Tervetuloa moduuliin 3, joka käsittelee kommunikaatiota lähisuhdeväkivaltatapauksissa. Moduulissa perehdymme olennaisiin viestintään liittyviin seikkoihin lähisuhdeväkivaltaan puututtaessa. Lähisuhdeväkivallasta ilmoittamiseen liittyvien monimutkaisten tekijöiden ymmärtäminen, tehokkaat viestintästrategiat ja asianmukaisten vastausten laatiminen ovat ensiarvoisen tärkeitä, jotta lähisuhdeväkivaltaa kokeville henkilöille voidaan tarjota kattavaa hoitoa ja apua.
Terveydenhuollon ammattilaiset saavat tästä moduulista yksityiskohtaista tietoa viestinnästä ja siitä, miten he voivat tukea uhreja paremmin. Painopiste on erityisesti naistentaudeissa/synnytyksessä, ensiavussa (kirurgiassa), lastentaudeissa ja hammashoidossa.
Oppimistavoitteet
+ Ymmärtää terveydenhuoltojärjestelmän esteitä, jotka voivat estää uhreja kertomasta lähisuhdeväkivallasta.
+ Oppia toteuttamaan lähisuhdeväkivaltatapausten erityishaasteisiin räätälöityjä viestintästrategioita.
+ Oppia käyttämään seulontakysymyksiä lähisuhdeväkivaltatapausten tunnistamiseen.
+ Oppia reagoimaan asianmukaisella ja empaattisella tavalla, kun uhri kertoo lähisuhdeväkivallasta varmistaen, että uhri tuntee saavansa tukea ja tulevansa ymmärretyksi.
+ Ymmärtää ja soveltaa visuaalisen viestinnän menetelmiä, jotta viestintä lähisuhdeväkivaltatapauksissa olisi tehokkaampaa.
+ Tietää, mitä tehdä seuraavaksi, kun potilas kertoo kokevansa väkivaltaa.
1. Kertomisen esteet
Lähisuhdeväkivaltaa kokevat saattavat kohdata erilaisia haasteita, jotka voivat estää heitä puhumasta tilanteestaan avoimesti.
Lisätietoa muutamista yleisistä esteistä saat napsauttamalla kuvassa kunkin termin alla olevaa rastia:
Muista:Lähisuhdeväkivallan uhrit voivat olla mistä vain sosiaalisesta, kulttuurisesta, taloudellisesta ja uskonnollisesta taustasta ja heidän ikänsä, sukupuolensa ja seksuaalinen suuntautumisensa voi olla mikä tahansa. Uhreja voivat olla myös vammaiset henkilöt. Lähisuhdeväkivalta koskettaa ihmisiä kaikenlaisista sosioekonomisista taustoista ja eri koulutusasteilta. On tärkeää ymmärtää, että ”tyypillistä uhria” EI ole.
Monilla esimerkkivideoilla uhri on nainen heterosuhteessa, mutta älä anna sen johtaa sinua harhaan. Uhrit voivat olla keitä tahansa, kuten miehiä, lapsia, vammaisia henkilöitä tai ei-binäärisiä ihmisiä. Sama pätee väkivallan tekijöihin. Lisätietoa väkivallan tekijöistä löytyy moduulista 1. Lähisuhdeväkivaltaa voi myös esiintyä heteropariskuntien, samaa sukupuolta olevien pariskuntien, vanhempien ja lasten, sisarusten, setien, tätien, serkkujen, isovanhempien tai jopa kämppisten välillä..
2. Viestintästrategiat
Edistä kunnioittavaa ja luottamuksellista viestintää lähisuhdeväkivallasta varmistamalla, että uhrilla on yksityinen tilailman muita henkilöitä (kumppani, lapset, muut perheenjäsenet tai perheen ulkopuoliset hoitajat), jolloin potilas voi puhua vapaasti. Yleensä kannattaa käyttää minä-viestintää. Tällaista viestintää voidaan käyttää erityisesti uhrin epävarmuuden lievittämiseen tapaamisen aikana tai silloin, kun tapaamiseen on vain vähän aikaa.
”Älä koskaan oleta vaan kysy!”
The Royal Australian College of General Practitioners (RACGP)1
Lisätietoa saat napsauttamalla kuvassa kunkin termin alla olevia rastia:
Miten varmistaa, että tapaat potilaan kahden kesken?
Väkivallan tekijät tulevat yleensä uhrien mukaan sairaalaan tai lääkärille. He eivät halua uhrin olevan kaksin terveydenhuollon ammattilaisen kanssa. Haasteena on tavata potilas kahden kesken ja olla suututtamatta tekijää ja lisätä lähisuhdeväkivallan pahenemisen riskiä.
Alla on joitakin ehdotuksia, miten voit onnistua:
Pyydä saattajaa täyttämään ylimääräisiä papereita
Selitä saattajalle esim. päivystyksessä, että röntgenkuvaus voi olla tarpeen, ja että hän ei suuren röntgenaltistusriskin vuoksi pääse turvallisuussyistä mukaan tutkimushuoneeseen.
Selitä, että sairaalan käytäntö estää saattajaa tulemaan mukaan tutkimushuoneeseen. Seuraava englanninkielinen video on hyvä esimerkki toimivasta viestinnästä:
Potilaan antamat vihjeet ja empaattinen kuunteleminen
”Potilaat antavat usein vihjeitä (suoria tai epäsuoria kommentteja elämänsä tai tunteidensa henkilökohtaisista puolista) keskustellessaan terveydenhuollon ammattilaisten kanssa. Vihjeet antavat ammattilaiselle mahdollisuuden osoittaa ymmärrystä ja empatiaa ja syventää siten hoidolle olennaista terapeuttista yhteistyötä.”2
”Empaattinen kuuntelu edellyttää kykyä tunnistaa potilaiden antamia vihjeitä. On olemassa sopiva hetki vastata suullisesti potilaan jakamiin kokemuksiin. Vihjeitä voivat olla esimerkiksi tunteiden voimakkuuden väheneminen, syvä huokaus tai keskustelun fokuksen vaihtuminen. Tällöin voi olla luonnollista reagoida potilaan viestiin ja huolehtia tarvittavasta hoidosta. Sanallinen reflektointi voi auttaa ilmaisemaan empatiaa, kun tarvitset potilaalta tarkempia kuvauksia tai selityksiä tai kun epäilet, että potilas haluaa varmistua, että kuuntelet ja ymmärrät häntä.”3
Miten osoittaa empatiaa välittömästi kehonkielellä?4
– Istu potilaan viereen tai lähelle – Nojaudu potilasta kohti – Ylläpidä katsekontaktia – Varmista, etteivät kätesi ole puuskassa – Älä keskity ainoastaan tietokoneen näppäimistöön tai näyttöön selkä potilaaseen päin – Toista ja tiivistä potilaan sanoma silloin tällöin
– Potilaan keskeyttäminen tai tämän lauseiden täydentäminen – Potilaan tunteiden kyseenalaistaminen – Puhuminen alentuvaan sävyyn – Sen kuvaileminen, miltä potilaan pitäisi ajatella tai tuntea – Emotionaalisen tunnustuksen puute vaihtamalla puheenaihetta ja jatkamalla lääketieteellisten kysymysten esittämistä
80-vuotias leski Thompson hakeutui lääkäriin ahdistus- ja masennusoireiden vuoksi.
Tohtori Miller: Huomenta, herra Thompson. Miten voit tänään?
Thompson: Tavallisia kipuja ja särkyjä vain, joita tulee iän myötä. Ei mitään syytä huoleen.
Tohtori Miller: Ymmärrän. Olen kuitenkin tässä, jos sinulla on huolia. Tuleeko mieleen mitään, mistä haluaisit keskustella?
Thompson: No, en mistään fyysisestä. Olen ollut viime aikoina apea ja väsynyt.
Tohtori Miller: Arvostan avoimuuttasi. Puhutaan siitä, mitä sinulla on mielessäsi. Onko sinulla fyysisen epämukavuuden lisäksi ollut sellaisia muutoksia elämässäsi tai ihmissuhteissasi, jotka voisivat vaikuttaa hyvinvointiisi?
Thompson: (epäröiden) Siitä… Siitä ei ole helppo puhua. Kyse on hoitajastani Jessicasta. Meillä ei ole mennyt hyvin.
Tohtori Miller: Vaikeista tilanteista puhuminen vaatii rohkeutta. Voisitko kertoa lisää siitä, mitä on tapahtunut?
Thompson: Hän suuttuu usein ja sanoo loukkaavia asioita. Tuntuu, että joudun varomaan askeleitani. Tiedäthän?
Tohtori Miller: Ikävä kuulla, herra Thompson. Kuulostaa haastavalta. Voisitko vielä kertoa, miten se vaikuttaa sinuun?
Thompson: (varuillaan) Se vaikuttaa nukkumiseeni ja mielialaani. Tunnen olevani loukussa omassa kodissani.
Tohtori Miller: Kiitos, että uskalsit kertoa minulle.
Thompson: Haluaisin vain, että se loppuu. Se vaikuttaa terveyteeni fyysisesti ja henkisesti.
Tohtori Miller: Ymmärrän ja olen tässä apunasi. Voimme yrittää ratkaista ongelman yhdessä. Jos sinulle vain sopii, meidän pitää ehkä kertoa muille, jotka voivat tukea sinua.
Thompson: Kiitos, minä… En tiennyt, pitäisikö minun sanoa mitään. Minulla on ollut vaikeaa. En tiennyt, kenen puoleen kääntyä.
Tohtori Miller: Et ole yksin, herra Thompson. Varmistamme turvallisuutesi ja hyvinvointisi ja kerromme oikeille ihmisille, jotka voivat auttaa sinua vaikeassa tilanteessa.
Pohdintatehtävä
(1) Tarkastele luottamuksen rakentamisen merkitystä tässä tapauksessa. Miten tohtori Miller osoitti herra Thompsonille olevansa luotettava huomioiden tilanteen arkaluonteisuuden? Pohdi luottamuksen rakentamisen strategioita haastavissa ja haavoittuvissa olosuhteissa. (2) Tunnista herra Thompsonin vastaanotolla antamat vihjeet, jotka viittasivat mahdolliseen väkivaltaan. Miten tohtori Miller tunnisti ja tulkitsi vihjeet?
”Traumatietoinen perusterveydenhuolto voi tehdä hoitajista parantajia.”
Eddy Machtinger, lääketieteen tohtori, naisten hiv-ohjelman johtaja, San Franciscon yliopisto
”Traumatietoinen hoito siirtää painopisteen kysymyksestä ”Mikä sinua vaivaa?” kysymykseen ”Mitä sinulle on tapahtunut?” Traumatietoisessa lähestymistavassa tunnustetaan, että terveydenhuollon organisaatioilla ja hoitotiimeillä on oltava täydellinen kuva potilaan elämäntilanteesta – sekä menneestä että nykyisestä – jotta he voivat tarjota tehokkaita parantamiseen keskittyviä terveydenhuollon palveluja. Traumatietoisten käytäntöjen omaksuminen voi edistää potilaiden sitoutumista, hoidon noudattamista ja hoidon tuloksia sekä palveluntarjoajien ja henkilöstön hyvinvointia.”6
Potilas- ja perhekeskeinen hoito edistää potilaiden, perheiden ja terveydenhuollon ammattilaisten aktiivista yhteistyötä ja yhteistä päätöksentekoa räätälöidyn ja kattavan hoitosuunnitelman laatimisessa ja seurannassa. Useimmille potilaskeskeisen hoidon määritelmille yhteiset keskeiset osatekijät muokkaavat terveydenhuollon palvelujen suunnittelua, johtamista ja tarjoamista:8
Yhteistoiminnallinen, hyvin koordinoitu ja helposti saavutettava hoito varmistaa oikeanlaisen hoidon saannin oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa.
Tietoa jaetaan täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti, jotta potilaat ja heidän perheenjäsenensä voivat tehdä tietoon perustuvia päätöksiä.
”Potilaan tavoitteet on otettava huomioon osana terveydenhoitosuunnitelmaa sen sijaan, että oletetaan tai määrätään, mitkä tavoitteiden tulisi olla (yhdenmukaisesti traumatietoisen hoidon kanssa).”9
”Potilaan nykyinen ja aiempi terveydentila sekä terveyteen liittyvät tärkeät tiedot, mukaan lukien traumat, on otettava huomioon hoidon suunnittelussa ja toteutuksessa.”10
”Potilaan on voitava saada laadukasta hoitoa milloin vain ja tarvitsemallaan tavalla, ei vain yhden hoitomallin mukaan.”11
3.3. Sukupuolta vahvistava hoito
”Monet transsukupuoliset ja sukupuoleltaan moninaiset ihmiset muuttavat nimeään, pronominejaan ja ulkonäköään vahvistaakseen sukupuoli-identiteettiään. Toisen sukupuoli-identiteettiä ei voi tietää nimen, ulkonäön tai äänen perusteella. Väärän nimen, pronominin tai sukupuolen käyttäminen voi aiheuttaa häpeää ja vaivata ketä hyvänsä, ei vain transsukupuolisia ja sukupuoleltaan moninaisia ihmisiä. Korkeaäänisiä miehiä luullaan usein naisiksi puhelimessa. Lyhythiuksisia naisia luullaan usein miehiksi. Transsukupuolisille ja sukupuoleltaan moninaisille ihmisille tällainen väärä sukupuolittaminen on yleistä, ja kokemus voi olla hyvin ahdistava.”12
Sukupuolta vahvistava kokemus lähtee viestinnästä. Näillä hyvillä käytännöillä voit varmistaa kunnioittavan ja asianmukaisen kanssakäymisen potilaiden kanssa:13
Hyvät käytännöt
Esimerkkejä
Kun puhuttelet potilaita, vältä sukupuolitettuja termejä, kuten ”herra” tai ”rouva”
”Miten voin auttaa tänään?”
Suomen kielessä persoonapronominit eivät ole sukupuolittavia, mutta monissa muissa kielissä ovat. Huomioi tämä, kun puhut vastaanotolla esimerkiksi englantia tai ruotsia. Vältä sukupuolittavia pronomineja ja muita sukupuolitettuja termejä, kun puhut potilaista. Jos tiedät, mitä nimeä potilas käyttää itsestään, käytä sitä pronominien sijasta.
”Potilas on täällä odotushuoneessa.” ”Max on tullut kello kolmen tapaamiseen.”
Kysy kohteliaasti, jos olet epävarma potilaan nimestä tai hänen käyttämistä pronomineistaan.
”Mitä nimeä käytät?” ”Miten haluaisit, että sinua kutsutaan?”
Kysy kohteliaasti nimestä, jos se ei vastaa omia tietojasi.
”Voisivatko tietosi olla toisella nimellä?” ”Mikä nimi on vakuutuksessasi?”
Tapaus: Transnainen kertoo lähisuhdeväkivallasta vastaanotolla
Alla on esimerkki positiivisesta potilaan ja henkilökunnan välisestä vuorovaikutuksesta. Kohtauksessa keskustelevat transnainen Claire ja vastaanottovirkailija Danielle.
Danielle: Hyvää iltapäivää. Miten voin auttaa?
Claire: Hei. Minulla on tapaaminen tohtori Brownin kanssa puoli kolmelta.
Danielle: Saisinko nimesi?
Claire: Claire Brooks.
Danielle: Olen pahoillani, mutta nimeäsi ei löydy täältä. Voisiko tapaamisesi olla eri nimellä?
On tärkeää kysyä lähisuhdeväkivallasta seulontakysymyksillä pahentamatta uhreille ja heidän lapsilleen aiheutuvan väkivallan riskiä. Seulontaprosessi tulee aloittaa lauseilla, jotka johdattelevat kysymyksiin ja normalisoivat niitä. Esimerkiksi: ”Minulla on muutama kysymys, jotka esitän jokaiselle potilaalle. Esitän samat kysymykset nyt sinullekin.”14
Jos kielen kanssa on vaikeuksia, seulonta on mahdollisuuksien mukaan pyrittävä tekemään potilaan ensisijaisella kielellä. Myös kulttuurimuurit on tunnistettava seulontaprosessin aikana.
Kysy kysymyksiä, jotka kannustavat vastaajaa kuvailemaan käyttäytymistä sen sijaan, että keskityttäisiin pelkästään käyttäytymisen vaikutuksiin tai merkitykseen.
Esitä kysymykset rauhalliseen ja asialliseen sävyyn. Jos vastaukset ovat epäselviä, pyydä lyhyitä lisäselvityksiä kysymällä tarkentavia kysymyksiä.
Ilmaise aina kiitollisuutesi annetuista tiedoista15
Huomaa: Tutustu erilaisiin lähestymistapoihin, jotta löydät niistä itsellesi parhaiten sopivan. Muista, että jokainen potilas voi reagoida eri menetelmiin eri tavoin.
Jos tarvitaan tulkkia:
Älä koskaan käytä potilaan sukulaista tai ystävää tulkkina.
Käytä ammattitulkkia, joka on saanut lähisuhdeväkivaltakoulutusta.
Kysy potilaalta onko tulkin sukupuolella merkitystä ja kerro asiakkaalle tulkin ja ammattilaisen rooleista tilanteessa sekä vaitiolovelvollisuudesta.
Lisätietoa tulkkivälitteisestä työskentelystä on esimerkiksi THL:n verkkosivuilla.
Aloita kysymällä yleisiä kysymyksiä.
Näillä lauseilla voit ottaa väkivallan puheeksi ennen suorien kysymysten esittämistä. Esitä avoimia kysymyksiä, jotka rohkaisevat uhria puhumaan sen sijaan, että hän vastaisi ”kyllä” tai ”ei”.
Vältä uhria syyttäviä tai syyllistäviä kysymyksiä.
Esimerkkikysymyksiä:
Suositeltava
”Miten kotona sujuu?”
”Miten tulet toimeen kumppanisi kanssa?”
”Tiedän, että monet kohtaavat väkivaltaa puolisonsa, muun perheenjäsenen tai asuinkumppanin taholta. Oletko sinä kokenut tällaista?”
Ole hetki hiljaa, jotta vastaaja voi kerätä ajatuksiaan. Ole kärsivällinen ja pysy rauhallisena. Viesti kuuntelevasi tarkkaavaisesti nyökkäilemällä tai sanallisin vihjein, esimerkiksi hymähdyksin. Vahvista potilaan tunteet ja rohkaise tätä jakamaan kertomustaan omaan tahtiinsa.
Suositeltava
”Väkivalta on valitettavasti niin yleistä yhteiskunnassamme, että olen alkanut kysyä siitä kaikilta potilailtani.”17
”Aion kysyä sinulta kysymyksen, jonka esitän kaikille potilaille.”
”Lähisuhdeväkivalta vaikuttaa terveyteen niin paljon, että kysyn siitä nykyään kaikilta potilailtani.”18
Lisää esimerkkejä
”Aiempien kokemusteni perusteella pelkään, että osa terveysongelmistasi saattaa johtua siitä, että joku satuttaa sinua. Onko sellaista tapahtunut.”19
”En tiedä, koskeeko tämä sinua, mutta moni potilaani on väkivaltaisessa parisuhteessa. Jotkut ovat liian peloissaan ottaakseen asian puheeksi itse, joten olen alkanut kysyä siitä rutiininomaisesti.”20
”Väkivalta koskettaa monia perheitä. Väkivalta kotona voi aiheuttaa sinulle ja lapsellesi sekä fyysisiä että tunne-elämän ongelmia. Tarjoamme palveluja kaikille, jotka ovat huolissaan väkivallasta kotona.“21
Vältettävä
”Kysyn väkivallasta, koska vain naiset voivat olla uhreja.”
Esitä suoria kysymyksiä
Alla on muutamia yksinkertaisia ja suoria kysymyksiä, joilla pääset alkuun. Ne osoittavat, että haluat kuulla uhrin ongelmista. Jatka kyselemistä vastausten mukaan ja kuuntele uhrin kertomusta. Jos vastaus johonkin näistä kysymyksistä on ”kyllä”, tarjoa tukea. Älä sano uhrille, ettei tilanne ole kovin paha tai vähättele tämän kärsimyksiä.
Suositeltava
”Pelkäätkö koskaan kotona tai parisuhteessasi?”
”Onko kumppanisi tai joku muu kotona uhannut satuttaa tai vahingoittaa sinua fyysisesti jollain tavalla? Jos on, niin milloin?”
”Yrittääkö kumppanisi tai joku muu kotona kontrolloida sinua, esimerkiksi hallitsemalla rahojesi käyttöä tai kieltämällä sinua lähtemästä kotoa?”
”Onko sinua painostettu tai pakotettu tekemään jotain seksuaalista, mitä et olisi halunnut tehdä?”
Lisää esimerkkejä
“Onko joku lyönyt, potkinut tai muuten satuttanut sinua kuluneen vuoden aikana? Jos on, niin kuka niin teki?”22
”Tunnetko olosi turvattomaksi nykyisessä parisuhteessasi?”23
”Onko sinulla kumppania aiemmasta suhteesta, joka saa sinut tuntemaan edelleen olosi turvattomaksi?”24
”Onko sinusta koskaan tuntunut, että joku läheisesi ohjailee sinua tai eristää sinut muista ihmisistä?”25
”Onko sinulla jokin turvallinen paikka, jonne voit mennä hätätapauksessa?”26
”Yrittääkö kumppanisi tai joku muu kotona koskaan ohjailla sinua uhkaamalla vahingoittaa sinua tai perhettäsi?”27
”Onko joku läheisesi koskaan lyönyt tai tönäissyt sinua tai työntänyt sinut syrjään?”
Vältettävä
”Miksi asut yhä kumppanisi/perheenjäsenesi kanssa, jos hän kohtelee sinua niin?”
Lähisuhdeväkivallasta kertominen on yksilön oma valinta, ja lähisuhdeväkivallan uhrit saattavat päättää olla kertomatta siitä terveydenhuollon ammattilaisille monista syistä, joita ovat muun muassa turvallisuus, mahdollisten seurausten pelko ja luottamuksen puute. Jos potilas kertoo kokeneensa lähisuhdeväkivaltaa, potilaskeskeinen lähestymistapa auttaa tarjoamaan tukea yksilölle ja hänen perheelleen. Terveydenhuollon ammattilaiset voivat toimia lähisuhdeväkivallan uhrien puolestapuhujina sietokykyään ja vahvuuksiaan hyödyntäen.29
Kuvaus: Englanninkielisellä videolla näytetään, miten lähisuhdeväkivallasta kertomiseen pitäisi reagoida.
Kun uhri avautuu, kuuntele aktiivisesti arvostelematta uhria tai tarjoa ratkaisuja ja anna uhrille mahdollisuus ilmaista tarpeensa. Voit esittää tarkentavia kysymyksiä, mutta keskity antamaan uhrille mahdollisuus jakaa tunteitaan. Kiinnitä huomiota sekä sanallisiin että sanattomiin vihjeisiin, auta uhria ilmaisemaan tarpeensa seuraavilla tekniikoilla ja varmista, että ymmärrät häntä.
Voimaannuta
Auta uhria tunnistamaan ja ilmaisemaan tarpeensa ja huolensa. Älä keskeytä hiljaisuutta. Jos uhri itkee, anna hänelle riittävästi aikaa toipua.
Älä esitä ”miksi”-kysymyksiä.
Suositeltavia lauseita
”Sanoit aiemmin, että kumppanisi/perheenjäsenesi purkaa kiukkuaan sinuun [tai käyttäytyy muuten uhrin kuvaamalla tavalla]. Voisitko kertoa, mitä se tarkoittaa?”30
”Tarvitsetko jotakin tai oletko huolissasi jostakin?”
Vältettäviä
”Miksi teit niin?”
”Miksi suututit kumppanisi/perheenjäsenesi?”Älä yritä lopettaa uhrin lauseita.31
Luottamuksen rakentaminen ja empatian osoittaminen
Varmista selkeä viestintä toistamalla uhrin kertomus ja vahvistamalla, että ymmärrät. Reflektoi uhrin ilmaisemia tunteita ja tiivistä hänen huolenaiheensa. Vältä johdattelevia kysymyksiä keskustelun aikana.
Suositeltavia lauseita
”Kerroit, että tunnet itsesi hyvin turhautuneeksi.”
”Kuulostaa siltä, että olet vihainen tästä…”
”Tunnut sanovan, että…”
Vältettäviä
”Se luultavasti järkyttää sinua. Eikö niin?”
Älä katso kelloasi tai puhu liian nopeasti. Älä vastaa puhelimeen, katso tietokoneen näyttöä tai kirjoita.32
Vahvista tunteet
Vakuuta uhrille, että hänen tunteensa ovat tyypillisiä, luo ympäristö, jossa on turvallista jakaa tunteita, ja korosta hänen oikeuttaan elämään ilman väkivaltaa ja pelkoa. Tunteiden vahvistaminen kertoo, että olet kuunnellut tarkkaavaisesti, ymmärrät uhria ja uskot hänen kertomukseensa tuomitsematta ja ehdoitta.
Suositeltavia lauseita
”Se ei ole sinun syytäsi. Et ole syyllinen.”
”Voit puhua vapaasti.”
”Apua on saatavilla.” [Sano näin vain, jos se pitää paikkansa.]
Lisää esimerkkejä
”Tapahtuneelle ei ole perusteita tai tekosyitä.”
”Kenenkään ei pitäisi tulla kumppanin tai muun perheenjäsenen lyömäksi.”
”Et ole yksin. Valitettavasti monilla muilla on sama ongelma.”
”Elämäsi ja terveytesi ovat arvokkaita ja sinä olet arvokas.”
”Kaikkien pitäisi voida tuntea olonsa turvalliseksi kotona.”
”Pelkään, että tämä vaikuttaa terveyteesi.”
Vältettäviä
”Älä murehdi, asiat voisivat olla huonomminkin.”
”Tunteet menevät kyllä ohitse. Ei huolta.”
Tarjoa tukea
Vakuuta, ettet tuomitse uhria. Älä neuvo. Viesti, ettei väkivaltaiselle käytökselle ole tekosyytä. Ota uhri vakavasti. Ole empaattinen. Suhtaudu uhrin kokemuksiin arvostavasti.
Auta häntä tunnistamaan ja ilmaisemaan tarpeensa ja huolenaiheensa.
Suositeltavia lauseita
”Tiedän, että tästä on vaikea puhua, mutta voit kertoa minulle.”
”Et ole yksin. Olen tässä sinua varten.”
”Et ole vastuussa siitä, mitä tapahtuu.”
Lisää esimerkkejä
”Väkivalta ei koskaan ole asianmukaista, etkä ansaitse sellaista.”
”Kiitos, että luotit minuun ja kerroit tunteistasi.”
”Tarvitsetko jotakin tai oletko huolissasi jostakin?”
Vältettäviä
”Sinun pitäisi ehdottomasti erota.”
”Minusta kuvailet tyypillistä miesten ja naisten käyttäytymistä. Ei tarvitse ylireagoida.”
Älä kerro jonkun toisen tarinaa tai puhu omista ongelmistasi.33
Vältä vastakkainasettelua
Jos uhri ei ole valmis puhumaan tilanteesta, älä pakota häntä. Tunnista oikea hetki ja kerro siitä uhrille. Älä painosta uhria.
Suositeltavia lauseita
”Olen tässä sinun apunasi ja käytettävissäsi, mutta ymmärrän, ettet halua puhua siitä nyt.”
”Muista, että et ole yksin. Olen tukenasi sitten, kun olet valmis.”
Vältettäviä
”Vaikka tunnet olosi epämukavaksi, on parempi puhua asiasta. Vastaa siis kysymyksiini.”
Anna uhrin tehdä omat päätöksensä
Vältä arvostelemasta uhrin kykyä tehdä päätöksiä, jotta hän ei menetä luottamustaan sinuun. Kannustaminen ja kysyminen ovat avainasemassa.
Suositeltavia lauseita
”Miten voisin tukea sinua?”
”Miten voin auttaa takaamaan turvallisuutesi?”
Vältettäviä
”Jos olisin sinä, menisin poliisiasemalle ja tekisin ilmoituksen.”
Tarjoa apukeinoja
Kerro uhrille lähisuhdeväkivaltaan erikoistuneista palveluista, jotka voivat tarjota ammattimaista tukea. Vältä tuomitsevia ilmauksia.
Suositeltavia lauseita
”Tässä on paikallisen turvakodin numero. Sieltä saat apua ja väliaikaisen majoituksen.”
”Haluatko, että autan sinua laatimaan turvallisuussuunnitelman?”
”Haluan auttaa sinua (lastasi jne.) pysymään terveenä ja turvassa. Haluaisin antaa sinulle muutamia esitteitä, jotka annan kaikille potilailleni. Annan kaikille kaksi kappaletta, jotta voit pitää yhden itselläsi ja antaa toisen ystävällesi. Me kaikki tunnemme jonkun, joka saattaa tarvita tukea.”
Vältettäviä
”Soita tähän numeroon ja jätä tekijä välittömästi!”
”Mikset jättänyt häntä jo kauan sitten?”
”Jos olisit tullut aiemmin, olisin voinut auttaa sinua paremmin.”
19-vuotias potilas käy lääkärillä kysymässä neuvoa.
Lääkäri: ”Huomenta. Miten voin auttaa?”
Potilas: ”Tunnen oloni todella ylirasittuneeksi ja halusin kysyä, voisitko antaa minulle kaksi viikkoa sairauslomaa?”
Lääkäri: ”Tuntuuko sinusta siltä jostakin tietystä syystä, ja onko näin tapahtunut aiemmin?”
Potilas: ”En ole koskaan ollut sairauslomalla ylirasituksen takia. Muutin kuitenkin äskettäin pois vanhempieni luota omaan asuntooni. Kaikki on vain liikaa juuri nyt.”
Lääkäri: ”Voin tietysti antaa sinulle sairauslomaa, mutta jos tilanne on sinulle tosiaan liikaa, tarjoaisin mielelläni lisätukea. Haluaisitko puhua siitä?”
Potilas: ”Hmm, minusta ei oikeastaan tunnu hyvältä puhua siitä. Minulla on ollut ongelmia äitini kanssa. Hän on kontrollifriikki ja tarkastaa puhelimeni vähän väliä. Tappelimme aina, kun halusin tavata ystäviäni. Siksi tulin aina vain eristyneemmäksi, enkä ole kotoa muutettuani puhunut muille kuin vanhemmilleni. Äitini luki ystävieni viestit ennen kuin ehdin lukea niitä itse. Se tuntui todella pahalta, ja siksi päätin muuttaa pois. En kuitenkaan tiedä, oliko se oikea päätös.”
Lääkäri: ”Jos äitisi ohjaili ja kiusasi sinua, niin miksi epäilet muuton olleen virhe?”
Potilas: ”Kun muutin omaan asuntooni, äitini soitteli minulle ja lähetti viestejä. Minua ahdistaa, kun hän sanoo, ettei voi elää ilman minua ja aikoo satuttaa itseään, jos en muuta takaisin. Näen hänen autonsa parkkipaikalla aina: ostoksilla, töissä ja kun tapaan ystäviäni. Minusta tuntuu, että hän on koko ajan lähellä. Voiko se edes olla sattumaa? Olen tavannut hänet jo monta kertaa, koska säälin häntä ja pelkään, että hän todella satuttaa itseään.”
Pohdintatehtävä
(1) Pohdi lääkärin vastausta potilaan alkuperäiseen sairauslomapyyntöön. Miten lääkäri osoitti empatiaa, ja mitkä potilaan sanalliset vihjeet viittasivat siihen, että taustalla voi olla jokin muu ongelma? (2) Pohdi hetkeä, jolloin potilas epäröi puhua ihmissuhdeongelmista. Miten lääkäri onnistui rakentamaan luottamusta ja turvallisen tilan, jotta potilas saattoi kertoa kokemastaan? (3) Analysoi potilaan kuvausta hänen äitisuhteestaan. Mitä lähisuhdeväkivallan varoitusmerkkejä huomaat? (katso myös moduulia 2)
6. Kysymykset, jotka tulevat usein esiin lähisuhdeväkivallan kontekstissa
Seuraavassa on vastauksia joihinkin kysymyksiin, joita lähisuhdeväkivallan uhrien parissa työskenteleville terveydenhuollon ammattilaisille voi tulla mieleen.34
”Mitä voin tehdä, kun minulla on vain vähän resursseja ja aikaa?”
Auttaminen ei välttämättä kestä kauan eikä vaadi lisäresursseja: joskus yksi lause riittää kertomaan uhrille, että hän ei ole yksin, että väkivalta ei ole koskaan vaihtoehto ja että hän voi halutessaan saada apua. Tutustu etukäteen oman alueesi lähisuhdeväkivallan ehkäisyn hoitopolkuihin ja muihin auttaviin tahoihin, joista voi olla apua uhreille.
”Miksen saa neuvoa?”
On tärkeää, että uhreja kuunnellaan ja heillä on mahdollisuus kertoa tarinansa empaattiselle ihmiselle. Useimmat uhrit eivät halua, että heitä komennellaan. Itse asiassa tarkkaavainen kuunteleminen ja empatian osoittaminen voi olla paljon hyödyllisempää kuin luuletkaan. Se saattaa olla tärkeintä, mitä voit tehdä. Uhrien on löydettävä oma tiensä ja tehtävä omat päätöksensä. Puhuminen voi auttaa heitä siinä.
Käytettävissä olevista resursseista (esim. rahallinen tuki, turvakodin yhteystiedot) kannattaa kuitenkin kertoa (esim. esitteiden avulla).
”Miksi he eivät vain lähde?”
Uhreilla on monia syitä pysyä väkivaltaisessa suhteessa. On tärkeää, ettei heitä arvostella eikä kehoteta lähtemään. Heidän on tehtävä päätös itse. Muutamia syitä jäämiseen:
Mahdollinen taloudellinen/sosiaalinen tai muu riippuvuus. Osa ihmisistä tukeutuu hoitajiinsa.
Osa saattaa ajatella, että väkivalta on normaalia parisuhteissa ja että kaikki kumppanit/perheenjäsenet ovat väkivaltaisia ja ohjailevia, ja uhri uskoo saavansa ansionsa mukaan.
Pelko äärimmäisestä ja väkivaltaisesta reaktiosta lähtöön.
Tunne, ettei ole paikkaa minne mennä, tai ketään, kenen puoleen kääntyä.
Lue lisää lähisuhdeväkivallan dynamiikasta moduulista 2.
”Miten hän joutui tähän tilanteeseen?”
On tärkeää välttää uhrin syyttämistä tapahtuneesta. Uhrin syyttäminen estää hyvän hoidon tarjoamisen. Väkivalta ei ole koskaan asianmukaista missään tilanteessa. Väkivallalle ei ole syytä tai perustetta. Kukaan ei ansaitse tulla satutetuksi.
”Ei meille ole opetettu tällaista.”
Terveydenhuollon ammattilaisille opetetaan yleensä, että heidän tärkein roolinsa on ongelman diagnosointi ja hoito. Tässä tilanteessa ainoastaan lääketieteellisiin seikkoihin keskittyminen ei kuitenkaan auta. Sen sijaan on lisättävä ihmiskeskeisyyttä kuuntelemalla, tunnistamalla uhrin tarpeet ja huolenaiheet, vahvistamalla tämän sosiaalista tukea ja parantamalla tämän turvallisuutta. Voit myös auttaa uhreja näkemään ja pohtimaan vaihtoehtoja ja tuntemaan, että heillä on valta tehdä ja toteuttaa tärkeitä päätöksiä.
”Entä jos uhri päättää olla ilmoittamatta poliisille?”
Kunnioita hänen päätöstään. Kerro hänelle, että hän voi muuttaa mieltään. Kerro, että he voivat keskustella jonkun kanssa vaihtoehdoista ja saada apua ilmoituksen tekemisessä.
”Miten voin luvata, että keskustelu on luottamuksellinen, jos minun on lain mukaan ilmoitettava poliisille?”
Jos sinun on lain mukaan ilmoitettava väkivallasta poliisille, sinun on kerrottava siitä uhrille. Voit esimerkiksi sanoa: ”Se, mitä kerrot minulle, on luottamuksellista. En siis kerro kenellekään, mitä kerrot minulle. Ainoa poikkeus on…”
Tutustu terveydenhuollon ammattilaisena ilmoitusvelvollisuuksiin ja tilanteisiin, joissa sinun on ilmoitettava poliisille ja/tai sosiaalihuoltoon (laki esimerkiksi edellyttää lasten hyväksikäytöstä ilmoittamista). Vakuuta uhrille, ettet kerro kenellekään ilman hänen lupaansa ilmoitusvelvollisuuksia lukuun ottamatta. Lisätietoja eri maiden oikeudellisista asioista on moduulissa 7.
”Entä jos uhri alkaa itkeä?”
Anna hänen itkeä rauhassa. Voit sanoa: ”Tiedän, että tästä on vaikea puhua. Ei mitään kiirettä.”
”Entä jos epäilen väkivaltaa, mutta uhri ei myönnä sitä?”
Älä yritä pakottaa uhria kertomaan väkivallasta. (Epäilyksesi voi olla väärä.) Voit silti tarjota hoitoa ja lisätietoa.
”Mitä jos uhri haluaa minun puhuvan hänen kumppanilleen/perheenjäsenelleen/hoitajalleen?”
Sinun ei kannata ottaa siitä vastuuta. Jos uhri kuitenkin kokee, että keskusteleminen on turvallista eikä pahenna väkivaltaa, voi olla hyödyllistä, että joku tekijän kunnioittama puhuu tämän kanssa, esimerkiksi perheenjäsen, ystävä tai uskonnollinen johtaja. Varoita uhria, että jos hän ei ole varovainen, keskustelu voi lisätä väkivaltaa.
”Mitä jos kumppani/perheenjäsen/hoitaja on myös asiakkaani?”
On hyvin vaikea tavata molempia osapuolia, jos parisuhde on väkivaltainen. Paras käytäntö on, että kollegasi alkaa tavata toista heistä. Samalla varmistetaan, ettei uhrin kertomus paljastu kumppanille.
”Mitä jos luulen uhrin kumppanin/perheenjäsenen/hoitajan tappavan hänet?”
Kerro huolesi uhrille rehellisesti. Selitä, miksi olet sitä mieltä, että hän saattaa olla vakavassa vaarassa, ja kerro, että haluat keskustella vaihtoehdoista hänen turvallisuutensa varmistamiseksi. Tässä tilanteessa on erityisen tärkeää tunnistaa ja tarjota turvallisia vaihtoehtoja siitä, mihin uhri voi mennä.
Valmistaudu tällaiseen tilanteeseen ja pidä tarjolla esite, jossa on tarvittavat puhelinnumerot (esim. turvakoti). Varmista, että tietosi tukipalveluista ovat ajan tasalla.
Maan lainsäädännöstä riippuen saatat joutua ilmoittamaan riskistä poliisille. Suomessa on säädetty rangaistavaksi törkeän rikoksen ilmoittamatta jättäminen silloin, kun rikos olisi vielä estettävissä.
Kysy, onko uhrilla luotettua henkilöä, jonka voit ottaa mukaan keskusteluun ja jolle voit ilmoittaa riskistä.
”Entä jos en kestä kuulemaani?”
Tarpeesi ovat yhtä tärkeitä kuin hoitamasi uhrin tarpeet. Saatat reagoida voimakkaasti tai tuntea vahvoja tunteita, kun kuuntelet uhreja tai puhut heidän kanssaan väkivallasta. Tämä pätee erityisesti, jos olet itse kokenut hyväksikäyttöä tai väkivaltaa – tai koet sitä nyt.
Ole tietoinen tunteistasi ja käytä tilaisuutta hyväksesi ymmärtääksesi itseäsi paremmin.
Varmista, että saat tarvitsemaasi apua ja tukea.
7. Terveydenhuollon sisäinen viestintä
Kollegoiden kanssa voi syntyä vaikeuksia tai rakenteellisia esteitä lähisuhdeväkivaltatapauksissa, erityisesti sairaalan hektisessä arjessa tai vastaanotoilla. Valitettavasti on tilanteita, joissa kollegat tai esihenkilöt eivät tarjoa tukea lähisuhdeväkivaltatapauksissa, koska he eivät halua käsitellä aihetta.
Videolla terveydenhuollon ammattilainen käy epäröivän kollegansa kanssa keskustelun, jossa korostetaan turvakortti-intervention merkitystä.
Pohdintatehtävä
(1) Arvioi videolla käytettyjen viestintästrategioiden vaikuttavuutta. Pohdi selkeän ja empaattisen viestinnän merkitystä terveydenhuollon ympäristössä.(2) Tunnista kohtauksessa esiin nousevat eettiset ongelmat. Pohdi, miten eettiset näkökohdat vaikuttavat päätöksentekoon terveydenhuollossa.
Sinun hyvinvointisi on yhtä tärkeää kuin hoitamiesi ihmisten hyvinvointi. Lähisuhdeväkivallasta puhuttaessa on luonnollista reagoida voimakkaasti ja kokea voimakkaita tunteita erityisesti, jos on itse joutunut kokemaan kaltoinkohtelua tai väkivaltaa nyt tai aiemmin. Tiedosta tunteesi ja käytä hyväksesi tilaisuutta itsereflektioon. Varmista, että haet tarvitsemaasi apua ja tukea.
Ajatuksia herättäviä tehtäviä terveydenhuollon ammattilaisille
Valmistautuminen lähisuhdeväkivallan tunnistamiseen ja siihen reagoimiseen on ensiarvoisen tärkeää. (1) Kuinka hyvin olet valmistautunut ja millaisia koulutusresursseja sinulla on käytettävissäsi tai oletko tietoinen oman alasi koulutusresursseista? (2) Onko vastaanotollasi huone, jossa voit puhua potilaiden kanssa yksityisesti? (Verhot tai sermit eivät luonnollisesti riitä luomaan yksityistä ja luottamuksellista tilaa.) (3) Miten potilaat voivat ilmoittaa sinulle, jos he haluavat puhua kanssasi kahden kesken? (4) Onko potilailla tällä hetkellä selkeä lähetepolku muiden palveluiden ja tuen pariin? (5) Tiedätkö, mitä palveluja ja tukea lähisuhdeväkivallasta kertoville on tarjolla alueellasi, ja onko sinulla näiden tahojen yhteystiedot? (6) Osaatko ohjata asiakkaan turvakotipalveluihin?
8. Visuaalinen viestintä
Lähisuhdeväkivaltaa kokevien on usein vaikea etsiä tietoa ja löytää tukipalveluita. Visuaalisella viestinnällä on keskeinen rooli lähisuhdeväkivaltatietoisuuden lisäämisessä terveydenhuollon ympäristöissä, kuten sairaaloissa ja vastaanotoilla. On tärkeää hyödyntää työkaluja, kuten julisteita (joissa on esimerkiksi QR-koodi), lehtisiä tai esitteitä, jotka sijoitetaan strategisesti odotustiloihin, WC-tiloihin ja muihin näkyviin paikkoihin. Sijoita tukipalveluiden tiedot WC-tiloihin (ja varoita asianmukaisesti siitä, ettei niitä pidä viedä kotiin, josta väkivallan tekijä saattaa löytää ne).
Visuaaliset apuvälineet viestivät, että kyseessä on turvallinen tila lähisuhdeväkivallasta keskustelemiseen, ja tuovat tukipalveluita esiin. Jos visuaalinen ympäristö käsittelee avoimesti lähisuhdeväkivaltaa, uhrit rohkaistuvat todennäköisemmin puhumaan ja pyytämään apua. Tällainen ennakoiva lähestymistapa auttaa rikkomaan lähisuhdeväkivaltaa ympäröivän hiljaisuuden ja rakentamaan kannustavaa ilmapiiriä terveydenhuollon ympäristöissä.
Huomaa:
Käytä osallistavia kuvia, jotka edustavat väkivaltaa kokeneiden erilaisia kokemuksia (eri sukupuolet, ei stereotypioita).
Käytä mahdollisuuksien mukaan useita kieliä.
Valitse vaikuttavia kuvia, jotka herättävät positiivisia mielikuvia. Vältä haitallisia kuvia, kuten fyysisen väkivallan kuvauksia (koska lähisuhdeväkivalta ei ole ainoastaan fyysistä), uhrien esittämistä seksuaalisessa valossa ja kuvia, jotka pätevät vain osaan väestöstä.
Esimerkkejä eri työkaluista:
Räätälöityä materiaalia Saksaan, Ruotsiin, Itävaltaan, Italiaan ja Kreikkaan (tulossa pian)
Tämä on kansainvälinen yksikätinen ele, jolla viitataan lähisuhdeväkivaltaan. Sitä voidaan käyttää, kun apua tarvitseva ei pysty puhumaan ääneen esimerkiksi siksi, että tekijä on lähellä (autossa, kotona tms.).
”Voit näyttää merkkiä pitämällä toista kättä ylhäällä peukalo kämmentä vasten ja taittamalla sitten neljä muuta sormea peukalon ympärille niin, että se on kuvaannollisesti muiden sormien vankina.”35
Esite
Jaa esitteitä lähisuhdeväkivaltailmiöstä ja paikallisista neuvontapalveluista. Valitse mieluiten lähistöllä sijaitsevat palvelut ja tarjoa anonyymia neuvontaa puhelimessa ja verkossa.
Jos uhrille ei ole turvallista antaa esitettä, on hyvä tehdä esimerkiksi käyntikortteja, joissa puhelinnumerot ja osoitteet ovat huomaamattomampia. Kohdassa painopisteenä hammashoito on esimerkki käyntikortista miehille ja naisille.
Muuta
Pinssit kertovat, että kyseessä on turvallinen tila lähisuhdeväkivallasta puhumiseen.
Painopisteenä naistentaudit/synnytys, leikkaukset ja lastentaudit
9. Naistentaudit/synnytys
Katsoit aikaisemmin videon, jossa lääkäri järjesti turvallisen tilan Jocelynille niin, että aviomies saatiin pysymään tutkimushuoneen ulkopuolella. Katso nyt video (englanninkielinen), jossa Jocelynilla todetaan klamydia, ja kiinnitä huomiota lääkärin viestintätyyliin.
Pohdintatehtävä
(1) Arvioi lääkärin kykyä kuunnella aktiivisesti Katiein huolia. Tunnista hetket, jolloin aktiivisella kuuntelemisella oli merkitystä vuorovaikutuksessa. (2) Pohdi lääkärin lähestymistapaa arkaluonteisten tietojen paljastamiseen. Miten hän osoitti empatiaa ja huomaavaisuutta Katienin tilannetta kohtaan? (3) Pohdi lääkärin Katieille tarjoamia ehdotuksia tai tukea. Miten lääkäri huomioi Katienin mahdolliset huolenaiheet tai kysymykset?
”Onko sinua koskaan kosketettu niin, että tunsit olosi epämukavaksi?”
”Onko joku pakottanut sinut tekemään jotakin seksuaalista vastoin tahtoasi?”
”Onko kumppanisi koskaan kieltäytynyt harrastamasta suojattua seksiä?”
Seuraavalla videolla (englanninkielinen) on asianmukaisia keinoja positiivisen raskaustestin saaneen potilaan kanssa toimimiseen, neuvontavaihtoehtojen tarjoamiseen ja lähisuhdeväkivallan arvioimiseen.
(1) Arvioi, edustiko lääkärin viestintä potilaskeskeistä hoitoa. Miten lääkäri otti potilaan mukaan päätöksentekoon? (2) Kiinnitä huomiota lääkärin kehonkieleen ja sanattomiin vihjeisiin. Miten nämä tekijät vaikuttivat viestintään yleisellä tasolla? (3) Tee yhteenveto vaikutelmasta, jonka sait lääkärin viestintätyylistä tässä tilanteessa. Mitkä olivat erityisen tehokkaita keinoja, ja missä olisi parantamisen varaa?
Tällä esimerkkivideolla (englanninkielinen) Marta keskustelee lääkärin kanssa ehkäisypillereistä. Hän on kotoisin Espanjasta, joten englanti ei ole hänen äidinkielensä. Tarkkaile, miten lääkäri huomioi viestinnän haasteen.
Pohdintatehtävä
(1) Tunnista hetket, jolloin terveydenhuollon ammattilainen ilmaisee empatiaa ja osoittaa ymmärtävänsä potilasta. Miten se vaikuttaa potilaan kokemukseen? (2) Pohdi terveydenhuollon ammattilaisen osoittamaa kulttuurista osaamista. Näkyykö kulttuurisensitiivisyys viestinnässä ja milloin? (3) Pohdi strategioita, joilla terveydenhuollon ammattilainen rakentaa potilaan luottamusta ja ylläpitää sitä. Kuinka tärkeää luottamus on tässä terveydenhuollon ympäristössä?
Esimerkki lähisuhdeväkivaltatietoisuuden huomioimisesta kätilön vastaanotolla:
Alessia kokee epämukavuutta lantion seudulla, joten kätilö pyytää häntä antamaan virtsanäytteen. Vastaanoton WC-tilassa Alessia huomaa julisteen, jossa on tietoa lähisuhdeväkivallasta ja keltaisia tarroja. Tarrojen vierestä Alessia lukee: ”Jos haluat puhua lähisuhdeväkivallasta, liimaa tarra virtsanäyteastian pohjaan.” Hetken epäröityään Alessia ottaa tarran, kiinnittää sen näyteastian pohjaan ja asettaa astian näytelokeroon.37
10. Kirurgia, ensiapupoliklinikka
Valitettavasti kiireiset kliiniset ympäristöt aiheuttavat lukuisia haasteita lähisuhdeväkivallan uhrin tunnistamiselle, huomioimiselle ja auttamiselle.
Pohdintatehtävä
(1) Pohdi lääkärin reaktiota potilaan astmaan. Miten lääkäri osoitti empatiaa, ja mitkä potilaan sanalliset vihjeet viittaavat siihen, että taustalla voi olla jokin muu ongelma? (2) Pohdi hetkeä, jolloin potilas epäröi puhua ihmissuhdeongelmista. Miten lääkäri rakensi luottamusta ja loi turvallisen tilan, jotta potilas saattoi kertoa kokemastaan?
Tapaus: Lähisuhdeväkivaltaepäilyn tunnistaminen ja siihen reagoiminen
Robin on tullut ensiapupoliklinikalle. Hänellä epäillään murtunutta käsivartta ja kylkiluita, ja hänellä on mustelmia kaulan ympärillä.
Robin on tavannut triagehoitajan. Hän kertoi hoitajalle, että hän sai vammat kaatuessaan asuntonsa portaissa. Hänen kaulassaan olevien mustelmien vuoksi tohtori Andersson on huolissaan siitä, että Robin on voinut joutua lähisuhdeväkivallan uhriksi.
Robin: Tunnen itseni ihan typeräksi! En tiedä mitä tapahtui. Kompastuin vain portaiden yläpäässä. Yritän olla varovaisempi tulevaisuudessa. Kestääkö paraneminen kauan?
Tohtori Andersson: Vahinkoja sattuu. Keskitytään parantamaan sinut. Huomasin, että olet ollut täällä muutaman kerran viime aikoina. Onko siihen mitään erityistä syytä?
Robin: Olen kai vain todella kömpelö. Kaatuilen kaiken aikaa. Tiedäthän?
Tohtori Andersson: Mustelma kaulan ympärillä on hyvin epätavallinen vamma kaatumisesta. Sellainen tulee paljon todennäköisemmin paineesta, esimerkiksi jonkun käsistä… Onko kaikki hyvin kotona?
Robin: En ymmärrä, mitä yrität vihjailla. Kaikki on hyvin. Voisitko korjata käteni ja päästää minut kotiin?
Tohtori Andersson: Haluan varmistaa, että saat oikeaa hoitoa. Olen huolissani vammoistasi riippumatta siitä, mitä sanot. Voitko kertoa lisää siitä, mitä kotona mahdollisesti tapahtuu?
(Robin pysyy vaiti)
Tohtori Andersson: Olen tässä apunasi. Jos sinusta ei tunnu hyvältä kertoa, sekin sopii. Hyvinvointisi kannalta on kuitenkin tärkeää, että näemme kokonaiskuvan. Mietitään nyt, mikä olisi paras tapa parantaa vammasi.
Robin: (alkaa itkeä) Uusi kämppis muutti luokseni pari kuukautta sitten. Aluksi hän vain vitsaili. Löi leikillään ja sellaista. Sitten tilanne paheni, ja hän satutti minua. Kun yliopisto stressaa häntä, hän purkaa tunteensa minuun. Luulen, että olen masentunut. En voi puhua kenellekään. Pelkään ja tunnen itseni voimattomaksi.
Tohtori Andersson (pitää tauon ja antaa Robinille aikaa): Tiedän, että siitä on vaikea puhua. Kiitos, että kerroit minulle. Se ei ole helppoa. Sinun ei tarvitse kestää tätä yksin. Ei ole oikein, että kämppiksesi satuttaa sinua ja sinä pelkäät häntä. On tärkeää hoitaa sekä fyysisiä vammojasi että henkistä hyvinvointiasi. Olen todella huolissani ja haluaisin auttaa sinua.
Pohdintatehtävä
(1) Arvioi lääkärin viestintätaitoja tilanteessa. Mitä tekniikoita tohtori Andersson käytti rohkaistakseen Robinia kertomaan tilanteestaan? Miten tehokas viestintä voi olla keskeisestä mahdollisessa väkivaltatilanteessa? (2) Pohdi vihjeitä, jotka saivat tohtori Anderssonin epäilemään lähisuhdeväkivaltaa. Miten lääkäri luovi riskialttiissa tilanteessa kunnioittaen Robinin alkuvaiheen haluttomuutta kertoa lisää? (3) Arvioi tohtori Anderssonin viestintästrategiaa. Miten lääkäri onnistui saamaan tietoa Robinin vammoista huomioiden samalla tämän tunne-elämän tilan?
(1) Pohdi tapaa, jolla lastenlääkäri välitti tietoa. Mitä huomioita teit kielivalinnoista ja sanamuodoista? (2) Mitä muuta huomasit ympäristössä?
Lasten kaltoinkohtelu ilmenee monin tavoin, ja sen vaikutukset vaihtelevat lasten välillä. Kaikkiin tapauksiin ei liity näkyviä vammoja, joten sinun kannattaa perehtyä indikaattoreihin moduulissa 2. Useimmissa tapauksissa fyysisen väkivallan merkkejä ei näy, mutta jatkuvat vaikutukset lapsen neurologiseen, kognitiiviseen ja emotionaaliseen kehitykseen aiheuttavat suurempia haasteita. Lue lisää täältä lähisuhdeväkivallan pitkäaikaisvaikutuksista lapsiin, olivatpa he sitten väkivallan silminnäkijöitä tai itse väkivallan kokijoita.
Seksuaaliväkivallasta puhuminen – entä jos lapsi keksii sen omasta päästään38
On tärkeää tietää, että aikuisten seksuaalisen toiminnan ei pidä olla osa lasten kokemuksia. Siksi on hyvin epätodennäköistä, että he keksisivät tarinoita tai ”eläväisiä kuvitelmia” omasta päästään. Valheet ja mielikuvitus ovat lapsille tyypillisiä keinoja pyrkiä korottamaan itseään ja ”tehdä itsensä tärkeäksi”. Seksuaaliväkivaltaan liittyy arvon alenemista ja häpeää, joten lapset eivät yleensä keksi sellaisia tapahtumia. Harvinaisissa tapauksissa he saattavat nimetä toisen henkilön tekijäksi esimerkiksi suojellakseen läheisiään. Joskus he tekevät niin, koska pelkäävät tekijää kovasti. On myös mahdollista, että osa kertomuksesta ei pidä paikkaansa, mutta tärkeimmät tiedot ovat totta.
Tämä koskee myös teini-ikäisiä, vaikka seksuaalinen kanssakäyminen aikuisten kanssa voikin olla osa heidän kokemustaan. He saattavat lapsia todennäköisemmin keksiä tarinoita seksuaaliväkivallasta. Teini-ikäiset ovat kuitenkin hyvin tietoisia mahdollisista seurauksista: teini-ikäisiä uhreja syytetään ja/tai leimataan usein. Siksi lasten tapaan vain harvat teini-ikäiset keksivät tilanteita päästään vahingoittaakseen aikuisia.
Sekä teini-ikäisten että lasten on usein voitettava huomattavia esteitä voidakseen puhua väkivallasta. Siksi meidän on uskottava heitä ja vältettävä refleksinomaista epäilyä. Pelko siitä, ettei heitä uskota, on yksi syy siihen, miksi niin monet päättävät vaieta.
Perheessä lähisuhdeväkivaltaa / seksuaaliväkivaltaa kokevien lasten ja nuorten suurimpia pelkoja on perheen hajoaminen, jos he kertovat kokemuksistaan. He tuntevat olevansa vastuussa perheestä. Vielä pahempaa on, että pelko on usein perusteltua: heidän on usein kestettävä muiden perheenjäsenten tietämättömyyttä tai syytöksiä kerättyään rohkeutta kertoa, mitä tapahtuu tai on tapahtunut.
Tällainen välttelevä lähestymistapa selviytyjiä kohtaan kääntää vastuut ylösalaisin. Perheessä tapahtuvan lähisuhdeväkivallan / seksuaaliväkivallan paljastaminen ei ravistele perhettä perin pohjin. Vahinko on tapahtunut jo paljon aiemmin, kun vanhempi tai muu perheenjäsen käytti väkivaltaa perheen kotona, jossa lasten ja kaikkien muiden perheenjäsenten pitäisi voida tuntea olonsa turvalliseksi ja mukavaksi toistensa seurassa.
Huoli epäoikeudenmukaisuudesta epäiltyä kohtaan on yleistä. Useimmat väärät epäilyt eivät johdu siitä, että lapset tai nuoret valehtelevat, vaan siitä, että aikuiset ilmaisevat nopeasti epäilyksensä, jos he pitävät tilannetta tai käyttäytymistä erikoisena tai epäilyttävänä. Jotkut tulkitsevat muutokset lasten ja nuorten käyttäytymisessä muka varmoiksi merkeiksi lähisuhdeväkivallasta / seksuaaliväkivallasta tai ymmärtävät heidän viestinsä väärin. Jotkut pelkäävät niin kovasti puhuvansa puolueellisesti lasten tai nuorten kanssa, että kannustavat heitä huomaamattaan reagoimaan tavalla, jota heiltä oletettavasti odotetaan.
On myös tärkeä muistaa, ettei epäilyä voi ratkaista keskustelemalla epäillyn kanssa. Sekä aiheetta syytetyt että syylliset kieltävät syytökset. Siksi on erittäin tärkeää, että kokeneet ammattilaiset puhuvat lasten ja nuorten kanssa. He osaavat parhaiten arvioida, miten tulkita viestejä ja vahvistuuko vai hälveneekö epäilys niiden perusteella.
Some children may choose not to communicate verbally about domestic violence, while others may indirectly disclose by hinting at the details or expressing it in a roundabout manner, such as saying, ”sometimes my stepfather annoys my daddy” or “my aunt, who lives with us, screams a lot”. It is crucial to recognise and respond to these indirect disclosures.
Jotkut lapset saattavat päättää olla viestimättä lähisuhdeväkivallasta suullisesti, kun taas toiset saattavat kertoa siitä epäsuorasti vihjailemalla yksityiskohdista tai kiertoilmauksin, esimerkiksi sanomalla: ”Isäpuoleni ärsyttää isääni”, tai ”Luonamme asuva täti huutaa paljon.” On ratkaisevan tärkeää tunnistaa tällaiset epäsuorat kertomukset ja reagoida niihin.
Jotkut lapset saattavat päättää olla viestimättä lähisuhdeväkivallasta suullisesti, kun taas toiset saattavat kertoa siitä epäsuorasti vihjailemalla yksityiskohdista tai kiertoilmauksin, esimerkiksi sanomalla: ”Isäpuoleni ärsyttää isääni”, tai ”Luonamme asuva täti huutaa paljon.” On ratkaisevan tärkeää tunnistaa tällaiset epäsuorat kertomukset ja reagoida niihin.
Moni lapsi tuntee olonsa epävarmaksi, koska tekijä on hänelle rakas ihminen. Tarjoa sukupuolisensitiivistä ensi käden tukea, joka keskittyy lapseen tai nuoreen. Siihen kuuluvat esimerkiksi:41
Annetun tiedon kuunteleminen kunnioittavasti ja empaattisesti.
Lapsen tai nuoren huolien tai huolenaiheiden ja tarpeiden tiedustelu ja kysymyksiin vastaaminen.
Arvottamaton ja uhrin tunteita vahvistava reaktio.
Toimet, joilla parannetaan uhrin turvallisuutta ja minimoidaan haitat, mukaan lukien paljastuminen ja mahdollisuuksien mukaan väkivallan jatkuminen esimerkiksi varmistamalla, ettei kukaan näe tai kuule kertomusta.
Emotionaalisen ja käytännön tuen tarjoaminen ohjaamalla psykososiaalisten palvelujen pariin.
Uhrin ikätasolle sopivan tiedon antaminen siitä, miten hänelle tarjotaan hoitoa, mukaan lukien tieto, mille viranomaisille väkivallasta on kerrottava.
Uhrista huolehtiminen oikea-aikaisesti ja hänen tarpeidensa ja toiveidensa mukaisesti.
Välittömien lääketieteellisten tarpeiden ja ensi käden tuen priorisoiminen.
Ympäristön ja hoidon mukauttaminen uhrin ikään sekä esimerkiksi vammaisuuteen tai seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvää syrjintää kohtaavien tarpeiden huomioiminen.
Hoitopaikkojen välillä siirtymisen tarpeen minimoiminen.
Lapsen huoltajille (ei väkivallan tekijä) asiasta kertominen, jotta he ymmärtävät lapsessa tai nuoressa lähipäivinä tai -kuukausina mahdollisesti ilmeneviä oireita ja käyttäytymistä ja jotta he voivat saada lisätukea.
Seulontakysymykset
Esitä yksinkertaisia kysymyksiä. Älä ”kuulustele” lasta. Älä keskeytä hiljaisuutta. Jos uhri itkee, anna hänelle riittävästi aikaa toipua.
Suositeltavia lauseita
”Oletko surullinen tai huolissasi jostakin?”
”Jotkut lapset saattavat pelätä kotona. Mitä luulet heidän pelkäävän?”
”Mitä kotona (tai varhaiskasvatuksessa) tapahtuu, kun joku suuttuu?”42
Vältettävä
”Johtuuko jälki kädessäsi siitä, että vanhempi rankaisi sinua fyysisesti?”
Luottamuksen rakentaminen ja empatian osoittaminen
Näin voit tarjota tukea vahvistamalla uhrin tunteita ja osoittamalla empatiaa. Rauhoittele lasta.
”Ansaitset elää turvallista ja onnellista elämää”48
Vältettävä
”Kiittäisit onneasi, että selviydyit.”
”Voi raukkaa.”
Voit pitää taukoja
Älä painosta uhria kertomaan tarinaansa. Älä katso kelloasi tai puhu liian nopeasti. Älä vastaa puhelimeen, katso tietokoneen näyttöä tai kirjoita. Älä keskeytä. Odota, kunnes uhri on puhunut loppuun, ennen kuin esität kysymyksiä.
Suositeltavia lauseita
”Olen tässä.”
Vältettävä
”Vaikka tunnet olosi epämukavaksi, on parempi puhua asiasta. Vastaa siis kysymyksiini.”
Ota taakka lapselta/nuorelta
Jos uhri ei ole valmis puhumaan tilanteesta, älä pakota häntä. Tunnista oikea hetki ja kerro siitä uhrille. Älä painosta uhria.
joko yhdestä tai useammastavanhemmastasi tai perheenjäsenestäsi”.
Vältettävä
”Sinusta ei pitäisi tuntua tuolta.”
”Miksi vanhempasi riitelevät?”
SUPERKUUNTELIJAN ovat suunnitelleet lapset ja nuoret, jotka ovat kokeneet lähisuhdeväkivaltaa. Power Up/Power Down oli osallistava hanke, jossa selvitettiin, miten tuomioistuimen tapaamisoikeusprosesseja voitaisiin parantaa lasten näkökulmasta. Ohjelmaan osallistuneet lapset pitivät tärkeänä, että kaikki lasten kanssa työskentelevät aikuiset tietävät, miten he voivat olla superkuuntelijoita.
Katso video, miten tukea huoltajaa, joka ei ole kertonut lähisuhdeväkivallasta lasten vastaanotolla.
Pohdintatehtävä
(1) Tunnista tilanteet, joissa terveydenhuollon ammattilainen osoittaa kuuntelevansa aktiivisesti. Miten aktiivinen kuunteleminen edistää tehokasta viestintää tilanteessa? (2) Arvioi, miten terveydenhuollon ammattilainen antaa tietoa potilaalle. Esitetäänkö tiedot selkeästi ja ymmärrettävästi? (3) Tarkastele, miten terveydenhuollon ammattilainen huomioi potilaan huolenaiheet ja kysymykset. Kuinka tehokkaasti hän vastaa huolenaiheisiin?
Painopisteenä hammashoito
12. Hammashoito
Tapaus: Varoitusmerkkien tunnistaminen ja viestintä hammaslääkärillä, kun epäillään väkivaltaa
Rouva Miller on uusi potilas hammaslääkärillä. Tulosyy on jatkuva hammassärky ylähampaissa. Hammaslääkäri panee välittömästi merkille potilaan ahdistuneen ja aran käyttäytymisen. Vaikka potilas on jo täyttänyt odotushuoneessa esitietolomakkeen, hammaslääkärillä on hetki aikaa tutustua potilaaseen paremmin.
Hammaslääkäri: ”Oletko muuttanut K:hon äskettäin?”
Rouva Miller: ”En. Mieheni ja minä olemme asuneet täällä seitsemän vuotta. Minulla ei ole vielä ollut ongelmia hampaideni kanssa. Nyt en ole saanut nukuttua hammassäryn takia niin moneen yöhön, että en kestä enää.”
Hammaslääkäri: ”Selvä. Katsotaanpa sitten tarkemmin.” Hammaslääkäri huomaa hoidon alettua pientä punertavaa verenvuotoa potilaan silmien lähellä.
Potilas säpsähtää välittömästi, kun hammaslääkäri yrittää katsoa hänen suuhunsa peilin avulla. ”Olen hyvin varovainen”, hammaslääkäri sanoo potilaalle. ”Yritän vain nähdä, mistä kipu voisi johtua.”
Rouva Miller nyökkää, muttei rentoudu. Hän pysyy jännittyneessä asennossa. Kun rouva Miller säpsähti tutkimuksen aikana, hänen kaulahuivinsa valahti, ja hammaslääkäri näki useita tummanvioletteja ja jo haalistuneita mustelmia hänen kaulassaan. Hammaslääkäri huomaa ne, muttei mieti asiaa sen enempää.
Hammaslääkäri ei löydä säryn lähdettä tutkimuksen aikana, joten hän haluaa ottaa röntgenkuvia. ”Onko se todella tarpeen?” kysyy rouva Miller. ”Ehdottomasti”, vastaa hammaslääkäri. ”Tulit tänne tänään ensimmäistä kertaa. Haluan muodostaa yleiskuvan. Hampaan juurien kärjet ja mahdollinen tulehdus voidaan diagnosoida vain röntgenkuvasta. Haluaisin ottaa sitä varten yleiskuvan (OPG/PSA), jossa näkyvät kaikki hampaat, leuat ja molemmat leukanivelet. Ulkoisesta tutkimuksesta en myöskään näe selvästi, mistä hampaasta kipu on peräisin. Valitettavasti en voi auttaa ilman lisätietoja. Röntgenkuvaus ei satu lainkaan. Kone kiertää sinut vain kerran!”
Hammaslääkäri järkyttyy nähdessään röntgenkuvan. Hän huomaa kuvasta alaleuan murtuman. Hän miettii, miksei rouva Miller tullut aiemmin. Hän on varmasti ollut tuskissaan. Kun rouva Miller on taas hoitotuolissa, hammaslääkäri mainitsee murtuneen leuan.
Hammaslääkäri: ”Näen röntgenkuvassa tuoreen murtuman alaleuassa. Se voi olla kivun syy. Muistatko, miten sait vamman?”
Rouva Miller vastaa: ”Voi, siitä on jo kauan. En oikein muista enää.”
Hammaslääkäri: ”Onko kaikki hyvin kotona? Tällaisia vammoja näkee usein, kun joku on satuttanut toista. Kävikö sinulle niin? Näin myös useita mustelmia kaulassasi.”
Rouva Millerin silmät täyttyvät kyyneleistä, mutta hän ei vastaa kysymyksiin. Hammaslääkäri kunnioittaa hänen päätöstään eikä halua painostaa häntä.
Hoidon päätteeksi hammaslääkäri kuitenkin antaa hänelle eräänlaisen käyntikortin, jossa on turvakotien ja väkivaltaan liittyvien auttavien puhelinten numeroita. Hammaslääkäri kertoo, että rouva Miller voi mennä turvakotiin, jos jokin kotona pelottaa häntä tai hän ei enää tunne oloaan turvalliseksi. Hammaslääkäri kertoo, että Rouva Miller voi myös ottaa häneen yhteyttä tarvittaessa ja ettei kukaan saa satuttaa tai pelotella toista.
Hammaslääkäri kehottaa potilasta tulemaan pian takaisin saamaan jatkohoitoa ja lisää merkinnän potilastietoihin. Hän aikoo puhua rouva Millerin kanssa uudelleen tämän kotitilanteesta.
Syventäviä pohdintatehtäviä:
(1) Mitä merkkejä tapauksessa on siitä, että rouva Miller on voinut joutua lähisuhdeväkivallan uhriksi? (2) Millaisia kysymyksiä hammaslääkäri kysyi potilaalta suoraan tai epäsuorasti? (3) Mitä huolia ja pelkoja rouva Millerin kaltaisilla potilailla voi olla hammashoidossa? Mikä saattaa estää uhria kertomasta kokemastaan lähisuhdeväkivallasta? (4) Miten hammaslääkäri reagoi, kun rouva Miller ei vastannut kysymyksiin lähisuhdeväkivallasta?
Mahdollisia syitä, miksi uhrit eivät kerro lähisuhdeväkivallasta hammashoidossa:50
Tieto lähisuhdeväkivallan seulonnasta voidaan lisätä esitietolomakkeeseen selkeästi, esim.: ”Kysymme potilailtamme lähisuhdeväkivallasta”
Mitä paremmin hammaslääkärit tietävät, miten he voivat auttaa lähisuhdeväkivallan uhreja ja mitä enemmän heillä yleensä ottaen on siitä tietoa, sitä rohkeammin he ottavat asian puheeksi.
Odotushuoneeseen voidaan ripustaa julisteita ja esitteitä voidaan asettaa esille. Lisätietoa löytyy kohdasta 8, visuaalinen viestintä.
Jos uhrille ei ole turvallista antaa esitettä, on hyvä tehdä esimerkiksi pieni käyntikortti, jossa puhelinnumerot ja osoitteet on piilotettu. Tässä esimerkissä on miehille ja naisille suunnitellut käyntikortit, joissa on tietoa Münsterin alueen tukikeskuksista Saksassa.
Levinson W, Gorawara-Bhat R, Lamb J. A Study of Patient Clues and Physician Responses in Primary Care and Surgical Settings. JAMA. 2000;284(8):1021–1027. doi:10.1001/jama.284.8.1021 ↩︎
Trauma-Informed Care Implementation Resource Center, https://www.traumainformedcare.chcs.org/what-is-trauma-informed-care/, accessed 11.01.2024 ↩︎
Trauma-Informed Care Implementation Resource Center, https://www.traumainformedcare.chcs.org/what-is-trauma-informed-care/, accessed 11.01.2024 ↩︎
”What Is Patient-Centered Care? Explore the definition, benefits, and examples of patient-centered care. How does patient-centered care translate to new delivery models?” NEJM Catalyst, January 1, 2017, accessed 11.02.2024. https://catalyst.nejm.org/doi/full/10.1056/CAT.17.0559↩︎
”A National Protocol for Intimate Partner Violence Medical Forensic Examinations”, U.S. Department of Justice Office on Violence Against Women, May 2023, p. 20, accessed 11.01.24. ↩︎
”A National Protocol for Intimate Partner Violence Medical Forensic Examinations”, U.S. Department of Justice Office on Violence Against Women, May 2023, p. 21, accessed 11.01.24. ↩︎
”A National Protocol for Intimate Partner Violence Medical Forensic Examinations”, U.S. Department of Justice Office on Violence Against Women, May 2023, p. 21, accessed 11.01.24. ↩︎
Rhodes KV, Frankel RM, Levinthal N, Prenoveau E, Bailey J, Levinson W. ”You’re not a victim of domestic violence, are you?” Provider patient communication about domestic violence. Ann Intern Med. 2007 Nov 6;147(9):620-7. doi: 10.7326/0003-4819-147-9-200711060-00006. PMID: 17975184; PMCID: PMC2365713. ↩︎
Ashur M. L. (1993). Asking about domestic violence: SAFE questions. JAMA, 269(18), 2367. ↩︎
Ashur M. L. (1993). Asking about domestic violence: SAFE questions. JAMA, 269(18), 2367. ↩︎
Ashur M. L. (1993). Asking about domestic violence: SAFE questions. JAMA, 269(18), 2367. ↩︎
Ashur M. L. (1993). Asking about domestic violence: SAFE questions. JAMA, 269(18), 2367. ↩︎
Ashur M. L. (1993). Asking about domestic violence: SAFE questions. JAMA, 269(18), 2367. ↩︎
Ashur M. L. (1993). Asking about domestic violence: SAFE questions. JAMA, 269(18), 2367. ↩︎
Ashur M. L. (1993). Asking about domestic violence: SAFE questions. JAMA, 269(18), 2367. ↩︎
Rhodes KV, Frankel RM, Levinthal N, Prenoveau E, Bailey J, Levinson W. ”You’re not a victim of domestic violence, are you?” Provider patient communication about domestic violence. Ann Intern Med. 2007 Nov 6;147(9):620-7. doi: 10.7326/0003-4819-147-9-200711060-00006. PMID: 17975184; PMCID: PMC2365713. ↩︎
Thackeray, J., Livingston, N., Ragavan, M. I., Schaechter, J., Sigel, E., COUNCIL ON CHILD ABUSE AND NEGLECT, & COUNCIL ON INJURY, VIOLENCE, AND POISON PREVENTION (2023). Intimate Partner Violence: Role of the Pediatrician. Pediatrics, 152(1), e2023062509. https://doi.org/10.1542/peds.2023-062509 ↩︎
[1] Ashur M. L. (1993). Asking about domestic violence: SAFE questions. JAMA, 269(18), 2367. ↩︎
Translated and adapted from Schäfers, R. (2012). Gesundheitsförderung durch Hebammen: Fürsorge und Prävention rund um Geburt und Mutterschaft (1st ed.). Schattauer. p. 127. ↩︎
Bundesministerium für Familie, Senioren, Frauen und Jugend (BMFSFJ) und der Unabhängigen Beauftragten für Fragen des sexuellen Kindesmissbrauchs (UBSKM), Kampagne: ”Nicht wegschieben”, accessed 12.01.2024. https://nicht-wegschieben.de/informieren↩︎
Bundesministerium für Familie, Senioren, Frauen und Jugend (BMFSFJ) und der Unabhängigen Beauftragten für Fragen des sexuellen Kindesmissbrauchs (UBSKM), Kampagne: ”Nicht wegschieben”, accessed 12.01.2024. https://nicht-wegschieben.de/informieren↩︎
Bundesministerium für Familie, Senioren, Frauen und Jugend (BMFSFJ) und der Unabhängigen Beauftragten für Fragen des sexuellen Kindesmissbrauchs (UBSKM), Kampagne: ”Nicht wegschieben”, accessed 12.01.2024. https://nicht-wegschieben.de/informieren↩︎
World Health Organization. (2017). Responding to children and adolescents who have been sexually abused: WHO clinical guidelines. World Health Organization. P. 18-19. https://www.who.int/publications/i/item/9789241550147↩︎
Thackeray, J., Livingston, N., Ragavan, M. I., Schaechter, J., Sigel, E., COUNCIL ON CHILD ABUSE AND NEGLECT , & COUNCIL ON INJURY, VIOLENCE, AND POISON PREVENTION (2023). Intimate Partner Violence: Role of the Pediatrician. Pediatrics, 152(1), e2023062509. https://doi.org/10.1542/peds.2023-062509↩︎
Thackeray, J., Livingston, N., Ragavan, M. I., Schaechter, J., Sigel, E., COUNCIL ON CHILD ABUSE AND NEGLECT , & COUNCIL ON INJURY, VIOLENCE, AND POISON PREVENTION (2023). Intimate Partner Violence: Role of the Pediatrician. Pediatrics, 152(1), e2023062509. https://doi.org/10.1542/peds.2023-062509↩︎
Thackeray, J., Livingston, N., Ragavan, M. I., Schaechter, J., Sigel, E., COUNCIL ON CHILD ABUSE AND NEGLECT , & COUNCIL ON INJURY, VIOLENCE, AND POISON PREVENTION (2023). Intimate Partner Violence: Role of the Pediatrician. Pediatrics, 152(1), e2023062509. https://doi.org/10.1542/peds.2023-062509↩︎
Thackeray, J., Livingston, N., Ragavan, M. I., Schaechter, J., Sigel, E., COUNCIL ON CHILD ABUSE AND NEGLECT , & COUNCIL ON INJURY, VIOLENCE, AND POISON PREVENTION (2023). Intimate Partner Violence: Role of the Pediatrician. Pediatrics, 152(1), e2023062509. https://doi.org/10.1542/peds.2023-062509↩︎
Thackeray, J., Livingston, N., Ragavan, M. I., Schaechter, J., Sigel, E., COUNCIL ON CHILD ABUSE AND NEGLECT , & COUNCIL ON INJURY, VIOLENCE, AND POISON PREVENTION (2023). Intimate Partner Violence: Role of the Pediatrician. Pediatrics, 152(1), e2023062509. https://doi.org/10.1542/peds.2023-062509↩︎
Thackeray, J., Livingston, N., Ragavan, M. I., Schaechter, J., Sigel, E., COUNCIL ON CHILD ABUSE AND NEGLECT , & COUNCIL ON INJURY, VIOLENCE, AND POISON PREVENTION (2023). Intimate Partner Violence: Role of the Pediatrician. Pediatrics, 152(1), e2023062509. https://doi.org/10.1542/peds.2023-062509↩︎
Femi-Ajao, O. (2021). Perception of women with lived experience of domestic violence and abuse on the involvement of the dental team in supporting adult patients with lived experience of domestic abuse in England: a pilot study. International journal of environmental research and public health, 18(4), S.5 https://www.mdpi.com/1660-4601/18/4/2024↩︎
