Moduuli 2: Lähisuhdeväkivallan merkit

1. Epäterveen suhteen merkit
2. Lähisuhdeväkivallan vaikutukset
3. Excursus: Ulkopuoliset henkilöt lähisuhdeväkivallan todistajina
4. Lähisuhdeväkivallan yleiset merkit aikuisilla
5. Yleiset merkit lapsilla
Lähteet

Johdanto

Tervetuloa Moduuliin 2, joka käsittelee lähisuhdeväkivallan merkkejä. Tässä moduulissa tutustut lähisuhdeväkivallan laaja-alaisiin terveysvaikutuksiin ja lähisuhdeväkivallan tunnistamiseen sekä saat tietoa sen merkeistä niin käyttäytymisen, fyysisen puolen kuin tunne-elämänkin näkökulmasta. Lisäksi excursus-osuudessa tuodaan esiin lähisuhdeväkivaltaa todistamaan joutuneiden rooli ja vaikutus heihin.

Oppimistavoitteet

+ Opiskelija ymmärtää lähisuhdeväkivallan monitahoiset seuraukset uhreille, perheille ja yhteisöille, mukaan lukien fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset vaikutukset.

+ Opiskelija tunnistaa varoitusmerkit, jotka kertovat mahdollisesta lähisuhdeväkivallasta, hyödyntämällä käyttäytymiseen liittyviä, fyysisiä ja emotionaalisia vihjeitä.

+ Opiskelija tunnistaa lähisuhdeväkivallan todistamisen emotionaaliset ja psyykkiset vaikutukset erityisesti lapsiin ja ymmärtää, mikä merkitys turvallisen ympäristön luomisella on kaikille perheenjäsenille.

1. Epäterveen suhteen merkit

Jotkin suhteet voivat vaikuttaa kielteisesti kokonaishyvinvointiimme sen sijaan, että ne parantaisivat sitä. Jotkut voivat olla suorastaan myrkyllisiä (toksisia), ja on ratkaisevan tärkeää pystyä tunnistamaan tällaisista suhteista kertovat varoitusmerkit.

Nämä varoitusmerkit, joita usein kutsutaan ”punaisiksi lipuiksi”, toimivat epäterveen tai manipuloivan käyttäytymisen indikaattoreina. Niitä ei usein alussa ole helppo tunnistaa – ja siitäkin syystä ne ovat niin vaarallisia. 

Myrkyllisyyttä voi esiintyä kaikissa läheisissä suhteissa, niin ystävien, työtovereiden tai perheenjäsenten välillä kuin rakkaussuhteissakin.

2. Lähisuhdeväkivallan vaikutukset

“Kumppanin väkivallan tai hyväksikäytön kohteeksi joutuneella riski sairastua mielenterveyden häiriöön on lähes kolminkertainen, ja riski sairastua fyysiseen pitkäaikaissairauteen lähes kaksinkertainen.”

Mellar, B. M., Hashemi, L., Selak, V., Gulliver, P. J., McIntosh, T. K., & Fanslow, J. L. (2023)1

Jokainen väkivallan kokija on erilainen, ja jokaisen väkivallanteon yksilöllinen ja kumulatiivinen vaikutus riippuu useista tekijöistä, jotka voivat olla monimutkaisia. Vaikka jokaisen yksilön kokemus lähisuhdeväkivallasta on omanlaisensa, on sillä, että joutuu elämään väkivaltaisessa ympäristössä ja/tai pelkäämään, monia seurauksia, joita voidaan pitää yleisinä. Lyhyen ja pitkän aikavälin fyysiset, emotionaaliset, psyykkiset, taloudelliset ja muut vaikutukset yksilöihin ovat usein melko samankaltaisia. 

On tärkeää ymmärtää lähisuhdeväkivallan vaikutukset uhreihin, koska siten voimme ymmärtää seurauksia, joita väkivallalla heille on. 

Huomaathan, että seuraavat luettelot eivät ole tyhjentäviä, vaan niissä on vain osa mahdollisista vaikutuksista.

Lähisuhdeväkivallan vaikutukset lapseen (joka altistuu tai kokee lähisuhdeväkivaltaa)

“Lähisuhdeväkivallan suurimpia uhreja ovat kaikkein pienimmät.”

Yhdistyneiden kansakuntien lastenrahasto (UNICEF)
Videolla näet, miten lähisuhdeväkivalta vaikuttaa lasten aivojen kehitykseen ja heidän käytökseensä (sekä kotona että kodin ulkopuolella).

“Se, miten lapsuudenaikainen kaltoinkohtelu ja/tai laiminlyönti muistetaan ja miten sitä käsitellään, vaikuttaa myöhempään mielenterveyteen enemmän kuin itse kokemus.”

Danese, A. and Widom, C. S. (2023)2

”Ihmisillä, joilla on ollut haastavia tai traumaattisia kokemuksia lapsuudessaan, on todennäköisemmin fyysisiä ja kognitiivisia vaikeuksia vanhuusiässä.”3 Seuraavassa taulukossa on lisää esimerkkejä lähisuhdeväkivallan lyhytaikaisista ja pitkäaikaisista vaikutuksista lapseen, joka joutuu näkemään lähisuhdeväkivaltaa:

Source: 4, 5, 6, 7, 8

  • Lapsilla, jotka ovat kokeneet väkivaltaa ja joilla on mielenterveysongelmia (esim. psykosomaattisia oireita, masennusta tai itsemurha-alttiutta), on suurempi riski päihteiden väärinkäyttöön, teiniraskauksiin ja rikolliseen käyttäytymiseen.9
  • Lapset voivat oppia, että on hyväksyttävää hallita tai lievittää stressiä käyttämällä väkivaltaa tai että väkivalta yhdistyy läheisyyden ja kiintymyksen ilmauksiin. Tällä voi olla voimakas kielteinen vaikutus lapsiin sosiaalisissa tilanteissa ja ihmissuhteissa koko lapsuusajan ja myöhemmässä elämässä.
  • Lapset saattavat kohdata myös tilapäistä kodittomuutta, asuinpaikan ja koulujen vaihtumista, ystävien, lemmikkien ja henkilökohtaisten tavaroiden menettämistä, väkivallantekijän jatkuvaa häirintää ja uusien ihmissuhteiden solmimisen aiheuttamaa stressiä.

3. Excursus: Ulkopuoliset henkilöt lähisuhdeväkivallan todistajina

Image by macrovector on Freepik

Kun otetaan huomioon, millaisia lyhyt- ja pitkäaikaisia kielteisiä vaikutuksia lähisuhdeväkivallalla on yksilölle, ja että useimmat väkivallan kokijat eivät koskaan kerro kokemastaan väkivallasta kenellekään, on tärkeää, että huoltajat ja perheenjäsenet sekä ystävät, naapurit tai työtoverit, jotka ovat mahdollisia lähisuhdeväkivallan todistajia, eivät sulje siltä silmiään.

”Mitä sinä tekisit?”

Pohdintatehtävä

(1) Mitkä tässä videossa ovat ”punaisia lippuja”, jotka kertovat siitä, että kyseessä on suhde, jossa on lähisuhdeväkivaltaa, ja että joku tarvitsee apua?

(2) Mitä sinä tekisit vastaavassa tilanteessa?

Yhteistyö uhrin kanssa ja uhrin suostumus ovat tärkeimmät edellytykset puuttua asiaan. Väliintuloon voi kuulua uhrin kanssa keskusteleminen, auttaminen tukipalveluihin pääsyssä tai esimerkiksi tuki ilmoitettaessa lähisuhdeväkivallasta poliisille.

Tekijöitä, jotka estävät tai rohkaisevat silminnäkijöitä puuttumaan:

Lisätietoa tekijöistä, jotka vaikuttavat silminnäkijöiden kykyyn ja alttiuteen puuttua lähisuhdeväkivaltaan, on saatavilla osoitteessa:10 www.eige.europa.eu/gender-based-violence/eiges-work-gender-based-violence/intimate-partner-violence-and-witness-intervention?lang=sl

4. Lähisuhdeväkivallan yleiset merkit aikuisilla

Monenlaiset ”punaiset liput” voivat viitata siihen, että kyseessä on lähisuhdeväkivalta. Osaa niistä voi olla vaikea tulkita. Siksi on tärkeää, että ammattilaiset pysyvät valppaina mahdollisten merkkien suhteen ja reagoivat niihin asianmukaisesti. Huomaathan, että jokin näistä merkeistä tai jopa kaikki voivat puuttua, ja toisaalta samat merkit voivat viitata muihin asioihin. Osa uhreista antaa vuorovaikutuksessaan vihjeitä tilanteesta, ja heidän käytöksensä voi myös puhua omaa kieltään. Lisätietoa kommunikaatiosta on Moduulissa 3.

Uhrit ovat sen varassa, että ammattilaiset kuuntelevat, jatkavat keskustelua ja kysyvät lisää havaitessaan mahdollisia merkkejä ja vihjeitä. Uhrien kannalta on tärkeää, että ammattilaiset jatkavat henkilökohtaisia keskusteluja, kirjaavat ylös tiedot havaitsemistaan ja uhrien raportoimista käyttäytymistavoista, tunteista ja vammoista sekä tukevat heitä oman työyhteisön ja paikallisten toimintamallien mukaisesti.

Erilaisista kulttuuritaustoista tulevat yksilöt voivat ilmaista oireitaan eri tavoin. Ammattilaisen on tiedostettava oma näkökulmansa, ennakkoluulonsa ja stereotypiansa mahdollisen uhrin kanssa kommunikoidessaan, sillä nämä tekijät voivat vaikuttaa oireiden arviointiin. Lisätietoja on Moduulissa 8.

Huomaathan, että jokin näistä merkeistä tai jopa kaikki voivat puuttua, ja toisaalta samat merkit voivat viitata muihin asioihin. Ne ovat kuitenkin aina varoitusmerkkejä ja syy kiinnittää asiaan huomiota, ja ne voivat viitata menneisyyteen, johon on liittynyt lähisuhdeväkivaltaa.

Tästä osiosta löydät tietoa lähisuhdeväkivallasta kertovista merkeistä, jotka liittyvät fyysiseen ja psykologiseen terveyteen. Lisäksi opit erityisistä merkeistä, jotka liittyvät haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin. Seuraavissa luvuissa tutustut myös erityisiin merkkeihin, jotka on räätälöity gynekologian/obstetriikan (synnytysopin), kirurgian, lastentautien ja hammaslääketieteen tarpeisiin.

Selkeyden vuoksi merkeille on annettu värikoodit seuraavasti: Keltainen: Yleiset merkit; Vihreä: Käyttäytymiseen liittyvät merkit; Sininen: Psykologiset merkit.

Mahdolliset terveyteen liittyvät merkit
  • Pitkäaikaissairaudet, kuten päänsäryt, kivut ja säryt lihaksissa, nivelissä ja selässä11
  • Syömiseen tai uneen liittyvät vaikeudet
  • Sydänoireet ilman näyttöä sydänsairaudesta
Mahdolliset lähisuhdeväkivallan psykologiset merkit
  • Tunne-elämän kuormittuneisuus, esim. ahdistus, vaikeus tehdä päätöksiä ja vihaisuus12
  • Itsensä vahingoittaminen tai itsemurhayritykset13
  • Psykosomaattiset oireet
  • Uni- ja syömishäiriöt (esim. anoreksia, bulimia, ahmiminen)14
  • Masennus tai synnytystä edeltävä masennus15
  • Sosiaalinen eristyneisyys tai liikkumisen esteet ja rahanpuute16
  • Alistuva käyttäytyminen tai heikko itsetunto17
  • Fyysisen kosketuksen pelko18
  • Alkoholin tai huumeiden väärinkäyttö19, 20
Mahdolliset käyttäytymiseen liittyvät merkit
  • Lisääntynyt terveyspalvelujen käyttö
  • Lääkärin vaihtaminen jatkuvasti21
  • Huomattavan pitkä aika vammautumisen ja hoitoon hakeutumisen välillä
  • Epäröinti vastatessa sairaushistoriaan liittyviin kysymyksiin
  • Väkivallan kiistäminen, ristiriitaiset selitykset vamman syystä
  • Saattajan ylisuojeleva käyttäytyminen, kontrolloiva käyttäytyminen
  • Runsaat poissaolot työstä tai opinnoista
  • Välttelevä suhtautuminen tai häpeä vammoista kysyttäessä
  • Hermostuneisuus kumppanin tai perheenjäsenten läsnä ollessa
  • Hermostuneet reaktiot fyysiseen kosketukseen tai äkkinäisiin, odottamattomiin liikkeisiin
  • Pois tolaltaan joutuminen
  • Itkuisuus esitettäessä kysymyksiä
  • Voimakkaat puolustusreaktiot tiettyjen kysymysten yhteydessä 

Mahdolliset merkit, joita sovelletaan erityisesti haavoittuvassa asemassa oleviin ikäihmisiin:

Ikäihmisiin kohdistuvan lähisuhdeväkivallan mahdolliset merkit
  • Perushygienian puute
  • Märät vaipat
  • Lääkinnällisten apuvälineiden, kuten kävelytuen tai hammasproteesien puuttuminen
  • Makuuhaavat, painehaavat
  • Omainen suhtautuu ikäihmiseen taakkana

Jotkut ammattilaiset ovat huolissaan siitä, että itsetuhoisuudesta kysyminen voi nostaa itsemurhan toteuttamisen riskiä, mutta todellisuudessa itsemurhan käsitteleminen yhdessä ammattilaisen kanssa voi vähentää itsetuhoisen ihmisen ahdistusta. Jos tiedät, että jollakulla on tällä hetkellä ajatuksia tai suunnitelmia itsensä vahingoittamisesta tai hän on lähimenneisyydessä vahingoittanut itseään ja hän on ahdistunut tai levoton, älä jätä häntä yksin. Ohjaa henkilö välittömästi erikoissairaanhoitoon tai päivystykseen.

Tietosivu: Lähisuhdeväkivallan merkit (IMPROVE)Download

5. Yleiset lähisuhdeväkivallan merkit lapsilla

”Jos lapsen lääkäriä tarkoituksella vaihdetaan jatkuvasti, taustalla voi olla lähisuhdeväkivaltaa. Tämä voi johtaa siihen, ettei lapseen tai nuoreen kohdistuvaa väkivaltaa havaita ajoissa”

www.aerzteblatt.de, 13.June 202122

Jos lapsen lääkäriä tarkoituksella vaihdetaan jatkuvasti, taustalla voi olla lähisuhdeväkivaltaa. Tämä voi johtaa siihen, ettei lapseen tai nuoreen kohdistuvaa väkivaltaa havaita ajoissa.23

Mahdolliset lähisuhdeväkivallan merkit
  • Hidas painonnousu (vauvoilla)
  • Havaittavat tutkimuslöydökset tai muut laiminlyönnin merkit
  • Puuttuva tai riittämätön hoito sairaustapauksissa
  • Lapsen hoitamattomuus
  • Lapsen huono ravitsemustila tai huomattava ylipaino
  • Epätarkoituksenmukainen vaatetus, esim. pitkähihaiset paidat ja housut kuumalla säällä. Ei-säänmukainen vaatetus lapsella.
  • Syömiseen tai uneen liittyvät vaikeudet
  • Fyysiset vaivat
  • Syömishäiriöt (mukaan lukien imetysongelmat)
Mahdolliset lähisuhdeväkivallan psykologiset merkit
  • Aggressiivinen käyttäytyminen ja kielenkäyttö, tappelut ikätovereiden kanssa
  • Passiivisuus, alistuneisuus
  • Hermostuneisuus ja vetäytyminen
  • Vaikeus sopeutua muutoksiin
  • Pikkulasten taantuva käyttäytyminen
  • Puheenkehityksen häiriöt
  • Psykosomaattiset sairaudet
  • Levottomuus ja keskittymisvaikeudet
  • Riippuvainen, surullinen tai salaileva käyttäytyminen
  • Yökastelu
  • Pahan olon purkaminen muihin, esimerkiksi eläinten kaltoinkohtelu24
  • Koulumenestyksen huomattava heikkeneminen
  • Selittämättömät poissaolot koulusta
  • Ylisuojelevuus tai pelko olla erossa vanhemmista
  • Varastaminen ja sosiaalinen eristyneisyys
  • Seksuaalisesti loukkaava käyttäytyminen
  • Arvottomuudentunne
  • Ailahtelevuus
  • Henkilökohtaisten rajojen puute
  • Masennus, ahdistus ja/tai itsemurhayritykset
Mahdolliset vammat
  • Kuvattu historia ei sovi yhteen vammojen kanssa.
  • Epätavalliset vammat, esim.
    • Kaikenlaiset vakavat vammat
    • Usein toistuvat murtumat
    • Ulkonäöltään poikkeavat vammat (esim. säännöllisen muotoiset vammat, kuten puremisjäljet)
    • Vammat epätavallisissa paikoissa tai piilossa (kuten huulissa, hampaissa, suussa, silmäluomissa, korvalehdissä, pakaroissa, sukuelimissä, sormenpäissä jne.)
    • Hoitamatta jääneet (vanhat) vammat
    • Selittämättömät vammat lapsilla, jotka eivät vielä liiku itse
    • Lapsen ikään suhteutettuna epätavanomaiset vammat; terveillä lapsilla ja vauvoilla ei ole mustelmia. Jopa pienet, lääketieteellisesti merkityksettömät, mustelmat viittaavat lapsen epäasialliseen käsittelyyn.
  • Pakkoruokinnasta tai huolimattomasta syöttämisestä johtuvat vammat:
    • Mustelmat (verenpurkaumat kudoksissa) huulissa tai ikenissä (liikasyötöstä aiheutuvat) 
    • Palovammat liian kuumasta ruoasta 
    • Pakkoruokinta tuttipullolla: ylemmät etuhampaat kääntyneet linguaalisesti, ikenissä pyöreitä repeämiä tuttipullon muovirenkaasta

Huom! Vakaviin sisäisiin vammoihin (esim. murtumiin) ei aina liity lainkaan ulkoisia vammoja. Vauvan ravistelu on hengenvaarallista – se ei myöskään jätä ulospäin näkyviä jälkiä.

Lähde: Deutsche Gesellschaft für Kinderschutz in der Medizin:25
www.dgkim.de/?page_id=243)

Hoitajien tai vanhempien käyttäytymiseen liittyvät mahdolliset merkit
  • Vanhempien mielenterveyshäiriöt ja -ongelmat
  • Vanhemmuuden haasteet (esim. aggressiivisuus, väkivallan mahdollisuus, rikollisuus, kouluttamattomuus, parisuhdeongelmat)
  • Perheen psykososiaaliset stressitekijät (esim. köyhyys, työttömyys, teinivanhemmuus ja/tai yksinhuoltajuus, kielellinen eristyneisyys, monikkoraskaus, lasten kehitysviivästymä)
  • Päihteiden käyttö (aineesta riippumatta) ja vanhempien muu riippuvuuskäyttäytyminen (esim. rahapeli-, seksi- ja ostosriippuvuus)
  • Vanhempien kyvyttömyys tulkita oikein vauvan tai lapsen viestejä ja reagoida niihin, kyvyttömyys vastata vastasyntyneen, vauvan tai lapsen tarpeisiin, vastasyntyneeseen, vauvaan tai lapseen kohdistuvan kiintymyssuhteen puutteet
  • Vanhempien puutteellinen yhteistyö tai terapian laiminlyöminen:
    • Suositusten noudattamatta jättäminen, pitkäaikaissairaan lapsen riittämätön hoito
    • Lapsen (säännöllisen) lääkityksen laiminlyöminen, lapsen ajanvarauskäynnin laiminlyöminen
    • Sairauden tai vamman jälkeisen (seuranta)käynnin laiminlyöminen, toistuvat perusteettomat poissaolot hoitoon liittyviltä käynneiltä, hoitoon liittyvien ajanvarausten toistuva peruuttaminen
Varoitusmerkit, joihin tulee reagoida:
• Mustelmat ovat huolenaihe vauvoilla, jotka eivät vielä liiku itse.
• Mustelma sukuelinten alueella on huolenaihe kaikenikäisillä lapsilla.
• Mustelmat korvien, kaulan, niskan, pohkeiden tai rintakehän ja vatsan alueella on huolen- ja epäilyksenaihe kaikenikäisillä lapsilla, jos lääketieteellistä perustelua niille ei ole.
• Mustelma pakaroiden alueella on hyvin harvinainen kaikilla lapsilla.

Kaltoinkohdelluilla lapsilla on usein kolme tai useampia mustelmia, ja niitä on eri puolilla kehoa.
Tapaus: Vakavassa vaarassa olevat lapset

Daniel on 4-vuotias poika. Hänen 27-vuotias äitinsä käyttää liikaa alkoholia ja on ajoittain väkivaltainen kumppaneitaan kohtaan. Danielin suomen kielen taito on heikko. Hän on ujo ja varautunut, eikä hän puhu juurikaan opettajille. Danielilla on kaksi sisarusta, 7-vuotias sisko Anna, jonka isä on äidin ensimmäinen kumppani, ja 1-vuotias veli Adam, jonka isä on äidin neljäs kumppani, herra A. Poliisi on soitettu 27 kertaa paikalle lähisuhdeväkivaltatapausten yhteydessä. Tilannetta on usein mutkistanut se, että pariskunnasta molemmat ovat olleet juovuksissa. Danielin äiti on ottanut kahdesti yliannoksen unilääkettä tarkoituksenaan tehdä itsemurha. Perhe on muuttanut useita kertoja vuokranmaksuvaikeuksien takia. Kun äiti odotti Adamia, herra A kehotti häntä keskeyttämään raskauden. Äiti jätti väliin neljä synnytystä edeltävää terveydenhuoltokäyntiä. Kun hän joutui sairaalaan, herra A irrotti tipan ja äiti poistui luvatta sairaalasta.

Danielilla oli vasemmassa käsivarressa kierremurtuma, jonka sanottiin tulleen, kun hän hyppi sohvalla siskonsa kanssa ensiapuun tuloa edeltävänä päivänä. Mustelmat olkapäässä ja alavatsassa johtuivat hänen äitinsä selityksen mukaan siitä, että hän oli kaatunut pyörällä monta kertaa. Käyntejä terveydenhuollon ammattilaisten luona oli, mutta niiden yhteydessä ei huomioitu lähisuhdevallan pitkää historiaa perheessä. Kun Daniel aloitti koulun, hän ja hänen sisarensa Anna olivat usein poissa. Opettajat huolestuivat, kun Daniel laihtui selvästi. Daniel vaikutti aina nälkäiseltä ja otti ruokailun aikana näkkileipiä, joita hän kätki taskuihinsa.

Pohdintatehtävä

(1) Mieti, millaisia varoitusmerkkejä ja punaisia lippuja Danielin tapauksessa oli. Mitkä olivat varhaisia merkkejä mahdollisesta kaltoinkohtelusta ja miten ne olisi voitu tunnistaa aikaisemmin?

(2) Millaisia mahdollisuuksia toimia ja tukea perhettä terveydenhuollon ammattilaiset menettivät? Mitä tapauksessa olisi voitu tehdä paremmin?

Tapaus on mukauttaen poimittu sivustolta:26 The Medical Women’s International Association’s Interactive Violence Manual

Tietosivu: Toistuvat lähisuhdeväkivallan merkit lapsilla (IMPROVE)Download

Lähteet

  1. Mellar, B. M., Hashemi, L., Selak, V., Gulliver, P. J., McIntosh, T. K. D., & Fanslow, J. L. (2023). Association Between Women’s Exposure to Intimate Partner Violence and Self-reported Health Outcomes in New Zealand. JAMA network open, 6(3). doi.org/10.1001/jamanetworkopen.2023.1311 ↩︎
  2. Danese, A., Widom, C. S. (2023). Associations between Objective and Subjective Experiences of Childhood Maltreatment and the Course of Emotional Disorders in Adulthood. JAMA Psychiatry, 80, 1009-1016. doi: 10.1001/jamapsychiatry.2023.2140 ↩︎
  3. Stiles, M. (2003). Witnessing domestic violence: The effect on children. American family physician, 66, 2052, 2055-2056, 2058 passim. ↩︎
  4. Lee, V. M., Hargrave, A. S., Lisha, N.E., & Huang, A. J. (2023). Adverse Childhood Experiences and Aging-Associated Functional Impairment in a National Sample of Older Community-Dwelling Adults. Journal of General Internal Medicine, 38, 3362-3371. doi.org/10.1007/s11606-023-08252-x ↩︎
  5. Stiles, M. (2003). Witnessing domestic violence: The effect on children. American family physician, 66, 2052, 2055-2056, 2058 passim. ↩︎
  6. Moylan, C. A., Herrenkohl, T. I., Sousa, C., Tajima, E. A., Herrenkohl, R. C., & Russo, M. J. (2010). The Effects of Child Abuse and Exposure to Domestic Violence on Adolescent Internalizing and Externalizing Behavior Problems. Journal of Family Violence, 25(1), 53-63. doi:10.1007/s10896-009-9269-9 ↩︎
  7. Monnat, S. M., Chandler, R. F. (2015). Long Term Physical Health Consequences of Adverse Childhood Experiences. Sociological Quarterly, 56(4), 723-752. doi:10.1111/tsq.12107 ↩︎
  8. Vargas, L., Cataldo, J., & Dickson, S. (2005). Domestic Violence and Children. In G.R. Walz & R.K. Yep (Eds.): VISTAS: Compelling Perspectives on Counseling. Alexandria, VA. American Counseling Association, 67-69. ↩︎
  9. Felitti, V. J., Anda, R. F., Nordenberg, D., Williamson, D. F., Spitz, A. M., Edwards, V., Koss, M. P., & Marks, J. S. (1998). Relationship of Childhood Abuse and Household Dysfunction to many of the Leading Causes of Deaths in Adults. The Adverse Childhood Experiences (ACE) Study. Adult Health Status to Childhood Abuse and Household Dysfunction. American Journal of Preventive Medicine, 14, 245-258. ↩︎
  10. European Institute for Gender Equality. Intimate partner violence and witness intervention (2024). www.eige.europa.eu/gender-based-violence/eiges-work-gender-based-violence/intimate-partner-violence-and-witness-intervention?lang=sl ↩︎
  11. Department of Health and Social Care (2017). Responding to domestic abuse: A resource for health professionals. www.assets.publishing.service.gov.uk/government/uploads/system/uploads/attachment_data/file/597435/DometicAbuseGuidance.pdf ↩︎
  12. Royal Australian College of General Practitioners (2024). Abuse and Violence: Working with our patients in general practice. www.racgp.org.au/clinical-resources/clinical-guidelines/key-racgp-guidelines/view-all-racgp-guidelines/white-book ↩︎
  13. Women’s Legal Service NSW (2019). When she talks to you about the violence – A toolkit for GPs in NSW. www.wlsnsw.org.au/wp-content/uploads/GP-toolkit-updated-Oct2019.pdf ↩︎
  14. Women’s Legal Service NSW (2019). When she talks to you about the violence – A toolkit for GPs in NSW. www.wlsnsw.org.au/wp-content/uploads/GP-toolkit-updated-Oct2019.pdf ↩︎
  15. Royal Australian College of General Practitioners (2024). Abuse and Violence: Working with our patients in general practice. www.racgp.org.au/clinical-resources/clinical-guidelines/key-racgp-guidelines/view-all-racgp-guidelines/white-book ↩︎
  16. Western Australian Family and Domestic Violence Common Risk Assessment and Risk Management Framework (2023). Indicators of family and domestic violence. Factsheet. www.wa.gov.au/system/files/2021-10/CRARMF-Fact-Sheet-2-Indicators-of-FDV.pdf ↩︎
  17. Royal Australian College of General Practitioners (2024). Abuse and Violence: Working with our patients in general practice. www.racgp.org.au/clinical-resources/clinical-guidelines/key-racgp-guidelines/view-all-racgp-guidelines/white-book ↩︎
  18. Royal Australian College of General Practitioners (2024). Abuse and Violence: Working with our patients in general practice. www.racgp.org.au/clinical-resources/clinical-guidelines/key-racgp-guidelines/view-all-racgp-guidelines/white-book ↩︎
  19. Royal Australian College of General Practitioners (2024). Abuse and Violence: Working with our patients in general practice. www.racgp.org.au/clinical-resources/clinical-guidelines/key-racgp-guidelines/view-all-racgp-guidelines/white-book ↩︎
  20. Women’s Legal Service NSW (2019). When she talks to you about the violence – A toolkit for GPs in NSW. www.wlsnsw.org.au/wp-content/uploads/GP-toolkit-updated-Oct2019.pdf ↩︎
  21. Hegarty, K., & O’Doherty, L. (2011): Intimate partner violence – Identification and response in general practice. Australian Family Physician, 40(11):852-6. www.racgp.org.au/getattachment/5c90283f-fa0d-44dc-a9b5-edd7ed7776c6/Intimate-partner-violence.aspx ↩︎
  22. ↩︎
  23. ↩︎
  24. ↩︎
  25. ↩︎
  26. ↩︎