Moduuli 6: Kansainväliset standardit ja oikeudelliset puitteet Euroopassa

Kansainväliset järjestöt ovat määrittäneet joukon vähimmäisstandardeja, jotka hallitusten ja palveluntarjoajien on saavutettava ja pantava täytäntöön noudattaakseen kansainvälistä velvollisuuttaan liittyen väkivaltatapausten tutkimiseen, väkivaltarikoksista rankaisemiseen, uhrien suojeluun sekä lähisuhdeväkivallan ehkäisyyn.

• Standardien perustana ovat luottamuksellisuus, turvallisuus ja palvelunkäyttäjien kunnioittaminen, saavutettavuus ja saatavuus.
• Tuen tulee olla saatavilla maksutta ja interventioissa tulee noudattaa voimaantumisen ja itsemääräämisen periaatteita.
• Palveluntarjoajien tulee olla ammattitaitoisia, sukupuolisensitiivisiä, heille tulee tarjota jatkuvaa koulutusta ja heidän tulee toimia työssään selkeiden ohjeiden, menettelytapojen ja eettisten ohjeiden mukaisesti. Jos mahdollista, niin palveluntarjoajan tulee varmistaa, että väkivallan uhri saa palveluja samaa sukupuolta olevalta henkilöltä.
• Jokaisen palveluntarjoajan tulee säilyttää luottamuksellisuus ja yksityisyys uhrin kanssa työskennellessä sekä tehdä yhteistyötä ja koordinoida kaikkia muita asiaankuuluvia palveluja. Palveluntarjoajan tulee seurata ja arvioida palvelujen tarjontaa ja pyrkiä palvelun käyttäjien osallistamiseen.
• Erikoistuneiden kansalaisjärjestöjen asiantuntemus on tunnustettava.
• Standardit korostavat myös moniammatillisen yhteistyön merkitystä lähisuhdeväkivaltaa koskevissa lähestymistavoissa. Ne korostavat moniammatillista koordinointia ja selkeiden palvelupolkujen perustamista lähisuhdeväkivaltaan puuttumisessa, palveluihin ohjaamisessa ja työskentelymenetelmissä.
• Paras tapa tarjota palveluita on ”yhden luukun” periaatteella hyödyntäen moniammatillista yhteistyötä.
• Tarvittaessa samoihin tiloihin tulisi sijoittaa erilaisia turva- ja tukipalveluita.

• • Naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjuntaa koskeva yleissopimus on tärkeä ihmisoikeussopimus, jossa vahvistetaan kattavat oikeudelliset standardit, joilla varmistetaan naisten oikeus olla elämään vapaana väkivallasta.
• • Euroopan neuvosto on 1990-luvulta lähtien ponnistellut jatkuvasti naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemiseksi, minkä seurauksena 47 jäsenvaltiota alkoi neuvotella tästä eurooppalaisesta oikeudellisesta välineestä. Euroopan neuvoston ministerikomitea hyväksyi sopimuksen 7. huhtikuuta 2011.
• • Sopimus tunnetaan Istanbulin yleissopimuksena sen kaupungin mukaan, jossa se avattiin allekirjoittamista varten 11.5.2011. • Kolme vuotta myöhemmin, 1.8.2014, se tuli voimaan 10. ratifioinnin jälkeen. Siitä lähtien kaikki tämän sopimuksen ratifioineet hallitukset ovat sitoutuneet sen velvoitteisiin.

• Istanbulin yleissopimus tunnustaa naisiin kohdistuvan väkivallan ihmisoikeusloukkaukseksi ja yhdeksi naisten syrjinnän muodoksi.
• Se kattaa eri muodot naisiin kohdistuvan sukupuolistuneesta väkivallasta. Naisiin kohdistuva väkivalta tarkoittaa väkivaltaa, joka kohdistuu naisiin heidän sukupuolensa vuoksi.
• Sukupuoleen perustuva naisiin kohdistuva väkivalta eroaa muista väkivallan tyypeistä siinä, että se, että väkivaltaa kohdistetaan naisiin, on sekä syy että seuraus naisten ja miesten epätasa-arvoisista valtasuhteista, jotka johtavat naisen alisteiseen asemaan julkisella ja yksityisellä tasolla.
• Sopimuksen mukaan ”gender”- eli ”sosiaalinen sukupuoli” -termin käytön tarkoituksena on tunnustaa, kuinka haitalliset asenteet ja käsitykset naisilta yhteiskunnassa odotetuista rooleista ja käyttäytymisestä vaikuttavat naisiin kohdistuvan väkivallan jatkumiseen.
• Tällainen terminologia ei korvaa ”sukupuolen” eikä ”naisten” ja ”miesten” biologista määritelmää, vaan pyrkii painottamaan, kuinka paljon eriarvoisuudet, stereotypiat ja väkivalta eivät johdu biologisista eroista, vaan haitallisista ennakkokäsityksistä naisten ominaisuuksista tai rooleista, jotka rajoittavat heidän toimijuuttaan.
• Sopimus nimeää naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan kitkemisen yhdeksi tärkeäksi keinoksi, jolla voidaan edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa.

Lisätietoja Istanbulin yleissopimuksen soveltamisalasta ja tavoitteista löytyy seuraavasta esitteestä:

TIstanbulin sopimus: Kysymyksiä ja vastauksia

• Istanbulin sopimus perustuu uhrikeskeiseen lähestymistapaan.
• Istanbulin yleissopimuksen mukaisen suojelun ja tuen on oltava jokaisen naisen saatavilla ilman syrjintää, riippumatta hänen iästään, vammastaan, siviilisäädystään, kansallisesta vähemmistöasemastaan, maahanmuuttaja- tai pakolaisasemastaan, sukupuoli-identiteetistään tai seksuaalisesta suuntautumisestaan.
• Istanbulin yleissopimuksessa tunnustetaan, että on naisia, joilla on usein suurempi riski joutua väkivallan kohteeksi. Heitä ovat esimerkiksi vammaiset naiset, kansallisiin vähemmistöihin kuuluvat naiset, LBTI-naiset (lesbo, biseksuaalit, transsukupuoliset, intersukupuoliset), maaseudulla asuvat naiset, maahanmuuttajanaiset, turvapaikanhakija- ja pakolaisnaiset, naiset ilman oleskelulupaa, tyttölapset, ikääntyneet naiset, kodittomat naiset, prostituutiota harjoittavat naiset sekä naiset, jotka käyttävät huumeita.
• On erittäin tärkeää varmistaa, että toimenpiteet sukupuoleen perustuvan väkivallan lopettamiseksi ulottuvat järjestelmällisesti näihin naisryhmiin, ovat heidän ulottuvillaan ja räätälöidään heidän erityistarpeisiinsa.
• Valtioita kannustetaan soveltamaan Istanbulin sopimusta myös muihin lähisuhdeväkivallan uhreihin, kuten miehiin, lapsiin ja vanhuksiin.

• Istanbulin yleissopimus on merkittävä askel kohti kattavaa ja yhdenmukaista toimintaa, jolla varmistetaan väkivallaton elämä kaikille naisille ja tytöille Euroopassa ja sen ulkopuolella.
• Sen velvoitteet kattavat neljä toiminta-aluetta, joita usein kutsutaan neljäksi P:ksi tai pilariksi. Näitä ovat: naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäiseminen, uhrien suojelu, tekijöiden vastuuseen saattaminen sekä siihen liittyvien kokonaisvaltaisten ja koordinoitujen politiikkojen toteuttaminen.
• Nämä neljä päätavoitetta sisältävät erilaisia säännöksiä, kuten oikeudellisia ja käytännön toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on saada aikaan konkreettisia parannuksia naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan vastaisiin kansallisiin toimiin.

Istanbulin yleissopimuksessa määritellään useita naisiin kohdistuvan sukupuoleen perustuvan väkivallan muotoja, jotka on kriminalisoitava (tai tarvittaessa muulla tavoin sanktioitava). Nämä ovat:

• Psykologinen väkivalta
• Vainoaminen
• Fyysinen väkivalta
• Seksuaalinen väkivalta (mukaan lukien raiskaus)
• Seksuaalinen ahdistelu
• Pakkoavioliitto
• Naisten sukuelinten silpominen
• Pakkoabortti
• Pakkosterilointi

Lisäksi Istanbulin yleissopimuksessa asetetaan velvoite varmistaa, että kulttuuria, tapoja, uskontoa, perinteitä tai niin sanottua ”kunniaa” ei pidetä oikeutuksena minkään sen soveltamisalaan kuuluvalle väkivallanteolle.

Lähisuhdeväkivalta

• Istanbulin yleissopimus kattaa myös lähisuhdeväkivallan, johon luetaan mukaan kaikki fyysinen, seksuaalinen, henkinen tai taloudellinen väkivalta, joka tapahtuu perheessä tai kodeissa tai entisten tai nykyisten puolisoiden tai kumppanien välillä riippumatta siitä, onko tekijällä sama asuinpaikka vai ei uhrin kanssa.
• Lähisuhteessa tehdyn väkivallan vakavuuden vuoksi sopimus edellyttää, että jos rikoksen on tehnyt entinen tai nykyinen puolison tai kumppani, perheenjäsen, uhrin kanssa avoliitossa oleva henkilö tai henkilö, jolla on erityinen valtasuhde uhriin, tulee tämän johtaa ankarampaan tuomioon. Tämä antaa yhteiskunnassa selkeän viestin, että naisiin kohdistuva väkivalta ja lähisuhdeväkivalta eivät ole yksityisasioita.
• Istanbulin yleissopimus pyytää valtioita varmistamaan lähisuhdeväkivallan uhrien turvallisuuden ja tuen riippumatta heidän siviilisäädystään.
• Istanbulin yleissopimusta voidaan ja pitää soveltaa riippumatta ”perheen” tai ”avioliiton” laillisista määritelmistä ja samaa sukupuolta olevien suhteiden tunnustamisesta tai tunnustamatta jättämisestä. Nämä asiat ovat kunkin valtion päätettävissä, koska samaa sukupuolta olevien liittojen oikeudellinen tunnustaminen tai samaa sukupuolta olevien parien adoptio ei kuulu Istanbulin yleissopimuksen soveltamisalaan.

Kun hallitus on ratifioinut Istanbulin yleissopimuksen, sen on ryhdyttävä toimiin pannakseen täytäntöön sen määräykset, joiden tarkoituksena on ehkäistä ja torjua naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Käytössä on seurantamekanismi, jonka avulla voidaan arvioida, miten nämä säännökset pannaan täytäntöön, ja joka antaa ohjeita kansallisille viranomaisille. Seurantamekanismi koostuu kahdesta osasta:

• • GREVIOn tähän mennessä toteuttamat monet arviointimenettelyt ovat tuoneet esiin konkreettisen vaikutuksen, joka sopimuksella on ollut viime vuosikymmenen aikana.
• • Keskeinen askel monissa maissa oli uusien rikosnimikkeiden käyttöönotto ja rikoslain mukauttaminen yleissopimuksen vaatimuksiin.
• • Toimet kattavat erityisesti vainoamisen, pakkoavioliiton ja naisten sukuelinten silpomisen kriminalisoinnin.
• • Lisäksi jotkin maat ovat muuttaneet lainsäädäntöään perustaakseen seksuaalisen väkivallan oikeudellisen määritelmän uhrin vapaaehtoisen suostumuksen puuttumiseen Istanbulin yleissopimuksen mukaisesti.
• • Lisäksi monet paikallis-, alue- ja valtakunnalliset hallitukset ovat laajentaneet naisuhrien tukipalveluiden valikoimaa esimerkiksi perustamalla valtakunnallisia puhelinpalveluja, lisäämällä turvakotien määrää tai ottamalla käyttöön seksuaalisen väkivallan uhreille tarkoitettuja erikoispalveluja.
• • Monet maat ovat myös tehostaneet toimenpiteitä tietoisuuden lisäämiseksi naisiin kohdistuvan väkivallan eri muodoista. Lisäksi on tunnistettu hyviä käytäntöjä sellaisten vammaisten tai vammattomien naisten ja tyttöjen tavoittamiseksi, jotka ovat vaarassa joutua sukupuolielinten silpomisen kohteeksi.
• • Vaikka haasteita on edelleen, yhteiskunnissa tunnustetaan vahvasti tarve puuttua kattavasti ja kokonaisvaltaisesti kaikkiin naisiin kohdistuvan väkivallan muotoihin.
• • Istanbulin yleissopimus tukee, lainsäädännön ja tukipalvelujen laajentamista, jotta ne tavoittaisivat suuremman joukon naisia ja tyttöjä, jotka ovat vaarassa joutua sukupuolistuneen väkivallan uhriksi. Sopimus myös vahvistaa ymmärrystä siitä, että valtion velvollisuus on torjua kaikkia naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan muotoja kaikissa niiden monimuotoisuudessa.
• • Istanbulin yleissopimus ja sen valvontamekanismi ovat osoittautuneet keskeisiksi välineiksi, joiden avulla voidaan ohjata hallituksia rakentamaan toimenpiteitä, joilla vastataan tehokkaasti naisiin kohdistuvaan väkivaltaan. Tämän yleissopimuksen mukaisten sitoumusten täyttäminen on ratkaisevan tärkeää, jotta se saavuttaisi täyden potentiaalinsa.

GREVION 17 arviointiraportin väliarviointi tarjoaa lisätietoa lupaavista käytännöistä ja haasteista Istanbulin yleissopimuksen täytäntöönpanossa.

• COVID-19-pandemian aikana vallinnut eristys- ja rajoituspolitiikka johti maailmanlaajuisesti lisääntyneeseen perhe-, seksuaaliseen ja muun sukupuoleen perustuvan väkivallan määrän kasvuun ja siten lisääntyneeseen tarpeeseen ehkäistä väkivaltaa ja suojella uhreja.
• Huomiota on kiinnitettävä myös pandemian pidemmän aikavälin vaikutuksiin, jotka kohdistuvat työ- ja yksityiselämän tasapainoon sekä naisten henkiseen kuormitukseen ja taloudelliseen riippuvuuteen. Nämä voivat pakottaa monia naisia tekemään vaikeita valintoja, kuten jäämään väliaikaisesti tai pysyvästi pois työelämästä ja siirtymään palkattomaan hoitotyöhön. Tällaiset olosuhteiden muutokset voivat heikentää naisten asemaa ja altistaa heidät väkivallalle.
• Istanbulin yleissopimuksen osapuolten komitea ja GREVION puheenjohtaja kehottivat sopimusvaltioita tukemaan yleissopimuksen täytäntöönpanoa kaikkina aikoina, myös Covid-19-pandemian aikana.
• Euroopan neuvoston kokoama erityinen naisten oikeuksia ja COVID-19:ää käsittelevä verkkosivusto tarjoaa tietoa jäsenmaiden toimista sekä Euroopan neuvoston toimielimenä sekä muiden kansainvälisten järjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan aloitteista.
• Tiedot kansallisista toimenpiteistä kerättiin Euroopan Neuvoston tasa-arvokomitean ja Istanbulin yleissopimuksen osapuolten komitean yhteisen pyynnön perusteella.

Rikoslaki 39/1889

Fyysinen väkivalta

Suomessa ei ole erillistä rikosnimikettä rikokselle nimeltä ”lähisuhdeväkivalta”. Väkivallan eri muodot on kriminalisoitu rikoslaissa 39/1889. Fyysiseen väkivaltaan liittyviä rikosnimikkeitä ovat esimerkiksi pahoinpitely, tappo, surma, murha, vammantuottamus, kuolemantuottamus, vaaran aiheuttaminen ja heitteillepano.

Pahoinpitely yksityisellä tai julkisella paikalla on virallisen syytteen alainen rikos. Kotona tehdyt väkivaltarikokset käsitellään yhtä vakavasti kuin väkivaltarikokset julkisilla paikoilla, ja niistä määrätään samat rikosoikeudelliset rangaistukset. Siksi myös kotiin hälytetty poliisipartio kirjaa epäillystä väkivallanteosta rikosilmoituksen. Myös pahoinpitelyn yritys on rangaistava teko.

Rikoslaki jakaa pahoinpitelyt kolmeen ryhmään: lievään pahoinpitelyyn, perusmuotoiseen pahoinpitelyyn ja törkeään pahoinpitelyyn. Pahoinpitelyn astetta arvioidaan vammojen, rikoksen tekotavan ja sen aiheuttaman henkisen kärsimyksen perusteella.

Lieväkin pahoinpitely on yleisen syytteen alainen rikos, jos teko kohdistuu 1) alle 18-vuotiaaseen, 2) tekijän puolisoon tai entiseen puolisoon, sisarukseen tai sukulaiseen suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa taikka henkilöön, joka asuu tai on asunut samassa taloudessa tekijän kanssa tai on tai on muuten ollut hänelle läheinen tai 3) henkilöön tämän työssä eikä tekijä ole saman työpaikan henkilökuntaa.

Huomaa: Kaikki fyysinen väkivalta, mukaan lukien lievät pahoinpitelyt, ovat yleisen syytteen alaisia rikoksia, jos rikoksentekijä on perheenjäsen tai entinen perheenjäsen. Tämä tarkoittaa, että poliisilla ei ole harkintavaltaa rikosilmoituksen tekemisessä, eikä myöskään silloin, kun asianomistaja ei vaadi rangaistusta.

Seksuaalinen väkivalta

Avioliitto tai avoliitto ei anna oikeutta loukata toisen henkilön seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Avioliitossa tapahtuva raiskaus kriminalisoitiin Suomessa vuonna 1994. Myös raiskauksen yritys on rangaistava teko.

Rikoslaissa on useita seksuaaliseen väkivaltaan liittyviä rikosnimikkeitä. Itse asiassa rikoslakia uudistettiin vuonna 2023 seksuaalirikoslainsäädännön osalta. Vuodesta 2023 lähtien raiskauksen peruselementti on ollut suostumuksen puute seksuaalisessa kanssakäymisessä. Se, joka on sukupuoliyhteydessä sellaisen henkilön kanssa, joka ei osallistu siihen vapaaehtoisesti, on tuomittava raiskauksesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.

Henkilön osallistumista sukupuoliyhteyteen ei pidetä vapaaehtoisena, jos:

1. hän ei ole suullisesti, käytöksellään tai millään muulla tavalla ilmaissut osallistuvansa siihen vapaaehtoisesti;
   > hänet on pakotettu seksuaaliseen kanssakäymiseen henkilöön kohdistuvalla väkivallalla tai uhkailulla; tai
   > hän ei ole pystynyt muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan tajuttomuutensa, sairautensa, vammansa, pelon, päihtymyksen, tajunnantilan heikkenemisen, tilanteen äkillisyyden, erityisen valta-aseman vakavan väärinkäytön vuoksi tai muusta vastaavasta syystä.

Raiskaus ja törkeä raiskaus sekä raiskauksen yritys ovat aina virallisen syytteen alaisia rikoksia.

Muita rikosnimikkeitä rikoslaissa ovat esimerkiksi seksuaaliseen tekoon pakottaminen, seksuaalinen hyväksikäyttö, seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttö, seksuaalipalvelujen ostaminen nuorelta, seksuaalinen häirintä ja lapsenraiskaus.

Vapaaehtoisuuden puute on keskeinen tekijä seksuaalirikoksissa. Henkilö voi syyllistyä seksuaaliseen häirintään koskematta toiseen, jos teko on riittävän vakava. Esimerkiksi seksuaalisen kuvan levittäminen ilman suostumusta on rangaistavaa.

Henkinen väkivalta

Henkinen väkivalta ei ole rikoslaissa erikseen määritelty rikos. Jos henkinen väkivalta on kuitenkin aiheuttanut uhrille fyysisiä vammoja tai mielenterveysongelmia, henkistä väkivaltaa voidaan käsitellä pahoinpitelynimikkeellä tuomioistuimessa. Tämä ei kuitenkaan ole kovin yleistä, koska henkisen väkivallan kielteisiä seurauksia fyysiseen terveyteen on vaikea todistaa tuomioistuimessa. Jotkut laittomat teot, joita voidaan käyttää henkisen väkivallan välineinä, ovat kuitenkin kriminalisoituja, kuten yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen, laiton uhkaus, vainoaminen, pakottaminen, kunnianloukkaus ja kotirauhan rikkominen.

Pakkoavioliitto

Pakkoavioliitto on Suomen rikoslain mukaan rangaistavaa ihmiskauppana, törkeänä ihmiskauppana tai pakottamisena. Puolisoa on voitu painostaa tai pakottaa avioliittoon kiristämällä, uhkailemalla tai väkivallalla tai tilanteessa on käytetty hyväksi uhrin haavoittuvaa asemaa (esim. alaikäisyys, vamma tai muu riippuvuus tekijästä).

Pakkoavioliitosta kieltäytyminen voi johtaa perheen tai yhteisön hylkäämiseen, väkivaltaan tai jopa kuolemaan. Painostus perheen tai kulttuurin nimessä ei aina ole syy pakkoavioliittoon. Joissakin tapauksissa henkilö pakotetaan naimisiin kolmannen maan kansalaisen kanssa, jotta tämä saa oleskeluluvan. (Ihmiskauppa.fi, n.d.)

Lisäksi tilanne, jossa avioliitosta on ensin sovittu yhdessä, mutta toinen puolisoista ei voikaan esimerkiksi painotuksen vuoksi myöhemmin halutessaan erota, muistuttaa pakkoavioliittoa. Vaikka kyseessä ei varsinaisesti olekaan pakkoavioliitto, toisen pakottamisesta pysymään avioliitossa eli eron estämisestä voidaan rangaista esimerkiksi pakottamisena, koska Suomessa jokaisella on oikeus erota. (Oikeusministeriö, 2020.)

Naisten sukuelinten silpominen (naisten ympärileikkaus tai FGM)

FGM tarkoittaa mitä tahansa ei-lääketieteellistä toimenpidettä, johon liittyy naisen ulkoisten sukuelinten poistaminen tai muutoin naisen sukupuolielinten vahingoittaminen. FGM suoritetaan kulttuurisista tai muista ei-lääketieteellisistä syistä. FGM tehdään yleensä tytöille 4–15 vuoden ikäisinä. Ikä, jolloin sukuelinten silpominen suoritetaan, vaihtelee suuresti maiden, alueiden ja etnisten ryhmien välillä. (THL, 2024a)

Suomessa naisten sukuelinten silpominen on Suomen rikoslain mukaan rangaistavaa pahoinpitelynä tai törkeänä pahoinpitelynä. Maksimirangaistus törkeästä pahoinpitelystä on 10 vuotta vankeutta. Myös perheenjäsen voi syyllistyä rikokseen, vaikka hän ei itse tee sukuelinten silpomista, vaan järjestää sen tekemisen tai avustaa siinä. Jos Suomen kansalainen tai vastaava henkilö, kuten Suomessa vakinaisesti asuva ulkomaalainen, suorittaa naisen sukuelinten silpomisen ulkomailla, teko on rangaistava teko, vaikka se ei olisikaan kyseisen maan lainsäädännön vastaista. (ibid.)

Myös täysin sivullinen henkilö, kuten uhrin omaisten ystävä, joka on saanut tietoonsa teon uhasta, mutta ei ole ilmoittanut ajoissa viranomaisille tai uhrille, voidaan asettaa rikosoikeudelliseen vastuuseen vakavan rikoksen ilmoittamatta jättämisestä. Lisäksi terveydenhuollon ja koulun henkilöstöllä on asemansa perusteella velvollisuus ilmoittaa epäillystä silpomisesta poliisille. (Oikeusministeriö, 2023.)

Kunniaan liittyvä väkivalta

Kunniaan liittyvä väkivalta tarkoittaa kaikenlaista fyysistä, henkistä tai yhteisöllistä väkivaltaa, joka suoritetaan perheessä tai yhteisössä ”perheen kunnian” nimissä, kun uhri ei noudata perheen tai yhteisön yleensä perinteisen ideologian mukaisia sosiaalisia, seksuaalisia tai perheeseen liittyviä rooleja ja odotuksia. Tyypillisiä kunniaan liittyvän väkivallan muotoja voivat olla uhkailu, kiristys, eristäminen, taloudellinen hyväksikäyttö, arkielämän kontrollointi, fyysinen väkivalta, seksuaalinen väkivalta, pakkoavioliitto tai naisten sukuelinten silpominen (FGM). (Rikosuhripäivystys, 2019)

Perinteinen suomalainen rikosoikeus tunnistaa heikosti yhteisöllisen väkivallan teot, joissa on useita tekijöitä ja jotka usein koostuvat todennäköisemmin jatkuvasta tilanteesta kuin yksittäisistä teoista. (THL, 2024b; katso myös Hong, 2019)

Muita väkivallan muotoja

Vuonna 2014 rikoslakiin lisättiin uusi rikos ”Törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelu”.

Pakottava kontrolli ei ole rikoslaissa erikseen määritelty rikos, mutta jotkin kontrolloinnin muodot kuten salakuuntelu, vainoaminen ja vapauden riisto on kriminalisoitu.

Rikoslaki ei myöskään tunne rikosta nimeltä taloudellinen väkivalta, mutta petokset, kiristys ja identiteettivarkaudet ovat kriminalisoituja.

Muita lähisuhdeväkivallan muotoja voivat olla jonkun omaisuuden tuhoaminen tai eläinten satuttaminen tai laiminlyönti.  Vahingonteko sisältää lainvastaiset teot, joissa jonkun omaisuutta tuhotaan, vahingoitetaan tai piilotetaan. On huomioitava, että tuhottu omaisuus voi olla myös digitaalisesti tallennettua, jolloin kyseessä on datavahingonteko. Lemmikin pahoinpitely, eli kärsimyksen tai kivun aiheuttaminen eläimelle ja lemmikin jättäminen ilman tarpeellista hoitoa tai ruokaa on eläinsuojelurikos.

On tärkeää ymmärtää, että monet lähisuhdeväkivallan muodot eivät ole rikoksia. Jotain väkivallan muotoja, esim. pakottavaa kontrollia, voi olla vaikea todistaa oikeudessa. Joskus kyseessä voi olla sana vastaan sana -tapaus, kuten vaikkapa tilanteessa, jossa uhri on kokenut henkistä väkivaltaa piilossa muiden katseilta ja korvilta, eikä tekijä ole jättänyt ”jälkiä” esim. viesteihin.

Tämä ei tarkoita, etteikö poliisin tulisi kerätä tietoja ei-kriminalisoidusta lähisuhdeväkivallasta tai jättää huomiotta oikeudessa vaikeasti todistettavissa olevat tapaukset. Lähisuhdeväkivaltaan aktiivinen puuttuminen ja sen ehkäiseminen edellyttää, että poliisi tunnistaa kaikki väkivallan muodot voidakseen vaikuttaa lähisuhdeväkivallan riskien lähteisiin. Tätä työtä ei voi tehdä poliisi yksin, vaan yhteistyössä sosiaali- ja terveysalan sekä asiaankuuluvien kansalaisjärjestöjen kanssa.

Uhrilla on oikeus ottaa tukihenkilö mukaansa kuulusteluun ja oikeudenkäyntiin. Rikosuhripäivystys järjestää tukihenkilöitä rikosten uhreille ja todistajille.

Laki lähestymiskiellosta 4.12.1998/898. Finlex Data Bank.

Esitutkintalaki 805/2011.

Lastensuojelulaki N:o 417/2007. Lastensuojelulaki 417/2007 – Ajantasainen lainsäädäntö – FINLEX ®  

Rikoslaki https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001  

Digital and Population Data Services Agency. Applying for or cancelling a non-disclosure for personal safety reasons. Referred 1^st of April 2024. Retrieved from: https://dvv.fi/en/non-disclosure-for-personal-safety

Finnish courts (2023). Restraining order. Published 15.11.2023. https://oikeus.fi/tuomioistuimet/en/index/asiat/rikosasiat/lahestymiskielto.html

Hong, T. (2019). Kunniaan liittyvän väkivallan uhrin oikeudellinen asema. Turun yliopisto. Turku, Painosalama Oy.

Ihmiskauppa.fi (n.d.). Forced marriages. Assistance system of victims of human trafficking. Referred 5^th of February 2024. Retrieved from: https://ihmiskauppa.fi/en/human-trafficking/forms-of-human-trafficking/forced-marriages/

Lehtinen, M. & Rossi, M. (2022). Käsikirja lapsiin kohdistuvien väkivalta- ja seksuaalirikosten tutkintaan. 13.1.2022. Helsinki 2022. https://poliisi.fi/documents/25235045/33939256/K%C3%A4sikirja-lapsiin-kohdistuvien-v%C3%A4kivalta-ja-seksuaalirikosten-tutkintaan-web.pdf/01b971f6-8ebb-eb54-dd97-6c1663d616b3/K%C3%A4sikirja-lapsiin-kohdistuvien-v%C3%A4kivalta-ja-seksuaalirikosten-tutkintaan-web.pdf?t=1642679496880

Oikeusministeriö (2020). Pakkoavioliitot ja rikosoikeudelliset seuraamukset.Retrieved from: https://www.riku.fi/content/uploads/2020/03/OM-Pakkoavioliitot-ja-rikosoikeudelliset-seuraamukset-fi.pdf

Oikeusministeriö (2022). Revised legislation on sexual offences enters into force at the beginning of next year. Finnish Government. https://valtioneuvosto.fi/en/-/1410853/revised-legislation-on-sexual-offences-enters-into-force-at-the-beginning-of-next-year

Oikeusministeriö (2023). Clarification of the Punishability of Female Genital Mutilation in the Criminal Code. Publications of the Ministry of Justice, Memorandums and statements 2023:6. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-400-422-0

Nettiturvakoti. Väkivallan monet muodot. https://nettiturvakoti.fi/tunnista-vakivalta/vakivallan-monet-kasvot/#rikoslaki

October, M. & Laitinen, H-L. (2022) Ohjeet kunnille ja hyvinvointialueille lähisuhdeväkivallan ehkäisyn koordinaatiorakenteiden ja lähisuhdeväkivallan vastaisen toiminnan järjestämiseksi. Ohjaus 10/2022. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-878-1

Oikeus.fi (2021a). Legal assistance. 24.1.2021. Referred 1^st of February 2024. Retrieved from: https://oikeus.fi/en/index/mattersand/foravictimofacrime/rightsofacrimevictim/legalassistance.html#

Oikeus.fi (2021b). Notification of the release of a prisoner or a remand prisoner. 24.1.2021. Referred 1^st of February 2024. Retrieved from: https://oikeus.fi/en/index/mattersand/foravictimofacrime/rightsofacrimevictim/notificationofthereleaseofaprisoneroraremandprisoner.html

The Special Rapporteur on the Rights of Persons with Disabilities (2016). Questionnaire on the Provision of Support to Persons with Disabilities. Replies by the Finnish Government. 21.10.2016.

THL (2024a). Prevention of female genital mutilation (FGM). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. The Finnish Institute for health and welfare. Referred 5th of February 2024. Retrieved from: https://thl.fi/en/topics/migration-and-cultural-diversity/immigrants-health-and-wellbeing/sexual-and-reproductive-health-of-immigrants/prevention-of-female-genital-mutilation-fgm-

THL (2024b): Honour-related violence. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. The Finnish Institute for health and welfare. Referred 5th of February 2024. Retrieved from: https://thl.fi/en/topics/migration-and-cultural-diversity/integration-and-inclusion/specific-issues/honour-related-violence

Rikosuhripäivystys (2019). Honor related violence. Referred 6^th of February 2024. Retrieved from: https://www.riku.fi/en/various-crimes/honor-related-violence/

Lähestymiskieltoa voi hakea jokainen, joka kokee olevansa perustellusti jonkun uhkaama tai ahdistelema. Tyypillisiä tapauksia, joissa lähestymiskieltoa voidaan käyttää, ovat entisen puolison tai avopuolison harjoittama häirintä. Lähestymiskieltoa voidaan käyttää myös oikeudenkäynnin todistajan suojelemiseen. Lähestymiskielto voidaan antaa myös silloin, kun lähestymiskiellolla suojattu ja kiellon kohteena oleva henkilö asuvat samassa huoneistossa. (Suomen Tuomioistuinvirasto, 2023.)

Suomessa on kahdenlaisia lähestymiskieltoja:

1. Lähestymiskielto, jota voidaan hakea joko poliisilta tai suoraan käräjäoikeudelta kirjallisesti tai suullisesti. Lähestymiskiellon hakeminen tuli maksuttomaksi 1.10.2023. Lähestymiskiellon hakijalta ei peritä maksua, jos hakemus hylätään tai asia raukeaa. (ibid)

2. Väliaikainen lähestymiskielto, joka tulee voimaan välittömästi, ja jonka voi antaa poliisi tai syyttäjä. Tällöin käräjäoikeuden on viipymättä tutkittava päätös. (ibid) Jos uhattu ja henkilö, jolle lähestymiskieltoa haetaan, asuvat vakituisesti samassa asunnossa, voidaan lähestymiskielto määrätä henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvan rikoksen tai tällaisen rikoksen uhan estämiseksi (perheen sisäinen lähestymiskielto).

Ankkuritoiminta (2020). Ankkuritoimintaa kehitetään entistä vaikuttavammaksi. 7th of July 2020. Referred 1^st of February 2024 Retrieved from: https://ankkuritoiminta.fi/-/ankkuritoiminta-kehittyy

Bradley, L., Brooks-Hay, O., Burman, M., Bonnet, F., Cuillerdier, F., Delpeuch, T., Felgueiras, S., Giljohann, S., Hera, G., Herbinger, P., Houtsonen, J., Jaffré, J.-M., Jereb, K., Kersten, K., Leonhardmair, N., Limonier, C., Lobnikar, B., Machado, P., Mela, M., Morgado, S., Neunkirchner, M., Nipuli, S., October, M., Pais, L., Pfleiderer, B., Richter, L., Slak, B., Szegő, D., Vassileva, M. and Vogt, C. (2020). Identifying Gaps and Bridges of Intra- and Inter-Agency Cooperation. Deliverable report 2.4. for IMPRODOVA. https://improdova.eu/pdf/IMPRODOVA_D2.4_Gaps_and_Bridges_of_Intra-_and_Interagency_Cooperation.pdf?m=1585673383&

Campbell, J.C., Webster, D., Koziol-McLain, J., Block, C., Campbell, D., Curry, M.A., Gary, F., Glass, N., McFarlane, J., Sachs, C., Sharps, P., Ulrich, Y., Wilt, S.A., Manganello, J., Xu, X., Schollenberger, J., Frye, V. & Laughon, K. (2003). Risk factors for femicide in abusive relationships: results from a multisite case control study. American journal of public health, 93(7), 1089–1097. https://doi.org/10.2105/ajph.93.7.1089

Finnish courts (2023). Restraining order. Published 15.11.2023. https://oikeus.fi/tuomioistuimet/en/index/asiat/rikosasiat/lahestymiskielto.html

Piispa, M. & October, M. (2017). Vaikuttava työkalu toistuvaan parisuhdeväkivaltaan puuttumiseen. Yhteiskuntapolitiikka, 82 (2017):3, 304–312. http://www.julkari.fi/handle/10024/134851

Robinson, A. (2006). Reducing Repeat Victimization Among High-Risk Victims of Domestic Violence: The Benefits of a Coordinated Community Response in Cardiff, Wales. Violence Against Women, 12(8), 761–788. https://doi.org/10.1177/1077801206291477

THL (2024). MARAK – moniammatillinen riskinarviointi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. The Finnish Institute for Health and Welfare. Referred 6^th of February 2024. Retrieved from: https://thl.fi/aiheet/vakivalta/tyon-tueksi/marak-moniammatillinen-riskinarviointi

Suomessa hyvinvointialueet järjestävät terveys- ja sosiaalipalveluja väkivallan uhreille. Lisäksi valtio vastaa lähisuhdeväkivallan uhrien turvakotien järjestämisestä ja auttava puhelin Nollalinjan toiminnasta. Myös kansalaisjärjestöt tarjoavat monenlaista apua ja tukea väkivallan kokijoille. Kansalaisjärjestöjen palvelut vaihtelevat alueittain.

Lähde: https://stm.fi/combating-domestic-violence

Turvakodit on tarkoitettu henkilöille, jotka kokevat lähisuhdeväkivaltaa tai sen uhkaa.  Turvakotien asiakkaille tarjotaan muun muassa ympärivuorokautista turvallista asumista, kriisineuvontaa ja psykososiaalista tukea. Turvakodit ovat asiakkaille maksuttomia, ja turvakotiin voi mennä oma-aloitteisesti ilman lähetettä. Myös muut palvelut ohjaavat asiakkaita turvakotiin.

Turvakodit ovat:

• saatavilla asuinpaikasta riippumatta;

• asiakkaille maksuttomia, tarjotaan perheille ja yksittäisille asiakkaille iästä tai sukupuolesta riippumatta; ja

• tarvittaessa saatavilla anonyymisti.

Lisätietoja: Turvakodit perheväkivallan uhreille – Terveyden ja hyvinvoinnin laitos: thl.fi/turvakotipalvelut

Nollalinjan auttava puhelin (080 005 005) tarjoaa tukea kaikille lähisuhdeväkivallan kokijoille, väkivaltaa kokeneille naisille, väkivallan uhrien perheenjäsenille ja ystäville sekä ammattilaisille. Puhelimen toiminnan organisoinnista vastaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja palvelun tarjoaa Tampereen Setlementti. Oikeusministeriö rahoittaa Nollalinjaa.

Nollalinja puh. 080 005 005, chat-palvelu nollalinja.fi

• Nollalinja on valtakunnallinen maksuton puhelinpalvelu.

• Se on yksi Istanbulin sopimuksen edellyttämistä matalan kynnyksen palveluista.

• Se on saatavilla kaikille, jotka ovat kokeneet väkivaltaa tai väkivallan uhkaa lähisuhteessa.

• Se on saatavilla myös väkivallan uhrien perheenjäsenille sekä ammattilaisille ja viranomaisille, jotka tarvitsevat neuvoja työssään asiakkaiden kanssa.

• Nollalinjassa työskentelee koulutettuja ja kokeneita terveys- ja sosiaalialan ammattilaisia.

• Nollalinjan neuvontapuhelin palvelee 24/7 vuoden jokaisena päivänä.

• Nollalinjan chat-palvelu on avoinna arkisin klo 9-15. Chat toimii www.nollalinja.fi -sivustolla.

• Palvelukielet ovat suomi, ruotsi ja englanti. Nollalinja auttaa myös kahdeksalla Suomessa yleisesti puhutulla vieraalla kielellä (arabia, dari, farsi, venäjä, somali, sorani, espanja, thai) tulkkauspalvelun kautta.

Lähde: Nollalinja. Tietoja Nollalinjasta. Haettu osoitteesta https://www.nollalinja.fi/about-nollalinja/ Seri-tukikeskukset tarjoavat tukea yli 16-vuotiaille, jotka ovat kokeneet seksuaaliväkivaltaa. Seksuaaliväkivallan uhrit voivat hakea apua keskuksesta itse tai viranomainen voi ohjata uhrin sinne. Seri-tukikeskukset tarjoavat oikeuslääketieteellistä tutkimusta, traumatukea, psykologista neuvontaa ja terapiaa. Lisätietoja: Seri Seksuaaliväkivallan uhrien tukikeskus – Terveyden ja hyvinvoinnin laitos https://thl.fi/aiheet/vakivalta/apua-ja-palveluja/seri-tukikeskus-seksuaalivakivallan-uhreille

Valtio on rahoittanut turvakoteja vuodesta 2015 asti. Siitä lähtien THL on toiminut turvakotien palveluntuottajille valtionapurahoja myöntävänä valtionapuviranomaisena. Turvakotien määrä on kaksinkertaistunut vuodesta 2015. Suomessa on vuoden 2024 alussa 29 turvakotia, joissa on 230 perhepaikkaa. Yhteen perhepaikkaan voi majoittua aikuinen ja hänen lapsensa tai yksin tuleva aikuisasiakas. Vuoden 2024 lopussa Suomessa tulee olemaan vähintään 238 perhepaikkaa.

Turvakotiverkostoa on kuitenkin edelleen vahvistettava alueilla, joilta palvelut puuttuvat vielä kokonaan, esimerkiksi saamelaisten alkuperäiskansan kotiseudulla ja alueilla, joilla palvelua ei vielä ole vielä tarpeeseen nähden riittävästi saatavilla. Nykymuotoiset turvakotipalvelut eivät tavoita kaikkia uhreja, kuten aktiivisesti päihteitä käyttäviä henkilöitä, jotka kohtaavat usein väkivaltaa lähisuhteissaan. Vuonna 2024 pilotoidaan uutta turvakotipalvelumuotoa sellaisille lähisuhdeväkivaltaa kokeville henkilöille, jotka eivät voi asua tavallisessa turvakodissa päihteidenkäytön vuoksi.

Hyvinvointialueet järjestävät terveys- ja sosiaalipalveluja väkivallan uhreille. Lähisuhdeväkivallan uhrit voivat saada tukea, ohjausta ja neuvontaa sekä apua ja tietoa käytännön järjestelyissä myös turvakodeista ja Nollalinja auttavasta puhelimesta.

Naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjunnan toimikunta (NAPE) vastaa Istanbulin sopimuksen edellyttämien toimenpiteiden koordinoinnista, seurannasta ja arvioinnista Suomessa. NAPE toimii sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä.

NAPE on julkaissut Istanbulin sopimuksen toimeenpanosuunnitelman vuosille 2022–2025. Vuosien 2022–2025 toimeenpanosuunnitelman tarkoituksena on edistää Suomen vuonna 2015 ratifioiman Istanbulin yleissopimuksen kansallista toimeenpanoa. Tämä toimintasuunnitelma on toinen laatuaan. Ensimmäinen toimintasuunnitelma kattoi vuodet 2018–2021.

Toimeenpanosuunnitelma sisältää pitkän aikavälin tavoitteet ja yhteensä 36 toimenpidettä, jotka toteutetaan vuosina 2022–2025. Tavoitteet perustuvat pitkälti GREVION Suomelle antamiin suosituksiin. Kolmella päätavoitteella pyritään vahvistamaan sukupuolinäkökulmaa ja intersektionaalisuutta Istanbulin sopimuksen toimeenpanossa, poikkihallinnollista ja moniammatillista yhteistyötä sekä naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan tunnistamista ja siihen puuttumista. Naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjunnan toimikunta seuraa säännöllisesti toimeenpanosuunnitelman toteutumista erillisen toteutus- ja seurantavälineen avulla.

Lanzaroten sopimus: Kansallinen toimeenpanosuunnitelma vuosille 2022–2025 julkaistiin vuonna 2022. Toimeenpanosuunnitelmaan sisältyy yhteensä 33 toimenpidettä, jotka on jaettu kolmen teeman alle: väkivallan ennaltaehkäisy, lasten suojelu väkivallalta sekä kansallisen ja kansainvälisen yhteistoiminnan edistäminen seksuaalista riistoa ja seksuaaliväkivaltaa vastaan. Suunnitelmassa on kiinnitetty huomiota ennaltaehkäisyyn kaikissa tilanteissa ja pyritty vaalimaan toivoa, jota on olemassa vaikealta tuntuvissakin tilanteissa.

Pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelma sisältää aloitteita (perhe)väkivallan tehokkaammaksi torjumiseksi. Väkivallan eri muotoja ehdotetaan torjuttavaksi määrätietoisesti ja monin keinoin. Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa torjutaan vahvistamalla ennaltaehkäisyä ja tunnistamista erityisesti viranomaisissa, kunnissa ja hyvinvointialueilla Lisäksi turvakotien ja raiskauskriisikeskusten palveluiden saavutettavuutta pyritään vahvistamaan ja kunniaan liittyvän väkivallan tunnistamiseksi ja torjumiseksi tehdään toimia. Väkivallaton lapsuuden toimenpidesuunnitelman tarkoituksena on ehkäistä alle 18-vuotiaisiin lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa. Toimintasuunnitelma kattaa sekä henkisen ja fyysisen väkivallan että seksuaaliväkivallan. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asettama ohjausryhmä ohjaa ja seuraa toimenpidesuunnitelmaa. Kaikki keskeiset ministeriöt ja suuri joukko muita organisaatioita, mukaan lukien monet kansalaisjärjestöt, osallistuvat suunnitelman toimeenpanoon.

Lähteet:

Action Plan for the Istanbul Convention for 2022–2025. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-9704-2

The Lanzarote Convention : National Action Plan for the years 2022–2025. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-5443-4

Non-Violent Childhood – Action Plan for the Prevention of Violence against Children 2020−2025. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-8351-9

Ministry of Social Affairs and Health. https://stm.fi/en/nape1

https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/165042

THL kampanjoi vuosittain eri kanavien kautta lisäten palvelujen kuten turvakotipalvelujen ja Nollalinjan tunnettuutta Suomessa asuvien keskuudessa. Nollalinja-kampanjoita järjestetään 4-6 kertaa vuodessa naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan tietoisuuden ja tunnustamisen lisäämiseksi sekä tietoisuuden levittämiseksi väkivallan eri muodoista ja Nollalinjan palveluista.

Lisäksi THL lisää tietoisuutta sukupuoleen perustuvasta väkivallasta ja perheväkivallasta verkkokoulutusten avulla:

• Puutu väkivaltaan -verkkokoulutus on suunniteltu erityisesti sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille sekä poliisille.

Sukupuolistuneen väkivallan kohtaaminen kouluissa -verkkokoulutus on suunniteltu opetus-, koulutus-, sosiaali- ja terveydenhuollon aloille. Se sopii sekä opiskelijoille että nuorten parissa työskenteleville. Koulutuksen erityisiä kohderyhmiä ovat toisen asteen ja lukion opettajat ja muut ammattilaiset. Koulutuksen tarkoituksena on lisätä tietoisuutta nuorten kohtaamasta sukupuolistuneesta väkivallasta ilmiönä ja tarjota työkaluja väkivallan tunnistamiseen, ehkäisyyn ja puuttumiseen.

”Sukupuolella väliä? Sukupuolten tasa-arvoisen edustuksen vahvistaminen mediassa, politiikassa ja johtajuudessa” -hanke edisti sukupuolten tasa-arvoa sekä mediassa että poliittisessa ja taloudellisessa päätöksenteossa. Hanke toteutti toimittajakoulutuksia sekä kehitti vaaleihin ja päätöksentekoon liittyvää tasa-arvotietoa. Hanke edisti myös sukupuolen moninaisuuden ja intersektionaalisuuden huomioonottamista.

Naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjunnan toimikunta (NAPE) on Istanbulin yleissopimuksen edellyttämä koordinointielin. Sen tehtävänä on koordinoida, seurata ja arvioida yleissopimuksen täytäntöönpanoa Suomessa. Toimikunta koostuu ministeriöiden ja niiden alaisen hallinnon edustajista. Toimikunnan yhteydessä toimii myös pysyvä järjestötyöryhmä, joka on toimikunnassa edustettuna.

Kansalaisjärjestöt osallistuvat myös seuraavien toimintasuunnitelmien toimeenpanoon: Istanbulin sopimuksen toimeenpanosuunnitelma, Lanzaroten sopimuksen kansallinen toimeenpanosuunnitelma vuosille 2022–2025 ja Väkivallaton lapsuus -toimenpidesuunnitelma lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisystä 2020–2025. Suomessa turvakotipalvelua tarjoavat kansalaisjärjestöt ja julkinen sektori. Vuoden 2024 alussa palveluntarjoajista kahdeksan (8) on hyvinvointialueita ja 18 kansalaisjärjestöjä. Rahoitusjärjestelmä on sama kansalaisjärjestöjen turvakodille ja hyvinvointialueiden turvakodeille.

Istanbulin yleissopimuksen 11 artikla velvoittaa sopimusvaltiot keräämään säännöllisesti edustavia ja vertailukelpoisia tietoja, jotta valtiot voivat kehittää ja toteuttaa tutkimukseen perustuvia toimenpiteitä kaikenlaisen yleissopimuksen kattaman väkivallan ehkäisemiseksi ja torjumiseksi. Yleissopimus velvoittaa tukemaan kaikkien sopimuksen kattamien väkivallan muotojen tutkimusta, jotta saadaan tietoa väkivallan perussyistä ja -seurauksista, yleisyydestä, vakaumuksista ja sopimuksen toimeenpanemiseksi toteutettujen toimenpiteiden tehokkuudesta. (Riski & Viuhko, 2022)

Tilastokeskus julkaisee säännöllisesti tilastotutkimuksia useista aiheista, joista monet liittyvät myös naisiin kohdistuvaan väkivaltaan:

• Tilastokeskus julkaisee rikos- ja pakkokeinotilastoa vuosittain. Ne ilmoittavat esimerkiksi poliisin tietoon tulleen rikollisuuden.
• Vuonna 2020 tilastollinen tutkimus yksilöiden tieto- ja viestintätekniikan käytöstä raportoi naisten ja miesten kokemasta digitaalisesta häirinnästä (Tilastokeskus 2020, Riski & Viuhko, 2022, 14).
• Tilastokeskus teki vuodenvaihteessa 2021–2022 väestötutkimuksen sukupuoleen perustuvan väkivallan ja parisuhdeväkivallan esiintyvyydestä Suomessa.
• Työelämän laatututkimukset keräävät muun muassa kokemuksia seksuaalisesta häirinnästä työpaikalla (Sutela, Pärnänen & Keyriläinen, 2019).

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) tekee useita tutkimuksia mm. yksilöiden hyvinvoinnista ja väkivallan kokemuksista.

• Kouluterveyskysely (KTK) -tutkimus tuottaa monipuolista ja luotettavaa seurantatietoa eri ikäisten lasten ja nuorten hyvinvoinnista, terveydestä, koulunkäynnistä ja opiskelusta, osallisuudesta sekä avun saamisesta ja palveluista. KTK-tutkimuksen tavoitteena on vahvistaa terveyden edistämisen suunnittelua ja arviointia kouluissa, kunnissa ja valtakunnallisella tasolla. KTK-tutkimus tehdään valtakunnallisesti joka toinen vuosi maalis-huhtikuussa. (THL, 2024a)
• Vammaisten kokeman lähisuhdeväkivallan yleisyys ja palvelujen saatavuus (2021-2022). Tutkimuksen päätavoitteena oli kartoittaa vammaisten lasten, nuorten ja aikuisten (sukupuolesta riippumatta) lähisuhdeväkivaltakokemuksia sekä selvittää uhriksi joutumisen yleisyyttä ja palvelujen saatavuutta. (THL, 2024b)
• Lisäksi THL on tehnyt/tekemässä useita muita lähisuhdeväkivaltaan liittyviä tutkimuksia: esimerkiksi Koronavirusepidemian vaikutukset lähisuhdeväkivallan kokemuksiin ja palvelujen käyttöön; Turvakotien puuttuminen digitaaliseen väkivaltaan; ja Lähisuhdeväkivallan kustannukset Suomessa. Muut lähisuhdeväkivaltatutkimukset löytyvät THL:n sivuilta: https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehitys/tutkimus-ja-projektit

Poliisiammattikorkeakoulu (POLAMK) osallistuu aktiivisesti useisiin lähisuhdeväkivallan tutkimusohjelmiin. Viime vuosien aikana POLAMK on osallistunut seuraaviin tutkimushankkeisiin:

• IMPRODOVA-projekti (Improving Frontline Responses to High Impact Domestic Violence) (2018–2021)
• DIGNITEAS (Naisiin kohdistuvan digitaalisen väkivallan torjumisen haasteet poliisityössä, rikosprosessissa ja tukipalveluissa) (2022-2023) ja
• Aikuisten parisuhdesurmien tutkimustoiminnon käyttöönotto Suomessa: tutkimustoiminnon tarkoitus, tehtävät ja organisaatio (2022)

Vakavan väkivallan seuranta ja tutkimus ovat Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin (KRIMO) toiminnan painopisteitä.

• Vuonna 2002 otettiin käyttöön henkirikosten seurantajärjestelmä, joka sisältää tiedot kaikista Suomessa tehdyistä ja poliisille ilmoitetuista henkirikoksista. Näiden tietojen avulla seurataan ja analysoidaan henkirikosten teko-olosuhteita ja muutoksia, esimerkiksi tekijöiden ja uhrien taustatekijöitä, keskinäisiä suhteita ja rikosten tapahtumia. Järjestelmä perustuu Helsingin yliopiston ja Poliisihallituksen (POHA) väliseen yhteistyösopimukseen. Henkirikosseurannan tavoitteena on tuottaa tietoa, jota voidaan käyttää kuolemaan johtavan väkivallan ehkäisyssä ja rikosten ehkäisyn kohdentamisessa. (Helsingin yliopisto, 2023)

Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti on tehnyt väestötason uhritutkimuksia vuodesta 1980 lähtien, jolloin tehtiin ensimmäinen valtakunnallinen uhritutkimus. Instituutti käynnisti vuonna 2012 uuden Kansallisen uhritutkimuksen, joka on ensisijaisesti rikollisuutta ja rikollisuuden pelkoa mittaava indikaattorijärjestelmä. Valtakunnallisesti suoritettava tutkimus on suunnattu 15–74-vuotiaille, jotka asuvat vakinaisesti Suomessa tai Ahvenanmaalla. Kyselyssä saadaan tietoa myös rikoksista, jotka eivät tule viranomaisten tietoon. (ibid.)

Riski, T. & Viuhko, M. (2022). Istanbulin sopimuksen toimeenpanosuunnitelma vuosille 2022–2025. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2022; 7. Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-8659-6.

Statistics Finland (2020). Väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö 2020. Tilastokeskus. https://www.stat.fi/til/sutivi/2020/index.html

Sutela. H., Pärnänen, A. & Keyriläinen, M. (2019). Working life in the digital age – results of the Quality of Work Life Surveys 1977 to 2018. Statistics Finland.

THL (2024a). The Finnish Institute for Health and Welfare. School Health Promotion Study. Referred 6^th of February 2024. Retrieved from: https://thl.fi/en/web/thl/research-and-development/research-and-projects/school-health-promotion-study

THL (2024b). The Finnish Institute for Health and Welfare. Frequency of domestic violence experienced by persons with disabilities and availability of services – a quantitative and qualitative examination. Referred 6^th of February 2024. Retrieved from: https://thl.fi/en/research-and-development/research-and-projects/frequency-of-domestic-violence-experienced-by-disabled-persons-and-availability-of-services-a-quantitative-and-qualitative-examination

University of Helsinki (2023). The Institute of Criminology and Legal Justice. Tutkimushankkeita. Referred 6^th of February 2024. Retrieved from: https://www.helsinki.fi/fi/kriminologian-ja-oikeuspolitiikan-instituutti/tutkimus/tutkimushankkeita

Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) edistää ihmisoikeuksia ja sukupuolten tasa-arvoa. Se edistää myös yleismaailmallisen sosiaali- ja terveyspolitiikan kehittämistä kansainvälisellä tasolla. Sukupuolten tasa-arvon edistäminen on Suomelle erityisen tärkeä tavoite sekä kansallisesti että kansainvälisesti.

Muutamia merkittävimpiä myös lähisuhdeväkivaltaan liittyviä kansainvälisen yhteistyön foorumeita ovat:

• Euroopan unioni (EU)

• Yhdistyneet Kansakunnat (YK)

• Maailman terveysjärjestö (WHO)

Suomi on ollut mukana useissa EU-tason hankkeissa, jotka liittyvät lähisuhdeväkivallan ehkäisyyn; mukaan lukien kaikki edellä mainitut THL:n luomat verkkokoulutukset, jotka ovat myös EU:n rahoittamia. Suomi osallistui myös IMPRODOVA-projektiin ja on tällä hetkellä mukana meneillään olevissa IMPROVE- ja ISEDA-hankkeissa.

Suomi osallistuu myös eurooppalaisen Barnahus-mallin kehittämiseen ja on PROMISE Barnahus -verkoston perustajajäsen. Barnahus-mallissa tehostetaan lapsiin kohdistuvien väkivaltaepäilyjen selvitysprosesseja sekä väkivaltaa kokeneiden lasten tukea ja hoitoa. Suuntaviivana toimivat eurooppalaiset Barnahus-standardit. Suomi ja Ruotsi ovat myös vaihtaneet työmenetelmiä lähisuhdeväkivallan alalla. Esimerkki tästä on ruotsalainen menetelmä nimeltä ”iRisk”, joka liittyy työskentelyyn lasten kanssa, jotka ovat kohdanneet perheessään lähisuhdeväkivaltaa. Menetelmä tunnetaan Suomessa nimellä ”Suojassa” ja sitä käytetään laajasti turvakodeissa arvioitaessa väkivaltaa kokeneiden tai väkivallalle altistuneiden lasten kokemuksia ja tarpeita. Menetelmän avulla ammattilaiset tunnistavat paitsi lasten tarpeet, myös suojatekijät.

Lähteet:

https://thl.fi/en/web/thl/research-and-development/research-and-projects/non-violent-childhoods-action-plan

The Barnahus Quality Standards. https://www.barnahus.eu/en/the-barnahus-quality-standards/

Ensuring child-friendly justice through the effective operation of the Barnahus-units in Finland:

https://www.coe.int/en/web/children/finland-barnahus

https://stm.fi/en/combating-domestic-violence

UN Women Suomi johtaa useita naisiin kohdistuvan väkivallan tai lähisuhdeväkivallan torjuntaan keskittyviä globaaleja hankkeita, kuten Orange Days -kampanja, Kansainvälinen naistenpäivä -kampanja ja globaali HeForShe-solidaarisuuskampanja. Presidentti Niinistö on yksi kymmenestä valtionpäämiehestä, joka on sitoutunut edistämään tasa-arvoa HeForShe-kampanjan lähettiläänä.

Lähteet: https://unwomen.fi/kampanjat/

Suomi on sitoutunut Euroopan neuvoston sopimukseen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (Istanbulin sopimus). Se ratifioitiin Suomessa 1.8.2015.

Suomi on myös ratifioinut Euroopan neuvoston yleissopimuksen lasten suojelusta seksuaaliselta riistolta ja seksuaaliselta hyväksikäytöltä (Lanzaroten sopimus). Se tuli voimaan 21.9.2011.

Suomi ratifioi YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 20.7.1990. Sopimuksen mukaan hallitusten on suojeltava lapsia väkivallalta, hyväksikäytöltä ja heistä huolehtivan laiminlyönniltä. Suomi ratifioi Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen naisten kaikenlaisen syrjinnän poistamisesta (CEDAW) 4.10.1986. YK:n yleiskokous julisti YK:n ihmisoikeuksien julistuksen (UDHR) Pariisissa 10.12.1948.