Moduuli 4: Uhri oikeusprosessissa

1. Lähisuhdeväkivallan uhrien kohtaamat esteet
2. Esitutkinta
3. Toiminta ennen oikeudenkäyntiä
4. Oikeudenkäynti
5. Muut tuomioistuimien tarjoamat suojakeinot
6. Sovittelu

Lähteet

Johdanto
Tervetuloa moduuliin 4 ”Uhri oikeusprosessissa”. Tämä moduuli käsittelee haasteita, joita lähisuhdeväkivallan uhrit kohtaavat oikeusprosessin eri vaiheissa. Moduulissa tarkastellaan uhrien oikeusturvan kannalta keskeisiä näkökulmia lähtien prosessin alkuvaiheen haasteista aina oikeudenkäyntiin asti. Lisäksi moduulissa 4 käsitellään esitutkintaa, oikeudenkäyntiin valmistautumista, tuomioistuimien tarjoamia suojekeinoja sekä sovittelun roolia vaihtoehtoisena ratkaisuna.

Oppimistavoitteet
+ Opiskelija tunnistaa uhrien kohtaamat henkilökohtaiset, sosiaaliset, kulttuuriset, yhteiskunnalliset ja oikeudelliset apuun hakeutumisen esteet
+ Opiskelija on tietoinen lainvalvontaviranomaisten ja muiden oikeusalan ammattilaisten vastuista
+ Opiskelija tietää, kuinka esitutkinnan, todisteiden keräämisen, suojelun ja syytteeseenpanon laatua voidaan parantaa
+ Opiskelija osaa vahvistaa uhrien oikeusturvan toteutumista

Huomioi, että oppimateriaalia ei ole räätälöity eri Euroopan maiden kansallisiin tarpeisiin, vaan se sisältää tietoa yleisellä tasolla.

1. Lähisuhdeväkivallan uhrien kohtaamat haasteet

Lähisuhdeväkivalta loppuu harvoin siihen, että uhri pakenee, yrittää katkaista suhteen ja/tai hakee apua. Sen sijaan väkivalta usein pahenee, jos tekijä kokee menettävänsä kontrollin uhriin. Erohetki on siten vaarallisinta aikaa lähisuhdeväkivallan uhrille. Uhrin syyt jäädä tekijän luokse ovat monimutkaisia ​​ja perustuvat usein kokemukseen, että tekijä toteuttaa uhkauksensa. Uhri ei voi välttämättä paeta turvallisesti tai suojella läheisiään.1

Kuva: rawpixel.com / Freepik

Samat valta- ja kontrollimekanismit, jotka ylläpitävät lähisuhdeväkivaltaa, estävät uhreja hakemasta oikeutta. Tekijä saattaa uhata kostolla ja painostaa uhria luopumaan rangaistusvaatimuksesta. Tekijä saattaa myös antaa ymmärtää, että hänelle mahdollisesti määrättävä sakkorangaistus tulee uhrin tai perheen yhteisistä rahoista maksettavaksi. Tekijät voivat manipuloida uhreja väittämällä, että uhri valehtelee tai että uhri on tehnyt väärän tulkinnan tai ylireagoi, tai että uhrin toimet ovat henkistä väkivaltaa tekijää kohtaan. Joka neljäs lähisuhdeväkivallan uhri ei ilmoita viranomaisille vakavistakaan lähisuhdeväkivaltatapauksista pääasiassa pelon, vihan ja häpeän vuoksi.2 Lisätietoja lähisuhdeväkivallan dynamiikasta löytyy moduulista 1.

Leslie Morgan Steiner kertoo seuraavalla englanninkielisellä videolla, miksi lähisuhdeväkivallan uhrit eivät lähde suhteesta, ja korjaa yleisiä väärinkäsityksiä lähisuhdeväkivallasta:

Seuraavat henkilökohtaiset, sosiaaliset ja kulttuuriset, yhteiskunnalliset ja oikeudelliset esteet voivat vaikuttaa uhrin oikeussuojan saatavuuteen kaikissa oikeusprosessin vaiheissa:3

Klikkaa plus-merkkejä saadaksesi aiheesta lisää tietoa.

Kuva: freepik

Haavoittuvat ryhmät ja moninkertainen syrjintä

Lähisuhdeväkivallan uhrit tulevat monista eri taustoista ja kohtaavat erilaisia ​​oikeudenkäynnin esteitä. Heillä ei välttämättä useinkaan ole luottamusta oikeusjärjestelmään ja he voivat pelätä huonoa kohtelua tai tuomitsevia asenteita. Esimerkiksi epäonnistuneet kohtaamiset, ongelmat vuorovaikutuksessa ja stereotypiat voivat johtaa syrjintään, toissijaiseen uhriutumiseen tai lainvalvontaviranomaisten ja lakialan ammattilaisten riittämättömiin oikeudellisiin neuvoihin.

Haavoittuvilla ryhmillä tarkoitetaan henkilöitä, jotka kuuluvat tai joiden katsotaan kuuluvan haavoittuvassa asemassa oleviin tai marginalisoituihin ryhmiin.4 Lisätietoja uhriryhmien monipuolisesta kirjosta löytyy moduulista 1.

Moninkertainen syrjintä tarkoittaa mitä tahansa henkilöön kohdistuvaa syrjintää, jossa yhdistyy syrjintä sukupuolen, ihonvärin, etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, vamman, iän, seksuaalisen suuntautumisen, sukupuoli-identiteetin tai muiden ominaisuuksien perusteella. Tästä syrjinnästä voivat kärsiä ne, joilla on tai joiden uskotaan olevan kyseiset ominaisuudet.5 Moninkertainen syrjintä tapahtuu useiden henkilökohtaisten syiden tai ominaispiirteiden/identiteettien perusteella.6

Seuraava video havainnollistaa, minkälaisia kielteisiä sosiaalisia mielleyhtymiä sukupuoleen liitetään:

Sukupuoli viittaa biologisiin ominaisuuksiin. Sukupuoli viittaa yhteiskunnallisiin rooleihin, käyttäytymiseen ja ominaisuuksiin, joita pidetään miehille ja naisille sopivina yhteiskunnassa. Lisätietoja sukupuolesta on moduulissa 1.

Rasistiset stereotypiat voivat heikentää yksilön minäkuvaa ja omanarvotuntoa, mikä voi entisestään vähentää lähisuhdeväkivallan uhrien voimia hakea apua ja tukea. Seuraava englanninkielinen video toistaa kuuluisan 1940-luvulla Yhdysvalloissa suunnitellun kokeen ennakkoluuloista, syrjinnästä ja rotuerottelusta:

Uhrin syyllistäminen

Asenteilla, uskomuksilla ja käyttäytymismalleilla on suuri merkitys työskennellessä lähisuhdeväkivallan uhrien kanssa. Uhria syyllistävät asenteet, jotka perustuvat stereotypioihin ja tiedostamattomiin ennakkoluuloihin, marginalisoivat uhrin ja vaikeuttavat väkivallasta kertomista.

Myös lakialan ammattilaisilla voi olla uhreja syyllistäviä ja syrjiviä asenteita. Asenteet vaikuttavat merkittävästi siihen, miten väkivallasta raportoidaan, miten siitä syytetään ja minkälaisia tuomioita lähisuhdeväkivaltatapauksissa annetaan. Tutkimusten mukaan tällaiset asenteet voivat johtaa empatian puutteeseen uhreja kohtaan, jolloin heitä ei uskota tai heitä jopa syytetään kokemastaan ​​väkivallasta.7 Tämä voi johtaa siihen, että väkivallasta raportoidaan liian myöhään ja ettei oikeusjärjestelmään luoteta. Lisäksi uhria syyllistävät asenteet voivat johtaa toissijaiseen uhriutumiseen, mikä tarkoittaa sitä, että apua hakeneet uhrit traumatisoituvat uudelleen saamansa kohtelun vuoksi.

Oikeusprosessissa uhrin syyllistäminen voi ilmetä myös lievinä tuomioina, koska epäiltyjen ajatellaan olevan vähemmän syyllisiä tekoihinsa. Stereotypiat vaikeuttavat entisestään lähisuhdeväkivaltatapausten käsittelyä, sillä olettamukset uhrin käyttäytymisestä tai motiiveista voivat johtaa puolueelliseen päätöksentekoon.

Näiden ongelmien välttämiseksi ja lähisuhdeväkivaltatapausten käsittelyn parantamiseksi on tärkeää, että lakialan ammattilaiset saavat kattavaa koulutusta esimerkiksi uhrien syyllistämisestä ja stereotypioista.

Käytännön ohjeita lakialan ammattilaisille uhrien syyllistämisen välttämiseksi
  • Kuuntele uhria aktiivisesti tuomitsematta ja validoi heidän kokemuksensa osoittamalla, että ymmärrät asian heidän näkökulmastaan. Vältä kyseenalaistamasta heidän toimiaan tai käyttäytymistään tavoilla, jotka voivat vahingossa syyllistää uhria. Esimerkiksi, kun uhri kuvailee kokemustaan, keskity hänen näkökulmansa ymmärtämiseen sen sijaan, että syyllistäisit heidän päätöksiään.
  • Käytä oikeudenkäynneissä neutraalia kieltä, joka ei sisällä stereotypioita. Sen sijaan, että kysyisit: ”Miksi et lähtenyt?” kysy avoimia kysymyksiä, jotka selventävät uhrin tilanteen monimutkaisuutta, kuten ”Voisitko kertoa minulle lisää haasteista, joita kohtasit apua etsiessäsi?” Lue lisää kommunikaatiosta lähisuhdeväkivallan uhrien kanssa moduulissa 3.
  • Osallistu työpajoihin ja koulutustilaisuuksiin, joissa käsitellään traumatietoisen työskentelyn ja uhria syyllistävän asenteen vaikutusta. Koulutuksissa tulisi korostaa uhrien tukemisen keinoja sekä vallan ja kontrollin dynamiikan tunnistamista väkivaltaisissa suhteissa.
  • Tunnista kulttuurierot ja kunnioita erilaisia ​​taustoja. Käytä tarvittaessa tulkkia ja muista, että kulttuuriset normit voivat vaikuttaa siihen, mitä uhrit ajattelevat väkivaltakokemuksistaan ja miten he reagoivat niihin. Kulttuurisesti sensitiivinen lähestyminen auttaa tarjoamaan asianmukaista ja kunnioittavaa tukea kaikille uhreille.
  • Tee yhteistyötä uhrien tukipalvelujen ja edunvalvontajärjestöjen kanssa. Tällainen yhteistyö varmistaa, että uhrit saavat kattavaa tukea koko oikeusprosessin ajan, mikä vähentää sekundäärisen uhriutumisen todennäköisyyttä. Vahvojen verkostojen rakentaminen tukipalvelujen kanssa voi auttaa uhreja selviämään oikeusprosessista paremmin.

Lisätietoja stereotypioista ja tiedostamattomista ajatusvääristymistä löydät moduulista 8.

Toissijainen/sekundäärinen uhriutuminen

Toissijainen uhriutuminen tarkoittaa, että uhri traumatisoituu lisää siitä, miten muut henkilöt ja järjestelmä kohtelevat rikoksen traumatisoinutta uhria. Toissijaista traumatisoitumista voi aiheuttaa esimerkiksi se, että uhri joutuu toistuvasti rikoksentekijän nähtäville, uhrille tehdään toistuvia kuulusteluita samoista asioista tai että uhrin kanssa tekemisissä oleva ammattilainen käyttää sopimatonta kieltä tai esittää tunteettomia kommentteja.8

Jotta lakialan ammattilaiset voivat estää asiakkaan toisijaisen uhriutumisen,  tulee heidän omaksua herkkä ja empaattinen lähestymistapa. Se, miten lakialan ammattilaiset puhuttavat uhria ennen oikeudenkäyntiä, sen aikana ja sen jälkeen, vaikuttaa suuresti uhrin yhteistyökykyyn. Oikeudessa todistaminen voi olla lähisuhdeväkivallan uhreille erityisen ahdistavaa ja pelottavaa. He saattavat tuntea kontrollin menetystä tilanteessa, häpeää, pelätä rikoksesta epäiltyä ja tuomioistuimen tapahtumia, ja heille voi olla vaikea muistaa traumaattisia tapahtumia. Jos uhri tuntee olonsa turvalliseksi, kuulluksi ja uskotuksi, hän todennäköisemmin kykenee antamaan tapaukseen selvittämiseen tarvittavia tietoja.

Käytännön ohjeita lakialan ammattilaisille toissijaisen uhriutumisen estämiseksi
  • Varmista, että uhrin ei tarvitse kohdata tekijää oikeudenkäynnin aikana. Käytä erillisiä odotustiloja ja harkitse videotodistuksia suoran kontaktin välttämiseksi.
  • Tarjoa tukevat ja yksityiset puitteet haastatteluille ja todistajille, jotta uhri tuntee olonsa turvalliseksi ja mukavaksi.
  • Vältä toistuvaa kyselyä samoista tosiseikoista. Koordinoi yhteistyö muiden mukana olevien ammattilaisten kanssa varmistaaksesi, että tiedot kerätään ja jaetaan asianmukaisesti ja vältetään sitä, että uhri joutuu kertomaan samat asiat useita kertoja eri henkilöille.
  • Valmistaudu perusteellisesti ennen tapaamisia, jotta uhrin ei tarvitse kertoa traumaattisista kokemuksistaan ​​useita kertoja.
  • Muista vuorovaikutuksessa käytetty kieli. Vältä terminologiaa, jota voidaan pitää syyttävänä tai tuomitsevana.
  • Käytä empaattista ja tukevaa kieltä auttaaksesi uhria tuntemaan olonsa ymmärretyksi ja arvostetuksi.
  • Käytä selkeää ja yksinkertaista kieltä varmistaaksesi, että uhri ymmärtää helposti, mitä viestitään. Katso lisätietoja kommunikaatiosta lähisuhdeväkivallan uhrien kanssa moduulista 3.
  • Kun olet selittänyt oikeudelliset menettelyt tai antanut ohjeita, kysy uhrilta, onko hän ymmärtänyt kertomasi, ja anna hänelle mahdollisuus esittää kysymyksiä.
  • Anna uhrille kirjalliset ohjeet ja muistiinpanot, joissa on yhteenveto keskusteltun tärkeistä tiedoista. Tämä auttaa vahvistamaan uhrin ymmärrystä asiasta.
  • Varmista uhrin ymmärrys pyytämällä uhria tiivistämään, mitä keskusteltiin.
  • Tarjoa pääsy uhrien tukipalveluihin koko oikeusprosessin ajan.
  • Anna uhrilla olla tukihenkilö läsnä kuulusteluissa ja oikeudenkäynneissä.
  • Ymmärrä trauman vaikutus muistiin ja käyttäytymiseen. Ymmärrä, että epäjohdonmukaisuudet uhrin kertomuksessa voivat johtua traumasta, eivät epärehellisyydestä.
  • Järjestä koulutusta kaikille lakialan ammattilaisille traumatietoisista käytännöistä ja lähisuhdeväkivallan psykologisista vaikutuksista.
  • Anna uhrille määräysvalta prosessin tietyistä osista, kuten ammattilaisen sukupuolen valitsemisesta tai sen päättämisestä, milloin uhri tarvitsee taukoja.
  • Varmista, että uhri on täysin tietoinen oikeusprosessista ja oikeuksistaan, ja ota hänet mukaan päätöksentekoon aina kun mahdollista.
  • Säilytä ammattitaito ja luottamuksellisuus aina. Vältä tekemästä epäluottamuksellisia kommentteja tai näyttämästä ei-sanallisia vihjeitä, jotka voi tulkita epäuskoksi tai tuomitsemiseksi.
  • Osoita kärsivällisyyttä ja ymmärrystä tiedostaen, että uhri saattaa kokea merkittävää emotionaalista ahdistusta.

Katso seuraava englanninkielinen video saadaksesi lisätietoja sukupuoleen perustuvasta väkivallasta, uhrien syyllistämisestä ja toissijaisesta uhriutumisesta:

2. Esitutkinta9

Lähisuhdeväkivaltatapausten esitutkinta vaatii sensitiivistä lähestymistapaa ja tietoa lähisuhdeväkivallalle ominaisesta monimutkaisesta vallan ja kontrollin dynamiikasta. Lähisuhdeväkivaltatapauksiin tulee reagoida mahdollisimman nopeasti ja uhrille sekä hänen lapsilleen tulee tehdä riskinarviointi. Katso lisätietoja poliisin toimista lähisuhdeväkivaltatapauksissa poliisin moduulista 4.

Kuva: rawpixel.com / Freepik

Välittömät toimenpiteet

Esitutkinta on suoritettava ilman aiheetonta viivytystä ja tehokkaasti Istanbulin yleissopimuksen periaatteiden mukaisesti. Tämä tarkoittaa esimerkiksi asiaankuuluvien tosiseikkojen selvittämistä, kaikkien saatavilla olevien todistajien kuulustelua ja oikeuslääketieteellisten tutkimusten tekemistä. Toteutetut toimenpiteet eivät saa vaarantaa asianosaisten oikeusturvaa tai oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksia. Lisätietoja Istanbulin sopimuksesta on moduulissa 6.

Välittömät toimenpiteet pitävät sisällään:

Klikkaa plus-merkkejä lukeaksesi lisää aiheesta.

Kuva: starline / Freepik

Uhrin puhuttaminen ja kuulustelu

Lähisuhdeväkivaltatapauksissa uhrin ja todistajien lausunnot ovat tärkeitä todisteita. Uhrit ovat yleensä halukkaampia antamaan lausunnon välittömästi tapahtuman jälkeen kuin muutaman päivän kuluttua. Uhrin lausunto on tärkeä myös välittömän riskinarvioinnin ja turvallisuussuunnittelun kannalta. Siksi uhria tulee aina mahdollisuuksien mukaan yrittää puhuttaa välittömästi tapahtuman jälkeen.

Miten kuulustelu suoritetaan
  • Ihannetapauksessa uhrin pitäisi saada valita kuulustelijan sukupuoli.
  • Uhrin mukana saa olla tukihenkilö ja avustaja.
  • Kuulustelun tulee tapahtua hiljaisessa huoneessa ilman häiritseviä tekijöitä.
  • Jos käytetty kieli ei ole uhrin äidinkieli, tulee järjestää tulkki. Ammattilaisen tulee kertoa uhrille hänen oikeuksistaan ​​saada tulkki. Uhrilta tulee kysyä, haluaako hän saada tulkin ja onko hänellä toiveita tulkin sukupuolelle, murteelle ja alkuperämaalle.
  • Kuulustelijan tulee toimia sensitiivisesti ja empaattisesti koko kuulustelun ajan.
  • On tärkeää kertoa uhrille hänen oikeuksistaan ​​ja velvollisuuksistaan ​​sekä selittää, miksi kuulustelija joutuu esittämään intiimejä kysymyksiä. Kuulustelijan tulee selittää, että yksityiskohtien kysyminen, kuten mitä uhri sanoi, teki tai pukeutui, ei tarkoita uhrin syyllistämistä tapahtuneesta, vaan mahdollisimman tarkan tiedon keräämistä.
  • Kuulustelijan tulee myös auttaa uhria pidättäytymään itsesyytöksistä, välttää arvostelemasta asioita ja välttää käyttämästä erikoisterminologiaa.
  • Kuulusteluun tulee varata riittävästi aikaa. Kuulustelijan tulee kuunnella tarkasti ja käyttää avoimia kysymyksiä. Kuulustelijan tulee tehdä perusteellisia muistiinpanoja puhuessaan uhrin kanssa, jotta hänen ei tarvitse käydä läpi uhrin tarinaa useita kertoja.
  • Kuulustelijan tulee olla valmis käsittelemään uhrin emotionaalisia reaktioita, kuten itkua. Voi olla hyödyllistä kysyä uhrilta, tarvitseeko hän tauon, jos hän herkistyy haastattelun aikana. Vaikka rikostutkijoilla on usein rajallinen aika käytössään, on tärkeää olla sensitiivinen uhrin tunnetilaan suhteen ja tarjota tukea tarvittaessa.
  • Saattaa vaatia aikaa ja useita tapaamisia, ennen kuin traumasta kärsivä uhri pysty kertomaan tapahtumista. Kuulustelijan tulee selittää uhrille, että hänen asiansa eteneminen oikeudessa riippuu paljon myös uhrin kertomuksesta. Uhrille tulee tarjota turvallinen ympäristö ja mahdollisuus kertoa kaikki asiaan liittyvät tapahtumat.
Kysymystyypit

Uhria kuulusteltaessa tulee kysyä seuraavia tietoja:

  • Rikokseen liittyvät ja siihen johtaneet tapahtumat
  • Lasten läsnäolo
  • Aseiden käyttö tai niiden käytöllä uhkailu
  • Aiemman fyysisen ja henkisen väkivallan ja kontrolloivan käyttäytymisen kuvaus
  • Uhrin ja tekijän keskinäinen suhde
  • Väkivallan vaikutus uhriin, mukaan lukien fyysiset ja henkiset vammat, taloudelliset vaikutukset ja keinot väkivallasta selviytymiseksi
  • Jos vaikuttaa siltä, että henkilö ei kerro sinulle kaikkea, yritä kysyä heiltä, ​​mitä hän pelkää (joskus pelon syy ei ole ilmeinen ulkopuoliselle)
  • Kuulustele todistajat (esim. naapurit, ystävät, muut läheiset) koska heidän todistuksensa voi olla ratkaiseva erityisesti epäselvissä tilanteissa
  • Tiedustele, harkitseeko uhri eroa, koska tämä tieto on tärkeä riskinarvioinnissa; eron hetkellä riski henkirikokselle on suurin.
Lasten puhutus ja kuulustelu

On tärkeää ymmärtää, että lähisuhdeväkivallalla on vakava vaikutus lapsiin. Toimiessa väkivaltaa nähneiden tai kokeneiden lasten on otettava huomioon lasten oikeudet ja heidän etunsa.

Lasten kuulusteluissa tulee huomioida heidän ikänsä ja kehitystasonsa, koska ne vaikuttavat lapsen muistiin, sanavarastoon, kuullun ymmärtämiseen, keskittymiskykyyn sekä puheen ja lauseiden tuottamisen taitoon. Lapset voivat kertoa hätävalheita tai ovat voineet ymmärtää asioita väärin, ja kuulustelijan tulee selvittää myös tällaiset kertomukset.

Esitutkintalaki 4 luvun 7§:n mukaan alle 18-vuotiaisiin kohdistuvat tutkintatoimenpiteet on mahdollisuuksien mukaan annettava tähän tehtävään erityisesti perehtyneille rikostutkijoille. Esitutkintaviranomaisen on tarvittaessa neuvoteltava lääkärin tai muun asiantuntijan kanssa siitä, voidaanko alle 18-vuotiaaseen kohdistaa tutkintatoimenpiteitä.

Poliisi voi myös pyytää virka-apua asiantuntijalta (esim. lasten oikeuspsykiatrian yksiköstä), joka suorittaa lapsen haastattelun. Virka-avun pyytämisestä päättää päällystöön kuuluva poliisimies, yleensä tutkinnanjohtaja.

Lasten kuulustelussa huomioi ainakin seuraavat seikat:

  • Käytä lasten kuulusteluun laadittua kuulustelurunkoa.
  • Videoi lapsen kuulustelu.
  • Luo aluksi kontakti lapseen, jotta hänen jännityksensä vähenee. Juttele lapsen kanssa aluksi mukavista asioista. Älä leiki lapsen kanssa, jotta kuulustelutilanteeseen ei sotkeudu mielikuvituksellisia elementtejä.
  • Kerro lapselle, että kuulustelussa lapsen tulee puhua pelkästään totta. Harjoittele lapsen kanssa aluksi kysymyksiin vastaamista, kuten esimerkiksi: ”Minulla on päälläni nyt sininen paita. Jos kysyn sinulta, että onko minulla päälläni punainen paita, niin mitä sinä vastaat?”
  • Kerro lapselle, että jos hän ei ole varma jostain kysymästäsi asiasta, saa lapsi vastata, että ei ole varma. Tai jos lapsi ei muista, hän voi kertoa, ettei hän muista. Harjoittele esimerkkien avulla lapsen kanssa tällaisiin kysymyksiin vastaamista.
  • Anna lapsen kertoa vapaasti. Käytä avoimia kysymyksiä. Jos kysyt jotain kohdennetusti, älä tee johdattelevia kysymyksiä. Älä pakota lasta kertomaan.
  • Älä näytä voimakkaita tunnereaktioita, vaikka lapsi kertoisi jotain sinua järkyttävää. Lapselle pitää voida syntyä tunne, että hän on turvassa ja että hän voi turvallisesti kertoa häntä järkyttäneistä asioista.

Lähde ja lisätietoa:
Yli-Räisänen (2019): Lapsi poliisin kuultavana – Rikosuhripäivystys (riku.fi) Poliisihallituksen ohje POL-2019-34669 Lapsi poliisitoiminnassa ja esitutkinnassa (voimassa 31.12.2024 asti)

3. Toiminta ennen oikeudenkäyntiä10

Aika ennen oikeudenkäyntiä merkitsee lisääntynyttä riskiä uhreille, varsinkin jos epäillyt eivät ole vangittuina tai muutoin valvottuina ennen oikeudenkäyntiä. Epäillyt voivat kohdistaa uhreihin kostotoimenpiteitä, painostusta ja pelottelua. On tärkeää arvioida ja hallita turvallisuusriskejä tapauskohtaisesti standardisoitujen menettelytapojen mukaisesti ja yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa.

Kuva: rawpixel.com on Freepik

Esitutkintavaiheessa eri sidosryhmillä on keskeinen rooli uhrin turvallisuuden ja tuen varmistamisessa. Lainvalvontaviranomaisten tulee tarjota suojaa ja valvoa tekijää estääkseen uhkailut tai kostotoimet. Viranomaisten tulee asettaa uhrien turvallisuus etusijalle harkitessaan pakkokeinojen käyttöä. Uhrien tukipalvelujen ja turvakotien tulee olla käytännössä uhrin saatavilla, jotta uhrit voivat tarvittaessa hakeutua välittömästi avun ja turvallisen majoituksen piiriin. Jotkut järjestöt tarjoavat myös oikeusapua ja voivat auttaa uhria selviytymään oikeusprosessissa ja puolustamaan uhrin oikeuksia oikeudenkäynnissä. Terveydenhuollon ammattilaisten tulisi osallistua lähisuhdeväkivallan uhriin kohdistuvien fyysisten ja psyykkisten vaikutusten arviointiin ja dokumentointiin.

Toimenpiteet uhrin turvallisuuden parantamiseksi

Oikeudellisia vaihtoehtoja uhrien turvallisuuden takaamiseksi voivat olla vangitseminen sekä lähestymiskielto. Nämä toimenpiteet eivät ole tärkeitä vain esitutkintavaiheen aikana, vaan niitä tulisi myös arvioida uudelleen koko oikeudenkäyntiprosessin ajan muuttuvien olosuhteiden vuoksi:

  • Epäillyn tutkintavankeuden harkitseminen
  • Uhrin muutto pois asunnosta
  • Uhrin ohjaaminen MARAK-työryhmään
  • Uhrin ja tämän lasten digitaalisia laitteita koskevat turvatoimenpiteet (esim. sijainnin jako ei päällä, ei valokuvia sijannista nettiin, salasanojen vaihto jne.)
  • Turvahälytin (kunnalta) • Lasten tapaamisten valvominen tai rajoittaminen epäillyn osalta

Todistusaineiston hankkiminen

Todistusaineiston hankkiminen on ensisijaisesti lainvalvontaviranomaisten vastuulla. Syyttäjät saattavat kuitenkin joutua antamaan myös ohjeita tarvittavista todisteista, menettelyistä hyväksyttävien todisteiden saamiseksi ja arvioimaan, onko olemassa riittävästi todisteita syytteen nostamiseksi.

Spontaanit kommentit

Lainvalvontaviranomaisten tulee kirjata ja dokumentoida alustavassa puhutuksessa saadut tiedot. Näitä voidaan usein käyttää oikeudenkäynnissä. Mikäli asianosaisen asema on ollut selvillä alustavassa puhutuksessa, mutta hänelle ei ole kerrottu esimerkiksi itsekriminointisuojasta tai oikeudesta kieltäytyä todistamasta, on mahdollista, ettei esimerkiksi alustavassa puhutuksessa annettua tunnustusta voida tällöin hyödyntää esitutkinnassa. Onkin erittäin tärkeää, että asianosaisen asema sekä oikeudet ja velvollisuudet kerrotaan asiakkaalle mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

Kuvat uhrin vammoista

Poliisin tulee dokumentoida uhrin vammat sekä kirjallisesti että valokuvien avulla. Myös teko-olosuhteet on tärkeä dokumentoida. Valokuvilla voi olla keskeinen merkitys oikeudenkäynnissä.

Psykologisten näkökulmien huomioiminen oikeudenkäynnissä

Lähisuhdeväkivallan uhrit voivat kohdata oikeudenkäynnissä puolustuksen taholta toistuvia tai ahdistavia kysymyksiä, jotka johtavat hämmennykseen ja ristiriitaisiin tunteisiin emotionaalisen stressin tai mielenterveydellisten haasteiden, kuten masennuksen ja posttraumaattisen stressihäiriön (PTSD) vuoksi. Asiantuntijalausunnot voivat selventää, kuinka esimerkiksi trauma vaikuttaa muistiin, uhrin kykyyn kertoa tapahtumista ja siihen, miksi uhri ei kerro väkivallasta välittömästi.

Myös fyysisen väkivallan aiheuttamat psyykkiset vammat pitäisi huomioida – fyysisten vammojen lisäksi. Tekijä voidaan myös tuomita pahoinpitelystä, vaikkei hän olisi tehnyt ruumiillista väkivaltaa, sillä henkinen väkivalta voidaan myös katsoa rangaistavaksi teoksi. Edellytyksenä on, että henkisen ja/tai fyysisen väkivallan voidaan osoittaa vahingoittaneen uhrin psyykkistä terveyttä.

Lääketieteelliset todisteet

Lääketieteellisten ja oikeuslääketieteellisten todisteiden hankkiminen, kuten vammojen dokumentointi ja DNA-testit, on viranomaisten velvollisuus. Ne voivat edesauttaa tuomion saamista ilman uhrin todistustakin. Lääkärintarkastuksen hankkimiseen vaaditaan kuitenkin uhrin suostumus. Seksuaalisen väkivallan uhreille tulee välittömästi tarjota erikoislääkärin tutkimus esim. SERI-tukikeskuksessa ja heille tulee kertoa lääkärinlausunnon merkityksestä oikeudenkäynnissä. Lääketieteellisten näytteiden välitön kerääminen on erittäin tärkeää, koska näytteitä ei välttämättä voida luotettavasti saada  ​​tietyn ajan jälkeen. Lisäksi näytteiden nopea kerääminen on asianosaisten oikeusturvan kannalta tärkeää. Lisätietoa lääketieteellisestä arvioinnista ja todisteiden turvaamisesta löydät tervedenhuoltoalan moduulista 4.

Lääketieteellisten tai fyysisten todisteiden puuttuminen ei saisi estää esitutkinnan suorittamista tai syytteiden nostamista eikä heikentää uhrin uskottavuutta. Asiantuntijalausunnot aiemmista väkivallanteoista aiheutuneista fyysisistä ja psyykkisistä vammoista voivat myös olla hyödyllisiä ja voivat vahvistaa uhrin tarinaa ja hänen uskottavuuttaan.

Todistajat

Todistajat eivät rajoitu vain silminnäkijöihin. Myös monilla muilla voi olla arvokasta tapaukseen liittyvää tietoa, esimerkiksi:

  • Naapurit, jotka ovat kuulleet keskusteluja tai väkivallan ääniä.
  • Ystävät, joille on kerrottu tapauksesta.
  • Opettajat ja muut ammattilaiset, joille uhri on kertonut tapahtuneesta.

Poliisin tulisi aktiivisesti kuulla henkilöitä, joille uhri on voinut uskoutua väkivallasta. Katso lisätietoja ulkopuolisista lähisuhdeväkivallan todistajista moduulista 2.

4. Oikeudenkäynti11

Uhrit, jotka kokevat saavansa tukea ja kunnioittavaa kohtelua, kykenevät todennäköisemmin paremmin yhteistyöhön oikeusviranomaisten kanssa. Uhria voidaan valmistella oikeudenkäyntiin eri tavoin, jotta voidaan välttää tilanne, missä uhri on haluton todistamaan.

Kuva: rawpixel.com / Freepik

Uhrin pitäminen hyvin ajan tasalla oikeusprosessista ja sen edistymisestä sekä mahdollisista tuloksista, sekä uhrin roolin selittäminen voivat auttaa minimoimaan riskin siitä, että uhri päättää peruttaa rangaistusvaatimuksensa tai kieltäytyä todistamasta.

Jos uhri päättää peruuttaa rangaistusvaatimuksensa, ammattilaisten tulee pidättäytyä uhrin kritisoinnista tai syyllistämisestä. Vaikka tilanne asettaakin haasteita oikeusprosessin toimijoille, voi asia silti edetä oikeudessa. Esimerkiksi joissakin asianomistajarikoksissa voidaan katsoa olevan tärkeä yleinen etu, jonka vuoksi syyttäjä voi nostaa syytteen, vaikkei asianomistaja vaatisikaan rangaistusta.

Lukusuositus: Väestöliiton asiantuntija- ja lääkärilausunto oikeudenkäyntiä varten – Lausunto seksuaalisen trauman vaikutuksesta nuoreen

Tapaamiset uhrien kanssa

Syyttäjien ja avustajien vakiomenettelyihin tulisi kuulua tapaamiset uhrien, tulkkien ja tarvittaessa tukihenkilöiden kanssa. Näiden kokousten aikana syyttäjät ja avustajat voivat:

  • luoda luottamusta uhriin ja vakuuttaa hänet, että hänen oikeutensa ja tarpeensa otetaan huomioon.
  • keskustella mahdollisista oikeudenkäyntiä koskevista erityistoimenpiteistä (esim. näyttö, videotodistukset) ja ottaa huomioon kaikki uhrin syytteen tukemiseen liittyvät huolenaiheet.
  • arvioida uhrin nykyiset riskit ja se, miten oikeudenkäyntiprosessin eri vaiheet voi vaikuttaa uhriin ja hänen turvallisuuteensa.

Syyttäminen

Syyttäjä päättää syyteharkinnassa, nostetaanko syyte, rajoitetaanko tutkinta vai hylätäänkö syytteet. Mikäli syyttäjä havaitsee, että esitutkinnassa hankitut todisteet ovat riittämättömiä, voi hän määrätä tutkinnan jatkamisesta ja pyytää lisätutkintaa. Syyttäjä tekee syyttämättäjättämispäätöksen, mikäli tutkinnassa hankitut todisteet eivät riitä osoittamaan epäillyn syyllisyyttä, eikä lisätodisteita pystytä hankkimaan. (Ekelöf 1987, s. 114, teoksessa Lehtola 2016, s. 14–15)

Lähisuhdeväkivaltatapauksissa toimenpiteiden viivästyminen voi johtaa uusiin, mahdollisesti vakavampiin väkivaltaisuuksiin lähitulevaisuudessa. Esitutkinnan rajoittaminen tai syyttämättäjättämispäätös saattaa antaa sekä rikoksentekijälle että uhrille viestin, että väkivaltaiseen käytökseen ei puututa.

Rikoksen esitutkinta voidaan jo ennen syyteharkintavaihetta rajoittaa ETL 3:10.1:n mukaisesti. Tällöin syyttäjä päättää tutkinnanjohtajan esityksestä, ettei esitutkintaa toimiteta tai että se lopetetaan, jos syyttäjä jättäisi ROL 1:7:n tai 1:8:n tai muun vastaavan lainkohdan perusteella syytteen nostamatta. Edellytyksenä on, ettei tärkeä yleinen tai yksityinen etu vaadi syytteen nostamista. Esitutkinta voidaan rajoittaa myös vähäisyysperusteella (ROL 1:7.1:n 1 kohta), jolloin rajoituspäätös tehdään siksi, että kokonaisuutena arvioiden vähäistä rikosta ei katsota tarkoituksenmukaiseksi tutkia ja siirtää syyteharkintaan. (Silver, 2020.)

Perusteet, joilla syyttäjä voi tehdä päätöksen syyttämättä jättämisestä:

  • Teko ei täytä minkään rikoksen tunnusmerkistöä ja sitä ei laissa ole säädetty rangaistavaksi
  • Ei ole riittävää näyttöä tekijän syyllisyydestä
  • Syyteoikeus vanhentunut: syyte on nostettava rikoslaissa mainitun määräajan kuluessa
  • Ei syyteoikeutta: syyttäjän oikeutta nostaa syyte on joissakin tapauksissa rajoitettu.
  • Vähäisyysperusteella virallinen syyttäjä voi jättää syytteen nostamatta, jos rikoksesta ei ole odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakko ja että rikosta on sen haitallisuus tai siitä ilmenevä tekijän syyllisyys huomioon ottaen pidettävä vähäisenä.
  • Nuoruusperusteella virallinen syyttäjä saa jättää syytteen nostamatta alle 18-vuotiaan tekemästä rikoksesta, jos teosta ei ole odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakkoa tai enintään kuusi kuukautta vankeutta. Lisäedellytyksenä on, että rikoksen katsotaan johtuneen pikemmin ymmärtämättömyydestä tai harkitsemattomuudesta kuin piittaamattomuudesta lain kieltoja ja käskyjä kohtaan.
  • Kohtuusperusteella virallinen syyttäjä saa, jollei tärkeä yleinen tai yksityinen etu muuta vaadi, muissakin kuin 7 §:ssä säädetyissä tapauksissa jättää syytteen nostamatta, jos oikeudenkäyntiä ja rangaistusta on pidettävä kohtuuttomina tai tarkoituksettomina. Tätä arvioitaessa on otettava huomioon tekijän ja asianomistajan välillä saavutettu sovinto tai muu tekijän toiminta rikoksensa vaikutusten estämiseksi tai poistamiseksi, tekijän henkilökohtaiset olot, rikoksesta hänelle aiheutuvat muut seuraukset, sosiaali- ja terveydenhuollon toimet tai muut seikat.
  • Konkurrenssi- eli yhtymisperusteella virallinen syyttäjä saa jättää syytteen nostamatta, jos rikos ei yhteisen rangaistuksen määräämistä tai aikaisemmin tuomitun rangaistuksen huomioon ottamista koskevien säännösten johdosta olennaisesti vaikuttaisi kokonaisrangaistuksen määrään.
  • Muu lainkohta, jonka perusteella syyttäjä voi tehdä syyttämättäjättämispäätöksen: RL 9:7 §, 21:17 § (kumottu 2004/712, tullut voimaan 1.10.2004), 35:7 § ja 50:7 §.

Lähde: Syyttämättäjättämisperuste | Käsitteet | Tilastokeskus (stat.fi)

Tärkeä yleinen ja yksityinen etu

Asianomistajarikoksissa syyttäjä voi nostaa ja ajaa syytteen riippumatta asianomistajan tahdosta, jos erittäin tärkeä yleinen etu sitä vaatii. Esitutkinnan rajoittaminen puolestaan edellyttää, ettei tärkeä yleinen tai yksityinen etu vaadi esitutkinnan jatkamista.

Laki ei kuitenkaan selkeästi määrittele, mitä tärkeä yleinen tai yksityinen etu tarkoittavat. Koivukari ja Lehtilä (2022) ovat tutkineet tärkeän yleisen ja yksityisen edun käyttöä esitutkinnan rajoittamisessa. He toteavat, että hallituksen esityksessä (HE222/2010) tärkeä yleinen etu liitetään rikosoikeudellisella järjestelmällä tavoiteltavaan yleisestävyyteen, minkä vuoksi järjestelmän tulee toimia yleisen oikeustajun mukaisesti ja luottamusta herättävällä tai ylläpitävällä tavalla. Erityisen tärkeää esitutkinnan toimittaminen on hallituksen esityksen mukaan silloin, jos rikosepäily on ollut julkisuudessa esillä; jos epäillyllä on merkittävä asema yhteiskunnassa; jos on ilmeinen vaara siitä, että rikollista toimintaa jatketaan; jos asiassa on tarve tuomita menettämisseuraamus; tai jos oikeuskysymyksessä on epäselvyyksiä. Lain esitöissä tärkeä yksityinen etu mainitaan taloudellisten seikkojen yhteydessä, kuten asianomistajan korvausvaatimuksen suuruudessa, mahdollisuutena saada korvausta muualta sekä osapuolten taloudellisisten olosuhteiden yhteydessä. (Koivukari & Lehtilä, 2022.)

Lisäksi Koivukari ja Lehtilä (2022) huomauttavat, että apulaisvaltakunnansyyttäjän ratkaisussa 93/21/19 on huomautettu, että tärkeän yksityisen edun arvioimiseen tulee vaikuttaa myös se, jos teon kohteena oli lapsi. Lisäksi voi olla epäillyn edun mukaista toimittaa esitutkinta, jotta häneen kohdistuneet aiheettomat epäilyt tulevat selvitettyä.

Syytteiden nostaminen

Mikäli syyttäjä nostaa rikosasiassa syytteen, hän laatii haastehakemuksen, jonka jälkeen asia siirtyy käräjäoikeuden käsiteltäväksi. Syyttäjä voi ohjata asian myös sovitteluun, määrätä sakon tai tehdä syyttämättäjättämispäätöksen. Yleisimmin syyttämättäjättämispäätöksen syynä on näytön vähäisyys, rikoksen vähäisyys tai asiassa saavutettu sovinto. (Minilex, n.d.)

Haastehakemuksen sisällöstä säädetään laissa yksityiskohtaisesti. Rikosasian haastehakemuksessa on ilmoitettava epäilty, asianomistaja ja syytteenalainen teko, sen tekoaika ja -paikka ja muut tiedot, jotka tarvitaan teon kuvailemiseksi, sekä rikos, johon syyttäjä katsoo epäillyn syyllistyneen. Lisäksi haastehakemuksessa ilmoitetaan rangaistus- ja menettämisvaatimus, muut vaatimukset sekä lainkohdat, joihin ne perustuvat. Lisäksi haastehakemuksessa ilmoitetaan asianomistajan vaatimukset, joita syyttäjä ajaa syyteasian yhteydessä, todisteet, jotka syyttäjä aikoo esittää, sekä mitä hän kullakin todisteella aikoo näyttää toteen, syytteen nostamisen edellytyksenä oleva pyyntö tai sitä koskeva määräys tai suostumus sekä tuomioistuimen toimivallan perustavat seikat, ellei toimivalta muuten ilmene haastehakemuksesta. (Minilex, n.d.)

Haastehakemuksessa tulee myös kertoa asianomainen tuomioistuin ja asianosaisten nimet sekä heidän laillisen edustajansa tai asiamiehensä/avustajansa yhteystiedot. Tuomioistuimelle on myös ilmoitettava asianosaisen sekä todistajan tai muun kuultavan puhelinnumero ja muut yhteystiedot. Todistajien ja kuultavien yhteystietoja ei tarvitse kuitenkaan ilmoittaa haastehakemuksessa, vaan ne voidaan ilmoittaa käräjäoikeudelle erikseen, jotta asianomaiset henkilöt välttyisivät asiattomilta yhteydenotoilta. (Minilex, n.d.)

Yli vuorokauden pidätettynä olleiden osalta haastehakemuksesta tulee ilmetä vapaudenmenetysaika. Nuorten henkilöiden sekä vangittujen, matkustuskiellossa olevien ja virantoimituksesta pidätettyjen osalta tulee ilmoittaa kyseinen syy pääkäsittelyn pitämiselle kahden viikon kuluessa syytteen vireille tulosta. (Minilex, n.d.)

Jos syyttäjä päättää jättää syytteen nostamatta, asianomistajalla on oikeus itse nostaa syyte rikoksesta ja viedä asia näin tuomioistuimen käsiteltäväksi. Tätä kutsutaan asianomistajan toissijaiseksi syyteoikeudeksi. Tällaisessa tilanteessa asianomistaja ajaa asiaa omalla vastuullaan mikä tarkoittaa sitä, että hävitessään jutun hän voi joutua vastaamaan sekä oman, että vastapuolen oikeusavustajan kuluista. (Rikosuhripäivystys, 2019.)

Rikosuhripäivystys

Rikosuhripäivystys tarjoaa tukea uhreille ja todistajille esitutkinnan ja oikeusprosessin aikana esimerkiksi tukihenkilöiden muodossa. Tukihenkilöiden tuki on ei-oikeudellista ja keskittyy uhrien henkiseen valmistautumiseen oikeudenkäyntiin sekä heidän tukemiseensa oikeusprosessin aikana. Tukea saaneet uhrit tekevät todennäköisemmin rikosilmoituksen sekä kykenevät selviytymään paremmin ja myötävaikuttamaan oikeusprosessin lopputulokseen.

Käräjäoikeuden istunto

Esitutkinnan ja oikeudenkäynnin kaikissa vaiheissa olisi otettava käyttöön uhrin suojeluun tähtäävät toimenpiteet, jotta voidaan helpottaa uhrien oikeudenkäyntikokemusta ja tukea heidän suoriutumistaan. Tällaiset menettelyt voivat mahdollisesti myös tukea uhrien toipumista ja voimaannuttamista sen sijaan, että asian käsittely käräjäoikeudessa traumatisoisi heitä entisestään.

Kirjallinen menettely

Yksinkertainen rikosasia, josta ei voida tuomita yli kahden vuoden vankeusrangaistusta voidaan ratkaista käräjäoikeudessa kirjallisessa menettelyssä asiakirjojen perusteella ilman pääkäsittelyä.

Edellytyksenä kirjalliselle menettelylle on, että epäilty ja asianomistaja ovat antaneet esitutkinnan yhteydessä suostumuksensa kirjalliseen menettelyyn. Lisäksi edellytyksenä on, että syytetty on tehnyt rikoksen täysi-ikäisenä ja on tunnustanut syytteessä selostetun rikoksen. Jos kirjallisen menettelyn edellytykset ovat täyttyneet, käräjäoikeus tiedustelee haastamisen yhteydessä vielä uudelleen syytetyltä kirjallisesti, tunnustaako tämä rikoksen ja suostuuko hän kirjalliseen menettelyyn.

Syytetty voi myöhemmin peruuttaa suostumuksensa. Syytetyllä on myös oikeus antaa syytteeseen kirjallinen vastaus ja halutessaan myös suullinen lausuma käräjäoikeudelle.

Kirjallisessa menettelyssä tuomari ratkaisee asian asiakirjojen perusteella ja ratkaisu annetaan ennalta ilmoitettuna päivänä käräjäoikeuden kansliassa, minkä jälkeen se postitetaan asianosaisille. Ratkaisu voi perustua vain sellaiseen kirjalliseen aineistoon, johon asianosaiset ovat esitutkinnan aikana vedonneet. Jos asiassa pitää kuulla todistajia tai muuten esitetään ristiriitaista todistelua, kirjallinen menettely ei ole mahdollinen vaan asia tulee käsitellä pääkäsittelyssä.

Kirjallisen menettelyn perusteella voidaan tuomita sakkorangaistus, yhdyskuntapalvelua tai enintään yhdeksän kuukautta ehdollista tai ehdotonta vankeutta. Yli kuuden kuukauden vankeusrangaistuksen voi kirjallisessa menettelyssä tuomita kuitenkin vain silloin, kun vastaajalle on varattu tilaisuus suullisen lausuman antamiseen. (Tuomioistuinlaitos, 2021.)

Tuomari

Oikeudenkäynnin aikana tuomareilla on tärkeä rooli uhrin henkilöllisyyden ja luottamuksellisuuden suojelemisessa. Tuomarit voivat päättää jutun käsittelystä suojeluin ovin joko kokonaan tai osittain, jolloin ulkopuolisten tulee poistua salista. Jos rikosasiassa käsitellään asianomistajan yksityiselämään liittyvää erityisen arkaluonteista seikkaa, tuomari voi määrätä salassa pidettäväksi asianomistajan henkilöllisyyden. Esimerkkinä tällaisesta asiasta on mm. seksuaalirikosasiat. (Tuomioistuinlaitos, 2022.)

Uhri

Oikeudenkäynnin aikana voidaan toteuttaa erilaisia ​​toimenpiteitä uhrin tukemiseksi ja suojelemiseksi. Näihin voi kuulua se, että uhri voi todistaa sermin takaa, videoyhteyden välityksellä, ilman että syytetty on läsnä, tai että uhrin videoitua kuulusteluaan käytetään todisteena oikeudenkäynnissä. Suojelutoimenpiteet olisi ulotettava koskemaan erityisesti alaikäisiä uhreja tai todistajia, jotta varmistetaan, että menettelyt ovat heidän etujensa mukaisia. Oikeusapua ja tulkkeja tulee olla saatavilla auttamaan uhria oikeusprosessin ohjaamisessa.

Avustajat ja lakimiehet

Asianajajien tulisi huomioida uhrin traumatisoitumisen ehkäiseminen tehdessään uhrille kysymyksiä oikeudenkäynnissä. Esimerkiksi uhrin seksuaalihistoriasta ja -käyttäytymisestä ei tule kysyä, ellei se ole ehdottomasti olennaista ja välttämätöntä tapauksen kannalta. On tärkeää välttää uhria syyllistävän tai ei-hienotunteisen kielen käyttöä kuulemisen aikana ja rajoittaa kuulemisen toistoa ja kestoa. Lisäksi asianajajien tulisi minimoida se, että uhrit joutuvat kertomaan tapahtumista toistuvasti.

Epäilty

Uhria voidaan suojella myös rikoksesta epäillyn kohtaamiselta useilla toimenpiteillä ja näin helpottaa uhrin tilannetta. Esimerkiksi erillisten odotustilojen, saattajien ja erillisten sisään- ja uloskäyntien avulla, sermien, kuulemisen järjestäminen ilman tekijän salissa olemista, sekä sopivan tekniikan, kuten videotodisteen, avulla voidaan estää uhrin ja epäillyn välisen kontaktin syntyminen.

Asiantuntijatodistajat

Asiantuntijatodistajat voivat antaa tuomarille tärkeää tietoa (esim. lähisuhdeväkivallan dynamiikasta ja uhrien käyttäytymisestä) ja auttaa heitä arvioimaan kertomusten uskottavuutta. Täsmällinen tieto voi vähentää riskiä, että tuomari muodostaisi vääristyneen mielipiteen ennakkoluulojen, oletusten tai väärinkäsitysten vuoksi, ja tukee tuomarin kykyä tehdä tietoon perustuvia päätöksiä.

Käsittelyn viivästyminen ja rikoksen vanhentuminen

Sekä uhrilla että epäillyllä on oikeus saada asiansa käsiteltyä ilman aiheetonta viivästystä.

Viivästyminen

Lähisuhdeväkivaltatapausten oikeudenkäynnin viivästyminen voi lisätä riskiä, että tekijä kostaa tai pyrkii vaikuttamaan uhriin, ​​varsinkin jos tekijä ei ole vangittuna. Pitkä oikeudenkäynnin odotusaika voi myös lisätä uhrin epävarmuutta ja pelkoa oikeudenkäynnin tuloksista. Lähisuhdeväkivaltatapukset tulisi käsitellä mahdollisimman nopeasti uhrien suojelemiseksi ja uusien rikosten estämiseksi. Oikeudenkäyntiprosessi ei kuitenkaan saa olla niin nopea, että uhrit kokisivat, ettei heidän asiaansa ole käsitelty huolellisesti tai ettei heitä olisi otettu vakavasti.

Rikoksen vanhentuminen

Vanhentumisaikojen huomioiminen lähisuhdeväkivaltatapauksissa on tärkeää, erityisesti silloin, kun uhrit eivät ole tehneet rikosilmoitusta pian teon jälkeen. Jos määräajat ovat lähellä umpeutumista, lainvalvontaviranomaisten olisi toimittava erityisen ripeästi. Vanhentumisajat ovat suhteessa rikoksen vakavuuteen.

Tuomioistuimen harkintavalta

Tuomareilla on ratkaiseva rooli siinä, miten oikeusjärjestelmän reagoi lähisuhdeväkivaltaan, koska he ovat yleensä lopullinen auktoriteetti sekä siviili- että rikosasioissa. Heidän päätöksellään on vaikutusta uhriin, rikoksentekijään ja heidän lapsiinsa. He voivat laatia oikeussalikäytäntöjä ja -menettelyjä turvallisen ympäristön luomiseksi uhreille ja parantaakseen heidän pääsyään tuomioistuimiin seuraavilla tavoilla:

  • Lähisuhdeväkivallan dynamiikan, uhrien ja heidän lastensa kohtaamien riskien sekä väkivallan mallien ymmärtäminen
  • Uhrien kohtelu kohteliaasti, myötätuntoisesti, arvokkaasti ja sensitiivisesti, vaikka he eivät olisi paikalla
  • Uhrien ja lasten turvallisuuden huomioiminen kaikilla tasoilla ja kaikkina aikoina
  • Hyödynnetään kaikkia saatavilla olevia resursseja, jotka tarjoavat turvaa ja tukea uhreille
  • Uhrin tarpeet ja kunkin tapauksen erityisolosuhteet huomioon ottaminen
  • Käytä aikaa selittääksesi menettelyn ja prosessin eri vaiheita uhrin ymmärtämällä kielellä

Tuomioistuimen harkintavalta on tärkeää lähisuhdeväkivaltatapauksissa väkivallan monimutkaisen dynamiikan vuoksi, jota lakien voi olla vaikea täysin kattavasti määritellä. Oikeuden päätöksiin vaikuttavat kuitenkin tuomareiden uskomukset ja käsitykset lähisuhdeväkivallasta. Väärinkäsitykset voivat heikentää uhrin turvallisuutta ja rikoksentekijän vastuuta. Oikeudelliset stereotypiat, joissa päätökset perustuvat uskomuksiin tosiasioihin perustuvien todisteiden sijaan, voivat vaikuttaa vakavasti uhrien oikeussuojaan.

Oikeudenkäynnin puolueettomuus on olennaista ​​oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja oikeussuojan kannalta. Vaikka täydellinen puolueettomuus on mahdotonta, tuomareiden on pyrittävä pitämään etäisyyttä omiin uskomuksiinsa ja mielipiteisiinsä keskittyen tosiasioihin ja aineistoon. Omien henkilökohtaisten uskomusten itsereflektio voi auttaa tuomareita kehittämään puolueettomuuttaan.

Tuomio

Tuomion ensisijainen tavoite on lopettaa väkivalta, suojella uhria, pitää tekijä vastuussa teoistaan ja toimia yleisenä pelotteena.

Seuraavat rangaitsemiseen liittyvät vaatimukset on huomioitava:

  • Tieto: Onko sinulla kaikki tarvittavat tiedot, jotta voit määrätä asianmukaisen rangaistuksen?
  • Riskinarviointi: Oletko ottanut huomioon tekijän vaarallisuuden?
  • Uhrin todistus: Oletko kuullut uhria rangaistusta määrättäessä?
  • Muut asiaan vaikuttavat tekijät: Oletko huomioinut rikoksen luonteen ja vakavuuden, väkivallan historian, aiemmat kuntoutusyritykset, syytetyn luonteen ja nykyiset kuntoutustarpeet sekä yhteisön edun suojelun ja rangaistuksen osalta?

Rangaistusten, joita rikoksista määrätään, tulisi olla tehokkaita, oikeasuhtaisia, toimia pelotteena ja ottaa huomioon tekojen vakavuus. Näihin voi sisältyä vapaudenmenetykseen liittyviä rangaistuksia, jotka voivat johtaa jopa rikoksentekijän karkottamiseen tai luovuttamiseen toiseen maahan. Muita mahdollisia toimenpiteitä ovat esimerkiksi tuomittujen henkilöiden valvonta tai huoltajuuteen liittyvät päätökset (ottaen huomioon lapsen etu). Sen salliminen, että väkivaltainen vanhempi voi jatkaa yhteydenpitoa lapseen, voi paitsi vaikuttaa negatiivisesti lapseen, myös aiheuttaa vakavan riskin uhrin turvallisuudelle, koska yhteydenpidon salliminen usein antaa tekijälle syyn ottaa yhteyttä uhriin tai pyrkiä tapaamaan tätä. Tämä ei kuitenkaan ole välttämättä linjassa voimassa olevan lähestymiskiellon kanssa. Osana rangaistusta tekijöitä olisi hyvä määrätä osallistumaan tekijöiden interventio-ohjelmiin, joiden tavoitteena on käsitellä heidän käyttäytymistään ja kuntoutusmahdollisuuksiaan, erityisesti liittyen oikeuteen olla yhteydessä lapsiin. Tällaiset ohjelmat voivat olla ratkaisevia sen määrittämisessä, onko yhteydenpito lapsiin turvallista ja tarkoituksenmukaista, ja niiden tulisi olla linjassa uhrin suojelutoimenpiteiden ja lasten hyvinvoinnin kanssa.

Rangaistusta koventavat tekijät

Tuomarien tulisi myös ottaa huomioon rangaistusta koventavat tekijät määrittäessään rangaistusta rikoksesta, kansallisen lainsäädännön asiaankuuluvien säännösten mukaisesti. On olemassa useita tilanteita, joissa tulisi harkita ankarampia rangaistuksia lähisuhdeväkivaltatapauksissa.

Rikoksesta epäilty
  • Rikosten toistuvuus
  • Valta-aseman tai auktoriteetin väärinkäyttö
  • Rikos, jonka on tehnyt kaksi tai useampi henkilö yhdessä
  • Rikos, joka on tehty asetta käyttäen tai sillä uhkaamalla
  • Rikos, jota on edeltänyt tai siihen on liittynyt äärimmäinen väkivalta
  • Epäillyllä on aikaisempia samantyyppiseen rikokseen liittyviä tuomioita
Uhri
  • Rikos on kohdistunut henkilöön, joka on erityisten olosuhteiden vuoksi haavoittuvainen
  • Rikos on kohdistunut lapseen ​​tai tehty lapsen läsnä ollessa
  • Rikos on aiheuttanut uhrille vakavia fyysisiä tai henkisiä vammoja
Lieventävät tekijät

Raskauttavien tekijöiden ohella erityistä huomiota tulisi kiinnittää lieventäviin tekijöihin. Monissa oikeusjärjestelmissä tunnustus katsotaan lieventäväksi tekijäksi lähisuhdeväkivaltatapauksissa. Tuomioistuimien tulisi kuitenkin tarkkaan punnita epäillyn osoittamaa katumusta suhteessa rikoksen vakavuuteen.

Sen sijaan, että ilmaistu katumus automaattisesti katsottaisiin lieventäväksi tekijäksi, tuomioistuimien tulisi ottaa huomioon väkivallan historia ja arvioida, jatkuuko väkivalta tai uhkailu edelleen. Jos väkivalta jatkuu, katumusta voidaan pitää epäillyn vilpillisenä eleenä eikä pätevänä lieventävänä tekijänä.

5. Muut tuomioistuimien tarjoamat suojakeinot12

Tuomioistuimien päätösvaltaan kuuluu myös muita asioita, joiden avulla uhrit voivat hakea ja saada suojaa rikoksentekijöitä vastaan. Kansallinen lainsäädäntö voi myös tarjota tarkempia keinoja, kuten lähestymiskieltoja, jotka ovat erityisen merkityksellisiä lähisuhdeväkivaltatapauksissa. Nämä täydentävät välittömiä ja usein lyhytaikaisia suojakeinoja, kuten epäillyn kiinniottoa.

Kuva: rawpixel.com, Freepik

Lähestymiskielto

Lähestymiskielto ovat tärkeä oikeudellinen toimenpide, jota tarjoaa nopean oikeudellisen suojan väkivallan ehkäisemiseksi ja uhrien suojelemiseksi.

Lähestymiskieltojen tulisi olla:

  • saatavilla välittömään suojeluun ilman, että uhrille aiheutuu kohtuutonta taloudellista tai hallinnollista rasitusta
  • annettu tietylle ajanjaksolle tai kunnes määräystä muutetaan tai kumotaan
  • tarvittaessa annettu ex parte -perustein, jolloin se astuu voimaan välittömästi
  • saatavilla riippumatta muista oikeudenkäynneistä tai niiden lisäksi
  • sallittua käyttää todisteena myöhemmissä oikeudenkäynneissä
Muut määräykset

Tuomioistuimet voivat määrätä myös muista uhrin suojeluun liittyvistä asioista. Tuomioistuimet voivat päättää rikoksesta epäillyn vangitsemisesta tutkintavankeuteen sekä määräämisestä matkustuskieltoon.

Tuomioistuimen päätös lapsen huollosta

Jos vanhemmat eivät keskenään pääse sopimukseen lapsen huoltoa, asumista ja tapaamisoikeutta koskevassa asiassa, asia voidaan viedä lapsen kotipaikan tai vakituisen asuinpaikan käräjäoikeuden ratkaistavaksi. Lapsen huoltoa, asumista ja tapaamisoikeutta koskeva asia voidaan ratkaista myös vanhempien avioeron yhteydessä, jolloin asia laitetaan tällöin vireille avioerohakemuksen liitännäisvaatimuksena jommankumman puolison kotikunnan käräjäoikeudessa. (THL, 2023a.)

Tuomioistuin tarjoaa myös mahdollisest sovitella huoltoriitaa, joka on vaihtoehto pitkälle ja raskaalle oikeudenkäynnille. Huoltoriidan tuomioistuinsovittelu on tarkoitettu erityiseksi sovittelupalveluksi silloin, kun vanhemmille muissa eropalveluissa tarjottu apu on osoittautunut riittämättömäksi. Sovittelijana toimii perheasioihin perehtynyt tuomari ja häntä avustaa vanhemmuuden ja lapsen kehityksen asiantuntija (yleensä psykologi tai sosiaalityöntekijä). (THL, 2023a.)

Lapsen huoltoa tai tapaamisoikeutta koskevassa asiassa tuomioistuin hankkii tarvittaessa selvityksen hyvinvointialueelta perheen tilanteesta, lapsen elinolosuhteista ja muista asian ratkaisemiseen vaikuttavista seikoista. Hyvinvointialue ei ratkaise asiaa, mutta toimii tuomioistuinta avustavana viranomaisena. Selvitys on merkittävä osa käräjäoikeuden oikeudenkäyntiaineistoa sen päättäessä lapsen huolto- ja tapaamisasiasta. (THL, 2023a.)

Lähisuhdeväkivallan uhrit kärsivät usein vakavasta psykologisesta stressistä, mikä voi epäoikeudenmukaisesti vaikuttaa huoltajuuspäätöksiin väkivaltaisen kumppanin eduksi, joka saattaa vaikuttaa vakaammalta lasten hoidossa. Tämä tilanne voi syntyä, vaikka lapset olisivat todistaneet väkivaltaista käytöstä. Tuomareiden tulisi olla tietoisia näistä dynamiikoista ja mahdollisuudesta, että tekijä manipuloi käsityksiä pätevyydestään huoltajaksi.

Lisäksi tekijät voivat väittää usein uhrin tahallisesti etäännyttävän lapsia toisesta vanhemmasta. Tuomareiden on huomioitava mahdolliset ns. gaslightning-taktiikat, jotka voivat jatkua myös oikeudellisissa tilanteissa. (Gaslightning-termi viittaa uhrin manipuloimiseen uskottelemalla tälle, että tämän kokemukset eivät ole totta, että tämä muistaa tilanteet väärin tai että tämän tulkinnat tapahtumista ovat vääristyneitä esimerkiksi uhrin mielenterveyden ongelmien vuoksi.) Jos tekijöillä on kontrolli lapsista, tarkoittaa se sitä, että myös tekijän kontrolli uhriin säilyy. Siksi oikeusprosessien on asetettava etusijalle uhrin turvallisuus. Lähisuhdeväkivalta alkaa usein tai pahenee erojen tai avioerojen aikana. Tuomareiden tulisi siksi seuloa tapaukset, joihin liittyy lähisuhdeväkivalta, jotta lisävahingot uhrille voidaan estää. Havaitessa mahdollisen lähisuhdeväkivaltatapauksen käräjäoikeuden tulisi varmistaa, että uhrille tarjotaan oikeusapua, asettaa tapaus etusijalle ja nopeuttaa sen käsittelyä.

Huoltajuus ja tapaamisoikeudet

Lähisuhdeväkivalta on tärkeä tekijä, kun tuomioistuin tekee päätöksiä lasten huoltajuudesta ja tapaamisoikeuksista. Jos tuomioistuimet eivät ota huomioon lähisuhdeväkivaltatapauksia lasten huoltajuutta tai tapaamisoikeuksia määriteltäessä, uhri ja lapset voivat joutua altistua lisävaaralle, sillä tekijä voi saada pääsyn uhrin ja lasten elämiin ja jatkaa väkivaltaista käytöstään.

Lähisuhdeväkivaltatapauksissa lapset edustavat usein ainoaa jatkuvaa yhteyttä uhrin ja tekijän välillä. Monille uhreille ja heidän lapsilleen tapaamismääräysten noudattaminen aiheuttaa vakavia turvallisuusriskejä. Tällaisissa tapauksissa tuomioistuimen tulisi määrätä lasten tapaamiset tekijän kanssa valvotuiksi, joita tyypillisesti järjestää sosiaalipalvelut tai jokin muu kolmas osapuoli.

Tapausesimerkki: Lähisuhdeväkivalta ja huoltajuus

Michael on ollut useita vuosia väkivaltainen puolisoaan Sophiaa kohtaan. Michaelilla on historiaa väkivaltaisessa käyttäytymisessä, ja hänestä on aikaisemmissa parisuhteissaan tehty väkivallan vuoksi rikosilmoituksia sekä hänelle on määrätty lähestymiskielto. Sophialla ja Michaelilla on 5-vuotias poika Ethan. Äskettäin Sophia jätti avioerohakemuksen ja haki Ethanin yksinhuoltajuutta vedoten Michaelin väkivaltaiseen käytökseen. Michael hakee tapaamisoikeuksia Ethaniin. Sophia on syvästi huolissaan siitä mahdollisesta riskistä, jonka sekä hän että hänen poikansa kohtaavat, jos Michaelille myönnetään tapaamisoikeus. Nyt tuomioistuimen on päätettävä, saako Michael olla yhteydessä Ethaniin ja millä ehdoilla.

Pohdintatehtäviä

  1. Mitä toimenpiteitä tuomioistuin voi toteuttaa varmistaakseen Sophian ja Ethanin turvallisuuden mahdollisten tapaamisten aikana Michaelin kanssa?
  2. Minkälaisia todisteita ja todistajanlausuntoja Sophian tulisi esittää oikeudessa tukeakseen vastustustaan Michaelin hakemukseen tapaamisoikeudesta?
  3. Millä tavoin tuomioistuin voi arvioida Ethanin hyvinvointia ja turvallisuutta päättäessään tapaamisoikeuksista, erityisesti ottaen huomioon hänen ikänsä ja mahdolliset psykologiset vaikutukset, jotka johtuvat lähisuhdeväkivallalle altistumisesta?
  4. Mitä oikeudellisia periaatteita tai ohjeita tuomioistuimen tulisi noudattaa määrittäessään tapaamisoikeuksia lähisuhdeväkivaltatapauksissa?
  5. Miten Sophian huolenaiheet hänen ja Ethanin jatkuvasta turvallisuudesta voidaan ottaa huomioon ja käsitellä oikeusprosessin aikana?
  6. Mitä tukipalveluja ja resursseja voidaan tarjota Sophialle ja Ethanille, jotta he selviytyisivät lähisuhdeväkivallan sekä meneillään olevan oikeusprosessin aiheuttamista emotionaalisista ja psykologisista vaikutuksista?

Esimerkkejä

(1) Tuomioistuimen tulisi asettaa etusijalle Sophian ja Ethanin turvallisuus ja hyvinvointi. Koska Michaelilla on väkivaltainen tausta, tulisi tuomioistuimen harkita tapaamisten suoritusta valvotussa ja kontrolloidussa ympäristössä Sophian ja Ethanin suojelemiseksi.

(2) Sophian tulisi esittää rikosilmoitukset ja esitutkintamateriaali, joissa on dokumentoitu väkivaltatapaukset, lääkärintodistukset, jos vammoja on syntynyt, sekä väkivaltaa havainneiden todistajien lausunnot.

(3) Tuomioistuin voisi harkita yhteistyötä hyvinvointialueen kanssa, esimerkiksi lastenpsykologia arvioimaan Ethanin tunne- ja psykologista tilaa ja mahdollisen traumaa, joka on seurausta altistumisesta lähisuhdeväkivallalle.

(4) Tapaamisoikeudet tulisi myöntää varoen lähisuhdeväkivaltatapauksissa, ja ensisijainen huolenaihe tulisi olla lapsen etu ja turvallisuus. Tuomioistuimen tulisi asettaa lapsen etu ja turvallisuus etusijalle vanhemman tapaamisoikeuden sijaan tällaisissa tilanteissa.

(5) Sophian huoli jatkuvasta turvallisuudesta itsensä ja Ethanin osalta tulisi ottaa tuomioistuimessa vakavasti. Tuomarin tulisi antaa Sophialle mahdollisuus ilmaista pelkonsa ja esittää todisteita, jotka tukevat hänen huoliaan. (6) Sophialle ja Ethanille tulisi tarjota tukipalveluita, kuten traumaattisten kokemusten käsittelyyn liittyvää terapiaa, oikeudellista apua ja pääsyä turvakoteihin, jotta he selviävät lähisuhdeväkivallan tunne- ja psykologisista vaikutuksista sekä oikeudellisesta prosessista.

Korvaukset

Uhrien oikeus saada korvausta rikos- ja siviiliprosesseissa pyrkii hyvittämään fyysiset ja psyykkiset vammat sekä muut emotionaaliset vaikutukset, kuten pelon, kärsimyksen ja stressin. Tuomioistuinten on arvioitava näitä vahinkoja ottaen huomioon lääketieteellinen näyttö. Ensisijainen korvausvastuu on tekijällä, mutta uhrit voivat myös hakea korvausta vakuutusyhtiöiltä tai valtion tukemista järjestelmistä. Tapauksissa, joissa tekijä ei pysty maksamaan tai on tuntematon, saattaa valtio olla sisäisen lainsäädännön nojalla velvollinen varmistamaan, että uhrit saavat korvauksensa.

6. Sovittelu13

Rikosprosessissa voidaan käyttää sovittelumenettelyä, jotta uhri ja tekijä voivat keskustella rakentavasti ja ohjatusti rikoksesta sekä sopia korvauksista. Tavoitteena on, että tekijä ottaa vastuun teoistaan ja että uhrin kyky toipua rikoksesta paranee.

Kuva: rawpixel.com, Freepik

Sovittelun tarkoitus on tarjota asianosaisille ulkopuolisten sovittelijoiden sekä sovittelupalveluiden ammattihenkilöstön apua asian käsittelyyn sekä turvallinen kohtaamispaikka rikoksen osapuolille. Sovittelu on rinnakkainen ja täydentävä menettely muodolliselle oikeusprosessille sekä usein vaihtoehto oikeudenkäynnille asianomistajarikoksissa. (THL, 2023b.)

Sovitteluun liittyy riskejä erityisesti lähisuhdeväkivaltatapauksissa:

  • Sovittelu saattaa johtaa uskomukseen, että lähisuhdeväkivalta on yksityisasia.
  • Uhri on saattanut suostua sovitteluun uhkailun, oikeudessa todistamisen pelon vuoksi tai poliisin painostuksen vuoksi.
  • Uhrin turvallisuuteen voi liittyä vakavia riskejä.
  • Tekijä voi käyttää sovittelua uhrin pelottelun jatkamiseen.
  • Uhri saattaa suostua epäedullisiin ratkaisuihin, koska ei kykene puolustamaan etujaan sovittelutilanteessa.

Ennen kuin vapaaehtoista sovittelua voidaan harkita, on tehtävä perusteellinen riskinarviointi. Periaatteena Suomessa käytetyssä sovittelutoiminnassa on ollut, että toistuvaa lähisuhdeväkivaltaa ei voi sovitella.

Tietosivu: Uhri oikeusprosessissa (IMPROVE)Download

Lähteet

  1. A Woman’s Place. 2020. Barriers to Leaving. https://www.awpdv.org/barriers-to-leaving.html ↩︎
  2. European Union Agency for Fundamental Rights (FRA). 2014. Violence against women: an EU-wide survey. Main results report. https://fra.europa.eu/sites/default/files/fra_uploads/fra-2014-vaw-survey-main-results-apr14_en.pdf ↩︎
  3. A Woman’s Place. 2020. Barriers to Leaving. https://www.awpdv.org/barriers-to-leaving.html ↩︎
  4. European Institute for Gender Equality (EIGE). 2016. Vulnerable groups. https://eige.europa.eu/publications-resources/thesaurus/terms/1453 ↩︎
  5. European Institute for Gender Equality (EIGE). 2016. Multiple discrimination. https://eige.europa.eu/publications-resources/thesaurus/terms/1069 ↩︎
  6. European Institute for Gender Equality (EIGE). 2016. Intersectional discrimination. https://eige.europa.eu/publications-resources/thesaurus/terms/1395 ↩︎
  7. Khan, A. S., Bashir, S. & Khan, F. S. 2023. Domestic Violence: The Psychological and Legal Factors That Affect Reporting, Prosecution, and Sentencing. Sir Syed Journal of Education & Social Research (SJESR) 6(1):139-146. https://www.researchgate.net/publication/369724452_Domestic_Violence_The_Psychological_and_Legal_Factors_That_Affect_Reporting_Prosecution_and_Sentencing ↩︎
  8. European Institute for Gender Equality (EIGE). 2016. Secondary victimisation. https://eige.europa.eu/publications-resources/thesaurus/terms/1248 ↩︎
  9. Council of Europe (CoE). 2017. Human Rights Education for Legal Professionals (HELP). Violence Against Women and Domestic Violence. Criminal Justice Response I: Investigation and Pre-trial. https://help.elearning.ext.coe.int/enrol/index.php?id=2112 ↩︎
  10. Council of Europe (CoE). 2017. Human Rights Education for Legal Professionals (HELP). Violence Against Women and Domestic Violence. Criminal Justice Response I: Investigation and Pre-trial. https://help.elearning.ext.coe.int/enrol/index.php?id=2112 ↩︎
  11. Council of Europe (CoE). 2017. Human Rights Education for Legal Professionals (HELP). Violence Against Women and Domestic Violence. Criminal Justice Response II: Trial and Sentencing. https://help.elearning.ext.coe.int/enrol/index.php?id=2112 ↩︎
  12. Council of Europe (CoE). 2017. Human Rights Education for Legal Professionals (HELP). Violence Against Women and Domestic Violence. Criminal Justice Response II: Trial and Sentencing. Civil Justice Response. https://help.elearning.ext.coe.int/enrol/index.php?id=2112 ↩︎
  13. Council of Europe (CoE). 2017. Human Rights Education for Legal Professionals (HELP). Violence Against Women and Domestic Violence. Alternative Dispute Resolution. https://help.elearning.ext.coe.int/enrol/index.php?id=2112 ↩︎