauhallinen tai jopa nauraa kertoessaan tapahtumista. Muista, että koskettaminen voi triggeröidä traumaattisia kokemuksia esimerkiksi siten, että henkilö, johon kosketetaan, reagoi aggressiolla:6

Aggressio voi kohdistua myös paikalle saapuviin poliiseihin.

Lisäksi poliisilla on käytössään seuraavia keinoja väkivaltaan puuttumiseksi

Uhrilähtöiset toimenpiteet
  • Ole henkilökohtaisesti yhdessä uhrin/uhrien kanssa. Mikäli asioit uhrin kanssa puhelimitse, varmista, ettei tekijä ole tuolloin paikalla. Pyri kuitenkin tapaamaan uhri kasvotusten. Selvitä, voitko tavata häntä turvallisesti esimerkiksi perhekeskuksessa tai oppilaitoksessa, jonne uhri voi poistua kotoaan ilman selityksiä.
  • Estä tekijää vaikuttamasta uhriin esimerkiksi kiinnioton/vangitsemisen avulla. 
  • Videoi alustavat puhuttelut 
  • Dokumentoi rikospaikan monipuolisesti (esim. tuhoutunut kodin sisustus)
  • Puhuta naapurit ja muut, joilla voi olla tietoa väkivaltaisista tapahtumista
  • Dokumentoi kuvat vammoista.
  • Tilaa lääkärinlausunnot uhrin suostumuksella
  • Jos poliisi on käynyt uhrin/tekijän asunnossa 3 kertaa (tai enemmän) vuoden aikana lähisuhdeväkivaltaepäilyn vuoksi, tai jos riskinarvioinnin pistemäärän tai oman arviosi vuoksi uhri voisi hyötyä MARAK:ista (moniammatillisesta riskinarviointikokouksesta), pyydä uhrilta lupa ohjata hänen tapauksensa MARAK:iin. Lisätietoa MARAK:ista löydät mm. THL:n sivuilta. 
  • Kerro uhrille selkokielellä hänen laillisista mahdollisuuksistaan esimerkiksi maksuttomaan oikeudenkäyntiavustajaan ja tukihenkilöön. Anna uhrille tiedot myös kirjallisesti, mutta muistuta uhria siitä, että mikäli tekijä löytää uhrin hallusta rikosasiaan liittyviä dokumentteja, voi tämä eskaloida väkivaltaa. 
  • Kerro uhrille turvakotipalveluista ja anna hänelle tietoa tukipalveluista

Tee lastensuojeluilmoitus, jos uhrilla tai tekijällä on lapsia.

Aloita esitutkintatoimenpiteet mahdollisimman pian.

Tekijälähtöiset toimenpiteet
  • Tee tarvittavat toimenpiteet vaaran välttämiseksi (esim. karkotus, karkotus kotoa, ennaltaehkäisevä säilöönotto)
  • Lähestymiskieltoon määrätyn osalta: selvennä tiedot lähestymiskiellosta, laajuudesta ja kestosta 
  • Dokumentointia riskinarvioinnin kannalta oleellinen tieto
  • Rikosoikeudellisten toimenpiteiden toteuttaminen (esim. laite-etsintä, todisteiden takavarikointi, pidättäminen)• Kerro epäillylle tukipalveluista ja pyydä lupa välittää hänen yhteystietonsa tukipalveluun. 
Väkivallan tekijän auttaminen

Jotta lähisuhdeväkivaltaa voitaisiin torjua tehokkaasti, väkivaltaa käyttävien ihmisten on kohdattava oma väkivaltainen käyttäytymisensä, mikä on yleensä mahdollista vain ammattiavulla. Tätä tarkoitusta varten Suomessa on tekijöihin auttamiseen erikoistuneita palveluita. Pitkäaikaisissa tukiprosesseissa kehitetään asiakkaan väkivallatonta suhtautumista ihmissuhteisiin. Työ tekijöiden kanssa on suunnattu väkivallan lopettamiseen pitkällä aikavälillä auttamalla heitä muuttamaan käyttäytymistään. Väkivaltatyöllä on parhaimmillaan pitkäkantoinen ehkäisevä vaikutus.

3. Lapset ja nuoret lähisuhdeväkivallan uhreina ja todistajina

Vanhempien välinen väkivalta on lapsille ja nuorille erittäin stressaavaa. Jos lähisuhdeväkivallasta ilmoitetaan poliisille, tulee poliisin huomioida myös läsnä oleviin lapset ja nuoret, vaikka he olisivat nukkuneet tapahtuma-aikaan. Heille tulee kertoa ikätasoisesti, miksi poliisi on paikalla ja mitä toimenpiteitä poliisi tekee. Perheen lapset usein näkevät ja havaitsevat vanhempien välisen väkivallan, eli altistuvat väkivallalle.7 Tämän lisäksi he kuitenkin joutuvat usein myös itse suoran fyysisen ja/tai henkisen väkivallan uhriksi. Altistuminen väkivallalle sekä väkivallan kokeminen vaarantavat lapsen ja nuoren hyvinvoinnin.8

Kuva: freepik

Perheessä väkivaltaa kokevat lapset ja nuoret reagoivat kokemaansa eri tavoin. Merkkejä siitä, että lapsi tai nuori on kokenut lähisuhdeväkivaltaa tai altistunut sille:

Väkivaltaa kokeneiden tai sille altistuneiden lasten ja nuorten reagointitapoja
  • He uskovat olevansa syyllisiä vallitsevaan tilanteeseen.
  • • He pyytävät naapureilta tai poliisilta apua hätääntyneinä.
  • • He yrittävät mennä väkivaltatilanteessa väliin ja tulevat sen seurauksena itse pahoinpidellyksi.
  • • He ottavat vanhempien roolin perheessä ja huolehtivat joskus myös sisaruksistaan.
  • • He ovat vanhempiensa ainoa kontakti ja lohduttava taho.
  • • He välttävät ilmaisemasta tunteitaan ja kokemuksiaan.
  • • He suojelevat vanhempiaan.
  • • He eivät enää pidä vanhempiaan auktoriteettina.
  • • He katkaisevat tai menettävät siteensä vanhempiinsa.
  • • He välttävät tuomasta ystäviä kotiinsa.• He omaksuvat vanhempiensa käytösmallit.
Seuraukset lapsille ja nuorille9,10,11,12

Väkivallan kokeminen ja sille altistuminen lapsena ja nuorena voi johtaa merkittäviin emotionaalisiin, fyysisiin ja kognitiivisiin häiriöihin. Toistuva väkivalta voi aiheuttaa traumoja, jotka ilmenevät unihäiriöinä, keskittymisvaikeuksina, masennuksena, ahdistuneisuutena tai aggressiivisuutena. Vanhemman vakava loukkaantuminen tai kuolema voivat mullistaa lapsen koko elämän. Lähisuhdeväkivalta vaikuttaa myös haitallisten ongelmanratkaisumallien oppimiseen ja voi johtaa siihen, että lapsi käyttäytyy tulevaisuudessa itse väkivaltaisesti tai joutuu väkivallan uhriksi. Lähisuhdeväkivalta haittaa merkittävästi lasten ja nuorten elämänlaatua, terveyttä ja kehitystä.

Väkivaltaisten kokemusten kasautuminen lapselle tai nuorelle on yhteydessä ongelmalliseen päihteiden käyttöön, itsetuhoisuuteen, posttraumaattiseen stressihäiriöön ja nuorisorikollisuuteen. Väkivaltakokemusten kasautuminen lisää myös itsessään riskiä joutua uudelleen väkivallan uhriksi. Lapsilla, joilla on useita väkivallan uhriksi joutumisen kokemuksia, erityisesti seksuaalisen väkivallan tai vanhempien heihin kohdistaman fyysisen väkivallan yhteydessä, uudelleen väkivallan uhriksi joutumisen riski kasvaa jopa seitsemän kertaa verrattuna niihin, joilla ei ole tällaista kokemusta. Vanhempien välisen lähisuhdeväkivallan näkeminen puolestaan nelinkertaistaa uusien uhrikokemusten riskin.

Väkivaltakokemusten kasautuminen vaikuttaa vakavasti lasten ja nuorten mielenterveyteen ja yleiseen hyvinvointiin ja lisää merkittävästi uhriksi joutumisen ja siihen liittyvien haasteiden todennäköisyyttä.

Lisätietoja lähisuhdeväkivallan vaikutuksista lapsiin ja nuoriin löytyy moduulista 2.

Erityisesti huomioitava poliisityössä

Kuva: rony michaud / Pixabay

Lapset ja nuoret kokevat lähisuhdeväkivaltatilanteissa usein voimakasta stressiä. He voivat kokea olevansa tilanteessa vanhempiensa välissä, ja poliisin tullessa paikalle myös poliisin ja vanhempiensa välissä. He voivat kokea voimakasta tarvetta ”suojella perhesalaisuutta” eli pitää väkivalta salassa. He kokevat tilanteen erityisen intensiivisesti, joten toimenpiteet, jotka poliisi tekee heidän vanhemmilleen, voivat vaikuttaa heistä uhkaavilta ja pelottavilta. Myös vanhempien kannalta tilanne on psykologisesti poikkeuksellinen eikä heillä välttämättä ole enää kykyjä ja resursseja huolehtia lastensa hyvinvoinnista ja antaa heille tilanteessa riittävää tukea. Siksi on tärkeää, että paikalle saapuvat poliisit kohtaavat paikalla olevat lapset ja nuoret ikätasoisesti ja asiaankuuluvasti mahdollisimman pian tilanteen tasaantumisen jälkeen.

Lasten ja nuorten kanssa toimiessasi huomioi seuraavat asiat:13

  • Suojaa heidät uhalta ja toimi rauhoittavasti
  • Esittele itsesi henkilökohtaisesti (mielellään etunimellä), ota heihin kontakti ja kommunikoi heidän kanssaan ikätasoisesti 
  • Puhu heidän kanssaan ”samalla tasolla”, mene tarvittaessa kyykkyyn.
  • Kerro heille lapsi ja hänen ikänsä huomioiden tilanteesta ja poliisin toiminnan tavoitteista.
  • Vältä toimenpiteiden kohdistamista vanhempiin (esim. kiinniotto, raudoittaminen, puhuttaminen) lapsen ollessa läsnä.
  • Huomioi erityiset vaatimukset lapsen puhuttamisessa; erityisesti oikeus kieltäytyä todistamasta lähiomaista vastaan ja lapsen henkinen kypsyys.
  • Vältä lapsen tai nuoren joutumista useisiin puhutuksiin. Kuulustelussa käytä lasten kuulusteluun tarkoitettuja tiloja. Kuulustelun tulee tehdä lasten kuulusteluihin erikoistunut poliisi. Huolehdi asianmukaisesta yhteistyöstä lasten ja nuorten oikeuspsykiatrisen yksikön kanssa.
  • Varmista, että lapsi pääsee turvalliseen majoitukseen ja saa asianmukaisen hoidon. 
  • Tarjoa lapselle tai nuorelle ikätasoista tietomateriaalia.
  • Ilmoita lapsesta sosiaali- ja kriisipäivystykseen.
  • Tee lastensuojeluilmoitus. Kerro yksityiskohtaisesti lasten tai nuorten olinpaikasta rikoksen tekohetkellä, heidän (emotionaalisesta) tilastaan, siitä, mitä he näkivät ja minkälaisen vaaran alttiina he olivat.
  • Vältä kaikin keinoin pakottavaa toimintaa lasten kanssa (esim. välittömän uhan poistuttua ja otettaessa heitä esimerkiksi huostaan älä tartu kiinni, vaan suostuttele, rauhoittele, ehdota ja anna aikaa).

Riippumatta siitä, ovatko lapset tai nuoret vain nähneet tai kuullet väkivaltaisen tapahtuman (eli altistuneet väkivallalle), tai ovatko he itse joutuneet väkivallan kohteeksi (eli kokeneet väkivaltaa), läsnä olevat lapset ja nuoret on aina ymmärrettävä väkivallan uhreiksi. Tällä hetkellä Suomessa väkivallalle altistuneita lapsia ei pidetä rikosoikeudellisesti asianomistajina, vaikka väkivallalle altistumisesta olisikin seurannut heille esimerkiksi mielenterveydellisiä ongelmia. 

Lisätietoja lapsien asemasta rikosprosessista löydät esimerkiksi Barnahus-hankkeen sivuilta: www.barnahus.fi

4. Toiminta maahanmuuttajataustaisten uhrien kanssa

Kuva: TheAndrasBarta / Pixabay

Poliisin on tärkeä huomioida mahdolliset erilaiset jännitteet toimiessaan maahanmuuttajataustaisten lähisuhdeväkivallan uhrien kanssa. Asiakkailla voi esimerkiksi olla erilaisia kunniallisuuteen ja uskontoon liittyviä näkemyksiä, jotka voivat poiketa toisistaan ​​sekä länsieurooppalaisista arvoista. Erityisesti käsitykset sukupuolirooleista voivat vaikuttaa siihen, että uhrien on vaikea kyseenalaistaa tekijän väkivaltainen käytös ja että he hyväksyvät tilanteensa. Uhrit voivat sietää väkivaltaa pitkään, koska pelkäävät esimerkiksi joutuvansa eroon perheestä tai jos heillä on uhka menettää lapsensa. Epätietoisuus omista oikeuksista, kielimuuri, huoli oleskeluluvasta ​​ja taloudellisesta tilanteesta voivat ​vaikeuttaa uhrien kykyä löytää ulospääsyä väkivaltaisesta suhteesta. Tällöin he voivat tarvita erityistä tukea, joka tunnistaa haavoittavat olosuhteet. Kielimuuri, uskonnollinen tausta ja erilaiset käsitykset sukupuolirooleista voivat johtaa siihen, etteivät uhrit hae apua poliisista.14 Väkivallan käyttöä maahanmuuttajataustaisissa perheissä ei saa hyväksyä perustelemalla sitä kulttuurilla tai tavoilla, eikä väkivaltaa pidä suvaita missään olosuhteissa. 

On tärkeää muistuttaa, että kaikki maahanmuuttajataustaiset lähisuhdeväkivallan uhrit eivät muodosta homogeenista ryhmää. Samalta maantieteelliseltä alueelta tai samasta kulttuuristakin tulevien ihmisryhmien sisällä on vaihtelua riippuen siitä, minkä ikäisistä yksilöistä on kyse, tuleeko perhe kaupungista vai maaseudulta, mikä on heidän etninen taustansa, minkälainen koulutus perheenjäsenillä on, mikä on heidän uskontonsa jne. Siksi jokaista väkivallan uhria on lähestyttävä yksilönä tarkastellen, mitä ovat kunkin henkilön yksilölliset haasteet ja vahvuudet. Huomioithan senkin, että ihmiset, joilla on keskenään hyvin erilainen tausta, voivat kokea samanlaisia ​​haasteita uudessa asuinmaassaan esimerkiksi kielimuurin ja sosiaalisen verkoston suoman tuen puutteen vuoksi.

Huomioi seuraavat näkökohdat toimiessasi maahanmuuttajataustaisen asiakkaan kanssa:15

  • Uhrilähtöiset toimenpiteet: Uhri saa asioida samaa sukupuolta olevan poliisin kanssa.
  • Kielimuuri: Huomioi kielimuuri ja uskonnollinen tausta tehdessäsi kuulusteluja ja muita toimenpiteitä. Poliisin on huolehdittava tulkkauspalvelujen saatavuudesta.
  • Tulkin käyttö: Usein ongelmana on se, ettei poliisilla ole tulkkaukseen soveltuvaa laitetta (esim. älypuhelin tulkkaussovelluksella) tai että poliisi ei ole tietoinen omalla poliisilaitoksellaan käytössä olevasta tulkkauspalvelusta. Tällöin poliisin esihenkilötason on varmistettava, että asiakastyötä tekevillä poliisin työntekijöillä on käytössään riittävä osaaminen ja tulkkauksen järjestämiseen soveltuvat välineet. Tulkkia valittaessa on otettava huomioon, että joitain kieliä tai murteita puhuu suhteellisen pieni määrä ihmisiä. Tämä aiheuttaa vaaran, että tulkki tunnistaa tulkattavan henkilön. On hyödyllistä kysyä tulkattavalta, millä kielellä hän haluaa tulkkauksen ja onko tulkin alkuperällä hänelle merkitystä. Esimerkiksi monet Syyrian/Irakin kurdit puhuvat arabiaa kurdimurteiden lisäksi, jolloin tulkkauksessa voidaan käyttää mahdollisesti Egyptin alueen arabiaa puhuvaa tulkkia. Tulkin valitsemisessa on kyse asiakkaan turvallisuudesta erityisesti silloin, kun uhrilla on kohonnut riski joutua kunniaan liittyvän väkivallan uhriksi ja väkivallan tekijöitä voi olla useita. Tällainen riski voi olla esimerkiksi uhrilla, joka kuuluu seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön. Voit kysyä asiakkaalta, onko olemassa tiettyä tulkkia, jota hän haluaa käyttää. Puhelintulkkaus voi olla hyvä käytäntö henkilötietojen paljastamisen välttämiseksi ja tunnistamisen riskin vähentämiseksi. Vaikka tulkkeja sitoo vaitiolovelvollisuus, riskien minimoiminen voi auttaa uhria tuntemaan olonsa turvallisemmaksi ja hän pystyy kertomaan tilanteestaan avoimemmin. Lisätietoa kommunikoinnista ja tulkkien käytöstä lähisuhdeväkivaltatapauksissa löydät moduulista 3.
  • Ei sukulaisia ​​tai tuttavia tulkkeina: Älä käytä lapsia, sukulaisia tai tuttavia ​​tulkkeina kielimuurien ylittämiseksi.
  • Erilliset ja eri tilassa tapahtuvat puhutukset: Puhuta uhria aina erillään muusta perheestä varmistaaksesi, että perheen läsnäolo ei vaikuta hänen lausuntoihinsa.
  • Käyttäytymisen analyysi: Analysoi uhrin käyttäytymistä ja lausuntoja mahdollisten vaikuttavien tekijöiden suhteen (koston pelko, perheestä eristäminen).
  • Epäluottamus poliisiin: Uhrin voi olla vaikea ottaa apua vastaan poliisilta. Tällaisissa tapauksissa on erityisen tärkeää, että uhria ohjataan muihin tukipalveluihin.
  • Hylkäämisriski: Arvioi riskiä, ​​että perhe ja yhteisö hylkää uhrin väkivallasta kertomisen seurauksena. Kiinnitä erityistä huomiota perheen/kunnian merkitykseen uhrin kertomuksessa.
  • Luotettu henkilö: Uhrin luotetun henkilön mukanaolo voi tarjota uhrille lisätukea ja varmuutta.

Maahanmuuttajataustaiset naiset ja tytöt voivat joutua myös hyvin erityisten lähisuhdeväkivallan muotojen uhriksi, kuten pakkoavioliiton tai naisten sukuelinten silpomisen uhriksi. Lisätietoja erityisistä väkivallan muodoista löydät moduulissa 1.

Harkinta Ulkomaalaislain perusteella

Oleskelulupa Suomeen voidaan myöntää esimerkiksi perhesiteen (esim. avioliitto) vuoksi. Jos avioliitto päättyy, se voi johtaa oleskeluluvan menettämiseen. Tämä voi vaihdella Euroopan maasta toiseen.

Suomessa asuva ulkomaalainen voi hakea jatkolupaa oleskeluluvalleen, jos hänellä on ollut oleskelulupa perhesiteen perusteella ja parisuhde on päättynyt lähisuhdeväkivallan takia.

Päätös perustuu kokonaisharkintaan, jossa Maahanmuuttovirasto huomioi asiakkaan henkilökohtaisen tilanteen ja olosuhteet kokonaisuudessaan. Tällöin jatkolupahakemukseen väkivaltatilanteista tulee liittää mahdollisesti käytettävissä olevaa näyttöä, kuten turvakodin lausunnot. Jatkolupa lähisuhdeväkivallan perusteella voidaan myöntää yhdeksi vuodeksi. Asiakkaalla tulee kuitenkin olla esimerkiksi turvattu toimeentulo esimerkiksi palkkatyön tai yritystoiminnan kautta. Toimeentuloedellytyksestä voidaan poiketa poikkeuksellisesti vain painavasta syystä. (Maahanmuuttovirasto, 2024.)

Lisätietoja Maahanmuuttoviraston sivuilta: Jatkolupa lähisuhdeväkivallan perusteella | Maahanmuuttovirasto (migri.fi)

5. Toiminta vammaisten tai toimintarajoitteisten uhrien kanssa

Kuva: upklyak / Freepik

Vammaiset tai toimintarajoitteiset ihmiset ovat usein riippuvaisia ​​ympäristönsä ja läheistensä avusta. Vammaisilla tai toimintarajoitteisilla henkilöillä on valtaväestöön verrattuna suurentunut riski joutua väkivallan ja kaltoinkohtelun uhriksi. Useimmissa tapauksissa tekijä on joku uhrin tuttu tai läheinen (esim. lähisukulainen, hoitaja, avustaja).

Joskus kumppanit tai luotetut henkilöt käyttävät väärin vammaisen henkilön riippuvuutta. Koska vammaiset uhrit ovat usein riippuvaisia ​​kumppanistaan ​​selviytyäkseen arjestaan, he joutuvat sietämään väkivaltaista tilannetta ja saattavat pitää väkivaltaista kohtelua normaalina. Mikäli he vastustavat väkivaltaista kohtelua, voi läheinen henkilö kostaa tämän esimerkiksi lyömällä laimin päivittäisen hoidon. Edellä mainitusta syistä poliisin tulee toimia erityisen huolellisesti ja hienotunteisesti epäillessään, että vammainen tai toimintarajoitteinen henkilö on kokenut lähisuhdeväkivaltaa.

Monet vammaiset eivät halua tai osaa puhua lähisuhdeväkivallasta. Jotkut eivät ehkä ymmärrä joutuneensa väkivallan uhriksi. He voivat tuntea syyllisyyttä ja häpeää tapahtuneesta, olla huolissaan mahdollisista seurauksista tekijälle tai pelätä tekijän uhkauksia ja hylkäämistä. Ulkoisia merkkejä lähisuhdeväkivallasta voivat olla mustelmat, vammat tai ruhjeet, jotka eivät vastaa vammaisen tai hänen läheistensä tarinaa. Uhrit voivat myös olla aliravittuja ja he ovat voineet ottaa/saada liikaa tai liian vähän lääkkeitä. Myös heidän käytöksessään voi olla muutoksia. Lähisuhdeväkivalta voi aiheuttaa pelkoa, masennusta, itsemurha-ajatuksia, emotionaalista riippuvuutta ja aggressiivisuutta.

Vammaiset tai toimintarajoitteiset lapset ja nuoret sekä vammaiset naiset altistuvat kaikenlaiselle väkivallalle paljon useammin elämänsä aikana.16  Vamma tai toimintarajoitteisuus tulee ottaa huomioon, kun asiakasta ohjataan tukipalvelujen piiriin. Esimerkiksi kaikki turvakodit tai tukipalvelut eivät ole esteettömiä, vaikkakin Suomessa on nykyisin huomioitu esteettömyys useissa turvakodeissa ja palveluissa.

Seuraavat pääkohdat on otettava huomioon:17

  • Uhrin kunnioittava kohtelu
  • Älä puhu asiakkaalle mahdollisen tekijän läsnä ollessa (huomioi, että usein tekijä on vammaisen läheinen)
  • Sovita toimintasi asiakkaan vamman ja toimintakyvyn tasoisesti
  • Varmista viestintä (kuulo- tai puhevamma) käyttämällä erityisiä apuvälineitä, tukiviittomia, pikapiirtämistä, kirjoittamista tai kolmansia osapuolia (tukihenkilö, ohjaaja, viittomakielen tulkki)
  • Selvitä, mitä apua tai hoitoa asiakas tarvitsee vamman tai toimintarajoitteen osalta
  • Tarkista, että asiakkaan apuvälineet sekä henkilökohtaiset tavarat ovat kunnossa ja asiakkaan saatavilla, jos asiakas lähtee esimerkiksi turvakotiin
  • Varmista asiakkaalle turvallinen majoitus
  • Tunnista mahdollinen omaishoitajan uupumus ja ohjaa omaishoitajaa tarvittaessa tuen piiriin
  • Dokumentoi puhutus bodycamilla tai puhelimella videoiden/äänittäen, kun epäilet, että puhutettava on esimerkiksi kehitysvammainen henkilö

6. Toiminta iäkkäiden uhrien kanssa

Vanhuksiin kohdistuva lähisuhdeväkivalta on yhteiskunnassamme suurelta osin tabu. Usea ikääntynyt henkilö kuitenkin kokee lähisuhdeväkivaltaa. Ikääntyneet voivat olla haavoittuvassa asemassa, koska he voivat tarvita hoitoa ja olla siksi väkivaltaa käyttävään läheisen ihmisen avun varassa ja näin riippuvaisia heistä. Vanhuuksiin kohdistuva väkivalta voi jäädä yhteiskunnassa pimentoon, koska iäkkäät ihmiset ovat usein aliedustettuina tutkimuksissa. Monet ikääntyneet häpeävät lähisuhdeväkivallasta puhumista tai eivät ehkä edes miellä kokevansa väkivaltaa. Usein iäkkäät ihmiset haluavat asua omassa kodissaan ja pelkäävät joutua palvelukotiin, minkä vuoksi he eivät halua kertoa väkivallasta.18

Kuva: Danie Franco / Unsplash

Myös omaishoitajat voivat kokea myös fyysistä ja sanallista väkivaltaa hoidon tarpeessa olevien läheistensä taholta. Omaishoitajien kokema uupumus saattaa johtaa väkivaltaiseen käytökseen tai hoidon laiminlyöntiin, vaikkei uupuminen olekaan hyväksyttävä syy väkivaltaiseen käytökseen. Koska useat väkivaltapalvelut ovat keskittyneet ensisijaisesti nuoriin ja keski-ikäisiin väkivallan uhreihin,19 voi iäkkäiden uhrien olla vaikea päästä tukipalveluiden piiriin.

Huomioi seuraavat seikat toimiessasi iäkkään lähisuhdeväkivallan uhrin kanssa:20

  • Ongelman olemassaolon tunnistaminen
  • Kohtele hienotunteisesti asianosaisia
  • Lisää asiakkaan tietoisuutta väkivallasta ja sen eri muodoista
  • Pyydä lupa välittää asiakkaan tiedot iäkkäiden väkivallan uhrien auttamiseen erikoistuneeseen tukipalveluun (esim. Suvanto ry)
  • Pyri tunnistamaan omaishoitajan uupumus ja ohjaa hänet avun piiriin
  • Tee huoli-ilmoitus sosiaalityöhön
Tietosivu: Poliisin toiminta lähisuhdeväkivaltatilanteissa (IMPROVE)Download

7. Vainoaminen ja lähisuhdeväkivalta

Vainoamista esiintyy usein lähisuhdeväkivallan yhteydessä, erityisesti eron jälkeen. Vainoamisella tarkoitetaan henkilön tahallista ja toistuvaa seuraamista ja häirintää tai yhteydenottamista siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vainotussa ahdistusta ja pelkoa.

Kuva: vecstock / Freepik

Ei ole olemassa tyypillistä vainoamiskäyttäytymistä. Vainoamista voi olla:

  • Jatkuvat puhelut, tekstiviestit, kirjeet, sähköpostit, tilisiirrot viestien lähettämiseksi, viestit sosiaalisessa mediassa
  • Toistuva liikkuminen uhrin läheisyydessä, uhrin jatkuva seuraaminen tai tekijä antaa ymmärtää, että olisi seurannut uhria tai tietäisi, missä tämä liikkuu ja kenen kanssa
  • Suora ja epäsuora uhkailu 
  • Tavaroiden tilaaminen, lehtitilaukset uhrin nimellä
  • Omaisuuden vahingoittaminen 
  • Uhrin sähköpostiin tai sometileille murtautuminen, viestien lähettäminen muille uhrin nimissä
  • Jatkuvat lahjat tai ”todisteet rakkaudesta”
  • Uhrin kuvien tai tiedostojen levittäminen julkisesti
  • Uhrin tai tämän läheisten fyysinen pahoinpitely

Jatkuva vainoaminen voi johtaa vakaviin fyysisiin ja psyykkisiin oireisiin uhrilla.

Voit hyödyntää THL:n häirinnän ja vainon kartoittamisen lomaketta toimiessasi uhrin kanssa: Lomake+häirinnän+ja+vainon+kartoittamiseen.pdf (thl.fi)

Poliisin puuttuminen vainoamistapauksiin21

Toiminta uhrin kanssa

Uhrille tulee antaa seuraavat suositukset ja ohjeet, kun hän joutuu vainotuksi:

  • Kerro vainoajalle selkeästi, ettet halua olla hänen kanssaan missään yhteydessä ja kiellä häntä ottamasta yhteyttä sinuun.
  • Älä vastaa vainoajan yhteydenottoihin.
  • Poliisin tulee kirjata vainoamisesta rikosilmoitus. Vainoaminen on yleisen syytteen alainen rikos, jolloin asianomistajalla ei tarvitse olla rangaistusvaatimusta asian etenemiseksi. Huomioi, että vainoamisen ei tarvitse aiheuttaa vainotussa pelkoa tai ahdistusta, mutta teko on sellainen, että se on omiaan aiheuttamaan pelkoa ja ahdistusta.
  • Kohtaamista tekijän kanssa tulee pyrkiä välttämään. Pyri välttämään yksin liikkumista. Pyydä esimerkiksi työkaveria kävelemään kanssasi autolle lähtiessäsi töistä.
  • Pidä kirjaa tapahtumista ja säilytä tekijän lähettämät viestit. Jos tekijän viestien säilyttäminen esimerkiksi omassa puhelimessasi tuntuu ahdistavalta, kysy poliisilta tai esim. Naisten Linjan tukipalvelusta vaihtoehtoisia tapoja, kuinka viestit voi säilyttää niin, että niitä voi käyttää todisteena mahdollisessa oikeudenkäynnissä.
  • Kerro tilanteesta läheisille, työkavereille, lasten päiväkotiin tai kouluun jne. 
  • Ota välittömästi yhteyttä hätäkeskukseen akuutin uhan/vainon sattuessa. Käytä 112-sovellusta, jotta hätäkeskus saa sijaintitietosi helpoiten. Tutustu sovellukseen etukäteen, jotta löydät sen tarvittaessa heti puhelimestasi.
  • Kartoita pakoreitit kotoasi.
  • Pidä mukanasi laukku, jossa on riittävä määrä rahaa, kopiot tärkeistä dokumenteista ja vaihtovaatteet, jos joudut pakenemaan kotoa. 
  • Hanki turvakielto maistraatista.
  • Huolehdi kodin turvallisuudesta (salainen puhelinnumero, vaihda lukot tarvittaessa, asenna turvalukko ja palovaroitin, selvitä pääseekö kotiisi tikapuiden kautta, selvitä voitko saada turvahälyttimen lainaksi kotikunnastasi, lukitse postilaatikko).
  • Vaihtele reittejä esim. työmatkalla.
  • Hakeudu tukipalvelujen piiriin (neuvontapalvelut, turvakodit).
  • Hae lähestymiskielto. Joissakin tapauksissa myös poliisi voi määrätä tekijälle väliaikaisen lähestymiskiellon.

(www.varjohanke.fi)

Lisätietoa ohjeista vainon uhrille löydät kirjasta Haluan elää, en vain olla hengissä – Opas vainotulle: Parisuhdevaino-KasikirjaVainonUhreille_web.pdf (varjosta.fi)

Toiminta epäillyn kanssa 

  • Tee riskinarviointi
  • Pyri syvälliseen vuoropuheluun epäillyn kanssa saadakseen ymmärrys hänen motiiveistaan ja tilanteen mahdollista eskaloitumista
  • Tee epäillylle selväksi, että hänen toimintansa on rikos
  • Huolehdi, että poliisi jatkaa tilanteen seurantaa 
  • Ohjaa epäilty tekijöille suunnattuun tukipalveluun. Pyydä lupa välittää epäillyn yhteystiedot tukipalveluun. 

Löydät poliisille suunnattuja lisätietoja vainoamisesta englanniksi täältä.

8. Oikeudelliset näkökohdat

Poliisin tulee ennalta estää lähisuhdeväkivaltatapauksia sekä suorittaa rikosten esitutkinta. Lieväkin pahoinpitely lähisuhteessa on yleisen syytteen alainen rikos, ja poliisin tulee tehdä esitutkinta ja saattaa tapaus syyttäjälle syyteharkintaan, vaikka asianomistaja ei vaatisikaan rangaistusta. Poliisin tulee määrätä epäilty väliaikaiseen lähestymiskieltoon, jos sillä tavoin voidaan suojella uhria.

Oikeudelliset prosessit ennen oikeudenkäyntiä

Lähisuhdeväkivallan uhrien oikeuksien toteutumiseksi on tärkeää, että rikos-, perhe- ja siviilioikeudelliset prosessit ovat puolueettomia ja tunnistavat väkivallan uhrien erityistarpeet. Valtiolle on asetettu kansainvälisiä velvoitteita järjestää tarvittavat toimet esitutkintaa ja rikoksen syytteeseenpanoa varten sekä voimaannuttaa rikoksen uhreja niin, että he voivat tehdä tietoon perustuvia päätöksiä ​​rikosoikeusjärjestelmässä.

Vaikka esitutkintaprosessi on vain osa poliisin toimenkuvaa, seuraavat tärkeimmät seikat on hyvä pitää mielessä, jotta tiedät, mitä työsi jälkeen tapahtuu.

  • Ensisijainen vastuu syytteen nostamisesta on oikeuslaitoksella eikä uhrilla.
  • Uhrille on tiedotettava syytteeseenpanoa koskevista päätöksistä, ellei hän ilmoita, ettei halua tätä tietoa.
  • Poliisin tulee pitää uhri tietoisena rikosprosessin etenemisestä. Esimerkiksi tiedot siitä, milloin poliisi ottaa yhteyttä epäiltyyn, kutsuu tämän kuulusteluun tai milloin epäilty vapautetaan, voivat olla uhrin turvallisuuden kannalta tärkeitä tietoja, koska tällaisina hetkinä riski väkivallan eskaloitumiselle on kohonnut.
  • Esitutkintaa ei saa rajoittaa tai keskeyttää vain sen vuoksi, ettei lääkärinlausuntoa ole tai että rikosilmoitus on epäselvä.
  • Kaikki asiaankuuluvat tiedot on kerättävä. Todistusaineistona voi olla esimerkiksi väkivaltaan liittyvät tiedot, joita uhri on kertonut ystävilleen tai perheenjäsenilleen tai uhrin ja epäillyn välinen keskusteluhistoria puhelimissa.
  • Esitutkinnassa väkivaltaa tulee tarkastella jatkumona eikä yksittäisenä tapahtumana. Mikäli esitutkinnassa uhri kertoo aiemmista pahoinpitelyistä, tulee tieto dokumentoida esitutkintapöytäkirjaan, vaikkei tapahtumista olisi uhrin kertoman lisäksi muuta näyttöä enää saatavilla.
  • Aikaisempi väkivalta tai väkivallan toistuvuus ovat seikkoja, joilla tulee perustella entistä ankarampaa puuttumista, tehokkaampaa pakkokeinojen käyttämistä (pidättäminen mm. jatkamisvaaran perusteella) sekä rangaistuksen koventamista. 
Oikeudenkäynti

Lähisuhdeväkivallan uhrit voivat oikeudenkäyntiprosessin haavoittavaksi ​​ja ahdistavaksi. He voivat kokea uudelleenuhriutumista sen vuoksi, miten oikeusjärjestelmän toimijat kohtelevat heitä. Kansainvälinen uhridirektiivi asettaa vaatimuksia, joiden avulla voidaan turvata uhrin aseman oikeusprosessissa sekä estää oikeudenkäyntiin osallistumisen aiheuttama traumatisoituminen. Oikeusprosessin toimijoiden tulee varmistaa, että oikeudenkäyntiprosessissa maksimoidaan yhteistyö uhrien kanssa, edistetään uhrien kykyä toimia oikeudenkäyntivaiheessa sekä varmistetaan, että rikosasioissa asian eteenpäin viemisen ja todisteiden etsimisen taakka on valtiolla. Tuomioistuinympäristön tulee olla sellainen, että uhrit kokevat olonsa turvalliseksi kertoessaan kokemastaan ja että menettelyt, jotka voivat johtaa uhrin uudelleen uhriutumiseen, minimoidaan tavalla, joka ei vähennä asianosaisten oikeusturvaa.

Sosiaalityöntekijä ja/tai tukihenkilö voi olla uhrin mukana oikeudenkäynnin useissa vaiheissa. Joissakin Euroopan maissa tämä palvelu on saatavilla pyynnöstä.

Kansalaisjärjestöillä on keskeinen rooli uhrien tukemisessa oikeudenkäynnin eri vaiheissa. Useat kansalaisjärjestöt tarjoavat oikeudellista neuvontaa, ja lisäksi heillä on valmiuksia tukea uhreja tarjoamalla heille psykologista tukea ja vertaistukitoimintaa.

Huomioi myös, että tuomioistuin voi määrätä lähisuhdeväkivallan uhrille tuloista riippumatta oikeudenkäyntiavustajan ja tukihenkilön.

Oikeudenkäynnin jälkeen

Oikeusjärjestelmällä on tärkeä rooli väkivallan ehkäisyssä lähettämällä yhteiskunnalle vahva viesti siitä, ettei lähisuhdeväkivaltaa suvaita, vastuuttamalla rikosten tekijät teoistaan sekä varmistamalla heidän kuntoutuksensa. Kansainväliset normit ja standardit kehottavat valtioita kehittämään ja tutkimaan rikoksentekijöille tarkoitettuja hoito- ja kuntoutusohjelmia, joissa uhrien turvallisuus on etusijalla, sekä varmistamaan, että sääntöjen noudattamista valvotaan.

Oikeudenkäynnin jälkeiset prosessit sisältävät toimenpiteitä uhrin suojeluun, tekijän kuntoutukseen sekä rikoksen uusimisriskin minimoimiseen. Myös vankeinhoitolaitoksissa olevia lähisuhdeväkivallan uhreja tulee kuntouttaa.

Englanninkielisestä moduulista 7 löydät yleiskatsauksen rikosoikeudellisista menettelyistä IMPROVE- ja VIPROM-kumppanimaissa.

Lähteet

  1. Peichel, J. (2011). Destruktive Paarbeziehungen: Wie entsteht die Spirale der Gewalt? Blickpunkt EFL-Beratung Ausgabe, 27, 6-17. ↩︎
  2. Johnson, R. R. (2004). Police Officer Frustrations about Handling Domestic Violence Calls. The Police Journal, 77(3), 207-219. doi.org/10.1350/pojo.77.3.207.54090 ↩︎
  3. Thüringer Polizei (2023). Polizeiliche Maßnahmen in Fällen Häuslicher Gewalt. Leitlinien der Thüringer Polizei. www.polizei.thueringen.de/fileadmin/Thueringer_Polizei/polizei/Thueringer_Polizei-Portal/lpd/Polizeiliche_Praevention_Lebenslagen/Haeusliche_Gewalt/231215_Leitlinien_Haeusliche_Gewalt_Stand_2023__final_.pdf ↩︎
  4. Western Australian Common Risk Assessment and Risk Management Framework (CRARMF) (2021). Fact Sheet 4  – Determining the primary aggressor. www.wa.gov.au/system/files/2021-10/CRARMF-Fact-Sheet-4-Primary-aggressor.pdf ↩︎
  5. Institut für Polizei und Sicherheitsforschung (IPoS) (2010). Evaluation von Maßnahmen zur Verhinderung von Gewalteskalationen in Paarbeziehungen bis hin zu Tötungsdelikten und vergleichbaren Bedrohungsdelikten. Abschlussbericht. www.polizei.nrw/sites/default/files/2016-11/Gewaltesk_Evaluation_lang_0.pdf ↩︎
  6. Thüringer Polizei (2023). Polizeiliche Maßnahmen in Fällen Häuslicher Gewalt. Leitlinien der Thüringer Polizei. www.polizei.thueringen.de/fileadmin/Thueringer_Polizei/polizei/Thueringer_Polizei-Portal/lpd/Polizeiliche_Praevention_Lebenslagen/Haeusliche_Gewalt/231215_Leitlinien_Haeusliche_Gewalt_Stand_2023__final_.pdf ↩︎
  7. Bundesministerium für Familie, Senioren, Frauen und Jugend (BMFSFJ) (2014). Aktionsplan ll der Bundesregierung zur Bekämpfung von Gewalt gegen Frauen (4. Auflage). www.bmfsfj.de/resource/blob/93228/77ac63e8f600d39c8fb5ae9ed2080653/aktionsplan-ii-zur-bekaempfung-von-gewalt-gegen-frauen-data.pdf ↩︎
  8. Berliner Initiative gegen Gewalt an Frauen (BIG e.V.) (2010). Begleiteter Umgang bei häuslicher Gewalt. www.big-berlin.info/sites/default/files/medien/begleiteter_umgang.pdf ↩︎
  9. Charak, R., J. Ford, C. Modrowski, & P. Kerig (2019). Polyvictimization, Emotion Dysregulation, Symptoms of Posttraumatic Stress Disorder, and Behavioral Health Problems among Justice-Involved Youth: A Latent Class Analysis. Journal of Abnormal Child Psychology, 47(2), 287–298. ↩︎
  10. Finkelhor, D., Ormrod, R. K., & Turner, H. A. (2007). Poly-Victimization: A neglected component in child victimization. Child abuse & Neglect, 31(1), 7–26. ↩︎
  11. Finkelhor, D., Ormrod, R. K., & Turner, H. A. (2007). Poly-Victimization: A neglected component in child victimization. Child abuse & Neglect, 31(1), 479–502. ↩︎
  12. Ford, J. D., Elhai, J. D., Connor, D. F., & Frueh, B. C. (2010). Poly-Victimization and Risk of Posttraumatic, Depressive, and Substance Use Disorders and Involvement in Delinquency in a National Sample of Adolescents. Journal of Adolescent Health, 46(6), 545–552. ↩︎
  13. Thüringer Polizei (2023). Polizeiliche Maßnahmen in Fällen Häuslicher Gewalt. Leitlinien der Thüringer Polizei. www.polizei.thueringen.de/fileadmin/Thueringer_Polizei/polizei/Thueringer_Polizei-Portal/lpd/Polizeiliche_Praevention_Lebenslagen/Haeusliche_Gewalt/231215_Leitlinien_Haeusliche_Gewalt_Stand_2023__final_.pdf  ↩︎
  14. Bundesministerium für Familie, Senioren, Frauen und Jugend (BMFSFJ) (2014). Gewalt gegen Frauen in Paarbeziehungen. Eine sekundäranalytische Auswertung zur Differenzierung von Schweregraden, Mustern, Risikofaktoren und Unterstützung nach erlebter Gewalt. www.bmfsfj.de/resource/blob/93968/f832e76ee67a623b4d0cdfd3ea952897/gewalt-paarbeziehung-langfassung-data.pdf ↩︎
  15. Thüringer Polizei (2023). Polizeiliche Maßnahmen in Fällen Häuslicher Gewalt. Leitlinien der Thüringer Polizei. www.polizei.thueringen.de/fileadmin/Thueringer_Polizei/polizei/Thueringer_Polizei-Portal/lpd/Polizeiliche_Praevention_Lebenslagen/Haeusliche_Gewalt/231215_Leitlinien_Haeusliche_Gewalt_Stand_2023__final_.pdf   ↩︎
  16. Bundesministerium für Familie, Senioren, Frauen und Jugend (BMFSFJ) (2012). Lebenssituation und Belastungen von Frauen mit Beeinträchtigungen und Behinderungen in Deutschland. Ergebnisse der quantitativen Befragung. Endbericht. https://www.bmfsfj.de/resource/blob/94206/1d3b0c4c545bfb04e28c1378141db65a/lebenssituation-und-belastungen-von-frauen-mit-behinderungen-langfassung-ergebnisse-der-quantitativen-befragung-data.pdf ↩︎
  17. Thüringer Polizei (2023). Polizeiliche Maßnahmen in Fällen Häuslicher Gewalt. Leitlinien der Thüringer Polizei. www.polizei.thueringen.de/fileadmin/Thueringer_Polizei/polizei/Thueringer_Polizei-Portal/lpd/Polizeiliche_Praevention_Lebenslagen/Haeusliche_Gewalt/231215_Leitlinien_Haeusliche_Gewalt_Stand_2023__final_.pdf  ↩︎
  18. Görgen, T., Herbst, S., Kotlenga, S., Nägele, B., & Rabold, S. (2012). Kriminalitäts- und Gewalterfahrungen im Leben älterer Menschen. Zusammenfassung wesentlicher Ergebnisse zu Gefährdungen älterer und pflegebedürftiger Menschen (Ed. BMFSFJ). www.bmfsfj.de/resource/blob/94188/26fade4c1250f7888ef17b68f2437673/kriminalitaets-und-gewalterfahrungen-aelterer-data.pdf  ↩︎
  19. Görgen, T., Herbst, S., Kotlenga, S., Nägele, B., & Rabold, S. (2012). Kriminalitäts- und Gewalterfahrungen im Leben älterer Menschen. Zusammenfassung wesentlicher Ergebnisse zu Gefährdungen älterer und pflegebedürftiger Menschen (Ed. BMFSFJ). www.bmfsfj.de/resource/blob/94188/26fade4c1250f7888ef17b68f2437673/kriminalitaets-und-gewalterfahrungen-aelterer-data.pdf ↩︎
  20. Thüringer Polizei (2023). Polizeiliche Maßnahmen in Fällen Häuslicher Gewalt. Leitlinien der Thüringer Polizei. www.polizei.thueringen.de/fileadmin/Thueringer_Polizei/polizei/Thueringer_Polizei-Portal/lpd/Polizeiliche_Praevention_Lebenslagen/Haeusliche_Gewalt/231215_Leitlinien_Haeusliche_Gewalt_Stand_2023__final_.pdf  ↩︎
  21. Polizeiliche Kriminalprävention der Länder und des Bundes (ProPK) (2023). Informationsblatt für Betroffene von Stalking. www.polizei-beratung.de/fileadmin/Medien/045-IB-Stalking.pdf ↩︎