Moduuli 1: Koulutusmateriaalit (Sosiaalihuollolle)

”Your Reality”

The film follows a successful young marketing executive, who after moving in with her charming photographer boyfriend is in danger of losing everything, as she becomes increasingly unsure of her ability to trust her own memory.

Duration: 20 min

Winnie on 69-vuotias nainen ja hän asuu yksin pienessä kaupungissa maaseudulla. Hän on ollut potilaasi jo usean vuoden ajan. Hänellä on vakava nivelreuma ja hän tarvitsee yhä enemmän apua päivittäisissä toimissaan. Vaikka kotisairaanhoito käy säännöllisesti auttamassa häntä, on hänellä vaikeuksia selviytyä. Hän on jyrkästi sitä mieltä, ettei halua mennä mihinkään laitokseen.

Lopulta hän muuttaa tyttärensä ja tämän miehen sekä heidän nuorten poikiensa luokse. Naapurit alkavat valittaa melusta. Siitä lähtien kun Winnie muutti asuntoon, talon tilat ovat käyneet ahtaiksi. Tämän vuoksi lapset riitelevät ja huutavat entistä useammin sisällä ja pihalla. Winnien tytär ei saa apua sisariltaan, jotka olettavat hänen selviytyvän ongelmitta lisääntyneestä pyykinpesusta, ruoanlaitosta ja muista tehtävistä.

Kun teet kotikäyntejä Winnien luokse, huomaat hänen käsivarsissaan ja ylävartalossaan punoitusta ja mustelmia. Hänen tyttärensä selittää jäljet sanoen, että Winniestä on tullut kömpelömpi ja hän törmäilee tavaroihin, ja mustelmat syntyvät herkästi verenohennuslääkkeiden vuoksi. Kun puhut Winnien kanssa kahden, Winnie vain pudistelee päätään eikä vastaa, kun kysyt häneltä, onko kaikki kunnossa kotona. Olet huolissasi, kuinka asian kanssa tulisi edetä, koska et halua tehdä turhaa hälytystä tai loukata ketään. Mukailtu tapausesimerkistä RACGP (2014): Abuse and Violence: Working with our patients in general practiceWinnie, aged 69 years, lives by herself in a small country town. She has been a patient of yours for a number of years. She has severe arthritis and requires more and more help with the activities of daily living. Even with regular visits from community services, she finds it difficult to cope, but she is adamant that she doesn’t want to go to the regional hospital.

Kello 16:34 parkkipaikalla kauppakeskuksen edustalla

Rouva E huutaa hätääntyneesti, kun hänen päänsä osuu auton kuljettajanpuoleiseen ovenkarmiin. Ohikulkijat huomaavat pariskunnan välisen kovan riidan ja käsirysyn. Pari menee sisään autoon ja lähtee liikkeelle, mutta toinen auto parkkihallissa estää heitä ajamasta ulos. Silloin herra E. pakenee.

Kello 16:37 hätäpuhelu hätäkeskukseen

Yksi ohikulkijoista soittaa hätänumeroon.

Kello 16:50 poliisiauto saapuu paikalle

Rouva E:n ja todistajien kertomus ei täysin selvennä tapahtumien kulkua. Todistajat sanovat nähneensä, että herra E. oli väkivaltainen rouva E:tä kohtaan. Rouva E. sanoo, että he olivat vain riidelleet, minkä jälkeen hän oli kiivennyt autoon hätääntyneenä ja loukannut päänsä. He olivat jatkaneet riitelyä autossa ja halusivat lähteä ajamaan kotiin, mutta heitä estettiin tekemästä niin. Herra E. oli todennäköisesti paennut paniikissa, koska ohikulkijat hyökkäsivät häntä kohtaan sanallisesti.

Poliisit ottavat ylös todistajien ja rouva E:n lausunnot ja henkilötiedot. Poliisit kyselevät rouva E:ltä kysymyksiä arvioidakseen väkivallan toistumisen vaaraa. Rouva E. kieltäytyy lääketieteellisestä tutkimuksesta ja häntä kehotetaan hakeutumaan terveyskeskukseen, jotta vammat voidaan dokumentoida mahdollisimman pian. Kun rouva E:lle on kerrottu hänen oikeuksistaan rikoksen uhrina, toinen poliisi ottaa hienotunteisesti esille lähisuhdeväkivallan ja tukipalvelut. Rouva E. kuuntelee poliisia, joka kertoo myös mahdollisuuksista suojella lähisuhdeväkivallan uhria (kuten lähestymiskielto, majoitus turvakodissa), mutta pysyy lausunnossaan, että kotona kaikki on hyvin. Hän kieltäytyy kaikesta tuesta ja hänelle tarjotusta rikosuhripäivystyksen esitteestä. Koska kokonaisolosuhteet viittaavat lähisuhdeväkivaltaan, poliisit ilmoittavat rouva E:lle, että he kirjaavat rikosilmoituksen, koska on syytä epäillä hänen miestään pahoinpitelystä.

Rouva E. lopulta lähtee yksin kotiin ja julkisilla liikennevälineillä päänsäryn vuoksi.

Klo 19:14 Hätäpuhelu hätäkeskukseen

Hätäkeskukseen tulee puhelu, jossa naapuri kertoo häiritsevästä melusta herra ja rouva E:n asunnossa.

Klo 19:35 Poliisioperaatio pariskunta E:n asunnossa

Pariskunnan osoitteeseen saapuu kaksi poliisiautoa, koska iltapäivän operaatio ja pariskunta E:n osoite on jo tallennettu poliisijärjestelmään. Poliisit olettavat, että kyseessä voisi olla lähisuhdeväkivaltatapaus. Poliisipartio havaitsee asuntoon astuessaan, että paikalla on pariskunta E:n lisäksi rouva E:n äiti. Kaikki ovat päihtyneitä. Kun heitä kuulustellaan erikseen, kaikki osapuolet vähättelevät tilannetta ja sanovat, että he olivat järkyttyneitä siitä, että herra E. oli paennut iltapäivällä jättäen vaimonsa yksin poliisin ja päävamman kanssa. Koska herra E:llä ja rouva E:n äidillä ei ole näkyviä vammoja eikä poliisit havaitse viitteitä rikoksesta, paikalla olevia kehotetaan pysymään rauhallisina ja heille kerrotaan, että jos poliisi kutsutaan uudelleen paikalle, lähdetään putkaan häiritsevästä melusta.

Klo 21:44 Hätäpuhelu hätäkeskukseen

Jälleen hätäpuhelu naapureilta häiritsevän metelin vuoksi. Naapurien mukaan ”pariskunnan asunnossa elämöidään kovasti. Luulemme, että siellä on taas tilanne päällä.”

Klo 22:10 Poliisioperaatio pariskunta E:n kodissa

Epäillyn lähisuhdeväkivaltatapauksen vuoksi paikalle saapuu jälleen kaksi poliisiautoa. Mukana ovat poliisit pariskunta E:n asunnon aiemmasta operaatiosta. He huomaavat, että pariskunta E:n ja rouva E:n äidin päihtymysaste on paljon korkeampi verrattuna aiempaan poliisin vierailuun. Lisäksi kaikilla läsnäolevilla on verisiä jälkiä käsissä, käsivarsissa ja kasvoissa. Herra E:n vammat ovat erityisen vakavia.

Jälleen kaikkia kolmea henkilöä kuullaan erikseen, jolloin rouva E. ja hänen äitinsä sanovat, että herra E. alkoi käyttäytyä väkivaltaisesti heitä kohtaan ja heidän piti puolustautua.

Herra E. murtuu kyyneliin viranomaisen edessä ja sanoo, ettei kestänyt vaimonsa ja anoppinsa väkivaltaa, joka oli jatkunut vuosia, ja ettei hän tiennyt mitä muuta tehdä sinä iltana kuin vastata väkivaltaan väkivallalla. Huolimatta vahvasta päihtymyksestään, herra E. vaikuttaa uskottavalta ja antaa johdonmukaisia tietoja rikoksesta ja tähänastisista väkivallan kokemuksistaan.

Rouva E:tä ja hänen äitiään kuullaan herra E:n antamien tietojen perusteella, mihin he reagoivat sanallisesti hyvin aggressiivisesti. Molemmat haluavat hyökätä herra E:n kimppuun näyttääkseen hänelle, ”mitä seuraa, kun heistä levitetään tällaisia valheita”.

Poliisit estävät rouva E:tä ja tämän äitiä käymästä herra E:n kimppuun asunnossa.

Herra E. haluaa lähteä asunnosta, mutta hänet voidaan majoittaa asunnottomille tarkoitettuun tilapäismajoitukseen, koska alueella ei ole miehille tarkoitettua turvakotia. Hän haluaisi ottaa yhteyttä miesten kokemaa lähisuhdeväkivaltaa käsittelevään neuvontakeskukseen seuraavana päivänä ja antaa lääkärin dokumentoida väkivallan aiheuttamat vammansa. Toisin kuin rouva E. ja hänen äitinsä, hän suostuu välittömästi lääketieteelliseen hoitoon. Herra E. kuljetetaan lähimpään ensiapuun ambulanssilla vammojen vuoksi. Sieltä hän menee omatoimisesti hätämajoitukseen. Jälleen molemmat naiset vakuuttavat, että heidän ”piti vain puolustautua” herra E:n hyökkäyksiä vastaan. Poliisi arvioi, että herra E:n riski joutua uudestaan väkivaltaisen hyökkäyksen kohteeksi vaimonsa ja anoppinsa toimesta, on korkea.

Seuraavina päivinä ja viikkoina

Esitutkinnan yhteydessä poliisi kuulee todistajia, jotka olivat ensimmäisen riidan aikana kauppakeskuksen parkkipaikalla, sekä pariskunta E:n naapurin. Herra E. antaa poliisille laajan lausunnon, jossa hän kuvaa väkivallan kehittymistä ja asteittaista lisääntymistä häntä kohtaan sekä pelkoa siitä, että joku saattaisi huomata, että hänen kokee väkivaltaa lähisuhteessaan.

Lääkärinlausunto sisällytetään esitutkintamateriaaleihin. Se tukee herra E:n kuvausta tapahtumien kulusta. Rouva E. ja hänen äitinsä syyttävät kuulustelussa herra E:tä pahoinpitelystä. He pysyvät alkuperäisessä versiossaan, että herra E. aiheutti väkivallan eskaloitumisen, mutta kertovat tapahtumista ristiriitaisesti. Heitä koskevan pahoinpitelysyytteen osalta molemmat käyttävät itsekriminointisuojaansa eli rikoksesta epäillyn oikeutta vaieta, ja kieltäytyvät vastaamasta esitettyihin kysymyksiin.

Herra E. hakee neuvoja tukipalvelusta, joka tarjoaa palveluita miehille, jotka ovat kokeneet lähisuhdeväkivaltaa. Rouva E. ja tämän äiti määrätään perheen sisäiseen lähestymiskieltoon eivätkä he saa lähestyä herra E:tä. Herra E. saa asua kotona. Neljän viikon kuluttua poliisin tutkimukset päättyvät tulokseen, että herra E. on ilmeisesti ollut vuosia vaimonsa ja anoppinsa väkivallan uhri. Esitutkinnan valmistuttua tapaus etenee syyttäjälle syyteharkintaan.

Nora on 34-vuotias maahanmuuttajataustainen nainen. Hän on asunut maassa kolme vuotta vanhempiensa ja sisartensa kanssa. Nora avioitui Peterin kanssa kaksi vuotta sitten. Peter on perhetuttavien poika Noran vanhempien ystäväpiiristä. Noran perhe tulee patriarkaalisesta kulttuurista, jossa yhteisö asetetaan yksilön edelle.

Noran avioliitto Peterin kanssa oli helpotus Noran perheelle, koska heidän kulttuurissaan Noran iässä olevan naisen ei pitäisi olla naimaton. Kuitenkin melko pian avioitumisen jälkeen Peter alkoi kontrolloida Noran jokapäiväistä elämää. Peter ei anna Noran nähdä ystäviään eikä mennä minnekään ilman häntä. Pakollinen kielikurssi on ainoa paikka, jonne Nora saa mennä yksin.

Peter ottaa haltuunsa Noran pankkikortin ja ottaa lainoja hänen nimissään. Kun Nora yrittää vastustaa, Peter pahoinpitelee hänet. Peter uhkaa lähettää Noran takaisin hänen kotimaahansa.

Nora kertoo tilanteesta vanhemmilleen ja pyytää apua. Aluksi vanhemmat suhtautuvat vakavasti Peterin väkivaltaiseen käyttäytymiseen, mutta yllättäen Noran isä kuolee. Noran surusta murtunut äiti ei kykene vastustamaan Peterin tahtoa ilman puolisoaan.

Samaan aikaan Peter levittää huhuja Noran moraalittomuudesta voidakseen oikeuttaa mahdolliset yhteisössä liikkuvat väitteet hänen väkivaltaisuudestaan. Huhut nöyryyttävät Noran perhettä. Yhteisö painostaa Noran äitiä ja hänen sisartensa perheitä selvittämään ja puhdistamaan perheen maineen.

Noran äiti pyytää Noraa pysymään avioliitossa Peterin kanssa rauhoittaakseen tilanteen yhteisön kanssa, ja hänen sisarensa pyytävät Noraa olemaan enää rasittamatta äitiään asialla. Nora kokee, että hän on vastuussa väkivallasta sekä perheensä maineesta ja hyväksyy sen tosiasian, ettei avioero Peteristä ole vaihtoehto.

Ajan myötä väkivalta muuttuu vakavammaksi ja sitä tapahtuu entistä useammin. Eräässä tilanteessa Peter kuristaa Noraa niin pitkään, että hän menettää tajuntansa. Kuristamisen jälkeen hän alkaa kokea puheen tuottamisen häiriöitä erityisesti stressaavissa tilanteissa. Nora tuntee itsensä eristetyksi, avuttomaksi ja masentuneeksi. Peter on uhannut jakaa seksuaalissävytteisiä kuvia Norasta julkisesti, jos Nora ’pilaa hänen maineensa aviomiehenä’, kuten hän sen esittää. Nora tuntee ahdistusta, koska hän ei voi puhua kenellekään – edes perheelleen – tunteistaan.

Gabby avioitui Nickin kanssa pitkän seurustelun jälkeen ja muutti pian avioitumisen jälkeen miehensä perhetilalle. Pariskunta oli onnellinen tilalla asuessaan ja he saivat pian ensimmäisen lapsensa. Nickin käytös alkoi muuttua raskauden aikana, ja kun heidän tyttärensä Jane syntyi, suhde ei enää tuntunut samalta. Nick vaikutti vetäytyneeltä ja vietti pitkiä aikoja yksin. Gabbysta Nick alkoi muistuttaa entistä enemmän tämän isää, joka oli ollut aina ankara Nickille.
Nickin käytös muuttui uhkaavaksi ja hallitsevaksi, erityisesti rahan ja sosiaalisen kontaktin suhteen. Hän oli yhä aggressiivisempi riitojen aikana, huusi usein ja heitteli esineitä ympäri huonetta. Gabby ajatteli, että koska Nick ei satuttanut häntä fyysisesti, hänen käytöksensä ei täyttänyt väkivallan määritelmää. Nick ei vaikuttanut kiinnostuneen tyttärestään Janesta juuri muualla kuin julkisesti, missä hän käyttäytyi huolehtivan ja rakastavan isän tavoin.
Jane oli yleisesti ottaen hyväkäytöksinen lapsi, mutta Gabby huomasi, että hän ei voinut jättää Janea kenenkään muun hoidettavaksi. Jane muuttui itkuiseksi ja näytti selvästi ahdistuneelta, kun Gabby antoi hänet toisen henkilön hoitoon. Tämä oli stressaavaa Gabbylle ja merkitsi myös sitä, että hänen sosiaalinen elämänsä rajoittui entisestään.
Janella kesti pitkään oppia ryömimään, kävelemään ja puhumaan. Hänen unirytminsä oli sekaisin, ja vaikka Jane oli jo yli vuoden ikäinen, Gabby ei usein saanut nukutuksi koko yötä. Kun Jane viimein alkoi puhua, hän alkoi änkyttää, mikä vaikeutti hänen puheenkehitystään entisestään. Gabby oli huolissaan Janesta. Lääkäri mukaan tämä oli normaalia joillekin lapsille, mutta jos puheongelmat jatkuisivat, hän voisi kirjoittaa lähetteen erikoislääkärille.
 
Vuosien kuluessa Nickin käytös Gabbya kohtaan muuttui kestämättömäksi. Riitojen aikana Nick otti käsiinsä metsästyskiväärinsä, minkä Gabby koki hyvin uhkaavaksi. Usein Nickin heittämät esineet osuivat Gabbyyn, ja hän pelkäsi yhä enemmän heidän tyttärensä puolesta. Gabby päätti lähteä suhteesta ja kääntyi paikallisen väkivaltatyötä tekevän palvelun puoleen, joka auttoi häntä saamaan lähestymiskiellon Nickiä vastaan.
Kun Gabby oli muuttanut Janen kanssa pois Nickin luota, Janen käytös alkoi muuttua. Janen kehitys näytti etenevän harppauksittain, mitä Gabby ihmetteli. Kun hän pohti tätä neuvolassa, terveydenhoitaja arveli, että mitä todennäköisemmin Janen kehitysviiveen, änkytyksen, ärtymyksen ja eroahdistuksen taustalla oli ollut väkivallalle altistuminen kotona.
Tarina kuvaa tilannetta, jossa lähisuhdeväkivaltaa ei ole tunnistettu riittävän aikaisin. On mahdollista, että jos lääkäri olisi kysynyt Gabbylta tai Nickiltä (joka oli hakeutunut hoitoon kroonisen selkäkivun vuoksi) heidän suhteestaan, perheensä tilanteesta ja erityisesti Janesta, väkivalta olisi voitu tunnistaa paljon aikaisemmin.

Mukailtu tapausesimerkistä RACGP (2014): Abuse and Violence: Working with our patients in general practice

Intensifying global efforts for the elimination of female genital mutilation: Infographic and recommendations (2022)