Tervetuloa Moduliin 3 “Kommunikointi ja vuorovaikutus lähisuhdeväkivaltatilanteissa”. Tässä moduulissa perehdymme vuorovaikutustilanteisiin, joissa lähisuhdeväkvialta otetaan puheeksi. Jotta voimme puuttua väkivaltaan asianmukaisesti ja tunnistaa asiakkaan yksilölliset tarpeet, on tärkeää, että ymmärrämme, miksi lähisuhdeväkivallasta voi olla vaikea kertoa ja että osaamme kommunikoinnissamme hyödyntää tehokkaita vuorovaikutusstrategioita.
Oppimistavoitteet
+ Opiskelija ymmärtää esteet, joiden vuoksi väkivallan kokijoiden voi olla vaikea kertoa lähisuhdeväkivallasta.
+ Opiskelija osaa hyödyntää vuorovaikutusstrategioita, jotka on räätälöity lähisuhdeväkivaltatapausten erityishaasteisiin.
+ Opiskelija osaa käyttää seulontakysymyksiä tunnistaakseen lähisuhdeväkivaltatapauksia.
+ Opiskelija osaa reagoida asianmukaisesti ja empaattisesti, kun hänelle kerrotaan lähisuhdeväkivallasta. Opiskelija osaa myös varmistaa, että uhrit kokevat tulevansa ymmärretyiksi ja saavansa tukea.
+ Opiskelija ymmärtää ja osaa soveltaa visuaalisia viestintämenetelmiä tehostaakseen viestintäänsä lähisuhdeväkivaltatapauksissa.
+ Opiskelija tietää, miten toimia sen jälkeen, kun hänelle on kerrottu väkivallasta.
1. Miksi väkivallasta ei kerrota
Lähisuhdeväkivaltaa kokevat ihmiset voivat kohdata erilaisia haasteita, joiden vuoksi heidän voi olla vaikea keskustella avoimesti tilanteestaan.
Napsauta kuvassa kunkin termin alla olevia rasteja nähdäksesi lisätietoja joistakin yleisistä esteistä:
Huomioi nämä: Lähisuhdeväkivallan uhriksi voi joutua kuka tahansa riippumatta sosiaalisesta, kulttuurisesta, taloudellisesta tai uskonnollisesta taustasta. He voivat olla minkä vain ikäisiä, edustaa mitä tahansa sukupuoli-identiteettiä tai seksuaalista suuntautumista. He voivat olla vammaisia tai vammattomia. Lähisuhdeväkivalta koskettaa jokaista sosio-ekonomista luokkaa ja koulutustasoa. On tärkeä muistaa, ettei ole olemassa ”tyypillistä uhria”.
Vaikka usein lähisuhdeväkivallan uhrin esimerkkinä esitetään heterosuhteessa oleva nainen, älä anna tämän hämätä. Uhri voi olla kuka tahansa: niin mies, lapsi, vammainen, tai ei-binäärinen henkilö. Sama pätee tekijöihin. Saadaksesi lisätietoa väkivallan tekijöistä, perehdy Moduuliin 1. Lähisuhdeväkivaltaa voi esiintyä samaa tai eri sukupuolta olevien pariskuntien välillä, lasten ja vanhempien välillä, kuten myös sisarusten, setien, tätien, serkkujen, isovanhempien tai jopa kämppäkaverien välillä.
2. Kommunikointistrategioita
Jotta väkivallasta voidaan keskustella kunnioittavasti ja luottamuksellisesti, on tärkeää varmistaa, että keskustelu uhrin kanssa käydään yksityisessä tilassa, jossa ei ole muita henkilöitä (kuten kumppania, lapsia, muita perheenjäseniä tai ulkopuolisia hoitajia), jotta hän voi puhua vapaasti ja rentoutuen. Yleisesti on hyödyllistä käyttää ”minä-viestejä”, jotka auttavat uhria voittamaan epävarmuuden.
”Älä koskaan tee oletuksia – kysy aina!”
Royal Australian College of General Practitioners (RACGP)1
Klikkaa alla olevia ristejä lukeaksesi lisää aiheesta.
3. Kysymyksiä lähisuhdeväkivallan tunnistamiseksi
On erittäin tärkeää kysyä lähisuhdeväkivallasta seulontakysymysten avulla ilman, että uhrin tai hänen lastensa riski joutua vaaraan kasvaa. Väkivallan seulonta tulisi aloittaa esittelemällä aihe siten, että se myös normalisoi kysymykset.2
Seulonta tulee toteuttaa uhrin toivomalla kielellä. Seulonnan aikana tulisi ottaa huomioon myös kulttuuriset esteet.
Kysy käyttäytymiseen liittyviä kysymyksiä, jotka rohkaisevat kuvailemaan toimintaa sen sijaan, että keskityttäisiin yksinomaan toiminnan vaikutuksiin tai merkityksiin.
Esitä kysymykset rauhallisesti ja neutraalisti. Jos vastaukset jäävät epäselviksi, pyri selventämään niitä lyhyillä lisäkysymyksillä.
Ilmaise aina kiitollisuutesi annetuista tiedoista.3
Muista: Kokeile erilaisia lähestymistapoja löytääksesi sinulle sopivimman, ja ota huomioon, että jokainen uhri voi reagoida eri tavoin eri menetelmiin.
Aloita kysymällä yleisiä kysymyksiä
Käytä tällaisia ilmaisuja nostaaksesi väkivallan aiheen esiin, ennen kuin esität suoria kysymyksiä. Avoimien kysymyksien esittäminen tukee sitä, että uhri rohkaistuu vastaamaan muutakin kuin kyllä tai ei. Vältä kysymyksiä, jotka syyllistävät uhria.
Käytä näitä
“Kuinka asiat ovat kotona?”
“Kuinka tulette toimeen kumppanisi kanssa?”
”Tiedän monta ihmistä, jotka kokevat väkivaltaa kumppaninsa tai jonkun muun läheisensä taholta. Voisiko olla, että sinulla olisi samantyyppisiä murheita kotona?”
Älä käytä näitä
Koetko lähisuhdeväkivaltaa?
Oletko tehnyt jotain sellaista, että kumppanillasi olisi syy olla väkivaltainen sinua kohtaan?”4
Kehystä kysymykset
Anna tilaa hiljaisuudelle, jotta asiakas ehtii kasata ajatuksiaan. Osoita kärsivällisyyttä ja pysy tyynenä. Osoita, että kuuntelet aktiivisesti, esimerkiksi nyökkäilemällä. Validoi uhrin tunteita ja rohkaise uhria kertomaan asioista siihen tahtiin, kun hän kokee pystyvänsä.
Käytä näitä
“En tiedä onko näin sinun kohdallasi, mutta monet ihmiset elävät väkivaltaisessa suhteessa. Usein ihmiset ovat siitä niin peloissaan tai kokevat sen niin vaikeaksi, etteivät he pysty ottamaan asiaa itse esille. Sen vuoksi kysymme asiasta jokaiselta asiakkaaltamme rutiininomaisesti.”5
”Väkivalta koskettaa useita perheitä. Jos sinulla on kotona väkivaltaan liittyviä huolia, voi se aiheuttaa sinulle ja lapsillesi fyysisiä ja tunnetason ongelmia. Me tarjoamme apua kaikille, joita kodin väkivaltainen ilmapiiri voi huolettaa.”6
Älä käytä näitä
“Kysyn sinulta väkivallasta koska naiset ovat väkivallan uhreja.”
Esitä suoria kysymyksiä
Tässä on esimerkkejä joistain suorista kysymyksistä, joilla voi aloittaa. Ne osoittavat uhrille, että haluat kuulla heidän kokemistaan ongelmista. Riippuen heidän vastauksistaan, jatka suorien kysymysten tekemistä ja kuuntele heidän kertomustaan. Jos asiakkaasi vastaa ”kyllä” johonkin alla olevista kysymyksistä, tarjoa hänelle tukea. Älä totea uhrille, että ”kyllä se siitä” tai muutenkaan vähättele hänen kokemaansa.
Käytä näitä
”Oletko ikinä kokenut pelkoa kotonasi tai parisuhteessasi?”
”Onko kumppanisi tai joku muu läheisesi koskaan uhannut vahingoittaa sinua jollain tavoin? Jos kyllä, milloin tämä tapahtui?”
”Yrittääkö kumppanisi tai joku muu läheisesi kontrolloida sinua, esimerkiksi siten, ettei anna sinun päättää itse raha-asioistasi tai ettei anna sinun lähteä pois kotoa?”
Lisää esimerkkejä
”Onko sinua painostettu tai pakotettu tekemään jotain seksuaalisesti, mitä et ole halunnut?”7
”Onko joku lyönyt, potkinut tai muuten satuttanut sinua viimeisen vuoden aikana? Jos on, niin kuka?” ”Tunnetko oloasi turvattomaksi nykyisessä suhteessasi?”8
”Onko ketään henkilöä, jonka kanssa olet ollut aiemmin suhteessa, ja joka saa sinut tuntemaan olosi turvattomaksi nyt?”9
”Oletko koskaan kokenut, että joku läheisesi hallitsee elämääsi, tai että olet eristäytynyt?”10
”Onko sinulla turvallista paikkaa, minne mennä hätätilanteessa?”11
”Yrittääkö kumppanisi tai joku muu läheisesi koskaan hallita sinua esimerkiksi uhkaamalla satuttaa sinua tai perheenjäseniäsi?”12
”Onko joku läheinen koskaan lyönyt, työntänyt tai tarttunut sinuun kiinni satuttaakseen tai estääkseen sinua liikkumasta?”
Älä käytä näitä
”Miksi ihmeessä elät ihmisen kanssa, joka kohtelee sinua noin?”
”Olisitko voinut yrittää välttää tilannetta?””Oletko väkivallan uhri?”13
”Olet onnekas ettei mitään pahempaa tapahtunut.”
”Miksi teit niin…?”
Mikäli tarvitset tulkkia:
Älä koskaan käytä tulkkina henkilöä, joka on uhrin sukulainen tai ystävä.
Käytä virallista tulkkia, jolla on kokemusta lähisuhdeväkivalta-asioiden tulkkaamisesta, tai vaihtoehtoisesti lähisuhdeväkivallan uhrien auttamiseen erikoistuneen tukipalvelun työntekijää. Huomioi kuitenkin, että usein viranomaisten tulee käyttää tulkkia, joka tilataan sellaisesta tulkkipalvelusta, joka on kilpailutuksen kautta valittu.
Kysy asiakkaalta, onko hänellä toivetta tulkin sukupuolelle.
Lisää ohjeita tulkin kanssa työskentelyyn löydät englanniksi täältä:
4. Kuinka toimia, kun joku kertoo väkivaltakokemuksistaan
Päätös kertoa lähisuhdeväkivaltakokemuksista on yksilöllistä, ja uhrit saattavat päättää olla kertomatta asiasta monista syistä. Heillä voi olla turvallisuushuolia, he voivat pelätä mahdollisia seurauksia tai he eivät koe luottamusta ammattilaiseen tai ammattilaisen edustamaan organisaatioon ja sen kykyyn puuttua tilanteeseen. Kun uhri päättää kertoa väkivallasta, ammattilaiset voivat pyrkiä tukemaan heitä keskittymällä uhrin vahvuuksiin ja selviytymiskykyyn.14
Kuvaus: Videolla esitetään, kuinka ammattilainen voi toimia, kun uhri kertoo hänelle väkivallasta.
Kun joku päättää kertoa sinulle tilanteestaan, kuuntele aktiivisesti äläkä tuomitse häntä tai ehdota ratkaisuja. Anna hänelle tilaa ilmaista tarpeensa. Voit pyrkiä selventämään kertomusta kysymysten avulla, mutta pidä fokus siinä, että annat hänen jakaa tunteensa. Voit käyttää seuraavia tekniikoita, joiden avulla autat häntä sanoittamaan hänen tarpeensa, jolloin ymmärrät myös hänen tilannettaan paremmin.
Voimaannuta asiakas
Uhria tulee tukea, jotta hän kykenee tunnistamaan ja ilmaisemaan tarpeensa ja huolensa. Anna keskusteluun tulla hiljaisia hetkiä. Jos asiakas itkee, anna hänelle aikaa kerätä itseään. Älä tee ”miksi”-kysymyksiä.
Käytä näitä
“Sanoit aikaisemmin, että kumppanisi/perheenjäsenesi paiskoo sinua [tai mikä tahansa ilmaisu, jota hän käytti]. Mietin, että voisitko kertoa minulle, mitä se tarkoittaa?“15
“Onko jotain, mitä tarvitsisit tai jotain, mistä olet huolissasi?“
Älä käytä näitä
“Miksi teit niin?”
“Miksi teit kumppanisi/läheisesi niin vihaiseksi?”
Luottamuksen rakentaminen ja myötätunnon osoittaminen
Varmista, että olet ymmärtänyt asiakkaan kertoman oikein, toistamalla asiakkaan kertomuksen. Käy läpi uhrin välittämiä tunteita ja tee yhteenveto hänen ilmaisemistaan huolenaiheistaan.
Käytä näitä
“Sanoit että tunnet itsesi hyvin turhautuneeksi.”
”Kuulostaa siltä, että olet vihainen siitä.”
”Olit sanomassa, että…”
Älä käytä näitä
“Voin kuvitella, että se järkyttää sinua, eikö järkytäkin?”
Älä vilkuile kelloasi tai puhu liian kiireisesti. Älä vastaa puhelimeen, älä katso tietokonetta äläkä kirjoita samalla.17
Validoi tunteet
Vakuuta asiakkaalle, että hänen kokemansa tunteet ovat tyypillisiä. Luo ilmapiiri, jossa tunteiden ilmaisu on turvallista ja painota, että asiakkaalla on oikeus elää elämää vapaana väkivallasta tai pelosta. Validointiin kuuluu tarkkaavainen kuunteleminen sekä ymmärtämisen ja uskomisen ilmaisu sille, mitä he kertovat, ilman tuomitsemista tai ehtoja.
Käytä näitä
“Se ei ole sinun syysi. Ei sinua pidä syyttää.”
”On hyvä, että puhut.”
”Sinulle on tarjolla tukea.” [Sano tämä vain, jos se on totta.]
Lisää esimerkkejä
”Väkivallalle ei ole mitään oikeutusta tai tekosyytä.”
”Kukaan ei ansaitse tulla satutetuksi kumppaninsa tai muun perheenjäsenen toimesta.”
”Et ole yksin. Valitettavasti monet muutkin ovat kohdanneet saman ongelman.”
”Sinä, sinun elämäsi ja terveytesi ovat tärkeitä. Sinä olet arvokas.”
”Jokaisella on oikeus tuntea olonsa turvalliseksi kotona.” ”Olen huolissani, että tämä saattaa vaikuttaa terveyteesi.”
Älä käytä näitä
“Älä murehdi niin paljon, asiathan voisivat olla paljon huonomminkin.”
”Tällaiset tunteet menevät ohi, älä huoli.”
Tarjoa tukea
Kiinnitä huomiosi siihen, ettet puhu tuomitsevasti. Älä anna neuvoja. Korosta, että väkivaltaiselle käytökselle ei ole mitään oikeutusta. Ota uhrin kertomus vakavasti. Osoita empatiaa. Arvosta uhrin kokemuksia. Auta häntä tunnistamaan ja ilmaisemaan omia tarpeitaan ja huoliaan.
Käytä näitä
“Tiedän, että näistä asioista on vaikea puhua, mutta voit puhua minulle.”
”Et ole yksin. Minä olen kanssasi.”
”Et ole vastuussa siitä, miten toinen henkilö on toiminut.”
Lisää esimerkkejä
“Väkivalta ei ole koskaan hyväksyttävää etkä sinä ansaitse sitä.”
”Kiitos, että luotit minuun ja jaoit tunteesi.””Onko jotain muuta, mistä olet huolissasi tai mistä haluaisit vielä puhua?”
Älä käytä näitä
“Sinun pitäisi ehdottomasti erota.”
“Minusta tämä kuulostaa tyypilliselle miehen/naisen käytökselle, eikä siihen tarvitse ylireagoida.”
Älä kerro asiakkaalle jonkun toisen ihmisen tarinaa tai puhu omista murheistasi.18
Vältä vaatimuksia
Jos uhri ei ole valmis puhumaan tilanteestaan, älä yritä pakottaa häntä. Tunnista oikea aika ja anna uhrin tietää, että hän voi halutessaan puhua myöhemmin. Älä painosta.
Käytä näitä
“Olen täällä auttaakseni ja olen tässä sinua varten, vaikka ymmärrän, jos et halua puhua siitä nyt.”
”Muista, että et ole yksin. Olen tässä sinua varten kun olet valmis.”
Älä käytä näitä
”Vaikka tämä voi tuntua sinusta epämukavalta, on parempi että kerrot asioista. Joten ole hyvä ja vastaa kysymyksiini.”
Anna asiakkaan tehdä itse päätöksensä
Vältä asiakkaan päätöksentekokyvyn kyseenalaistamista, koska se vähentää hänen itseluottamustaan. Rohkaisu ja kysyminen ovat keskeisiä tekniikoita.
Käytä näitä
“Mitä voin tehdä tukeakseni sinua?”
”Kuinka voin auttaa tekemään tilanteestasi turvallisemman?”
Älä käytä näitä
“Jos olisin sinä, tekisin rikosilmoituksen.”
Huomioi kuitenkin, että poliisin on aina kirjattava rikosilmoitus, kun kyseessä on lähisuhteessa tehty pahoinpitely. Tämä koskee myös lieviä pahoinpitelyitä.
Anna uhrille tietoa, kuinka saada apua
Kerro uhrille palveluista, joista hän voi saada apua. Älä suostuttele tai painosta uhria hakeutumaan palveluihin.
Käytä näitä
“Tässä on numero lähisuhdeväkivaltatyön avopalveluihin. He voivat neuvoa useissa eri asioissa. Jos haluat, voin välittää yhteystietosi sinne ja he voivat ottaa sinuun yhteyttä.”
”Haluaisitko, että tekisimme yhdessä sinulle turvasuunnitelman?””Haluan auttaa sinua (ja lastasi) pysymään terveenä ja turvassa. Kerron näistä palveluista aina kaikille asiakkailleni. Annan sinulle kaksi esitettä, niin voit pitää toisen itse ja antaa toisen ystävällesi. Jokainen meistä tuntee jonkun, jolla on vaikea tilanne kotona ja voi tarvita tukea.”
Älä käytä näitä.
”Sinun pitää ehdottomasti soittaa tähän numeroon ja jättää puolisosi välittömästi!”
”Miksi et jättänyt tätä tyyppiä jo kauan sitten?””Jos olisit tullut aikaisemmin, olisin voinut auttaa sinua paremmin.”
Kun sinulle on kerrottu lähisuhdeväkivallasta, sinun olisi hyvä kertoa asiakkaalle tuesta, jota hän voi saada sosiaalityön kautta. Poliisilaitoksella voit hyödyntää esimerkiksi poliisisosiaalityöntekijää, jos asiakkaasi haluaisi tavata hänet. Voit myös itse tutustua sosiaalityön tukipalveluihin Moduulissa 4.
Lisää tietoa rikosprosessista, joka seuraa rikosilmoituksen tekoa, löydät täältä.
5. Usein kysyttyjä kysymyksiä lähisuhdeväkivallasta
Here are answers to some questions that might come up when working with victims subjected to domestic violence.19
“Mitä voin tehdä, kun minulla on vähän resursseja ja vähän aikaa?”
Väkivallasta kysyminen ei välttämättä vie kauan eikä vaadi lisäresursseja: joskus yksi lause riittää kertomaan uhrille, että hän ei ole yksin, että väkivalta ei ole koskaan hyväksyttävää ja että apua on saatavilla, jos hän sitä haluaa. Voit myös perehtyä terveydenhuollon ja yhteisön tarjoamiin resursseihin, jotka voivat auttaa heitä. Sinun on hyvä tuntea tukipalvelut, jotta voit ohjata asiakkaan sinne, jos sinulla itselläsi ei ole mahdollisuutta jatkaa keskustelua uhrin kanssa.
“Miksi en voi tarjota neuvoja?
Uhreille on tärkeää tulla kuulluksi ja saada mahdollisuus kertoa kokemuksistaan empaattiselle ihmiselle. Useimmat uhrit eivät halua kuulla neuvoja. Itse asiassa, aktiivinen kuuntelu ja empaattinen suhtautuminen auttavat uhreja paljon enemmän kuin voisit kuvitellakaan. Ne saattavat olla tärkeimpiä asioita, mitä voit tehdä. Uhrien täytyy löytää oma tapansa edetä ja tehdä päätöksiä. Puhuminen voi auttaa heitä siinä.
Joka tapauksessa on hyvä, että ammattilainen antaa uhrille tietoa (esim. esitteitä) olemassa olevista palveluista ja avusta (mm. mahdollisuudesta saada taloudellista tukea, turvakotien yhteystiedot jne.)
“Miksi uhrit eivät vain lähde suhteesta?“
On monia syitä, miksi väkivallan uhri pysyy suhteessa. On tärkeää, että et tuomitse heitä siitä tai kehota heitä eroamaan. Heidän tulee tehdä tällaiset päätökset itse, omaan tahtiinsa. Syitä, miksi uhri ei lähde väkivaltaisesta suhteesta, ovat mm.:
Taloudellinen tai muu riippuvuus tekijästä. Joskus väkivallan tekijä on omaishoitaja, tai muuten ainoa henkilö, joka uhria hoitaa.
Joskus uhrit ajattelevat, että väkivalta on normaali osa suhdetta, ja että on normaalia että kumppanit tai perheenjäsenet ovat väkivaltaisia tai kontrolloivia. Uhrit saattavat uskoa, että he ovat ansainneet väkivaltaisen kohtelun.
Voimakas pelko siitä, että eroamisesta tai lähtemisestä seuraa vakavaa väkivaltaa.
Tunne siitä, ettei ole mitään paikkaa, mihin voisi mennä, tai ketään, kenen puoleen kääntyä avun saamiseksi.
Lisää tietoa lähisuhdeväkivallan dynaamikasta löydät Moduulista 1.
“Miten tämä ihminen on joutunut tähän tilanteeseen?“
On tärkeää, ettei uhria syyllistetä siitä, mitä on tapahtunut. Uhrin syyllistäminen voi vesittää kaiken sen avun, mitä haluaisit tarjota uhrille. Väkivalta ei ole hyväksyttävää missään tilanteessa. Väkivallalle ei ole oikeutusta tai tekosyytä. Kukaan ei ansaitse tulevansa satutetuksi.
“Mitä hyötyä empaattisella lähestymistavalla on?“
Käytä inhimillistä puoltasi kun kuuntelet uhria, jotta pystyt tunnistamaan uhrin tarpeet ja huolenaiheet, vahvistamaan heidän sosiaalista tukiverkostoaan ja parantamaan heidän turvallisuuttaan. Voit myös auttaa heitä havaitsemaan ja harkitsemaan eri vaihtoehtoja, sekä voit saada heidät kokemaan itsensä niin voimakkaiksi, että he jaksavat tehdä ja viedä maaliin tärkeitä päätöksiä.
“Mitä jos he eivät halua ilmoittaa asiasta poliisille?“
Kunnioita heidän päätöstään. Kerro heille, että he voivat muuttaa mielensä myöhemmin. Kerro heille, että he voivat myös saada tukihenkilön, jonka kanssa he voivat miettiä eri vaihtoehtoja ja joka voi auttaa heitä tekemään rikosilmoituksen. Suomen lain mukaan poliisin on kirjattava rikosilmoitus, jos poliisin tietoon tulee lieväkin lähisuhteessa tapahtunut pahoinpitely.
“Kuinka voin luvata luottamuksellisuutta, jos lain mukaan minun täytyy raportoida kuulemani poliisille tai lastensuojelulle?“
Jos laki edellyttää, että sinun on ilmoitettava kuulemastasi poliisille tai lastensuojeluun, sinun tulee kertoa tämä asiakkaalle. Voit sanoa esimerkiksi: ”Se, mitä kerrot minulle, on luottamuksellista, eli en kerro kenellekään muulle, mitä jaat kanssani. Ainoa poikkeus tähän on…”
Pyydä esihenkilöltäsi neuvoja ja selkeää ohjeistusta sille, missä tilanteissa laki velvoittaa ilmoittamaan asiakkaasta toiselle viranomaiselle. Vakuuta asiakkaille, että pakollisen ilmoittamisen ulkopuolella et kerro kenellekään ilman heidän lupaansa. Lisätietoja eri maiden lainsäädännöstä löydät Moduulista 7.
“Mitä teen, jos asiakas alkaa itkeä?“
Anna asiakkaasi silloin itkeä. Voit sanoa esimerkiksi: “Tiedän, että tästä on vaikea puhua. Kerro ihan rauhassa. Meillä ei ole mitään kiirettä.“
“Mitä, jos epäilen väkivaltaa, mutta asiakas ei myönnä sitä?“
Älä yritä pakottaa ketään myöntämään, että on kokenut väkivaltaa. (Epäilyksesi ei ole välttämättä osunut oikeaan.) Voit siitä huolimatta tarjota asiakkaalle tietoa.
“Mitä, jos he haluavat minun puhuvan heidän kumppanilleen/perheenjäsenelleen/hoitajalleen?“
Ei ole välttämättä hyvä idea, että otat hoitaaksesi tällaisen asian. Jos uhri ajattelee, että se on turvallista eikä pahenna väkivaltaa, voi siitä olla joskus hyötyä, että väkivaltainen omainen puhuu jonkun sellaisen tahon kanssa, ketä hän kunnioittaa – esimerkiksi perheenjäsenen, ystävän tai vaikkapa uskonnollisen johtajan kanssa. Varoita uhria kuitenkin, että epäonnistuneessa puhutuksessa on se riski, että se johtaa pahempaan väkivaltaan.
“Mitä, jos myös kumppani/perheenjäsen/hoitaja on minun asiakkaani?“
Voi olla erittäin vaikea sinun kannaltasi hoitaa kahden asiakkaan asioita, jos heidän keskinäisessä suhteessaan on väkivaltaa. Paras käytäntö on se, että yrität saada kollegasi hoitamaan toisen asiakkaan asioita, varmistaen kuitenkin, että uhrin kertoma väkivalta on täysin luottamuksellista ja salassapidettävää tietoa.
“Mitä, jos epäilen, että hänen kumppaninsa/perheenjäsenensä/hoitajansa saattaa tappaa hänet?
Kerro huolestasi uhrille avoimesti, ja selitä hänelle, miksi ajattelet tilanteeseen liittyvän korkea riski. Selitä myös, että haluat keskustella hänen kanssaan mahdollisista turvallisuutta tukevista vaihtoehdoista. Tee strukturoitu riskinarviointi esimerkiksi MARAK-lomakkeen avulla ja vie tapaus paikalliselle MARAK-ryhmälle uhrin suostumuksella. Tällaisessa tilanteessa riskitekijöiden tunnistaminen ja turvallisten vaihtoehtojen (esim. asumisen suhteen) selvittäminen on hyvin tärkeää.
Suomen lain mukaan samoilla toimijoilla, joilla on velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus, on myös velvollisuus ilmoittaa poliisille, jos heidän tietoonsa tulee suunnitteilla oleva vakava väkivallan teko, joka olisi estettävissä.
“Mitä, jos en pysty käsittelemään sitä, mitä kuulen?“
Sinun tarpeesi ovat yhtä tärkeitä kuin uhrin, jota haluat auttaa. Sinä saatat kokea vahvoja reaktioita tai tunteita kun kuuntelet uhria tai puhut hänen kanssaan väkivallasta. Tämä on erityisen raskasta silloin, jos olet itse kokenut väkivaltaa aikaisemmin tai jos omassa ihmissuhteessasi on väkivallan merkkejä.
Pyri tunnistamaan tunteesi ja suhtaudu niihin rohkeasti keinona ymmärtää itseäsi paremmin.
Varmista, että saat apua ja tukea myös itsellesi. Lisätietoa itsestä huolehtimisesta löydät Moduulista 9.
6. Visuaalinen viestintä
Usein lähisuhdeväkivaltaa kokevilla henkilöillä on vaikeuksia saada tietoa tai löytää tukipalveluja. Visuaalisella viestinnällä on tärkeä rooli lähisuhdeväkivallan tietoisuuden lisäämisessä. Työkalut, kuten julisteet (esim. QR-koodeilla), esitteet tai tiedotteet, jotka on sijoitettu strategisesti odotustiloihin, vessoihin ja muihin näkyviin paikkoihin, ovat olennaisia. Tiedot tukipalveluista tulisi asettaa vessoihin (sopivien varoitusten kera, ettei niitä tulisi viedä kotiin, jos tekijä voisi löytää ne).
Visuaaliset viestinnän apuvälineet kertovat, että tila on turvallinen keskusteluille lähisuhdeväkivallasta ja helpottavat löytämään tietoa tukipalveluista. Luomalla visuaalisen ympäristön, joka avoimesti käsittelee lähisuhdeväkivaltaa, ihmisiä voidaan rohkaista kertomaan kokemuksistaan ja hakemaan apua. Tämä ennakoiva lähestymistapa auttaa murtamaan lähisuhdeväkivallan ympärillä olevaa hiljaisuutta ja luomaan tukevan ilmapiirin.
Muista:
Käytä inklusiivisia visuaalisia elementtejä, jotka edustavat monipuolisesti eri sukupuolten ja ihmisten kokemuksia ilman stereotypioita.
Jos mahdollista, käytä tietoa useilla kielillä.
Valitse vaikuttavia kuvia, jotka välittävät positiivista viestiä. Vältä haitallisia kuvia, kuten kuvauksia fyysisestä väkivallasta (sillä lähisuhdeväkivalta ei ole vain fyysistä), seksualisoituja kuvia seksuaaliväkivallan kokijoista tai kuvia, jotka edustavat vain yksittäisiä väestöryhmiä.
Tässä on esimerkkejä erilaisista visuaalisista viestintätavoista:
Tämä on kansainvälinen yhdellä kädellä esitettävä signaali, joka viittaa lähisuhdeväkivaltaan. Merkkiä voi käyttää esimerkiksi väkivallan uhri, joka ei voi pyytää apua ääneen, koska tekijä saattaa olla lähellä (esimerkiksi autossa, kotona jne.)
”Merkki tehdään niin, että käsi pidetään pystyssä sormet suorina, ja peukalo painetaan kiinni kämmeneen. Sitten neljä pystyssä olevaa sormea suljetaan peukalon päälle: peukalo jää symbolisesti neljän muun sormen muodostamaan ansaan.”20
Esite
Jaa tietoa virallisten esitteiden avulla lähisuhdeväkivallasta tai paikallisista tukipalveluista. Ideaalitilanteessa valitse sellaisia esitteitä esillä pidettäväksi, jotka sijaitsevat lähellä tai jotka tarjoavat anonyymia neuvontaa netin välityksellä.
Jos väkivallan uhrille ei ole turvallista antaa esitettä, voi parempi vaihtoehto olla luoda esimerkiksi käyntikortti, jossa on epäilyksiä herättämätön puhelinnumero ja osoite.
Muita ideoita
Pinssit kertovat, että tässä tilassa on turvallista puhua lähisuhdeväkivallasta.
Rhodes KV, Frankel RM, Levinthal N, Prenoveau E, Bailey J, Levinson W. “You’re not a victim of domestic violence, are you?” Provider patient communication about domestic violence. Ann Intern Med. 2007 Nov 6;147(9):620-7. doi: 10.7326/0003-4819-147-9-200711060-00006. PMID: 17975184; PMCID: PMC2365713. ↩︎
Ashur M. L. (1993). Asking about domestic violence: SAFE questions. JAMA, 269(18), 2367. ↩︎
Ashur M. L. (1993). Asking about domestic violence: SAFE questions. JAMA, 269(18), 2367. ↩︎
Ashur M. L. (1993). Asking about domestic violence: SAFE questions. JAMA, 269(18), 2367. ↩︎
Ashur M. L. (1993). Asking about domestic violence: SAFE questions. JAMA, 269(18), 2367. ↩︎
Rhodes KV, Frankel RM, Levinthal N, Prenoveau E, Bailey J, Levinson W. “You’re not a victim of domestic violence, are you?” Provider patient communication about domestic violence. Ann Intern Med. 2007 Nov 6;147(9):620-7. doi: 10.7326/0003-4819-147-9-200711060-00006. PMID: 17975184; PMCID: PMC2365713. ↩︎
Thackeray, J., Livingston, N., Ragavan, M. I., Schaechter, J., Sigel, E., COUNCIL ON CHILD ABUSE AND NEGLECT, & COUNCIL ON INJURY, VIOLENCE, AND POISON PREVENTION (2023). Intimate Partner Violence: Role of the Pediatrician. Pediatrics, 152(1), e2023062509. https://doi.org/10.1542/peds.2023-062509 ↩︎
↩︎