Moduuli 6: Kansainväliset standardit ja oikeudelliset puitteet Euroopassa

1. Kansainväliset puitteet
1.1. Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus (UDHR)
1.2. Pekingin julistus ja toimintaohjelma
1.3. Yleissopimus naisten kaikenlaisen syrjinnän poistamisesta (CEDAW)
1.4. Julistus naisiin kohdistuvan väkivallan poistamisesta (DEVAW)
1.5. YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista (CRC)
1.6. Yleissopimus vammaisten oikeuksista (CRPD)
1.7. 1951 pakolaissopimus
1.8. YK:n päätöslauselmat
1.9. YK:n kestävän kehityksen tavoitteet (SDG)
1.10. Euroopan ihmisoikeussopimus (ECHR)
1.11. Tietoverkkorikollisuutta koskeva yleissopimus (Budapestin yleissopimus)
1.12. Yleissopimus lasten suojelemisesta seksuaaliselta riistolta ja seksuaaliselta hyväksikäytöltä (Lanzaroten yleissopimus)
1.13. Uhrien oikeuksia koskeva direktiivi
1.14. Euroopan parlamentin päätöslauselma (16.9.2021)

Tarkastelussa Istanbulin sopimus
2. Keskeisiä faktoja Istanbulin sopimuksesta

3. Lähisuhdeväkivaltaan liittyvä lainsäädäntö eri maissa

Lähteet

Johdanto

Tervetuloa moduuliin 6 ”Kansainväliset standardit ja oikeudelliset puitteet Euroopassa”. Moduuli 6 tarjoaa sinulle yleiskatsauksen lähisuhdeväkivaltaan liittyvästä tai sitä sivuavasta kansainvälisestä lainsäädännöstä, kuten Istanbulin yleissopimuksesta ja sen täytäntöönpanosta, sekä IMPROVE- ja VIPROM-hankkeiden kumppanimaiden kansallisista oikeudellisista kehyksistä.

Oppimistavoitteet

+ Opiskelija ymmärtää, millaiset kansainväliset standardit ja oikeudelliset puitteet Euroopassa liittyvät lähisuhdeväkivaltaan

Huomioi, että oppimateriaaleissa ei esitellä kaikkien Euroopan maiden kansallisia lainsäädännöllisiä puitteita. Oppimateriaalit tarjoavat yleiskuvan joidenkin maiden (Itävalta, Suomi, Ranska, Saksa, Kreikka, Unkari, Italia, Portugali, Espanja, Ruotsi) lainsäädännöstä ja periaatteista.

1. Kansainväliset puitteet

Tämä osio kokoaa yhteen kansainvälisiä ja eurooppalaisia sopimuksia ja julistuksia, jotka velvoittavat valtioita tunnustamaan naisiin kohdistuvan väkivallan ihmisoikeusloukkaukseksi. Nämä sopimukset ratifioivat maat sitoutuvat sisällyttämään kansainväliset standardit kansalliseen lainsäädäntöönsä. Osioon on koottu myös muita strategisia ja poliittisia sopimuksia, jotka käsittelevät lähisuhdeväkivaltaa.

Yleiset standardit

Kansainväliset järjestöt ovat määrittäneet joukon vähimmäisstandardeja, jotka hallitusten ja palveluntarjoajien on saavutettava ja pantava täytäntöön noudattaakseen kansainvälistä velvollisuuttaan liittyen väkivaltatapausten tutkimiseen, väkivaltarikoksista rankaisemiseen, uhrien suojeluun sekä lähisuhdeväkivallan ehkäisyyn.

  • Standardien perustana ovat luottamuksellisuus, turvallisuus ja palvelunkäyttäjien kunnioittaminen, saavutettavuus ja saatavuus.
  • Tuen tulee olla saatavilla maksutta ja interventioissa tulee noudattaa voimaantumisen ja itsemääräämisen periaatteita.
  • Palveluntarjoajien tulee olla ammattitaitoisia, sukupuolisensitiivisiä, heille tulee tarjota jatkuvaa koulutusta ja heidän tulee toimia työssään selkeiden ohjeiden, menettelytapojen ja eettisten ohjeiden mukaisesti. Jos mahdollista, niin palveluntarjoajan tulee varmistaa, että väkivallan uhri saa palveluja samaa sukupuolta olevalta henkilöltä.
  • Jokaisen palveluntarjoajan tulee säilyttää luottamuksellisuus ja yksityisyys uhrin kanssa työskennellessä sekä tehdä yhteistyötä ja koordinoida kaikkia muita asiaankuuluvia palveluja. Palveluntarjoajan tulee seurata ja arvioida palvelujen tarjontaa ja pyrkiä palvelun käyttäjien osallistamiseen.
  • Erikoistuneiden kansalaisjärjestöjen asiantuntemus on tunnustettava.
  • Standardit korostavat myös moniammatillisen yhteistyön merkitystä lähisuhdeväkivaltaa koskevissa lähestymistavoissa. Ne korostavat moniammatillista koordinointia ja selkeiden palvelupolkujen perustamista lähisuhdeväkivaltaan puuttumisessa, palveluihin ohjaamisessa ja työskentelymenetelmissä.
  • Paras tapa tarjota palveluita on ”yhden luukun” periaatteella hyödyntäen moniammatillista yhteistyötä.
  • Tarvittaessa samoihin tiloihin tulisi sijoittaa erilaisia turva- ja tukipalveluita.

1.1. Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus (UDHR)

”Maailman käännetyin asiakirja”

Yhdistyneet kansakunnat
Hae käännöksiä

Vuonna 1948 hyväksytty ihmisoikeusasiakirja (UDHR) vahvistaa perusihmisoikeuksien periaatteet. Yksi keskeisistä artikloista on 5. artikla, jossa korostetaan oikeutta vapauteen ja turvallisuuteen, mikä on olennaista myös lähisuhdeväkivallan yhteydessä.1

Lisätietoja UDHR:stä seuraavassa englanninkielisessä videossa (voit valita automaattikäännökseksi suomen):

Seuraavat kuvat havainnollistavat ja selittävät ihmisoikeusjulistuksen artikkeleita yksinkertaistetussa muodossa:

Yhdistyneet kansakunnat. 1948. YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus. (UDHR). www.ohchr.org/en/universal-declaration-of-human-rights/illustrated-universal-declaration-human-rights

1.2. Pekingin julistus ja toimintaohjelma

”Kaikkien aikojen edistyksellisin suunnitelma naisten oikeuksien edistämiseksi”

UN Women

Vuonna 1995 pidetyn neljännen naisten maailmankonferenssin julistuksessa korostetaan naisiin kohdistuvan väkivallan poistamisen merkitystä myös kotielämän piirissä. Se vaatii strategisia toimia tämän kysymyksen ratkaisemiseksi.2

Toimintaohjelma kattaa 12 kriittistä huolenaihetta:

Lähde: UN Women, 12 critical areas.

Toimintaohjelma asettaa tavoitteita myös hallituksille, kansainvälisille järjestöille, kansalaisyhteiskunnalle ja yksityiselle sektorille naisten ihmisoikeuksien turvaamiseksi ja sen varmistamiseksi, että sukupuoli otetaan huomioon kaikissa kansallisissa, alueellisissa ja kansainvälisissä politiikoissa ja ohjelmissa.

Naisten asemaa käsittelevä komissio (CSW) arvioi Pekingin toimintaohjelman (BPFA) täytäntöönpanon edistymistä viiden vuoden välein. Tältä osin ja vuoden 2000 ensimmäisestä tarkastelusta lähtien Yhdistyneiden Kansakuntien alueellisilla toimikunnilla on ollut valtuudet valmistella yhteistyössä alueellisten järjestöjen kanssa alueellisia raportteja BPFA:n täytäntöönpanon edistymisestä. Nämä raportit perustuvat kunkin Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenmaan kansallisiin katsauksiin, ja ne perustuvat maailmanlaajuiseen raporttiin, jonka UN Womenin CSW:n sihteeristö kokoaa ja jonka pääsihteeri esittelee yleiskokoukselle.

Tähän mennessä on tehty viisi arviointia – vuosina 2000, 2005, 2010, 2015 ja 2020 – ja jokainen katsaus on johtanut loppuasiakirjaan, jossa maat sitoutuvat jatkamaan ponnistelujaan naisten ja tyttöjen oikeuksiin liittyvien maailmanlaajuisten sitoumusten saavuttamiseksi. Päätösasiakirjassa hahmotellaan lisäksi ensisijaisia toimia seuraavan viiden vuoden aikana.

Lähde: Yhdistyneet Kansakunnat. 1995. Pekingin julistus ja toimintaohjelma. https://www.un.org/womenwatch/daw/beijing/pdf/BDPfA%20E.pdf

1.3. Yleissopimus naisten kaikenlaisen syrjinnän poistamisesta (CEDAW)

Vuonna 1979 hyväksytty CEDAW on keskeinen väline naisten oikeuksien edistämisessä. Artikla 2:n f-alakohta sisältää velvoitteen poistaa kaikki naisten syrjinnän muodot, mukaan lukien sukupuoleen perustuva väkivalta eli myös lähisuhdeväkivalta.3

”CEDAW Quick & Concise” -sarja selittää naisten kaikenlaisen syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen (CEDAW) kolme pääperiaatetta. Videot ovat englanniksi mutta voit valita niihin automaattikäännöksen suomen kielelle.

Periaate I: Aineellinen tasa-arvo

Periaate II: Syrjimättömyys

Periaate III: Valtion velvoite

Yhdistyneet kansakunnat. 1979. Yleissopimus naisten kaikenlaisen syrjinnän poistamisesta (CEDAW). www.ohchr.org/en/instruments-mechanisms/instruments/convention-elimination-all-forms-discrimination-against-women

1.4. Julistus naisiin kohdistuvan väkivallan poistamisesta (DEVAW)

”Tässä yleissopimuksessa ’naisten syrjintä’ tarkoittaa kaikkea sellaista sukupuolen perusteella tapahtuvaa syrjintää, poissulkemista tai rajoittamista, jonka vaikutus tai tarkoitus on heikentää naisille — miesten ja naisten tasa-arvon pohjalta ja siviilisäädystä riippumatta — kuuluvien yhtäläisten ihmisoikeuksien ja perusvapauksien tunnustamista, nauttimista tai toteuttamista poliittisella, taloudellisella, yhteiskunnallisella, sivistyksellisellä, kansalaisoikeuksiin liittyvällä tai muilla aloilla, tai mitätöidä nämä oikeudet.”

Yleissopimus naisten kaikenlaisen syrjinnän poistamisesta (CEDAW), 1 artikla

Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen vuonna 1993 hyväksymä DEVAW on kattava asiakirja, joka käsittelee naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, mukaan lukien lähisuhdeväkivaltaa. Siinä vaaditaan väkivallan kitkemistä ja sukupuolten tasa-arvon edistämistä.4

Tehtävä itsereflektointiin
Katso video Sarahista ja vastaa alla oleviin kysymyksiin.

(1) Mitä väkivallan muotoja Saara kokee avioliitossaan?
(2) Mitkä voivat olla tällaisen väkivallan seuraukset?
(3) Miksi monet uhrit eivät etsi apua?
(4) Mitkä palvelut voivat auttaa Saaran kaltaisia väkivallan uhreja?
(5) Miten nämä palvelut voisivat parantaa uhreille tarjoamaansa apua?

16 päivää sukupuoleen perustuvan väkivallan vastaista aktivismia

  • Sukupuoleen perustuvan väkivallan vastainen 16 päivää aktivismia naisten puolesta on vuosittainen kansainvälinen kampanja, joka alkaa 25. marraskuuta, kansainvälisenä naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisena päivänä, ja jatkuu 10. joulukuuta, ihmisoikeuspäivään asti.
  • Kampanjan aloittivat aktivistit Women’s Global Leadership Instituten avajaisissa vuonna 1991.
  • Yksityishenkilöt ja organisaatiot ympäri maailmaa osallistuvat kampanjaan vaatiakseen naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ehkäisemistä ja poistamista.
  • Tämän kansalaisyhteiskunnan aloittaman kampanjan tueksi Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri käynnisti vuonna 2008 UNITE-kampanjan naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi, joka jatkuu rinnakkain 16 päivää aktivismia naisten puolesta -kampanjan kanssa.
  • Joka vuosi UNITE-kampanja keskittyy tiettyyn teemaan
Lähde: UN Women Asia and the Pacific. In Focus: 16 Days of Activism against Gender-Based Violence.

Maailmanlaajuinen naisiin kohdistuvan väkivallan tietokanta on englanninkielinen tietokanta, joka on suunniteltu tarjoamaan kattavaa ja ajantasaista tietoa toimenpiteistä, joita hallitukset ovat toteuttaneet naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi lakien ja politiikkojen, ennaltaehkäisyn, palvelujen ja tilastoinnin aloilla.

Lähde: Yhdistyneet kansakunnat 1993. Declaration on the Elimination of Violence against Women. www.ohchr.org/en/instruments-mechanisms/instruments/declaration-elimination-violence-against-women

1.5. YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista

YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista on oikeudellisesti sitova kansainvälinen sopimus, jossa määritellään jokaisen lapsen kansalaisoikeudet sekä poliittiset, taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset oikeudet rodusta, uskonnosta tai kyvyistä riippumatta. Vaikka sopimus keskittyy ensisijaisesti lasten oikeuksiin, se käsittelee myös lapsiin vaikuttavaa lähisuhdeväkivaltaa. Artikla 19 koskee erityisesti lasten suojelua kaikenlaiselta väkivallalta, hyväksikäytöltä ja laiminlyönniltä.5

Alla olevassa kuvassa on tiivistettynä lasten oikeuksien sopimuksen sisältö:

Lähde: Save the Children’s Child Rights Resource Centre. The United Nations Convention on the Rights of the Child: The Children’s Version.

Lähde: United Nations. 1989. Convention on the Rights of the Child. https://www.ohchr.org/en/instruments-mechanisms/instruments/convention-rights-child

Alla olevissa kuvissa on esiteltynä lasten oikeudet.

Lisäksi voit katsoa YouTubesta seuraavat Unicefin julkaisemat, Eija Vilppaan ja Pertti Sveholmin tähdittämät suomenkieliset Kuritus ei kasvata -lyhytvideot:
Pissahätä

Kuva: Kuvakaappaus videolta Pissahätä

Röyhtäys kokouksessa

Kuva: Kuvakaappaus videolta Röyhtäys kokouksessa

Mutku mä haluun

Kuva: Kuvakaappaus videolta Mutku mä haluun!

Lähteet:

Pelastakaa Lapset lapsen_oikeudet_071114.pdf (pelastakaalapset.fi)

Yhdistyneet Kansakunnat 1989. Lapsen oikeuksien sopimus https://www.ohchr.org/en/instruments-mechanisms/instruments/convention-rights-child

1.6. Yleissopimus vammaisten oikeuksista (CRPD)

Vuonna 2006 hyväksytty vammaisyleissopimus korostaa vammaisten oikeuksia, mukaan lukien suojelua väkivallalta, kaltoinkohtelulta ja hyväksikäytöltä. Vammaiset altistuvat lähisuhdeväkivallalle valtaväestöä useammin, ja yleissopimus vaatii toimenpiteitä heidän suojelunsa varmistamiseksi.6

Alla olevasta linkistä pääset STM:n YouTube-tilille katsomaan viittomakielisiä CRPD-videoita:

Kuva: Kuvakaappaus STM:n YouTube-videolta

1.7. Pakolaisten oikeusasemaa koskeva yleissopimus (1951)

Vuoden 1951 pakolaissopimus on merkittävä kansainvälinen asiakirja, joka koskee erityisesti pakolaisten oikeuksia ja suojelua, mukaan lukien niitä, jotka saattavat paeta lähisuhdeväkivaltaa tai muita vainon muotoja. Yleissopimuksessa hahmotellaan oikeudet ja edut, jotka pakolaisille olisi myönnettävä, kuten pääsy oikeus- ja terveydenhuoltojärjestelmään.7

Seuraava englanninkielinen video kertoo tarkemmin pakolaissopimuksesta:

Lisää tietoa sopimuksesta suomeksi täältä: www.unhcr.org/about-unhcr/who-we-are/1951-refugee-convention

Lähde: UNHCR. YK:n pakolaisjärjestö. Yleissopimus pakolaisten asemasta. www.unhcr.org/media/convention-and-protocol-relating-status-refugees

1.8. YK:n päätöslauselmat

YK:n useissa päätöslauselmissa korostetaan suojelua väkivallalta, ja erityisesti sukupuoleen perustuvalta väkivallalta.

Alla oleva YouTube-video selittää YK:n roolia naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnassa. Video on englanniksi, mutta voi valita tekstitykseksi automaattisen käännöksen suomen kielelle:

Näiden videolla mainittujen keskeisten päätöslauselmien lisäksi naisiin kohdistuvaa väkivaltaa on käsitelty useissa muissakin päätöslauselmissa. Täydellinen luettelo yleiskokouksen päätöslauselmista ja niihin liittyvistä raporteista naisiin kohdistuvasta väkivallasta löytyy UN Women -sivustolta: UN Women website.

1.9. YK:n kestävän kehityksen tavoitteet (SDG)

”Maailma ei ole oikealla tiellä saavuttaakseen sukupuolten tasa-arvon vuoteen 2030 mennessä”

Global Sustainable Development Goals Report 2023, Yhdistyneet Kansakunnat

Kaikki Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenvaltiot hyväksyivät yksimielisesti vuonna 2015 kestävän kehityksen Agenda 2030 -ohjelman, joka toimii yhteisenä kehyksenä maailmanlaajuisen rauhan, vaurauden ja kestävyyden edistämiselle. Sen ytimessä ovat 17 kestävän kehityksen tavoitetta, jotka vaativat kiireellisesti yhteistyötä kaikilta sekä kehittyneiltä että kehittyviltä mailta maailmanlaajuisen kumppanuuden puitteissa. Yksi tärkeimmistä kestävän kehityksen tavoitteista on köyhyyden poistaminen, mikä ei onnistu ilman muiden tavoitteiden toteuttamista. Köyhyyden poistamiseksi tarvitaan kestävää talouskasvua sekä sosiaalisten tarpeiden (mm. koulutus, terveydenhuolto ja työturva) kehittämistä. Myös ympäristön ja metsien suojelu sekä ilmastonmuutoksen torjuminen ovat tärkeä osa kestävää kehitystä. Englanniksi tavoitteita kutsutaan nimellä Sustainable Development Goals (SDG).8

Tunnetko kaikki 17 tavoitetta?
Alla oleva video on englanninkielinen, mutta saat siihen suomenkielisen tekstityksen:

YK:n pääsihteeri esittää vuosittain Kestävän Kehityksen seurantaraportin, joka perustuu globaaliin indikaattorikehykseen ja kansallisten tilastojärjestelmien tuottamiin tietoihin sekä aluetasolla kerättyyn tietoon.

Lisäksi neljän vuoden välein julkaistaan globaalin kestävän kehityksen raportti (GSDR), jonka tavoitteena on vahvistaa tieteen ja poliittisen päätöksenteon yhteyttä. Se tarjoaa päättäjille vahvaan näyttöön perustuvan työvälineen köyhyyden poistamiseksi ja kestävän kehityksen edistämiseksi.

Kestävän kehityksen tavoitteiden 5. tavoite keskittyy sukupuolten tasa-arvoon sekä naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan poistamiseen. Lähisuhdeväkivalta liittyy läheisesti näiden tavoitteiden saavuttamiseen.

Lähteet:   

Suomen YK-liitto. (n.d.) Kestävän kehityksen tavoitteet. Kestävän kehityksen kortit.indd (ykliitto.fi) YK, 2015.

Transforming our world: the 2030ww.sdgs.un.org/2030agenda

1.10. Euroopan ihmisoikeussopimus (ECHR)

Euroopan ihmisoikeussopimus on Euroopan neuvoston puitteissa tehty yleissopimus perusvapauksien ja ihmisoikeuksien suojelemisesta. Artikloja (mm. artikla 3: kidutuksen ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun kielto) voidaan soveltaa myös lähisuhdeväkivaltatapauksiin..9

Miten ECHR toimii? Alla olevasta englanninkielisestä videosta pääset perehtymään aiheeseen.

Alta löydät tapauksia, jotka voivat auttaa sinua ymmärtämään ECHR:n toimintaperiaatteita:

Lisää tietoa eri lähisuhdeväkivaltaan liittyvistä tapauksista löydät täältä: www.echr.coe.int/Documents/FS_Domestic_violence_ENG.pdf

Lähde: Euroopan ihmisoikeustuomioistuin. Euroopan ihmisoikeussopimus. www.echr.coe.int/european-convention-on-human-rights

1.11. Tietoverkkorikollisuutta koskeva yleissopimus (Budapestin yleissopimus)

Vaikka tämä Euroopan neuvoston yleissopimus keskittyy ensisijaisesti tietoverkkorikollisuuteen, se käsittelee tietojärjestelmiin liittyviä rikoksia. Kun teknologiaa käytetään yhä enemmän lähisuhdeväkivaltatapauksissa, kyberrikollisuuden seurausten ymmärtäminen on tärkeää.10

Lisää tietoa Budapestin sopimuksesta löydät seuraavasta englanninkielisestä videosta:

Lähde: Euroopan neuvosto. Budapestin yleissopimus (ETS nro 185) ja sen pöytäkirjat. https://www.coe.int/en/web/cybercrime/the-budapest-convention

1.12. Yleissopimus lasten suojelemisesta seksuaaliselta riistolta ja seksuaaliselta hyväksikäytöltä (Lanzaroten yleissopimus)

Euroopan neuvosto hyväksyi Lanzaroten yleissopimuksen vuonna 2007, ja se tuli voimaan vuonna 2010. Sen ensisijaisena tarkoituksena on suojella lapsia seksuaaliselta riistolta ja seksuaaliselta hyväksikäytöltä, mikä korostaa tehokkaiden toimenpiteiden tarvetta kansallisella ja kansainvälisellä tasolla.11

Alla olevasta linkistä pääset kuuntelemaan podcastin lapsuudessa koetusta seksuaaliväkivallasta.
Lapsuudessa koettu seksuaaliväkivalta. Vieraana Nina Vaaranen-Valkonen. Psykopodiaa-jakso 59. — Psykologi Nina Lyytinen.

Alla olevasta Youtube-linkistä pääset kuulemaan englanninkielisiä tarinoita lapsena väkivaltaa kokeneilta selviytyneiltä. Mukana on tarinoita fyysisestä, seksuaalisesta ja henkisestä väkivallasta. Tarinat auttavat sinua ymmärtämään hyväksikäytön ja väkivallan pysyvän vaikutuksen ihmisissä.

Lapsuudessa koettu seksuaaliväkivalta. Vieraana Nina Vaaranen-Valkonen. Psykopodiaa-jakso 59. — Psykologi Nina Lyytinen.

Seuraava englanninkielinen Euroopan neuvoston dokumentti ”Pidä minua turvassa” havainnollistaa hyviä käytäntöjä eri jäsenmaissa (Islanti, Kypros ja Ranska) ennaltaehkäisyn, koulutuksen ja uhrien suojelun sekä lapsiystävällisen oikeuden edistämisen kautta.

In 2015, to follow up on the important work and impact resulting from the ONE in FIVE Campaign that was completed, the Council of Europe’s Committee of Ministers decided to go one step further by setting up the first European Day for the Protection of Children against Sexual Exploitation and Sexual Abuse, celebrated each year on or around 18 November.

Source: Council of Europe. Infographics.

Lähde: Euroopan neuvosto. Lanzaroten sopimus. www.coe.int/en/web/children/lanzarote-convention

1.13. Rikoksen uhrien oikeuksia koskeva direktiivi

Euroopan unionin vuonna 2012 hyväksymä rikoksen uhrien oikeuksia koskeva direktiivi pyrkii vahvistamaan rikosten uhrien, myös lähisuhdeväkivallan uhrien, oikeuksien, tuen ja suojelun vähimmäisvaatimuksia.12

  • Direktiivillä vahvistetaan huomattavasti uhrien ja heidän perheenjäsentensä oikeuksia saada tietoa, tukea ja suojelua. Se vahvistaa entisestään uhrien prosessuaalisia oikeuksia rikosoikeudellisissa menettelyissä.
  • Direktiivi edellyttää myös, että EU-maat varmistavat asianmukaisen koulutuksen uhrien tarpeista niille viranomaisille, jotka todennäköisesti kohtaavat rikosten uhreja.
  • EU-maiden oli saatettava direktiivin säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöään 16.11.2015 mennessä. Vuonna 2013 Euroopan komissio julkaisi ohjeasiakirjan EU-maiden tukemiseksi tässä prosessissa.
  • Euroopan komissio julkaisi 11.5.2020 kertomuksen uhrien oikeuksia koskevan direktiivin täytäntöönpanosta. Raportissa arvioitiin, missä määrin jäsenvaltiot ovat toteuttaneet tarvittavat toimenpiteet direktiivin noudattamiseksi.
  • EU on lisäksi hyväksynyt useita säädöksiä, jotka vastaavat tietyntyyppisten rikosten uhrien erityistarpeisiin (esim. terrorismin, ihmiskaupan, lapsiin kohdistuvan seksuaalisen hyväksikäytön uhrit). Nämä säännöt perustuvat uhrien oikeuksia koskevaan direktiiviin, mutta täydentävät sitä vastaamaan suoremmin tiettyjen rikosten uhrien erityistarpeita.
  • Auttaakseen kansallisia viranomaisia uhrien oikeuksia koskevien EU:n sääntöjen täytäntöönpanossa Euroopan komissio perusti terrorismin uhrien EU:n asiantuntijakeskuksen. EU-keskus tarjoaa asiantuntemusta, koulutusta, ohjausta ja tukea kansallisille viranomaisille ja Komissio hyväksyi 8. maaliskuuta 2022 direktiiviehdotuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjumisesta. Ehdotuksessa säädetään konkreettisista toimenpiteistä, jotka liittyvät tiedon saantiin, tukeen, suojeluun ja korvausten saamiseen siltä osin kuin ne koskevat erityisesti naisiin kohdistuvan väkivallan uhreja ja perheväkivallan uhreja.
  • Komissio ehdotti 12. heinäkuuta 2023 tarkennuksia uhrien oikeuksia koskevaan direktiiviin. Päivitykset käsittelevät kesäkuussa 2022 tehdyssä arvioinnissa havaittuja ongelmia. Direktiivin päivityksen tavoitteena on, että uhrit saavat paremmin tietoa, suojelua sekä tukea, ja että uhrit voisivat paremmin osallistua rikosoikeudellisiin menettelyihin ja että heillä olisi paremmat mahdollisuudet saada korvaus rikoksesta aiheutuneesta vahingosta.

Voit kuunnella Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun (EPRS) englanninkielisen politiikkapodcastin uhrien oikeuksia koskevan direktiivin uudistamisesta:

Lähde: Euroopan komissio. Uhrien oikeudet EU:ssa. Uhrien oikeuksia koskeva oikeudellinen ja poliittinen kehys. www.commission.europa.eu/strategy-and-policy/policies/justice-and-fundamental-rights/criminal-justice/protecting-victims-rights/victims-rights-eu_en

1.14. Euroopan parlamentin päätöslauselma (16.9.2021)

Euroopan parlamentin 16. syyskuuta 2021 antama päätöslauselma sukupuoleen perustuvan väkivallan tunnistamisesta uudeksi SEUT-sopimuksen 83 artiklan 1 kohdassa mainituksi rikollisuuden alaksi (2021/2035(INL)) on merkittävä esimerkki Euroopan unionin pyrkimyksistä puuttua sukupuoleen perustuvaan väkivalta erityisenä rikollisuuden alana. Se kehottaa Euroopan komissiota ehdottamaan lainsäädäntöä, joka luokittelee sukupuoleen perustuvan väkivallan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 83 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluvaksi rikokseksi. Tällä toimenpiteellä pyritään yhdenmukaistamaan oikeudellisia lähestymistapoja EU:n jäsenvaltioissa, jotta sukupuoleen perustuvaan väkivaltaan voidaan puuttua ja torjua tehokkaasti.13

Alla olevasta linkistä pääset kuuntelemaan Frances Fitzgeraldin englanninkielisen keskustelun Alice Cappellen kanssa EU:n toimista naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjumiseksi:

Lähde: Euroopan parlamentin 16. syyskuuta 2021 antama päätöslauselma, joka sisältää suosituksia komissiolle sukupuoleen perustuvan väkivallan tunnistamisesta uudeksi SEUT-sopimuksen 83 artiklan 1 kohdassa mainituksi rikollisuuden alaksi. www.europarl.europa.eu/doceo/document/TA-9-2021-0388_EN.html

Valokeilassa Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (Istanbulin yleissopimus)

Vuonna 2011 hyväksytty Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (Istanbulin yleissopimus) käsittelee erityisesti sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa, mukaan lukien perheväkivalta. Siinä esitetään yksityiskohtaiset sitoumukset jäsenvaltioille väkivallan ehkäisemiseksi, uhrien suojelemiseksi ja rikoksentekijöiden syytteeseen asettamiseksi.

Pohdintatehtävä:
Katso halutessasi yllä oleva englanninkielinen video ja vastaa seuraavaan kysymykseen:
(1) Mitä väkivallan muotoja tunnistat siitä?

”(…) jäsenvaltion tiedostavat syvästi huolestuneina, että naiset ja tytöt altistuvat usein vakaville väkivallan muodoille, kuten perheväkivallalle, seksuaaliselle häirinnälle, raiskauksille, pakkoavioliitoille, niin sanotun ”kunnian” nimissä tehtävälle väkivallalle ja sukuelinten silpomiselle, jotka loukkaavat vakavasti naisten ja tyttöjen ihmisoikeuksia ja estävät olennaisesti naisten ja miesten välisen tasa-arvon saavuttamista (…)” Istanbulin yleissopimuksen johdanto”

Preamble Istanbul Convention

Euroopan unioni ratifioi Istanbulin yleissopimuksen 28. kesäkuuta 2023 ja se tuli voimaan 1. lokakuuta 2023. Lue lisää Istanbulin sopimuksesta seuraavasta videosta:

Komissio perusti 29. marraskuuta 2023 EU:n verkoston sukupuoleen perustuvan ja perheväkivallan ehkäisemiseksi. Verkosto kokoontuu kahdesti vuodessa, ja se koostuu jäsenvaltioiden virkamiehistä ja sidosryhmistä (www.preventiongbv.eu).

Ratifioijien/liittymien kokonaismäärä: 39 (Tila: tammikuu 2024)

Total number of ratifications/accessions: 39 (Status: January 2024)

Löydät ajantasaisen yleiskatsauksen allekirjoituksista ja ratifioinneista täältä.

2. Keskeisiä faktoja Istanbulin sopimuksesta14

Mikä on Istanbulin sopimuksen tarkoitus?
  • • Naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjuntaa koskeva yleissopimus on tärkeä ihmisoikeussopimus, jossa vahvistetaan kattavat oikeudelliset standardit, joilla varmistetaan naisten oikeus olla elämään vapaana väkivallasta.
  • • Euroopan neuvosto on 1990-luvulta lähtien ponnistellut jatkuvasti naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemiseksi, minkä seurauksena 47 jäsenvaltiota alkoi neuvotella tästä eurooppalaisesta oikeudellisesta välineestä. Euroopan neuvoston ministerikomitea hyväksyi sopimuksen 7. huhtikuuta 2011.
  • • Sopimus tunnetaan Istanbulin yleissopimuksena sen kaupungin mukaan, jossa se avattiin allekirjoittamista varten 11.5.2011. • Kolme vuotta myöhemmin, 1.8.2014, se tuli voimaan 10. ratifioinnin jälkeen. Siitä lähtien kaikki tämän sopimuksen ratifioineet hallitukset ovat sitoutuneet sen velvoitteisiin.
Miten Istanbulin sopimus liittyy sukupuolistuneeseen väkivaltaan?
  • Istanbulin yleissopimus tunnustaa naisiin kohdistuvan väkivallan ihmisoikeusloukkaukseksi ja yhdeksi naisten syrjinnän muodoksi.
  • Se kattaa eri muodot naisiin kohdistuvan sukupuolistuneesta väkivallasta. Naisiin kohdistuva väkivalta tarkoittaa väkivaltaa, joka kohdistuu naisiin heidän sukupuolensa vuoksi.
  • Sukupuoleen perustuva naisiin kohdistuva väkivalta eroaa muista väkivallan tyypeistä siinä, että se, että väkivaltaa kohdistetaan naisiin, on sekä syy että seuraus naisten ja miesten epätasa-arvoisista valtasuhteista, jotka johtavat naisen alisteiseen asemaan julkisella ja yksityisellä tasolla.
  • Sopimuksen mukaan ”gender”- eli ”sosiaalinen sukupuoli” -termin käytön tarkoituksena on tunnustaa, kuinka haitalliset asenteet ja käsitykset naisilta yhteiskunnassa odotetuista rooleista ja käyttäytymisestä vaikuttavat naisiin kohdistuvan väkivallan jatkumiseen.
  • Tällainen terminologia ei korvaa ”sukupuolen” eikä ”naisten” ja ”miesten” biologista määritelmää, vaan pyrkii painottamaan, kuinka paljon eriarvoisuudet, stereotypiat ja väkivalta eivät johdu biologisista eroista, vaan haitallisista ennakkokäsityksistä naisten ominaisuuksista tai rooleista, jotka rajoittavat heidän toimijuuttaan.
  • Sopimus nimeää naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan kitkemisen yhdeksi tärkeäksi keinoksi, jolla voidaan edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa.

Lisätietoja Istanbulin yleissopimuksen soveltamisalasta ja tavoitteista löytyy seuraavasta esitteestä:

TIstanbulin sopimus: Kysymyksiä ja vastauksia

Keitä Istanbulin sopimus koskee?
  • Istanbulin sopimus perustuu uhrikeskeiseen lähestymistapaan.
  • Istanbulin yleissopimuksen mukaisen suojelun ja tuen on oltava jokaisen naisen saatavilla ilman syrjintää, riippumatta hänen iästään, vammastaan, siviilisäädystään, kansallisesta vähemmistöasemastaan, maahanmuuttaja- tai pakolaisasemastaan, sukupuoli-identiteetistään tai seksuaalisesta suuntautumisestaan.
  • Istanbulin yleissopimuksessa tunnustetaan, että on naisia, joilla on usein suurempi riski joutua väkivallan kohteeksi. Heitä ovat esimerkiksi vammaiset naiset, kansallisiin vähemmistöihin kuuluvat naiset, LBTI-naiset (lesbo, biseksuaalit, transsukupuoliset, intersukupuoliset), maaseudulla asuvat naiset, maahanmuuttajanaiset, turvapaikanhakija- ja pakolaisnaiset, naiset ilman oleskelulupaa, tyttölapset, ikääntyneet naiset, kodittomat naiset, prostituutiota harjoittavat naiset sekä naiset, jotka käyttävät huumeita.
  • On erittäin tärkeää varmistaa, että toimenpiteet sukupuoleen perustuvan väkivallan lopettamiseksi ulottuvat järjestelmällisesti näihin naisryhmiin, ovat heidän ulottuvillaan ja räätälöidään heidän erityistarpeisiinsa.
  • Valtioita kannustetaan soveltamaan Istanbulin sopimusta myös muihin lähisuhdeväkivallan uhreihin, kuten miehiin, lapsiin ja vanhuksiin.
Mitä Istanbulin sopimus edellyttää valtioilta?
  • Istanbulin yleissopimus on merkittävä askel kohti kattavaa ja yhdenmukaista toimintaa, jolla varmistetaan väkivallaton elämä kaikille naisille ja tytöille Euroopassa ja sen ulkopuolella.
  • Sen velvoitteet kattavat neljä toiminta-aluetta, joita usein kutsutaan neljäksi P:ksi tai pilariksi. Näitä ovat: naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäiseminen, uhrien suojelu, tekijöiden vastuuseen saattaminen sekä siihen liittyvien kokonaisvaltaisten ja koordinoitujen politiikkojen toteuttaminen.
  • Nämä neljä päätavoitetta sisältävät erilaisia säännöksiä, kuten oikeudellisia ja käytännön toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on saada aikaan konkreettisia parannuksia naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan vastaisiin kansallisiin toimiin.
Mitä Istanbulin yleissopimus kriminalisoi?

Istanbulin yleissopimuksessa määritellään useita naisiin kohdistuvan sukupuoleen perustuvan väkivallan muotoja, jotka on kriminalisoitava (tai tarvittaessa muulla tavoin sanktioitava). Nämä ovat:

  • Psykologinen väkivalta
  • Vainoaminen
  • Fyysinen väkivalta
  • Seksuaalinen väkivalta (mukaan lukien raiskaus)
  • Seksuaalinen ahdistelu
  • Pakkoavioliitto
  • Naisten sukuelinten silpominen
  • Pakkoabortti
  • Pakkosterilointi

Lisäksi Istanbulin yleissopimuksessa asetetaan velvoite varmistaa, että kulttuuria, tapoja, uskontoa, perinteitä tai niin sanottua ”kunniaa” ei pidetä oikeutuksena minkään sen soveltamisalaan kuuluvalle väkivallanteolle.

Lähisuhdeväkivalta

  • Istanbulin yleissopimus kattaa myös lähisuhdeväkivallan, johon luetaan mukaan kaikki fyysinen, seksuaalinen, henkinen tai taloudellinen väkivalta, joka tapahtuu perheessä tai kodeissa tai entisten tai nykyisten puolisoiden tai kumppanien välillä riippumatta siitä, onko tekijällä sama asuinpaikka vai ei uhrin kanssa.
  • Lähisuhteessa tehdyn väkivallan vakavuuden vuoksi sopimus edellyttää, että jos rikoksen on tehnyt entinen tai nykyinen puolison tai kumppani, perheenjäsen, uhrin kanssa avoliitossa oleva henkilö tai henkilö, jolla on erityinen valtasuhde uhriin, tulee tämän johtaa ankarampaan tuomioon. Tämä antaa yhteiskunnassa selkeän viestin, että naisiin kohdistuva väkivalta ja lähisuhdeväkivalta eivät ole yksityisasioita.
  • Istanbulin yleissopimus pyytää valtioita varmistamaan lähisuhdeväkivallan uhrien turvallisuuden ja tuen riippumatta heidän siviilisäädystään.
  • Istanbulin yleissopimusta voidaan ja pitää soveltaa riippumatta ”perheen” tai ”avioliiton” laillisista määritelmistä ja samaa sukupuolta olevien suhteiden tunnustamisesta tai tunnustamatta jättämisestä. Nämä asiat ovat kunkin valtion päätettävissä, koska samaa sukupuolta olevien liittojen oikeudellinen tunnustaminen tai samaa sukupuolta olevien parien adoptio ei kuulu Istanbulin yleissopimuksen soveltamisalaan.
Kuinka Istanbulin sopimuksen täytäntöönpanoa seurataan?

Kun hallitus on ratifioinut Istanbulin yleissopimuksen, sen on ryhdyttävä toimiin pannakseen täytäntöön sen määräykset, joiden tarkoituksena on ehkäistä ja torjua naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Käytössä on seurantamekanismi, jonka avulla voidaan arvioida, miten nämä säännökset pannaan täytäntöön, ja joka antaa ohjeita kansallisille viranomaisille. Seurantamekanismi koostuu kahdesta osasta:

Euroopan neuvoston naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjunnan asiantuntijaryhmä (GREVIO)
  • GREVIO on 15 riippumattomasta asiantuntijasta koostuva erikoistunut riippumaton elin, joka vastaa yleissopimuksen täytäntöönpanon seurannasta sen ratifioineiden maiden (yleissopimuksen sopimuspuolten) toimesta.
  • Se suorittaa kansallisia arviointimenettelyjä, joihin sisältyy tarkastuskäyntejä, ja julkaisee raportteja, joissa arvioidaan yleissopimuksen vaatimusten noudattamiseksi toteutettuja lainsäädännöllisiä ja muita toimenpiteitä.
  • GREVIO on julkaissut arviointiraportteja, jotka tarjoavat räätälöityjä ohjeita täytäntöönpanon tason nostamiseksi.
  • Lisäksi GREVIO voi käynnistää tiedusteluja tietyissä olosuhteissa.
  • GREVIO voi myös antaa yleisiä suosituksia yleissopimuksen teemoista ja käsitteistä.
  • Yleiskatsaus GREVION toiminnasta löytyy sen yleisistä toimintakertomuksista.

Tietoja GREVIOsta – naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjunnan asiantuntijaryhmä

Istanbulin sopimuksen osapuolten komitea
  • Tämä elin koostuu yleissopimukseen liittyneiden kansallisten hallitusten edustajista.
  • Vuodesta 2018 lähtien valiokunta on hyväksynyt GREVIOn perusarviointiraporttien pohjalta suosituksia toimenpiteistä, joilla GREVION esittämät johtopäätökset, ehdotukset ja ehdotukset pannaan täytäntöön tietyn maan osalta.
  • Näille maille annetaan kolmen vuoden aika panna annetut suositukset täytäntöön ja raportoida niistä komitealle.
  • Komitea antaa johtopäätökset suositusten täytäntöönpanosta.
  • Komitea voi myös tarkastella GREVIOn jäsenten tekemien tutkimusten tuloksia ja harkita tarvittavia toimenpiteitä näiden havaintojen perusteella.

Tietoja Istanbulin sopimuksen osapuolten komiteasta

Mitä Istanbulin sopimus on saanut aikaan tähän mennessä?
  • • GREVIOn tähän mennessä toteuttamat monet arviointimenettelyt ovat tuoneet esiin konkreettisen vaikutuksen, joka sopimuksella on ollut viime vuosikymmenen aikana.
  • • Keskeinen askel monissa maissa oli uusien rikosnimikkeiden käyttöönotto ja rikoslain mukauttaminen yleissopimuksen vaatimuksiin.
  • • Toimet kattavat erityisesti vainoamisen, pakkoavioliiton ja naisten sukuelinten silpomisen kriminalisoinnin.
  • • Lisäksi jotkin maat ovat muuttaneet lainsäädäntöään perustaakseen seksuaalisen väkivallan oikeudellisen määritelmän uhrin vapaaehtoisen suostumuksen puuttumiseen Istanbulin yleissopimuksen mukaisesti.
  • • Lisäksi monet paikallis-, alue- ja valtakunnalliset hallitukset ovat laajentaneet naisuhrien tukipalveluiden valikoimaa esimerkiksi perustamalla valtakunnallisia puhelinpalveluja, lisäämällä turvakotien määrää tai ottamalla käyttöön seksuaalisen väkivallan uhreille tarkoitettuja erikoispalveluja.
  • • Monet maat ovat myös tehostaneet toimenpiteitä tietoisuuden lisäämiseksi naisiin kohdistuvan väkivallan eri muodoista. Lisäksi on tunnistettu hyviä käytäntöjä sellaisten vammaisten tai vammattomien naisten ja tyttöjen tavoittamiseksi, jotka ovat vaarassa joutua sukupuolielinten silpomisen kohteeksi.
  • • Vaikka haasteita on edelleen, yhteiskunnissa tunnustetaan vahvasti tarve puuttua kattavasti ja kokonaisvaltaisesti kaikkiin naisiin kohdistuvan väkivallan muotoihin.
  • • Istanbulin yleissopimus tukee, lainsäädännön ja tukipalvelujen laajentamista, jotta ne tavoittaisivat suuremman joukon naisia ja tyttöjä, jotka ovat vaarassa joutua sukupuolistuneen väkivallan uhriksi. Sopimus myös vahvistaa ymmärrystä siitä, että valtion velvollisuus on torjua kaikkia naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan muotoja kaikissa niiden monimuotoisuudessa.
  • • Istanbulin yleissopimus ja sen valvontamekanismi ovat osoittautuneet keskeisiksi välineiksi, joiden avulla voidaan ohjata hallituksia rakentamaan toimenpiteitä, joilla vastataan tehokkaasti naisiin kohdistuvaan väkivaltaan. Tämän yleissopimuksen mukaisten sitoumusten täyttäminen on ratkaisevan tärkeää, jotta se saavuttaisi täyden potentiaalinsa.

GREVION 17 arviointiraportin väliarviointi tarjoaa lisätietoa lupaavista käytännöistä ja haasteista Istanbulin yleissopimuksen täytäntöönpanossa.

Miten Istanbulin sopimus toteutui pandemian aikana?
  • COVID-19-pandemian aikana vallinnut eristys- ja rajoituspolitiikka johti maailmanlaajuisesti lisääntyneeseen perhe-, seksuaaliseen ja muun sukupuoleen perustuvan väkivallan määrän kasvuun ja siten lisääntyneeseen tarpeeseen ehkäistä väkivaltaa ja suojella uhreja.
  • Huomiota on kiinnitettävä myös pandemian pidemmän aikavälin vaikutuksiin, jotka kohdistuvat työ- ja yksityiselämän tasapainoon sekä naisten henkiseen kuormitukseen ja taloudelliseen riippuvuuteen. Nämä voivat pakottaa monia naisia tekemään vaikeita valintoja, kuten jäämään väliaikaisesti tai pysyvästi pois työelämästä ja siirtymään palkattomaan hoitotyöhön. Tällaiset olosuhteiden muutokset voivat heikentää naisten asemaa ja altistaa heidät väkivallalle.
  • Istanbulin yleissopimuksen osapuolten komitea ja GREVION puheenjohtaja kehottivat sopimusvaltioita tukemaan yleissopimuksen täytäntöönpanoa kaikkina aikoina, myös Covid-19-pandemian aikana.
  • Euroopan neuvoston kokoama erityinen naisten oikeuksia ja COVID-19:ää käsittelevä verkkosivusto tarjoaa tietoa jäsenmaiden toimista sekä Euroopan neuvoston toimielimenä sekä muiden kansainvälisten järjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan aloitteista.
  • Tiedot kansallisista toimenpiteistä kerättiin Euroopan Neuvoston tasa-arvokomitean ja Istanbulin yleissopimuksen osapuolten komitean yhteisen pyynnön perusteella.

Löydät täältä englanniksi lisää tietoa Istanbulin sopimuksesta.

Pohdintatehtäviä
Yritä vastata seuraaviin Istanbulin sopimusta koskeviin kysymyksiin.

(1) Mitkä maat ovat allekirjoittaneet Istanbulin yleissopimuksen?
(2) Kuka valvoo sen täytäntöönpanoa ja kuinka usein?
(3) Miten Istanbulin yleissopimus on pantu täytäntöön maassasi? Missä voisi olla vielä parantamisen tarpeen?
(4) Miksi jotkut hallitukset eivät halua liittyä Istanbulin sopimukseen tai ovat vetäytyneet siitä? Mitkä ovat heidän argumenttinsa tälle? Mitä vasta-argumentteja sinulle tulee mieleen?
(5) Miten Istanbulin yleissopimus eroaa muista yleissopimuksista ja päätöslauselmista?

Tietosivu: Istanbulin sopimus (IMPROVE)Download

3. Lähisuhdeväkivaltaan liittyvä lainsäädäntö eri maissa

Täältä löydät tietoa lähisuhdeväkivaltaan liittyvästä lainsäädännöstä muissa maissa.

Lähteet

  1. United Nations. 1948. Universal Declaration of Human Rights (UDHR). https://www.un.org/en/about-us/universal-declaration-of-human-rights ↩︎
  2. United Nations. 1995. Beijing Declaration and Platform for Action. https://www.un.org/womenwatch/daw/beijing/pdf/BDPfA%20E.pdf ↩︎
  3. United Nations. 1979. Convention on the Elimination of All Forms of Discrimination Against Women (CEDAW). https://www.ohchr.org/en/instruments-mechanisms/instruments/convention-elimination-all-forms-discrimination-against-women ↩︎
  4. United Nations. 1993. Declaration on the Elimination of Violence against Women. https://www.ohchr.org/en/instruments-mechanisms/instruments/declaration-elimination-violence-against-women ↩︎
  5. United Nations. 1989. Convention on the Rights of the Child. https://www.ohchr.org/en/instruments-mechanisms/instruments/convention-rights-child ↩︎
  6. United Nations. 2006. Convention on the Rights of Persons with Disabilities. https://www.ohchr.org/en/instruments-mechanisms/instruments/convention-rights-persons-disabilities ↩︎
  7. UNHCR. The UN Refugee Agency. Convention and Protocol Relating to the Status of Refugees. https://www.unhcr.org/media/convention-and-protocol-relating-status-refugees  ↩︎
  8. United Nations. 2015. Transforming our world: the 2030 Agenda for Sustainable Development. https://sdgs.un.org/2030agenda ↩︎
  9. European Court of Human Rights. European Convention on Human RIghts. https://www.echr.coe.int/european-convention-on-human-rights ↩︎
  10. Council of Europe. The Budapest Convention (ETS No. 185) and its Protocols. https://www.coe.int/en/web/cybercrime/the-budapest-convention ↩︎
  11. Council of Europe. Lanzarote Convention. https://www.coe.int/en/web/children/lanzarote-convention ↩︎
  12. European Commission. Victims’ rights in the EU. Legal and policy framework on victims’ rights. https://commission.europa.eu/strategy-and-policy/policies/justice-and-fundamental-rights/criminal-justice/protecting-victims-rights/victims-rights-eu_en ↩︎
  13. European Parliament resolution of 16 September 2021 with recommendations to the Commission on identifying gender-based violence as a new area of crime listed in Article 83(1) TFEU. https://www.europarl.europa.eu/doceo/document/TA-9-2021-0388_EN.html ↩︎
  14. Council of Europe. Key facts about the Istanbul Convention: https://www.coe.int/en/web/istanbul-convention/key-facts ↩︎