Moduuli 3: Kommunikointi ja vuorovaikutus lähisuhdeväkivaltatilanteissa

1. Miksi väkivallasta ei kerrota
2. Kommunkointistrategioita
3. Kysymyksiä lähisuhdeväkivallan tunnistamiseksi
4. Kuinka toimia, kun joku kertoo väkivaltakokemuksistaan
5. Usein kysyttyjä kysymyksiä lähisuhdeväkivallasta
6. Visuaalinen viestintä


Tarkastelussa koulut: kommunikointi vanhempien ja oppilaiden kanssa
Lähteet

Johdanto

Tervetuloa Moduliin 3 “Kommunikointi ja vuorovaikutus lähisuhdeväkivaltatilanteissa”. Tässä moduulissa perehdymme vuorovaikutustilanteisiin, joissa lähisuhdeväkvialta otetaan puheeksi. Jotta voimme puuttua väkivaltaan asianmukaisesti ja tunnistaa asiakkaan yksilölliset tarpeet, on tärkeää, että ymmärrämme, miksi lähisuhdeväkivallasta voi olla vaikea kertoa ja että osaamme kommunikoinnissamme hyödyntää tehokkaita vuorovaikutusstrategioita. 

Oppimistavoitteet

+ Opiskelija ymmärtää esteet, joiden vuoksi väkivallan kokijoiden voi olla vaikea kertoa lähisuhdeväkivallasta.

+ Opiskelija osaa hyödyntää vuorovaikutusstrategioita, jotka on räätälöity lähisuhdeväkivaltatapausten erityishaasteisiin.

+ Opiskelija osaa käyttää seulontakysymyksiä tunnistaakseen lähisuhdeväkivaltatapauksia.

+ Opiskelija osaa reagoida asianmukaisesti ja empaattisesti, kun hänelle kerrotaan lähisuhdeväkivallasta. Opiskelija osaa myös varmistaa, että uhrit kokevat tulevansa ymmärretyiksi ja saavansa tukea.

+ Opiskelija ymmärtää ja osaa soveltaa visuaalisia viestintämenetelmiä tehostaakseen viestintäänsä lähisuhdeväkivaltatapauksissa.

+ Opiskelija tietää, miten toimia sen jälkeen, kun hänelle on kerrottu väkivallasta.


1. Miksi väkivallasta ei kerrota

Lähisuhdeväkivaltaa kokevat ihmiset voivat kohdata erilaisia ​​haasteita, joiden vuoksi heidän voi olla vaikea keskustella avoimesti tilanteestaan.

Napsauta kuvassa kunkin termin alla olevia rasteja nähdäksesi lisätietoja joistakin yleisistä esteistä:

Huomioi nämä: Lähisuhdeväkivallan uhriksi voi joutua kuka tahansa riippumatta sosiaalisesta, kulttuurisesta, taloudellisesta tai uskonnollisesta taustasta. He voivat olla minkä vain ikäisiä, edustaa mitä tahansa sukupuoli-identiteettiä tai seksuaalista suuntautumista. He voivat olla vammaisia tai vammattomia. Lähisuhdeväkivalta koskettaa jokaista sosio-ekonomista luokkaa ja koulutustasoa. On tärkeä muistaa, ettei ole olemassa ”tyypillistä uhria”.

Vaikka usein lähisuhdeväkivallan uhrin esimerkkinä esitetään heterosuhteessa oleva nainen, älä anna tämän hämätä. Uhri voi olla kuka tahansa: niin mies, lapsi, vammainen, tai ei-binäärinen henkilö. Sama pätee tekijöihin. Saadaksesi lisätietoa väkivallan tekijöistä, perehdy Moduuliin 1. Lähisuhdeväkivaltaa voi esiintyä samaa tai eri sukupuolta olevien pariskuntien välillä, lasten ja vanhempien välillä, kuten myös sisarusten, setien, tätien, serkkujen, isovanhempien tai jopa kämppäkaverien välillä.


2. Kommunikointistrategioita

Jotta väkivallasta voidaan keskustella kunnioittavasti ja luottamuksellisesti, on tärkeää varmistaa, että keskustelu uhrin kanssa käydään yksityisessä tilassa, jossa ei ole muita henkilöitä (kuten kumppania, lapsia, muita perheenjäseniä tai ulkopuolisia hoitajia), jotta hän voi puhua vapaasti ja rentoutuen. Yleisesti on hyödyllistä käyttää ”minä-viestejä”, jotka auttavat uhria voittamaan epävarmuuden.

Klikkaa alla olevia ristejä lukeaksesi lisää aiheesta.


3. Kysymyksiä lähisuhdeväkivallan tunnistamiseksi

On erittäin tärkeää kysyä lähisuhdeväkivallasta seulontakysymysten avulla ilman, että uhrin tai hänen lastensa riski joutua vaaraan kasvaa. Väkivallan seulonta tulisi aloittaa esittelemällä aihe siten, että se myös normalisoi kysymykset.2

  • Seulonta tulee toteuttaa uhrin toivomalla kielellä. Seulonnan aikana tulisi ottaa huomioon myös kulttuuriset esteet. 
  • Kysy käyttäytymiseen liittyviä kysymyksiä, jotka rohkaisevat kuvailemaan toimintaa sen sijaan, että keskityttäisiin yksinomaan toiminnan vaikutuksiin tai merkityksiin. 
  • Esitä kysymykset rauhallisesti ja neutraalisti. Jos vastaukset jäävät epäselviksi, pyri selventämään niitä lyhyillä lisäkysymyksillä. 
  • Ilmaise aina kiitollisuutesi annetuista tiedoista.3

Muista: Kokeile erilaisia lähestymistapoja löytääksesi sinulle sopivimman, ja ota huomioon, että jokainen uhri voi reagoida eri tavoin eri menetelmiin.


Aloita kysymällä yleisiä kysymyksiä

Käytä tällaisia ilmaisuja nostaaksesi väkivallan aiheen esiin, ennen kuin esität suoria kysymyksiä. Avoimien kysymyksien esittäminen tukee sitä, että uhri rohkaistuu vastaamaan muutakin kuin kyllä tai ei. Vältä kysymyksiä, jotka syyllistävät uhria.

“Kuinka tulette toimeen kumppanisi kanssa?”


Kehystä kysymykset

Anna tilaa hiljaisuudelle, jotta asiakas ehtii kasata ajatuksiaan. Osoita kärsivällisyyttä ja pysy tyynenä. Osoita, että kuuntelet aktiivisesti, esimerkiksi nyökkäilemällä. Validoi uhrin tunteita ja rohkaise uhria kertomaan asioista siihen tahtiin, kun hän kokee pystyvänsä.

“En tiedä onko näin sinun kohdallasi, mutta monet ihmiset elävät väkivaltaisessa suhteessa. Usein ihmiset ovat siitä niin peloissaan tai kokevat sen niin vaikeaksi, etteivät he pysty ottamaan asiaa itse esille. Sen vuoksi kysymme asiasta jokaiselta asiakkaaltamme rutiininomaisesti.5

”Väkivalta koskettaa useita perheitä. Jos sinulla on kotona väkivaltaan liittyviä huolia, voi se aiheuttaa sinulle ja lapsillesi fyysisiä ja tunnetason ongelmia. Me tarjoamme apua kaikille, joita kodin väkivaltainen ilmapiiri voi huolettaa.6


Esitä suoria kysymyksiä

Tässä on esimerkkejä joistain suorista kysymyksistä, joilla voi aloittaa. Ne osoittavat uhrille, että haluat kuulla heidän kokemistaan ongelmista. Riippuen heidän vastauksistaan, jatka suorien kysymysten tekemistä ja kuuntele heidän kertomustaan. Jos asiakkaasi vastaa ”kyllä” johonkin alla olevista kysymyksistä, tarjoa hänelle tukea. Älä totea uhrille, että ”kyllä se siitä” tai muutenkaan vähättele hänen kokemaansa.

”Oletko ikinä kokenut pelkoa kotonasi tai parisuhteessasi?”

”Onko kumppanisi tai joku muu läheisesi koskaan uhannut vahingoittaa sinua jollain tavoin? Jos kyllä, milloin tämä tapahtui?”

”Yrittääkö kumppanisi tai joku muu läheisesi kontrolloida sinua, esimerkiksi siten, ettei anna sinun päättää itse raha-asioistasi tai ettei anna sinun lähteä pois kotoa?”

Lisää esimerkkejä

”Onko sinua painostettu tai pakotettu tekemään jotain seksuaalisesti, mitä et ole halunnut?”7


”Onko joku lyönyt, potkinut tai muuten satuttanut sinua viimeisen vuoden aikana? Jos on, niin kuka?” ”Tunnetko oloasi turvattomaksi nykyisessä suhteessasi?”
8


”Onko ketään henkilöä, jonka kanssa olet ollut aiemmin suhteessa, ja joka saa sinut tuntemaan olosi turvattomaksi nyt?
9


”Oletko koskaan kokenut, että joku läheisesi hallitsee elämääsi, tai että olet eristäytynyt?”
10


”Onko sinulla turvallista paikkaa, minne mennä hätätilanteessa?”
11

”Yrittääkö kumppanisi tai joku muu läheisesi koskaan hallita sinua esimerkiksi uhkaamalla satuttaa sinua tai perheenjäseniäsi?”12

”Onko joku läheinen koskaan lyönyt, työntänyt tai tarttunut sinuun kiinni satuttaakseen tai estääkseen sinua liikkumasta?”

”Miksi ihmeessä elät ihmisen kanssa, joka kohtelee sinua noin?”

”Olisitko voinut yrittää välttää tilannetta?””Oletko väkivallan uhri?”13

”Olet onnekas ettei mitään pahempaa tapahtunut.”

”Miksi teit niin…?”

Mikäli tarvitset tulkkia:

  • Älä koskaan käytä tulkkina henkilöä, joka on uhrin sukulainen tai ystävä.
  • Käytä virallista tulkkia, jolla on kokemusta lähisuhdeväkivalta-asioiden tulkkaamisesta, tai vaihtoehtoisesti lähisuhdeväkivallan uhrien auttamiseen erikoistuneen tukipalvelun työntekijää. Huomioi kuitenkin, että usein viranomaisten tulee käyttää tulkkia, joka tilataan sellaisesta tulkkipalvelusta, joka on kilpailutuksen kautta valittu.
  • Kysy asiakkaalta, onko hänellä toivetta tulkin sukupuolelle.

Lisää ohjeita tulkin kanssa työskentelyyn löydät englanniksi täältä:


4. Kuinka toimia, kun joku kertoo väkivaltakokemuksistaan

Päätös kertoa lähisuhdeväkivaltakokemuksista on yksilöllistä, ja uhrit saattavat päättää olla kertomatta asiasta monista syistä. Heillä voi olla turvallisuushuolia, he voivat pelätä mahdollisia seurauksia tai he eivät koe luottamusta ammattilaiseen tai ammattilaisen edustamaan organisaatioon ja sen kykyyn puuttua tilanteeseen. Kun uhri päättää kertoa väkivallasta, ammattilaiset voivat pyrkiä tukemaan heitä keskittymällä uhrin vahvuuksiin ja selviytymiskykyyn.14

Kuvaus: Videolla esitetään, kuinka ammattilainen voi toimia, kun uhri kertoo hänelle väkivallasta. 

Kun joku päättää kertoa sinulle tilanteestaan, kuuntele aktiivisesti äläkä tuomitse häntä tai ehdota ratkaisuja. Anna hänelle tilaa ilmaista tarpeensa. Voit pyrkiä selventämään kertomusta kysymysten avulla, mutta pidä fokus siinä, että annat hänen jakaa tunteensa. Voit käyttää seuraavia tekniikoita, joiden avulla autat häntä sanoittamaan hänen tarpeensa, jolloin ymmärrät myös hänen tilannettaan paremmin.


Voimaannuta asiakas

Uhria tulee tukea, jotta hän kykenee tunnistamaan ja ilmaisemaan tarpeensa ja huolensa. Anna keskusteluun tulla hiljaisia hetkiä. Jos asiakas itkee, anna hänelle aikaa kerätä itseään. Älä tee ”miksi”-kysymyksiä.

“Sanoit aikaisemmin, että kumppanisi/perheenjäsenesi paiskoo sinua [tai mikä tahansa ilmaisu, jota hän käytti]. Mietin, että voisitko kertoa minulle, mitä se tarkoittaa?“15

“Onko jotain, mitä tarvitsisit tai jotain, mistä olet huolissasi?“

“Miksi teit niin?”

“Miksi teit kumppanisi/läheisesi niin vihaiseksi?”

Älä yritä päättää asiakkaasi lauseita.16


Luottamuksen rakentaminen ja myötätunnon osoittaminen

Varmista, että olet ymmärtänyt asiakkaan kertoman oikein, toistamalla asiakkaan kertomuksen. Käy läpi uhrin välittämiä tunteita ja tee yhteenveto hänen ilmaisemistaan ​​huolenaiheistaan.

“Sanoit että tunnet itsesi hyvin turhautuneeksi.”

”Kuulostaa siltä, että olet vihainen siitä.”

”Olit sanomassa, että…”

“Voin kuvitella, että se järkyttää sinua, eikö järkytäkin?”

Älä vilkuile kelloasi tai puhu liian kiireisesti. Älä vastaa puhelimeen, älä katso tietokonetta äläkä kirjoita samalla.17


Validoi tunteet

Vakuuta asiakkaalle, että hänen kokemansa tunteet ovat tyypillisiä. Luo ilmapiiri, jossa tunteiden ilmaisu on turvallista ja painota, että asiakkaalla on oikeus elää elämää vapaana väkivallasta tai pelosta. Validointiin kuuluu tarkkaavainen kuunteleminen sekä ymmärtämisen ja uskomisen ilmaisu sille, mitä he kertovat, ilman tuomitsemista tai ehtoja.

“Se ei ole sinun syysi. Ei sinua pidä syyttää.”

”On hyvä, että puhut.”

”Sinulle on tarjolla tukea.” [Sano tämä vain, jos se on totta.]

Lisää esimerkkejä

”Väkivallalle ei ole mitään oikeutusta tai tekosyytä.” 

”Kukaan ei ansaitse tulla satutetuksi kumppaninsa tai muun perheenjäsenen toimesta.” 

”Et ole yksin. Valitettavasti monet muutkin ovat kohdanneet saman ongelman.” 

”Sinä, sinun elämäsi ja terveytesi ovat tärkeitä. Sinä olet arvokas.” 

”Jokaisella on oikeus tuntea olonsa turvalliseksi kotona.”  ”Olen huolissani, että tämä saattaa vaikuttaa terveyteesi.”


Tarjoa tukea

Kiinnitä huomiosi siihen, ettet puhu tuomitsevasti. Älä anna neuvoja. Korosta, että väkivaltaiselle käytökselle ei ole mitään oikeutusta. Ota uhrin kertomus vakavasti. Osoita empatiaa. Arvosta uhrin kokemuksia. Auta häntä tunnistamaan ja ilmaisemaan omia tarpeitaan ja huoliaan.

Tiedän, että näistä asioista on vaikea puhua, mutta voit puhua minulle.”

”Et ole yksin. Minä olen kanssasi.”

”Et ole vastuussa siitä, miten toinen henkilö on toiminut.”

Lisää esimerkkejä

“Väkivalta ei ole koskaan hyväksyttävää etkä sinä ansaitse sitä.”

”Kiitos, että luotit minuun ja jaoit tunteesi.””Onko jotain muuta, mistä olet huolissasi tai mistä haluaisit vielä puhua?”

“Sinun pitäisi ehdottomasti erota.”

“Minusta tämä kuulostaa tyypilliselle miehen/naisen käytökselle, eikä siihen tarvitse ylireagoida.”

Älä kerro asiakkaalle jonkun toisen ihmisen tarinaa tai puhu omista murheistasi.18


Vältä vaatimuksia

Jos uhri ei ole valmis puhumaan tilanteestaan, älä yritä pakottaa häntä. Tunnista oikea aika ja anna uhrin tietää, että hän voi halutessaan puhua myöhemmin. Älä painosta.

“Olen täällä auttaakseni ja olen tässä sinua varten, vaikka ymmärrän, jos et halua puhua siitä nyt.”

Muista, että et ole yksin. Olen tässä sinua varten kun olet valmis.”


Anna asiakkaan tehdä itse päätöksensä

Vältä asiakkaan päätöksentekokyvyn kyseenalaistamista, koska se vähentää hänen itseluottamustaan. Rohkaisu ja kysyminen ovat keskeisiä tekniikoita.

“Mitä voin tehdä tukeakseni sinua?”

”Kuinka voin auttaa tekemään tilanteestasi turvallisemman?”


Anna uhrille tietoa, kuinka saada apua

Kerro uhrille palveluista, joista hän voi saada apua. Älä suostuttele tai painosta uhria hakeutumaan palveluihin.

“Tässä on numero lähisuhdeväkivaltatyön avopalveluihin. He voivat neuvoa useissa eri asioissa. Jos haluat, voin välittää yhteystietosi sinne ja he voivat ottaa sinuun yhteyttä.”

”Haluaisitko, että tekisimme yhdessä sinulle turvasuunnitelman?””Haluan auttaa sinua (ja lastasi) pysymään terveenä ja turvassa. Kerron näistä palveluista aina kaikille asiakkailleni. Annan sinulle kaksi esitettä, niin voit pitää toisen itse ja antaa toisen ystävällesi. Jokainen meistä tuntee jonkun, jolla on vaikea tilanne kotona ja voi tarvita tukea.”

”Sinun pitää ehdottomasti soittaa tähän numeroon ja jättää puolisosi välittömästi!”

”Miksi et jättänyt tätä tyyppiä jo kauan sitten?””Jos olisit tullut aikaisemmin, olisin voinut auttaa sinua paremmin.”


Seuraavat toimenpiteet:

Keskustele uhrin kanssa tavoista parantaa turvallisuutta sekä riskinarvioinnista. Löydät lisää tietoa aiheesta Moduulista 5: Riskinarviointi ja turvallisuussuunnittelu.

Kun sinulle on kerrottu lähisuhdeväkivallasta, sinun olisi hyvä kertoa asiakkaalle tuesta, jota hän voi saada sosiaalityön kautta. Poliisilaitoksella voit hyödyntää esimerkiksi poliisisosiaalityöntekijää, jos asiakkaasi haluaisi tavata hänet. Voit myös itse tutustua sosiaalityön tukipalveluihin Moduulissa 4.

Lisää tietoa rikosprosessista, joka seuraa rikosilmoituksen tekoa, löydät täältä.



5.  Usein kysyttyjä kysymyksiä lähisuhdeväkivallasta

Here are answers to some questions that might come up when working with victims subjected to domestic violence.19

“Mitä voin tehdä, kun minulla on vähän resursseja ja vähän aikaa?”

Väkivallasta kysyminen ei välttämättä vie kauan eikä vaadi lisäresursseja: joskus yksi lause riittää kertomaan uhrille, että hän ei ole yksin, että väkivalta ei ole koskaan hyväksyttävää ja että apua on saatavilla, jos hän sitä haluaa. Voit myös perehtyä terveydenhuollon ja yhteisön tarjoamiin resursseihin, jotka voivat auttaa heitä. Sinun on hyvä tuntea tukipalvelut, jotta voit ohjata asiakkaan sinne, jos sinulla itselläsi ei ole mahdollisuutta jatkaa keskustelua uhrin kanssa.

“Miksi en voi tarjota neuvoja?

Uhreille on tärkeää tulla kuulluksi ja saada mahdollisuus kertoa kokemuksistaan empaattiselle ihmiselle. Useimmat uhrit eivät halua kuulla neuvoja. Itse asiassa, aktiivinen kuuntelu ja empaattinen suhtautuminen auttavat uhreja paljon enemmän kuin voisit kuvitellakaan. Ne saattavat olla tärkeimpiä asioita, mitä voit tehdä. Uhrien täytyy löytää oma tapansa edetä ja tehdä päätöksiä. Puhuminen voi auttaa heitä siinä.

Joka tapauksessa on hyvä, että ammattilainen antaa uhrille tietoa (esim. esitteitä) olemassa olevista palveluista ja avusta (mm. mahdollisuudesta saada taloudellista tukea, turvakotien yhteystiedot jne.)

“Miksi uhrit eivät vain lähde suhteesta?“

On monia syitä, miksi väkivallan uhri pysyy suhteessa. On tärkeää, että et tuomitse heitä siitä tai kehota heitä eroamaan. Heidän tulee tehdä tällaiset päätökset itse, omaan tahtiinsa. Syitä, miksi uhri ei lähde väkivaltaisesta suhteesta, ovat mm.:

  • Taloudellinen tai muu riippuvuus tekijästä. Joskus väkivallan tekijä on omaishoitaja, tai muuten ainoa henkilö, joka uhria hoitaa.
  • Joskus uhrit ajattelevat, että väkivalta on normaali osa suhdetta, ja että on normaalia että kumppanit tai perheenjäsenet ovat väkivaltaisia tai kontrolloivia. Uhrit saattavat uskoa, että he ovat ansainneet väkivaltaisen kohtelun.
  • Voimakas pelko siitä, että eroamisesta tai lähtemisestä seuraa vakavaa väkivaltaa.
  • Tunne siitä, ettei ole mitään paikkaa, mihin voisi mennä, tai ketään, kenen puoleen kääntyä avun saamiseksi.

Lisää tietoa lähisuhdeväkivallan dynaamikasta löydät Moduulista 1.

“Miten tämä ihminen on joutunut tähän tilanteeseen?“

On tärkeää, ettei uhria syyllistetä siitä, mitä on tapahtunut. Uhrin syyllistäminen voi vesittää kaiken sen avun, mitä haluaisit tarjota uhrille. Väkivalta ei ole hyväksyttävää missään tilanteessa. Väkivallalle ei ole oikeutusta tai tekosyytä. Kukaan ei ansaitse tulevansa satutetuksi.

“Mitä hyötyä empaattisella lähestymistavalla on?“

Käytä inhimillistä puoltasi kun kuuntelet uhria, jotta pystyt tunnistamaan uhrin tarpeet ja huolenaiheet, vahvistamaan heidän sosiaalista tukiverkostoaan ja parantamaan heidän turvallisuuttaan. Voit myös auttaa heitä havaitsemaan ja harkitsemaan eri vaihtoehtoja, sekä voit saada heidät kokemaan itsensä niin voimakkaiksi, että he jaksavat tehdä ja viedä maaliin tärkeitä päätöksiä.

“Mitä jos he eivät halua ilmoittaa asiasta poliisille?“

Kunnioita heidän päätöstään. Kerro heille, että he voivat muuttaa mielensä myöhemmin. Kerro heille, että he voivat myös saada tukihenkilön, jonka kanssa he voivat miettiä eri vaihtoehtoja ja joka voi auttaa heitä tekemään rikosilmoituksen. Suomen lain mukaan poliisin on kirjattava rikosilmoitus, jos poliisin tietoon tulee lieväkin lähisuhteessa tapahtunut pahoinpitely.

Kuinka voin luvata luottamuksellisuutta, jos lain mukaan minun täytyy raportoida kuulemani poliisille tai lastensuojelulle?“

Jos laki edellyttää, että sinun on ilmoitettava kuulemastasi poliisille tai lastensuojeluun, sinun tulee kertoa tämä asiakkaalle. Voit sanoa esimerkiksi: ”Se, mitä kerrot minulle, on luottamuksellista, eli en kerro kenellekään muulle, mitä jaat kanssani. Ainoa poikkeus tähän on…” 

Pyydä esihenkilöltäsi neuvoja ja selkeää ohjeistusta sille, missä tilanteissa laki velvoittaa ilmoittamaan asiakkaasta toiselle viranomaiselle. Vakuuta asiakkaille, että pakollisen ilmoittamisen ulkopuolella et kerro kenellekään ilman heidän lupaansa. Lisätietoja eri maiden lainsäädännöstä löydät Moduulista 7.

“Mitä teen, jos asiakas alkaa itkeä?“

Anna asiakkaasi silloin itkeä. Voit sanoa esimerkiksi: “Tiedän, että tästä on vaikea puhua. Kerro ihan rauhassa. Meillä ei ole mitään kiirettä.“

“Mitä, jos epäilen väkivaltaa, mutta asiakas ei myönnä sitä?“

Älä yritä pakottaa ketään myöntämään, että on kokenut väkivaltaa. (Epäilyksesi ei ole välttämättä osunut oikeaan.) Voit siitä huolimatta tarjota asiakkaalle tietoa.

“Mitä, jos he haluavat minun puhuvan heidän kumppanilleen/perheenjäsenelleen/hoitajalleen?“

Ei ole välttämättä hyvä idea, että otat hoitaaksesi tällaisen asian. Jos uhri ajattelee, että se on turvallista eikä pahenna väkivaltaa, voi siitä olla joskus hyötyä, että väkivaltainen omainen puhuu jonkun sellaisen tahon kanssa, ketä hän kunnioittaa – esimerkiksi perheenjäsenen, ystävän tai vaikkapa uskonnollisen johtajan kanssa. Varoita uhria kuitenkin, että epäonnistuneessa puhutuksessa on se riski, että se johtaa pahempaan väkivaltaan.

“Mitä, jos myös kumppani/perheenjäsen/hoitaja on minun asiakkaani?“

Voi olla erittäin vaikea sinun kannaltasi hoitaa kahden asiakkaan asioita, jos heidän keskinäisessä suhteessaan on väkivaltaa. Paras käytäntö on se, että yrität saada kollegasi hoitamaan toisen asiakkaan asioita, varmistaen kuitenkin, että uhrin kertoma väkivalta on täysin luottamuksellista ja salassapidettävää tietoa.

“Mitä, jos epäilen, että hänen kumppaninsa/perheenjäsenensä/hoitajansa saattaa tappaa hänet?

Kerro huolestasi uhrille avoimesti, ja selitä hänelle, miksi ajattelet tilanteeseen liittyvän korkea riski. Selitä myös, että haluat keskustella hänen kanssaan mahdollisista turvallisuutta tukevista vaihtoehdoista. Tee strukturoitu riskinarviointi esimerkiksi MARAK-lomakkeen avulla ja vie tapaus paikalliselle MARAK-ryhmälle uhrin suostumuksella. Tällaisessa tilanteessa riskitekijöiden tunnistaminen ja turvallisten vaihtoehtojen (esim. asumisen suhteen) selvittäminen on hyvin tärkeää.

Suomen lain mukaan samoilla toimijoilla, joilla on velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus, on myös velvollisuus ilmoittaa poliisille, jos heidän tietoonsa tulee suunnitteilla oleva vakava väkivallan teko, joka olisi estettävissä.

“Mitä, jos en pysty käsittelemään sitä, mitä kuulen?“

Sinun tarpeesi ovat yhtä tärkeitä kuin uhrin, jota haluat auttaa. Sinä saatat kokea vahvoja reaktioita tai tunteita kun kuuntelet uhria tai puhut hänen kanssaan väkivallasta. Tämä on erityisen raskasta silloin, jos olet itse kokenut väkivaltaa aikaisemmin tai jos omassa ihmissuhteessasi on väkivallan merkkejä.

Pyri tunnistamaan tunteesi ja suhtaudu niihin rohkeasti keinona ymmärtää itseäsi paremmin.

Varmista, että saat apua ja tukea myös itsellesi. Lisätietoa itsestä huolehtimisesta löydät Moduulista 9.


6. Visuaalinen viestintä

Usein lähisuhdeväkivaltaa kokevilla henkilöillä on vaikeuksia saada tietoa tai löytää tukipalveluja. Visuaalisella viestinnällä on tärkeä rooli lähisuhdeväkivallan tietoisuuden lisäämisessä. Työkalut, kuten julisteet (esim. QR-koodeilla), esitteet tai tiedotteet, jotka on sijoitettu strategisesti odotustiloihin, vessoihin ja muihin näkyviin paikkoihin, ovat olennaisia. Tiedot tukipalveluista tulisi asettaa vessoihin (sopivien varoitusten kera, ettei niitä tulisi viedä kotiin, jos tekijä voisi löytää ne).

Visuaaliset viestinnän apuvälineet kertovat, että tila on turvallinen keskusteluille lähisuhdeväkivallasta ja helpottavat löytämään tietoa tukipalveluista. Luomalla visuaalisen ympäristön, joka avoimesti käsittelee lähisuhdeväkivaltaa, ihmisiä voidaan rohkaista kertomaan kokemuksistaan ja hakemaan apua. Tämä ennakoiva lähestymistapa auttaa murtamaan lähisuhdeväkivallan ympärillä olevaa hiljaisuutta ja luomaan tukevan ilmapiirin.

Muista:

  • Käytä inklusiivisia visuaalisia elementtejä, jotka edustavat monipuolisesti eri sukupuolten ja ihmisten kokemuksia ilman stereotypioita.
  • Jos mahdollista, käytä tietoa useilla kielillä.
  • Valitse vaikuttavia kuvia, jotka välittävät positiivista viestiä. Vältä haitallisia kuvia, kuten kuvauksia fyysisestä väkivallasta (sillä lähisuhdeväkivalta ei ole vain fyysistä), seksualisoituja kuvia seksuaaliväkivallan kokijoista tai kuvia, jotka edustavat vain yksittäisiä väestöryhmiä.

Tässä on esimerkkejä erilaisista visuaalisista viestintätavoista:

Kansainvälinen signaali avun saamiseksi:

Tämä on kansainvälinen yhdellä kädellä esitettävä signaali, joka viittaa lähisuhdeväkivaltaan. Merkkiä voi käyttää esimerkiksi väkivallan uhri, joka ei voi pyytää apua ääneen, koska tekijä saattaa olla lähellä (esimerkiksi autossa, kotona jne.)

”Merkki tehdään niin, että käsi pidetään pystyssä sormet suorina, ja peukalo painetaan kiinni kämmeneen. Sitten neljä pystyssä olevaa sormea suljetaan peukalon päälle: peukalo jää symbolisesti neljän muun sormen muodostamaan ansaan.”20


Jaa tietoa virallisten esitteiden avulla lähisuhdeväkivallasta tai paikallisista tukipalveluista. Ideaalitilanteessa valitse sellaisia esitteitä esillä pidettäväksi, jotka sijaitsevat lähellä tai jotka tarjoavat anonyymia neuvontaa netin välityksellä.

Esimerkkejä:


Jos väkivallan uhrille ei ole turvallista antaa esitettä, voi parempi vaihtoehto olla luoda esimerkiksi käyntikortti, jossa on epäilyksiä herättämätön puhelinnumero ja osoite.


Pinssit kertovat, että tässä tilassa on turvallista puhua lähisuhdeväkivallasta.


Tarkastelussa koulut: kommunikointi vanhempien ja oppilaiden kanssa

Keskustelu lapsen tai nuoren kanssa

Valmistautuminen 

  • Kuka käy keskustelun? Keneen lapsi tai nuori luottaa? 
  • Mikä ympäristö on sopiva (kävely, pöytäkeskustelu, …)? 
  • Onko olemassa huonetta, johon voidaan luoda miellyttävä ilmapiiri? 
  • Miten voin auttaa lasta tai nuorta siirtymään takaisin arkisiin asioihin keskustelun jälkeen? 
  • Tarvitsetko muistiinpanovälineitä, nenäliinoja, tiedotusmateriaalia tai vastaavaa? 
  • Onko olemassa neuvontapalveluja epäillyn ongelman käsittelyyn? Ota selvää. 
  • Asetu lapsen tai nuoren asemaan: haluaako hän käydä keskustelun? Haluaako hän käydä sen yksin vai jonkun toisen henkilön läsnä ollessa? Onko hän jo puhunut tästä jonkun toisen kanssa?
  • Muista, että jos sinulla herää huoli lapsesta, sinun on tehtävä lastensuojeluilmoitus.

Vaihe 1: Esittäytyminen

  • Luo yhteys lapsen tai nuoren kanssa. 
  • Puhu lapsen tai nuoren ikä- ja kielitason mukaisesti ja esitä avoimia kysymyksiä (ei vaihtoehto- tai johdattelevia kysymyksiä). Kannusta lasta tai nuorta kertomaan tilanteestaan kotona. ”Pikkujutut”, jotka liittyvät sääntöihin ja kontrolliin, voivat antaa viitteitä lapsen tai nuoren elämäntilanteesta.
    • ”Miten kotona menee?”/”Monilla lapsilla, joilla on käytöshäiriöitä koulussa, on ongelmia kotona. Onko joku perheessäsi, joka asettaa sinulle paineita?” 
    • Miten tulet toimeen vanhempiesi/sisarustesi/muiden perheenjäsenten kanssa?”
    • ”Onko jotain, mikä tekee sinut surulliseksi tai mikä huolestuttaa sinua?” 
    • ”Jotkut lapset pelkäävät kotona. Mitä ajattelet, miksi he pelkäävät?”/”Onko aikoja, jolloin pelkäät kotona?” 
  • Vähennä jännitystä selkeyttämällä, mistä olet huolissasi.
  • Sopikaa aikataulu ja tavoite.
  • Puhukaa luottamuksellisuuden tasosta; jos teet muistiinpanoja, kerro mihin niitä käytetään.

Esimerkkejä

“Otit yhtenä päivänä puheeksi, kuinka äitisi poikaystävä on joskus kovaotteinen äitiäsi kohtaan, kun hän on ärsyyntynyt. Tämä jäi vaivaamaan minua, ja kutsuin sinut siksi juttelemaan kanssani. Haluaisin tietää, miten voisin auttaa sinua. Mitä sinä ajattelet?”

”Huomasin muutama viikko sitten, että näytit oppitunneilla aika onnettomalta ja väsyneeltä, ja sinun oli vaikea keskittyä. Yhtenä päivänä, kun ojensin sinulle koulutehtävääsi, näytit jotenkin nolostuneelta. En tiedä, miltä sinusta tuntuu puhua kanssani tästä, mutta ehkä minä voisin auttaa. Mitä sinä ajattelet?”

Vaihe 2: Aiheeseen johdattava kysymys

  • Mieti ”ensimmäinen kysymys”, joka johdattaa lapsen tai nuoren aiheen pariin. 
  • Parhaassa tapauksessa aiemmat kysymykset alustavassa vaiheessa ovat onnistuneet luomaan hyvän keskusteluilmapiirin. 

Esimerkkejä:

”Mietin, onko jokin asia, mikä vaivaa sinua ja pitää sinut hereillä öisin. Kerro, miten olet viime aikoina saanut nukutuksi.” 

”Sain vaikutelman, että olit hermostunut/häpeissäsi, kun jaoin koulutehtävät, vai mitä? Kerro siitä.”

Vaihe 3: Keskustelun sisältö 

  • Tässä vaiheessa kuuntele aktiivisesti ja ota lapsi tai nuori vakavasti. 
  • Auta lasta tai nuorta puhumaan kokemuksistaan, tunteistaan ja tarpeistaan. Jos lapsi tai nuori ei halua puhua, tarjoudu keskustelemaan myöhemmin. 
  • Kuuntele väkivallasta kärsivän lapsen tai nuoren kertomuksia tuomitsematta. 
  • Vahvista lapsen tai nuoren itsetuntoa tekemällä selväksi, että väkivalta ei ole koskaan hyväksyttävää ja ettei syy ole hänen. Vahvista ja varmista kertomalla, että lapsen tai nuoren tunteet ovat oikeutettuja. Tue lasta tai nuorta omien ja toisten rajojen havaitsemisessa ja kunnioittamisessa. Salaisuus, joka tuntuu pelottavalta ja vaaralliselta, joka saa vatsan kipeäksi tai aiheuttaa painajaisia, ei ole oikea salaisuus – siitä saa puhua, vaikka olisi luvannut olla kertomatta.
    • ”Väkivalta ei ole koskaan hyväksyttävää.”
    • ”Se ei ole sinun syytäsi.”
    • ”Sinulla on oikeus tuntea vihaa/surua/epävarmuutta jne.” 
    • ”Voit puhua tästä, vaikka olisit luvannut olla kertomatta.”
    • ”Teemme yhdessä jotain, jotta saat apua.” 
  • Usko lasta tai nuorta. Kuuntele tarkasti äläkä vähättele mitään. Kerro lapselle tai nuorelle, että on hyvä puhua asiasta.
    • ”Minä uskon sinua.”
    • ”Olen iloinen, että tulit kertomaan.”
    • ”Olen todella pahoillani, että näin tapahtui.” 
  • Tue lasta tai nuorta, että hän voi ehdottaa omia ratkaisuja. Kunnioita hänen päätöksiään, kunhan hänen hyvinvointinsa ei ole vaarassa.
  • Auta lasta tai nuorta luomaan ”varasuunnitelma”. 

Esimerkkejä

“Kaikista tärkeintä minulle on tietää, miten jaksat tämän asian kanssa. Olisi kiva, jos voisit vähän kertoa minulle siitä. ”

”Sanoit, että on sinun vikasi, kun vanhempasi riitelevät, tai isäsi/äitisi lyö sinua/huutaa sinulle koska sinä olisit provosoinut häntä. Mitä tarkoitit tällä?”

”Kuinka voisimme varmistaa, ettet sinä joudu vaaraan, jos vanhempiesi välillä on väkivaltaa?”

”Onko ketään, kenen puoleen voit kääntyä, kun vanhempiesi välillä on väkivaltaa? Onko teillä naapuria? Asuuko vaarisi tai mummisi jossain lähellä? Onko sinulla puhelin?”

Vaihe 4: Keskustelun päättäminen

  • Palatkaa keskustelun tavoitteeseen – on tärkeää, että selviää, jatkuuko keskustelu tai mikä on seuraava askel. Koordinoi jatkotoimenpiteet lapsen tai nuoren kanssa, jos mahdollista.
  • Varmista, että lapsen tai nuoren vanhemmilta tai muilta läheisiltä haetaan tukea vain lapsen tai nuoren suostumuksella, ja ettei tämä pahenna hänen tilannettaan. Kysy lapsen tai nuoren suhteista isään, äitiin, sisaruksiin, muihin sukulaisiin, ystäviin ja tuttaviin. Lähesty sensitiivisestilapsen tai nuoren perhettä tai hoitajia. 

Esimerkkejä

”30 minuuttia on melkein kulunut, ja on aika lopetella. Mistä muusta haluaisit vielä puhua? Onko jotain muuta, mitä minun pitäisi tietää?” 

”Olen huomannut, että sinulla ei ole aina ollut helppoa, mutta…” 

”Minusta meillä oli hyvä keskustelu. Nyt tiedän, mitä on meneillään. Ehkä olisi hyvä, jos kysyisin sinulta uudelleen vaikka viikon päästä, miten voit?” 

”Kiitän sinua, että kerroit minulle näin paljon/ … että olit niin rehellinen/ … että sinulla oli rohkeutta kertoa minulle kaikki tämä, koska sen on täytynyt olla sinulle todella vaikeaa.” 

”Kutsun äitisi keskusteluun, kuten sovimme. Pidämme myös yhteyttä.” 

”Mietin vielä tässä, mitä tehdä näillä tiedoilla, ja kysyn mielipidettä vielä [kerro keneltä]. Pidän sinut ajan tasalla seuraavista askelista.”

Vinkkejä vaikeisiin tilanteisiin

Hiljaisuus

  • Hyväksy se, jos lapsi tai nuori ei halua puhua tai haluaa olla hiljaa.
  • Hänen on hyvä tietää, että tauot keskustelussa ovat ok.

Lojaliteettiristiriidat

  • Kunnioita heitä, kenelle lapsi tai nuori on lojaali.
  • Nimeä väkivaltainen käytös, puhu siitä, ja kerro, että sellainen käytös on väärin.

Pyyntö pitää asia salaisuutena

  • Älä koskaan lupaa pitää asiaa salaisuutena.
  • Muista: väkivalta on lastensuojelullinen asia!
  • Keskustele jatkotoimenpiteistä lapsen tai nuoren kanssa.
Keskustelu vanhempien kanssa

Valmistautuminen

Hyödyllinen asenne keskustelussa

  • Osoita vanhemmille arvostusta. Vältä syytöksiä ja moitteita. 
  • Tutki kriittisesti omia kokemuksiasi ja asenteitasi lähisuhdeväkivaltaa kohtaan.
  • Kyseenalaista oma suhtautumisesi perheeseen.
    • ”Olenko sisimmässäni vihainen vanhemmille?” ”Mikä voisi vaikuttaa tähän?”
    • ”Kiinnostavatko minua heidän näkemyksensä ongelmista – vai eivät?”
    • ”Olenko riittävän herkkä heidän peloilleen ja ymmärränkö, miksi he mieluummin eivät haluaisi puhua asiasta?” 
  • Keskustelun keskipisteenä on huoli lapsesta tai nuoresta. 
  • Aloita keskustelu lapsen tai nuoren (ja tarvittaessa vanhempien) voimavaroista. Keskustelun ei tulisi keskittyä siihen, mitä tarkalleen on tapahtunut, vaan pikemminkin tulevaisuuteen suuntautuvaan ratkaisuun.

Valmistautuminen keskusteluun vanhempien kanssa

  • Jos epäilet lähisuhdeväkivaltaa, kutsu keskusteluun vain se vanhempi, jota epäilet väkivallan uhriksi.
  • Kerää kaikki mahdollinen tieto ja dokumentoi, mitä sinä tai kollegasi olette havainneet.
  • Vaihda tietoa kollegoiden kanssa, jotka ovat tekemisissä kyseisen lapsen tai nuoren kanssa.
  • Tarvittaessa pyydä neuvoa erikoistuneelta taholta.
  • Pidä saatavilla informaatiomateriaalia, esitteitä ja apua tarjoavien tahojen yhteystietoja.
  • Mieti, miten käsittelet pelkoa siitä, että tilanne saattaa pahentua lapsen tai nuoren kannalta, jos puhut asiasta.
  • Tarvittaessa informoi koulun hallintoa, jotta saat tukea jatkotoimiisi. 
  • Kutsuessasi vanhempia keskusteluun, tarjoa keskustelun aiheeksi lapsen tai nuoren kehitys.
  • Mieti, mitä teet, jos haastattelua ei tapahdukaan.
  • Asetu vanhempien asemaan: miten he mahdollisesti näkevät tilanteen? 
  • Kehitä omia ratkaisuehdotuksia tai ota huomioon lapsen tai nuoren toiveet. Tässä yhteydessä selvitä myös erilaiset tukivaihtoehdot.

Vaihe 1: Keskustelun avaaminen

  • Kerro syy ja keskustelun tavoite.
  • Kerro aikataulu.

Esimerkki:

“Olemme kutsuneet teidät tänään tänne keskustelemaan tyttärestänne. Haluamme, että hänellä on kaikki hyvin ja hänen kehityksensä sujuu normaalisti. Yhdessä teidän kanssanne, voisimme miettiä miten kukin voimme taholtamme auttaa tässä.

Vaihe 2: Selvennä tilanne

  • Mieti valmiiksi aloituslause, jolla aloitat keskustelun vanhempien kanssa.
  • Älä tuo ensimmäisenä esiin velvollisuuksia; vanhempien näkökulmasta tähän voi liittyä syyllisyydentunteita!
  • Jaa huolesi lapsesta tai nuoresta sen sijaan että keskittyisit vanhempien ongelmalliseen käytökseen.
    • “Oletteko te koskaan huolissanne siitä että…““Hän vaikuttaa ajoittain masentuneelta emmekä tiedä, miksi.“

Esimerkki

“Olen nyt jo yli kahden kuukauden ajan pistänyt merkille, että tyttärenne käytös on muuttunut: hän ei enää saavu tunnille, hän vaikuttaa vetäytyneeltä ja on saanut hylätyn kolmesta viimeisestä kokeesta. Onko teillä mitään käsitystä, mistä tämä voisi johtua?” 

  • Huomioi aktiivisesti vanhempien mahdolliset pelot ja käsittele niitä tosiasioihin perustuvalla tiedolla, vähättelemättä kuitenkaan lapsen tai nuoren hyvinvointia vaarantavaa käytöstä tai tekemättä siitä tabuaihetta.
  • Nimeä mahdolliset esteet.
    • ”Ymmärrän, miksi tämä keskustelu on teille vaikea.”
    • ”Näemme, että lapsellanne on vammoja. Mietitään yhdessä, miten voimme varmistaa, että näin ei tapahdu uudelleen.”
    • ”Huomaan, että teillä on vammoja, ja olen huolissani teistä ja lapsestanne.” 
  • Käy keskustelu ”avoimin kortein” ja kerro vanhemmille, että koulun viranomaisten velvollisuus on tehdä lastensuojeluilmoitus, jos huoli lapsesta herää.
  • Pyri lieventämään vanhempien pelkoa tästä keskittymällä siihen apuun, jota perhe voi saada.

Esimerkki

“Voin ymmärtää, että tämä keskustelu on vaikea sinulle/teille. Kyse on lapsenne ja perheenne asioista, joista ihmiset eivät mielellään puhu ulkopuolisille. Se on minullekin vaikeaa.”

”Meillä on vaikea keskustelu… Sinä et tiedä, miten toimisin, jos mainitsisit mahdollisista ongelmista kotona… mutta voin vakuuttaa sinulle, että keskustelisin sinun kanssasi yhdessä seuraavista askeleista.”

  • Jos otat esille lähisuhdeväkivaltaepäilyn, älä käytä sanaa ”väkivalta”.

Esimerkki

”Joskus syynä lasten heikkoon koulumenestykseen voi olla tilanne kotona. Voisiko tämä olla mahdollista? Onko mahdollista, että tyttärenne on huolissaan kotiasioista? Esimerkiksi sinusta?” 

”Voi olla, että olen nyt täysin väärässä. Mutta mietin, onko mahdollista, että puolisosi/kumppanisi kohtelee sinua ikävästi. Onko se mahdollista?” 

  • Aluksi on ymmärrettävää, että vanhemmat voivat peitellä tai vähätellä asioita. 
  • Vanhempien kanssa keskustellessa jätä kaikki tulkinnat ja arviot pois!
  • Yhteinen kysyminen ja kuunteleminen ovat erityisen tärkeitä tässä vaiheessa!

Esimerkki

”Oletamme, että se, mitä poikanne/tyttärenne meille kertoo, on totta. Tärkeintä ei kuitenkaan ole selvittää, mitä tapahtui, vaan mitä pitäisi tapahtua, jotta lapsenne voi paremmin. Miten sen voisi saavuttaa?” 

”Sen perusteella, mitä havaitsemme, meidän on reagoitava. On varmistettava, että tyttärenne/poikanne voi kehittyä terveellä tavalla. Miten tämä voidaan toteuttaa?” 

”Tämä keskustelu on tarkoitettu auttamaan koko perhettä voimaan paremmin. Joskus on tilanteita, joissa ei reagoida oikein. Nyt haluamme miettiä, miten tätä voisi muuttaa.” 

”Tämä keskustelu on tarkoitettu auttamaan tytärtänne/poikaanne voimaan paremmin. Haluamme miettiä, mitä me kaikki voimme tehdä auttaaksemme.”

Vaihe 3: Ratkaisujen löytäminen

  • Tee yhteenveto ratkaisuehdotuksista yhdessä vanhempien kanssa
  • Esitä omat ideasi heille.

Vaihe 4: Sopimus

  • Jos sinusta tuntuu, että henkilökohtaiset ​​rajasi ovat tulossa vastaan, jolloin keskustelun jatkaminen ei ole mahdollista, keskustelu kannattaa lykätä myöhempään ajankohtaan.
    • Tämä keskeytys antaa jokaiselle mahdollisuuden ”miettiä, mitä on sanottu”.
    • Jokaisen keskustelun tulee päättyä sopimukseen keskustelun jatkamisesta.
  • Sovi erityisistä järjestelyistä ja kirjaa ne kirjallisesti.
  • Järjestä tarvittaessa seurantakäynti sovittujen asioiden tarkistamiseksi.
  • Sovi toimintasuunnitelma, joka huomioi realistisesti vanhempien mahdollisuudet.

Milloin en tapaa vanhempia, vaan ilmoitan asiasta suoraan lastensuojeluun?

  • Epäily perheessä tapahtuneesta seksuaalisesta hyväksikäytöstä
  • Akuutti vaara-/kriisitilanne
Moniammatillinen tuki

In cases of suspected domestic violence, you can Epäillessäsi lähisuhdeväkivaltaa voit ottaa yhteyttä esimerkiksi lähisuhdeväkivaltatyön palveluihin, lastensuojeluun tai poliisiin saadaksesi tukea. Jos olet varma, että tilanne aiheuttaa lapselle tai nuorelle suuren riskin, sinun tulee suojella häntä ja ottaa lastensuojelu mukaan konsultoiduttuasi asiassa koulun johtoa. Paikalliset ja alueelliset tukijärjestelmät ovat arvokkaita lasten ja nuorten suojelemisessa väkivallalta ja kaltoinkohtelulta. Moniammatillinen yhteistyö voi tapahtua esimerkiksi työryhmien kautta, joissa nuorisojärjestöjen, koulujen, poliisin, oikeuslaitoksen, terveys- ja hyvinvointipalveluiden, lasten- ja nuorten psykiatrian sekä terveysalan asiantuntijat kokoontuvat.


Sources

  1. RACGP, Factsheet: Improving Responses, https://www.racgp.org.au/familyviolence/resources.htm, accessed 10.01.2024 ↩︎
  2. www.endgv.org, Working together for gender equity and social justice in King County,
    Screening for Domestic Violence, https://endgv.org/wp-content/uploads/2016/05/Screening-for-Domestic-Violence-00000002.pdf ↩︎
  3. www.endgv.org, Working together for gender equity and social justice in King County,
    Screening for Domestic Violence, https://endgv.org/wp-content/uploads/2016/05/Screening-for-Domestic-Violence-00000002.pdf  ↩︎
  4. Rhodes KV, Frankel RM, Levinthal N, Prenoveau E, Bailey J, Levinson W. “You’re not a victim of domestic violence, are you?” Provider patient communication about domestic violence. Ann Intern Med. 2007 Nov 6;147(9):620-7. doi: 10.7326/0003-4819-147-9-200711060-00006. PMID: 17975184; PMCID: PMC2365713. ↩︎
  5. Ashur M. L. (1993). Asking about domestic violence: SAFE questions. JAMA, 269(18), 2367. ↩︎
  6. Ashur M. L. (1993). Asking about domestic violence: SAFE questions. JAMA, 269(18), 2367. ↩︎
  7. www.endgv.org, Working together for gender equity and social justice in King County,
    Screening for Domestic Violence, https://endgv.org/wp-content/uploads/2016/05/Screening-for-Domestic-Violence-00000002.pdf ↩︎
  8. www.endgv.org, Working together for gender equity and social justice in King County,
    Screening for Domestic Violence, https://endgv.org/wp-content/uploads/2016/05/Screening-for-Domestic-Violence-00000002.pdf ↩︎
  9. www.endgv.org, Working together for gender equity and social justice in King County,
    Screening for Domestic Violence, https://endgv.org/wp-content/uploads/2016/05/Screening-for-Domestic-Violence-00000002.pdf  ↩︎
  10. www.endgv.org, Working together for gender equity and social justice in King County,
    Screening for Domestic Violence, https://endgv.org/wp-content/uploads/2016/05/Screening-for-Domestic-Violence-00000002.pdf ↩︎
  11. Ashur M. L. (1993). Asking about domestic violence: SAFE questions. JAMA, 269(18), 2367. ↩︎
  12. Ashur M. L. (1993). Asking about domestic violence: SAFE questions. JAMA, 269(18), 2367. ↩︎
  13. Rhodes KV, Frankel RM, Levinthal N, Prenoveau E, Bailey J, Levinson W. “You’re not a victim of domestic violence, are you?” Provider patient communication about domestic violence. Ann Intern Med. 2007 Nov 6;147(9):620-7. doi: 10.7326/0003-4819-147-9-200711060-00006. PMID: 17975184; PMCID: PMC2365713. ↩︎
  14. Thackeray, J., Livingston, N., Ragavan, M. I., Schaechter, J., Sigel, E., COUNCIL ON CHILD ABUSE AND NEGLECT, & COUNCIL ON INJURY, VIOLENCE, AND POISON PREVENTION (2023). Intimate Partner Violence: Role of the Pediatrician. Pediatrics, 152(1), e2023062509. https://doi.org/10.1542/peds.2023-062509 ↩︎
  15. Safe+Equal “Identifying family violence”, accessed 12.01.2024. https://safeandequal.org.au/working-in-family-violence/identifying-family-violence/ ↩︎
  16. World Health Organization, Clinical Handbook “Health Care for Women Subjected to Intimate Partner Violence or Sexual Violence”, 2014, p. 19.  
    http://apps.who.int/iris/bitstream/handle/10665/136101/WHO_RHR_14.26_eng.pdf;jsessionid=2BA58E813B52A1105271DB988D1AAC88?sequence=1 ↩︎
  17. World Health Organization, Clinical Handbook “Health Care for Women Subjected to Intimate Partner Violence or Sexual Violence”, 2014.  
    http://apps.who.int/iris/bitstream/handle/10665/136101/WHO_RHR_14.26_eng.pdf;jsessionid=2BA58E813B52A1105271DB988D1AAC88?sequence=1 ↩︎
  18. World Health Organization, Clinical Handbook “Health Care for Women Subjected to Intimate Partner Violence or Sexual Violence”, 2014, p. 19.  
    http://apps.who.int/iris/bitstream/handle/10665/136101/WHO_RHR_14.26_eng.pdf;jsessionid=2BA58E813B52A1105271DB988D1AAC88?sequence=1 ↩︎
  19. World Health Organization, Clinical Handbook “Health Care for Women Subjected to Intimate Partner Violence or Sexual Violence”, 2014.  
    http://apps.who.int/iris/bitstream/handle/10665/136101/WHO_RHR_14.26_eng.pdf;jsessionid=2BA58E813B52A1105271DB988D1AAC88?sequence=1 ↩︎
  20. Nadia, Ebrahim (April 22, 2020). “This Secret Signal Could Help Women in Lockdown with Their Abusers”. Refinery29. Accessed 12.02.2024. https://www.refinery29.com/en-ca/2020/04/9699234/domestic-violence-quarantine-coronavirus-signal-help  ↩︎